Lainaan tähän vielä malliksi pätkän mainitsemani Opas-kirjan perusteluista lisätä YHWH uuteen testamenttiin. Mikä näistä perusteluista on väärää tietoa - mikä väite ei pidä paikkaansa?
Miksi Jumalan nimeä ei ole täydellisessä muodossaan missään saatavilla olevassa Kreikkalaisten kirjoitusten vanhassa käsikirjoituksessa?
Perusteena on jo pitkään käytetty sitä, että Kreikkalaisten kirjoitusten henkeytetyt kirjoittajat ottivat lainauksensa Heprealaisista kirjoituksista Septuaginta-käännöksen mukaan ja koska tässä käännöksessä Tetragrammi on korvattu sanoilla Ky′ri‧os tai The‧os′, nämä kirjoittajat eivät käyttäneet nimeä Jehova. Kuten on osoitettu, tämä perustelu ei enää päde. Selostaessaan sitä, että Septuagintan vanhimmissa katkelmissa on Jumalan nimi heprealaisessa muodossaan, tri P. Kahle sanoo: ”Me tiedämme nyt, että kreikkalaisessa Raamatun tekstissä [Septuagintassa], sikäli kuin se oli juutalaisten kirjoittamaa juutalaisille, ei käännetty Jumalan nimeä sanalla kyrios, vaan heprealaisilla tai kreikkalaisilla kirjaimilla kirjoitettu Tetragrammi säilytettiin sellaisissa käsikirjoituksissa. Kristityt korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios, kun heprealaisin kirjaimin kirjoitettua Jumalan nimeä ei enää ymmärretty.” (The Cairo Geniza, Oxford 1959, s. 222.) Milloin Heprealaisten kirjoitusten kreikankielisiin käännöksiin tehtiin tällainen muutos?
Se tehtiin ilmeisesti Jeesuksen ja hänen apostoliensa kuolemaa seuranneina vuosisatoina. Aquilan kreikankielisessä käännöksessä, joka on peräisin 100-luvulta, Tetragrammi esiintyi yhä heprealaisin kirjaimin. Vuoden 245 paikkeilla valmisti huomattava oppinut Origenes henkeytetyistä Heprealaisista kirjoituksista Hexaplan, tekstilaitoksen jossa oli kuusi palstaa: 1) heprealainen ja aramealainen pohjateksti, 2) sama teksti kreikkalaisin kirjaimin, 3) Aquilan kreikkalainen käännös, 4) Symmakhoksen kreikkalainen käännös, 5) Septuaginta ja 6) Theodotionin kreikkalainen käännös. Nykyään tunnettujen jäljennöskatkelmien perusteella professori W. G. Waddell kirjoittaa: ”Origeneen Hexaplassa – – Aquilan ja Symmakhoksen kreikkalaiset käännökset sekä LXX [Septuaginta] esittivät kaikki JHWH:n sanalla ΠΙΠΙ; Hexaplan toisella palstalla Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin.” (The Journal of Theological Studies, Oxford, XLV vsk., 1944, s. 158, 159.) Toiset uskovat, että Origeneen alkuperäisessä Hexaplassa Tetragrammi oli kirjoitettu heprealaisin kirjaimin kaikilla sen palstoilla. Origenes itse sanoi, että ”tarkimmissa käsikirjoituksissa NIMI on kirjoitettu heprealaisilla kirjaimilla, ei kuitenkaan nykyisillä heprealaisilla [kirjaimilla] vaan kaikkein vanhimmilla”.
Vielä 300-luvulla Hieronymus, latinalaisen Vulgatan kääntäjä, sanoo Samuelin ja Kuninkaiden kirjojen esipuheessaan: ”Ja me löydämme Jumalan nimen, Tetragrammin [ts. הוהי], eräistä kreikkalaisista teoksista vielä nykyäänkin muinaisin kirjaimin ilmaistuna.” Eräässä vuonna 384 Roomassa kirjoitetussa kirjeessä Hieronymus sanoo: ”Yhdeksäs [Jumalan nimi] on Tetragrammi, jonka he katsoivat olevan – – [anekfō′nēton], ts. lausumaton, ja se kirjoitetaan näillä kirjaimilla: jod, he, vau, he. Kun eräät tietämättömät näkivät sen kreikkalaisissa kirjoissa, heillä oli tapana kirjainten samankaltaisuuden vuoksi lukea se ΠΙΠΙ [kreikkalaisia kirjaimia, jotka vastaavat latinalaisia kirjaimia PIPI].” (F. Dunand, Papyrus Grecs Bibliques, Kairo 1966, s. 47, alav. 4.)
Ne ns. kristityt, jotka ”korvasivat Tetragrammin sanalla kyrios” Septuagintan jäljennöksissä, eivät siis olleet Jeesuksen varhaisia opetuslapsia. He elivät myöhempinä vuosisatoina, jolloin ennustettu luopumus oli jo kehittynyt pitkälle ja turmellut kristillisten opetusten puhtauden (2Te 2:3; 1Ti 4:1).
(´
