Mitä nimeä Jeesus isästään käytti?

[Jaakko Ahvenainen]

Heitetään sitten tämäkin pohdintaan. Ilmeisesti Jeesus puhutteli Joosefia isänään ja käyt
ti hänestä tätä persoonanimeä, mutta käyttikö Jeesus taivaallisesta isästään nimeä YHWH?. Ei varmaankaan käyttänyt. Hänen aikanaan käytössä oli aleksandrialainen 200-luvulta eaa oleva Septuaginta (LXX), joka on kirjoitettu silloiseksi yleiskreikaksi (koinee) ja joka erityisesti dekalogin osalta noudatti suurta huolellisuutta.

100-luvulla ya. alkaen syntyi useita Septuagintaan pohjautuvia latinankielisiä Raamatun tekstejä, minkä johdosta Paavi Damasus I (n. 305 - 384) antoi Hieronymokselle (n. 347 - 420) tehtäväksi yhtenäistää latinankielinen teksti. Hieronymos aloitti LXX:n pohjalta, mutta päätyi pian latinantamaan Raamatun suoraan heprealaisista alkuteksteistä. Näin syntyi Vulgata (yleinen), minkä kotolinen kirkko Trenton kirkolliskokouksessa 1546 vahvisti ainoaksi viralliseksi raamatunkäännökseksi.

Seuraavaksi marssitamme esiin Lutherin, joka heprealaisista alkuteksteistä saksansi Raamatun, ja joka on ollut myös ensimmäisen 1642 ilmestyneen koko Raamatun pohjana. Vuoden 1933/38 Kirkkoraamattu on käännetty alkuteksteistä (heprea ja kreikka).

Me tiedämme Jumalan kertoneen persoonanimensä, YHWH, Moosekselle. Tämähän löytyy, kuten tiedämme 2.Mo.3:14. Jehovan todistajat ovat heprealais-aramealaisten kirjoitusten osalta käyttäneet kirkkoraamatun 33/38 laitosta aina vuoteen 1995 asti, jolloin ensimmäinen Pyhän Raamatun Uudenmaailman käännös julkistettiin.

Jumalan persoonanimi kuuluu 1933/38 Raamatusa "Minä olen", entä miten se kuuluu LXX:ssa! 14 και ειπεν ο θεος προς μωυσην εγω ειμι ο ων και ειπεν ουτως ερεις τοις υιοις ισραηλ ο ων απεσταλκεν με προς υμας ego eimi, minä olen. Entä Vulgatassa! 14 dixit Deus ad Mosen ego sum qui sum ait sic dices filiis Israhel qui est misit me ad vos, ego sum qui sun, minä olen, joka olen. Latinalaisittain kääntää vuoden 1776 Kirkkoraamattu: ”minä olen kuin olen”.

Kun Jeesus ilmoitti taivaallisen isänsä persoonanimen, hänen on täytynyt lausua: ”hän on”. Kun Jeesus puhui itsestään esim. minä olen elämän leipä (Joh. 6:35,48), hän käytti itsestään nimeä ego eimi ja juutalaiset oppineet tajusivat tämän. Johanneksen evankeliumi on täynnään näitä Jeesuksen ”ego eimi”-sanoja.
Joh. 10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi".
Joh. 8:28 Niin Jeesus sanoi heille (juutalaisille): "Kun olette ylentäneet Ihmisen Pojan, silloin te ymmärrätte, että minä olen se, joka minä olen, ja etten minä itsestäni tee mitään, vaan puhun tätä sen mukaan, kuin minun Isäni on minulle opettanut.

Vaikka näin yksinkertaisesta teologisesti perustellusta totuudesta olen tämän sanonut, silti monet tulevat inttämään: olet väärässä. No, perustelkaa paremmin.

[RaM]

Ego eimi tarkoittaa aivan yleisesti käytettynä kreikan kielessä 'minä olen' eikä siihen sisälly siten jumalan nimeä. Eihän sitä olisi silloin juutalaisten jokapäiväisessä puheessa käytetty.

Esimerkiksi (yhtenä sadoista) Paavali kirjoitti:
11:13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen (ego eimi) pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,

Tuskin sinä ystäväiseni oletat Paavalin tarkoittaneen olevansa jumala tai jumalan olevan pakanoiden apostoli?

Ego (minä) eimi (olen) sanat on yhdistetty tarkoittamaan jumalan nimeä vain siksi, että Septuagintassa tuo ko. Mooseksen hepreankielinen teksti (hayah = myös yleisesti käytetty 'olla' verbi VT:ssä) on käännetty noilla sanoilla. Jos tuo todella merkitsisi noiden sanojen merkitsevän jumalan nimeä, niin muissa kohdissa Septuagintan vastaavat käännökset muuttuisivat usein hyvin omituisiksi kuten tässä esimerkissä:
24:33 Sitten pantiin ruokaa hänen eteensä, mutta hän sanoi: "En syö, ennenkuin olen puhunut asiani." Laaban vastasi: "Puhu."
24:34 Hän sanoi: "Minä olen (ego eimi) Aabrahamin palvelija.
Gen 24:33 καὶ παρέθηκεν αὐτοῖς ἄρτους φαγεῖν καὶ εἶπεν οὐ μὴ φάγω ἕως τοῦ λαλῆσαί με τὰ ῥήματά μου καὶ εἶπαν λάλησον
Gen 24:34 καὶ εἶπεν παῖς Αβρααμ ἐγώ εἰμι
Olisiko tuo Aabrahamin palvelija kutsunut itseään jumalan nimellä?

[Jaakko Ahvenainen]

RaM 25.08.2009 21:09 rukous-ketjussa:

En toki riitele aiheesta mutta en ole myöskään kiinnostunut osallistumaan täysin ilman perusteita olevan 'korvaavan totuuden' levittämiseen.
Voisitko ystävällisesti jotenkin selittää ja mielellään myös jollain lailla dokumentoida jotain tukemaan väitettäsi, ettei Jeesus käyttänyt puheissaan koskaan nimeä yhwh. Se mitä hänestä kymmeniä vuosia myöhemmin typistetysti kuulopuheiden perusteella kirjoitettiin (evankeliumit), ei voine liittyä asiaan.

RaM. Älä viitsi heittäytyä, niin kuin et osaisi lukea. Tavaa nyt tuo tekstini ihan ajatuksen kanssa. Ehkä se siitä kirkastuu. Laitoin matkaan perustelut, joita pyysit. Etkö todellakaan huomaa tuota yhteyttä, asiaa, jonka vuoksi Jeesus tuli kivittää jumalanpilkasta. Kyllä minäkin voin sanoa minä olen, mutta en voi sanoa "minä olen elämän leipä. En myöskään voi sanoa:
Joh. 11:25
... "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut., tai
Joh. 10:11
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä., tai
Joh. 10:14
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, mutta sen myönnän: monia pässejä on ollut minun paimentaminen. Siinä totisesti tiesi työtä tehneensä. Onneksi ei enää tarvitse, ainakaan välttämättä (tällä viittaan entiseen työhöni).

[RaM]

Tavaa nyt tuo tekstini ihan ajatuksen kanssa. Ehkä se siitä kirkastuu. Laitoin matkaan perustelut, joita pyysit. Etkö todellakaan huomaa tuota yhteyttä, asiaa, jonka vuoksi Jeesus tuli kivittää jumalanpilkasta. Kyllä minäkin voin sanoa minä olen, mutta en voi sanoa "minä olen elämän leipä. En myöskään voi sanoa:
Joh. 11:25
... "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut., tai
Joh. 10:11
Minä olen se hyvä paimen. Hyvä paimen antaa henkensä lammasten edestä., tai
Joh. 10:14
Minä olen se hyvä paimen, ja minä tunnen omani, ja minun omani tuntevat minut, mutta sen myönnän: monia pässejä on ollut minun paimentaminen. Siinä totisesti tiesi työtä tehneensä. Onneksi ei enää tarvitse, ainakaan välttämättä (tällä viittaan entiseen työhöni).

Tavasinhan minä mutta en löydä siitä asialle selitystä. (Huono ymmärryskykyni kaiketi syynä.)
JOS he olisivat ymmärtäneet Jeesuksen kutsuneen itseään jumalaksi, niin he olisivat myös kaivaneet hänet käsiinsä ja kivittäneet hänet jumalan pilkan vuoski. Sitähän he halusivat mutta eivät voineet toteutttaa haluaan - mikseivät?
10:32 Jeesus vastasi heille: "Minä olen näyttänyt teille monta hyvää tekoa, jotka ovat Isästä; mikä niistä on se, jonka tähden te tahdotte minut kivittää?"
10:33 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Hyvän teon tähden me emme sinua kivitä, vaan jumalanpilkan tähden, ja koska sinä, joka olet ihminen, teet itsesi Jumalaksi."
10:34 Jeesus vastasi heille: "Eikö teidän laissanne ole kirjoitettuna: 'Minä sanoin: te olette jumalia'?
10:35 Jos hän sanoo jumaliksi niitä, joille Jumalan sana tuli - ja Raamattu ei voi raueta tyhjiin -
10:36 niin kuinka te sanotte sille, jonka Isä on pyhittänyt ja lähettänyt maailmaan: 'Sinä pilkkaat Jumalaa', sentähden että minä sanoin: 'Minä olen Jumalan Poika'?

19:4 Pilatus meni taas ulos ja sanoi heille: "Katso, minä tuon hänet ulos teille, tietääksenne, etten minä löydä hänessä yhtäkään syytä."
19:5 Niin Jeesus tuli ulos, orjantappurakruunu päässään ja purppurainen vaippa yllään. Ja Pilatus sanoi heille: "Katso ihmistä!"
19:6 Kun siis ylipapit ja palvelijat näkivät hänet, huusivat he sanoen: "Ristiinnaulitse, ristiinnaulitse!" Pilatus sanoi heille: "Ottakaa te hänet ja ristiinnaulitkaa, sillä minä en löydä hänessä mitään syytä."
19:7 Juutalaiset vastasivat hänelle: "Meillä on laki, ja lain mukaan hänen pitää kuoleman, koska hän on tehnyt itsensä Jumalan Pojaksi."


En tajua miksi sanotaan ettei Jeesus käyttänyt puheessaan jumalan nimeä mutta hänen puheessaan käytettiin kuitenkin jumalan nimeä (ego eimi on siis sama kuin yhwh). Minusta tuo on kovin ristiriitainen ja sekava ajatus.
Mitä lainaamiisi jakeisiin tulee, niin on selvää Jeesuksen voineen todeta noin itsestää sanomatta silti itseään jumalaksi. Mikä kohta noissa mahtaisi viitata sellaiseen?

[Ariadna]

Puutumpa minäkin tähän, kun tästä olemme jo Jaakon kanssa kahdesti keskustelleet.

Jumalan nimeä saivat vain papit käyttää temppelipalveluksessaan. Jeesus ei ollut pappi joten hän ei sitä koskaan lausunut ääneen eikä käyttänyt kunnon juutalainen kun oli. Sen sijaan hän kutsui jumalaa isäkseen ja korotti näin itsensä jumalan pojaksi,tämä oli se asia jota kansa ei hyväksynyt, kuten RaM sen selitti.

[Vieras]

Onko entisilläkin todistajilla vielä jonkinlainen periaatepäätös siitä, että kristittyjen tutkijain selitysteoksia ei käytetä apuna ?

Kirjastossahan löytyy. Eri evankeliumeista kirjoitettu täysipaksuiset kirjat. Raamatun Iso sanakirja.

Seurakuntatyön käsikirjasta näin itseeni vaikutuksen tehneen selvityksen seurakunnallisen äänestyksen raamatullisista perusteista. Russellin aikaan vartiotorni puolusti äänestämistä eri jakeella, joka kylläkin sanamuotonsa mukaan myös tuki äänestyskäytäntöä maallikon silmin.

[RaM]

Onko entisilläkin todistajilla vielä jonkinlainen periaatepäätös siitä, että kristittyjen tutkijain selitysteoksia ei käytetä apuna ?

Aina minä olen niiden selityksiä voinut lukea mutta ei se, että olen jättänyt yhden lahkon valheelliset ja väärät selittelyt taakseni muuta toisen lahkon vastaavia selittelyjä nyt uudeksi 'totuudeksi'. Tuohan olisi aivan tyhmä toimintatapa.
Arveletko että esim. omalla kohdallani vaikkapa luterilaiset selittelyt muuttuisivatkin jotenkin arvokkaammiksi ja todellisemmiksi? Enhän minä ole niihin ennenkään luottanut tai pitänyt niitä moneltakaan osalta todenmukaisina, miksi siis nyt pitäisin?

[Ariadna]

Onko entisilläkin todistajilla vielä jonkinlainen periaatepäätös siitä, että kristittyjen tutkijain selitysteoksia ei käytetä apuna ?

Ei ole minkäänlaista periaatetta karttaa kristittyjen tutkijain selityksiä. Luen Risto Lauhan siinä kuin Heikki Räisäsenkin tutkimuksia.

[Vieras]

Mikä muuten on siellä takana, mikä pitää "selittää" ?

jehovantodistajillahan on takana Russell, joka sattui kosketuksiin maailmanlopunvuoden laskijoiden kanssa ja käytteli sitten kekseliäisyyttään ja kirjallista luovuuttaan, jota sitten jäämistötaistelun voittanut Rutherford jatkoi.

Suomessahan teologinen tiedekunta H:gin yliopistossa on kirkosta erossa ja opinnäytetyöt tulisi myös yliopiston sääntöjen mukaan tehdä itsenäisesti.

Arvelen tuollaisia itsenäisiä teologian opinahjojen olevan yleensäkin maailmalla.

Onhan tutkimukset varmaan erilaisiakin painotuksia tuoneet, esim. opetusten tulkintaluonteesta johtuen, ja ehkä siksi on eri kirkkokuntia, mutta tieteellisenä tutkimksena harjoitettu teologia tuo tuloksensa tietysti kaikkien yhteiseksi omaisuudeksi. Ainakin omasta puolestaan, jos nyt sitten lahko niitä kieltää lukemasta.

Tieteellinen tutkimus tuo tulokset yhteneneväisiksi, ne riippuvat tosiasioista ja älyn kritiikistä, kontrollista.

[Ariadna]

Mikä muuten on siellä takana, mikä pitää "selittää" ?

Selittää sanaa käytin siksi, koska tuli muistivirhe nimen kohdalla, Lauhan sijaan tarkoitin Santalaa, jota uskovat pitävät vakavasti otettuna "tutkijana".
Ei sen kummenpaa.

[Jaakko Ahvenainen]

Kysymys ei suinkaan ole siitä, ettevätkö niin RaM kuin Ariadnakin rohkenisi viitata kommentaareihin tai mihin tahansa muihin teologisiin lähteisiin. Pikemminkin on niin, ettei useimmilla meistä ole kotonaan sellaista teologista kirjastoa, mistä noin vain - koska tahansa - milloin mitäkin teologista kysymystä saattaisi oitis tarkistaa ja tarkastella.
En omiani puhu, vaan sitä, mitä minulle on opetettu. Gyllenberg 1973 ilmestyneessä niteessään vielä epäröi, mutta viittaa kuitenkin Staufferiin.
Nikolainen ei enää epäröi 1989 ilmestyneessä niteessään, vaan yhtyy Barret’in näkemykseen. Se raamatunkohta, mihin juutalaiset kivityspäätöksessään viitannevat on 3. Moos. 24:16. Nyt sitaatteihin:
--------------
Eri asia on, saattoiko Jeesuksen sanoja hänen oman aikansa juutalaisten säädösten nojalla juridisessa mielessä määritellä jumalanpilkaksi. Tarkasti ottaen Jumalan pilkkaamista oli vain hänen nimensä, jhwh, lausuminen Osoittaakseen, että evankeliumien käsitys vastaa todellisuutta ja että Jeesusta juutalaisten kannalta katsoen täytyi pitää Jumalan pilkkaajana, yrittävät jotkut tutkijat (esim. S t a u f f e r) näyttää toteen, että Jeesuksen aikoihin myös sanoja ,»minä olen» ('ani hu', εγω ειμι vrt. 6: 35) sellaisinaan pidettiin Jumalan nimenä, jonka käyttö ihmisen suussa oli Jumalan pyhyyden loukkaamista. Tätä kysymystä arvioitaessa liikumme toistaiseksi liian epävarmalla pohjalla voidaksemme väittää mitään varmaa historiallisesta tilanteesta.

Gyllenberg: Johanneksen evankeliumi, SUTS-sarjan nide 4, ss. 194-195 alaviite
----------------

Juutalaisten vastaus täsmentää heidän syytöksensä. Jeesuksen puhe on jumalanpilkkaa, blasfemiaa. "Sinä teet itsesi Jumalaksi, vaikka olet ihminen." Näin muotoiltuna perustelu ei löydy Mooseksen laista, sen sijaan kyllä lain rabbiinisesta selityksestä (Mishnasta). On vain yksi, johon pyhä neljän kirjaimen yhtymä, tetragrammi (JHWH) voidaan sovittaa (Sanhedrintraktaatti 7:5). Jumala voi sanoa: "Minä olen se, joka olen" (2 Moos 3:14),ei kukaan muu. Jeesuksen "Minä olen" sanat ovat Jumalan arvon riistämistä itselleen, usurpaatiota. Mutta juutalaiset olivat ymmärtäneet väärin Jeesuksen itsetodistuksen. Lisäksi on hyvin todennäköistä, että tämä väittely kuvastaa myös kristittyjen ja juutalaisten sananvaihtoa Jh:n aikana (Barrett).

Nikolainen: Johanneksen evankeliumi, AUT-sarjan nide 4, s. 199

SUTS = Suomalaisen Uuden testamentin selitys
AUT = Avaa Uusi testamenttisi

[RaM]

Tarkasti ottaen Jumalan pilkkaamista oli vain hänen nimensä, jhwh, lausuminen Osoittaakseen, että evankeliumien käsitys vastaa todellisuutta ja että Jeesusta juutalaisten kannalta katsoen täytyi pitää Jumalan pilkkaajana, yrittävät jotkut tutkijat (esim. S t a u f f e r) näyttää toteen, että Jeesuksen aikoihin myös sanoja ,»minä olen» ('ani hu', εγω ειμι vrt. 6: 35) sellaisinaan pidettiin Jumalan nimenä, jonka käyttö ihmisen suussa oli Jumalan pyhyyden loukkaamista. Tätä kysymystä arvioitaessa liikumme toistaiseksi liian epävarmalla pohjalla voidaksemme väittää mitään varmaa historiallisesta tilanteesta.

Gyllenberg: Johanneksen evankeliumi, SUTS-sarjan nide 4, ss. 194-195 alaviite

Olennaista ja tärkeää on ymmärtää myös se, etteivät nuo selityslaitoksetkaan edusta minkäänlaista Totuutta, vaan ovat asiaan perehtyneiden ihmisten tulkintoja jotka tietyssä määrin toki perustuvat enemmän myös tiedossa oleviin faktoihin, kuin yleensä lahkolaisuuden selittelykirjallisuudessa olevat väitteet.

Sanat 'ego eimi' esiintyvät raamatussa useissa kohdin täysin ilman minkäänlaista jumalan nimi liitännäisyyttä. Siksi on selvää, että noiden sanojen yhdistäminen jumalan nimeksi on varsin tarkoitushakuista selittelyä ja pohjautuu mitä suuremmissa määrin ko. tutkijan motiiveihin ja henkilökohtaisiin lähtökohtiin.

Voimme itse luoda raamatun kirjoitusten sisällöstä aivan yhtä 'oikean' käsityksen koska muuta vertailtavaa ja sitä koskevaa aikalais kirjallisuutta ei ole. Kun ko. tekstiä katsoo aikajärjestyksessä, niin siitä havaitaan selkeästi mistä oli kyse.
Juut. väite -> teet itsestäsi Jumalan. = Tämän toteen osoittamalla he olisivat tappaneet Jeesuksen heti kun kiinni saisivat. Näin ei käynyt. Miksei?
Jeesuksen vastaus -> olen Jumalan poika. = Tässä Jeesus itse kumoaa ja kieltää esitetyn syytteen ja sanoo olevansa joku toinen eli Jumalan poika.
Tuomio -> ripusta paaluun koska sanoo olevansa Jumalan poika ja rikkoo senkin osalta lakia. = Jeesus ei kuollut siksi että sanoi olevansa jumala.
Kyseinen 'ego eimi' ei siis tarkoita ko. tekstissä sitä, että Jeesus olisi käyttänyt itsestään jumalan nimeä. Siinä tapauksessahan asia olisi ollut aivan selvä juutalaisten näkökulmasta, mutta niin ei ollut. Syyte 'teet itsestäsi jumalan' ei koskenut noiden sanojen käyttöä vaan aikaisempia asioita joita he halusivat tietoisesti tulkita väärin.

Niinpä korostukseeni viitaten 'jotkut tutkijat YRITTÄVÄT' väittää ja saada näyttämään (omien tarkoitusperiensä takia) siltä, että Jeesus käytti itsestään jumalan nimeä - mikä siis ei pidä paikkaansa. Tuo väite on aivan yhtä absurdi, kuin Jehovan todistajien peruste lisätä nimi Jehova uuteen testamenttiin 'kohtiin joihin se selvästi kuuluisi' - heidän mielestään.

[Polyester]

yrittävät jotkut tutkijat (esim. S t a u f f e r) näyttää toteen, että Jeesuksen aikoihin myös sanoja ,»minä olen» ('ani hu', εγω ειμι vrt. 6: 35) sellaisinaan pidettiin Jumalan nimenä, jonka käyttö ihmisen suussa oli Jumalan pyhyyden loukkaamista. Tätä kysymystä arvioitaessa liikumme toistaiseksi liian epävarmalla pohjalla voidaksemme väittää mitään varmaa historiallisesta tilanteesta.

Kyse on pohjimmiltaan vain siitä, miten "minä olen" tulkittiin tuon ajan puhekielessä. Kaikki muu on turhaa jälkikäteen spekulointia.

Varman tiedon puuttuessa voisin kelputtaa myös epävarmempia perusteluja väitteen tueksi, sillä kysymys on sinänsä kiinnostava.

[Jaakko Ahvenainen]

Olennaista ja tärkeää on ymmärtää myös se, etteivät nuo selityslaitoksetkaan edusta minkäänlaista Totuutta, vaan ovat asiaan perehtyneiden ihmisten tulkintoja jotka tietyssä määrin toki perustuvat enemmän myös tiedossa oleviin faktoihin, kuin yleensä lahkolaisuuden selittelykirjallisuudessa olevat väitteet.

Tästä olen kanssasi jokseenkin samaa mieltä. On kuitenkin liioiteltua sanoa, "etteivät nuo selityslaitoksetkaan edusta minkäänlaista Totuutta", kuten muutamaa sanaa myöhemmin annatkin ymmärtää puhuessasi "tiedossa olevista faktoista". On aivan selvää ja kiistatonta, että tietomme ovat puutteellisia. Tutkijat, tämän tiedostaen, eivät yritäkään lähteä mitään esittämäänsä absoluuttisena totuutena sanomaan.

Ariadna viittasi aiemmin vastineessaan ”vieraalle”, lukevansa myös Risto Santalaa, joka kieltämättä onkin huomattava rabbiinisen kirjallisuuden tuntija ja tulkitsija. Koska mielestäni on tarpeetonta tehdä kovin pitkiä siteerauksia, pyydän perehtymään Santalan teokseen ”Kristinuskon Juuret II” (Jyväskylä 1985, ISBN 951-99631-1-1). Kirjaa löytynee enää kirjastoista tai antikvariaateista. Minulla tämä sattuu olemaan hyllyssäni.

Mainitun kirjan sivuilla 133 – 140, otsikon ”Skandaali pyhäkössä” alla selvitetään rabbiinisesta näkökulmasta po. asiaa hyvin seikkaperäisesti. Santala tukee näkemystäni. Joh. 8:58 sanotaan: Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti minä sanon teille: ennenkuin Aabraham syntyi, olen minä ollut". Vastaava teksti W&H:ssa kuuluu: ”ειπεν αυτοις ιησους αμην αμην λεγω υμιν πριν αβρααμ γενεσθαι εγω ειμι”, eikä GNT tee mainittavaa poikkeusta, ainoastaan lause aamen ja erisnimet alkavat isoin kirjaimin.

Noista, vajaasta seitsemästä sivusta, ilmenee rabbiinisen tulkinnan pohjalta se, mitä olen yrittänyt sanoa kristillisiin kommentaareihin viitaten.

Edit: lisätty loppuun: kristillisiin...

[Jaakko Ahvenainen]

Kyse on pohjimmiltaan vain siitä, miten "minä olen" tulkittiin tuon ajan puhekielessä. Kaikki muu on turhaa jälkikäteen spekulointia.
Varman tiedon puuttuessa voisin kelputtaa myös epävarmempia perusteluja väitteen tueksi, sillä kysymys on sinänsä kiinnostava.

Nyt minun täytyy sanoa, ettei veli tiedä, mistä puhuu, mutta siinä olet oikeassa, että asiaa tulee tarkastella jeesuksenaikaisesta näkökulmasta käsin.

Edit: aikamääre oikeaan muotoon.