Rukouksista

[Vieras]

Vartiotorni 15.5.1990 s.17
"Olkoon sinun nimesi pyhitetty." (Matt.6:9; Luuk.11:2) Sana "nimi" merkitsee joskus ihmistä itseään, ja 'pyhittäminen' tarkoittaa "tehdä pyhäksi, asettaa erilleen tai pitää pyhänä". (Vrt. Ilm.3:4) Jumalan nimen pyhittämisen rukoileminen on siis itse asiassa pyyntö, että Jehova toimisi pyhittääkseen itsensä. Kuinka? Raivaamalla tieltä kaiken sen häpeän, mitä on syydetty hänen nimelleen. (Ps.135:13)

*****

Miksi Jehovan todistajat pääsääntöisesti kuitenkin opettavat nimen pyhittämisen tarkoittavan nimisanan "Jehova" pyhittämistä?

[RaM]

Mielenkiintoinen kysymys. Johtunee tavasta jossa Jehovan todistajat fiksailevat selityksiä aina kyseisen tarpeen mukaisesti. Totuus on muuttuvainen kuten muinoisessa Valehtelijoiden klubissa (tv-sarja) Heguli totesi.

[Vieras]

Jos nimi olisi jotakin sellaista, jota voi pitää pyhänä, voisi myös palvella nimeä, ja unohtaa sen kohteen jota nimi edustaa.

Nimen loukkaaminen tehdään siinä tarkoituksessa, että sillä osoitetaan mieltä nimen haltijaa vastaan.

Mutta tuo vartiotorni jopa johtaa harhaan eikä ole pelkästään saivartelua.

[Jaakko Ahvenainen]

Pieni oikaisu. Rukouksia ei ole milloinkaan (tietääkseni) luettu lapulta yhdessäkään Jt-tilaisuudessa.
Tämä on oma käsitykseni.

Kiitän oikaisusta. Näin on, kuten sanoit. Ilmaisin itseni vain kovin huonosti.

Ei tietenkään ollut tarkoitus vain ja ainoastaan käyttää "Isä Meidän"-rukousta. Pikemminkin se (ja nyt en käytä kommentaaria) näyttäisi tekstiyhteytensä perusteella viittaavan yksityiseen rukoilemiseen (mene kammioosi ja sulje ovesi, 6:6). Eri asia on, missä vaiheessa tästä rukouksesta tuli osa kristillisen seurakunnan käytäntöä. Se tiedetään, että alkuseurakunnassa rukoiltiin mm. sairaiden, Pietarin, ymv. puolesta ja tilanteissa (Apt.).

On tosiasia, että kaikissa kristillisissä valtakirkoissa, kuten katolisuudessa ja ortodoksisuudessa, myös luterilaisuudessa ja siitä eronneissa muisa protestanttisissa suuntauksissa jumalanpalveluksen eräs oleelinen osa on Heran rukous. Esitän valistuneena arvauksenani käytännön syntyneen hyvin varhain, ensimmäisinä vuosisatoina (200-300-luvuilla jKr).

[Ariadna]

On tosiasia, että kaikissa kristillisissä valtakirkoissa, kuten katolisuudessa ja ortodoksisuudessa, myös luterilaisuudessa ja siitä eronneissa muisa protestanttisissa suuntauksissa jumalanpalveluksen eräs oleelinen osa on Heran rukous. Esitän valistuneena arvauksenani käytännön syntyneen hyvin varhain, ensimmäisinä vuosisatoina (200-300-luvuilla jKr).

Luulisin tavan alkaneen jo Paavalin aikana. 1. Kor.11:3,11 viittaa siihen, että rukoukset lausuttiin ääneen ja siihen yhtyivät kaikki seurakuntalaiset antiikin tavan mukaan, myös naiset.
Rukoukset olivat siis kaikille tuttuja, mainitsemasi rukouksen lisäksi käytettiin VT:n psalmeja.

[Jaakko Ahvenainen]

Luulisin tavan alkaneen jo Paavalin aikana. 1. Kor.11:3,11 viittaa siihen, että rukoukset lausuttiin ääneen ja siihen yhtyivät kaikki seurakuntalaiset antiikin tavan mukaan, myös naiset.
Rukoukset olivat siis kaikille tuttuja, mainitsemasi rukouksen lisäksi käytettiin VT:n psalmeja.

Hyvä komentti. Oikeastaan viittaisin koko perikooppiin (tietty asiakokonaisuus) 1. Kor.11: 2-16, painottaen sitä, mitä rukouksesta sanotaan. Ei ole epäilystäkään, etteikö Paavalin ohjeistus koskisi jumalanpalvelusta ja siinä esiintymistä.

[toolman]

Miksi raamatun kotitutkistelussa VT/JT seuralainen piilo syrjii kiinostunutta tai jossain muussa tilaisuudessa, että tuo kiinostunut ei saa esittää rukousta? Mikä syy?

[exegeetti]

Isämeidän rukouksesta on tullut ihmisille jonkinlainen hokema, jota toistetaan vähän joka tilaisuudessa. Katsotaanpa kenelle se alunperin tarkoitettiin. Se on osa Jeesuksen Vuorisaarnaa. Jeesuksella oli tässä tilaisuudessa kaksi erillista kuulijakuntaa, epälukuinen kansanpaljous ja pieni opetuslasten joukko. Matteus kertoo siitä näin: "Kun Jeesus näki kansanjoukot nousi hän vuorelle ja istuuduttuaan tulivat opetuslapsen hänen tykönsä. Niin hän avasi suunsa ja opetti heitä ja sanoi."
Sitä seurasi kahdeksan autuaaksi julistamista, joista viimeisessä hän sanoi: "Autuaita olette te, kun ihmiset minun tähteni teitä solvaavat ja vainoavat ja valhetellen puhuvat teistä kaikkinaista pahaa. Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä teidän palkkanne on suuri taivaassa. Samoin he vainosivat profeettoja, jotka olivat ennen teitä." Vaikka kaikki läsnäolijat kuulivat nämä hänen sanansa, ne oli tarkoitettu ja soveltuivat ainoastaan hänen lähipiirilleen, eli opetuslapsiin , samoin kuin neuvo miten heidän tuli vast edes rukoilla sitten kun heistä oli tullut taivaallisen Isän hengellisiä lapsia. Se tapahtui Helluntaina, jolloin he saivat henkikasteen. Silloin heistä tuli uudestisyntyneitä Jumalan lapsia. Sen jälkeen heillä oli oikeus kutsua Jumalaa Isäkseen. Se on lasten etuoikeus, ei muiden. Ihmiset, jotka hokevat isämeidän rukousta vähän joka tilaisuudessa , eivät kuulu uudestisyntyneiden Jumalan lasten joukkoon. Sen hokeminen on heille yhtä turhaa kuin Jehovan todistajillekin, jotka eivät myöskään ole Jumalan hengellisiä lapsia.

[Jaakko Ahvenainen]

Paavali neuvoi nuorta Timoteusta
1. Tim. 2:1-2:
Minä kehoitan siis ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuningasten ja kaiken esivallan puolesta, että saisimme viettää rauhallista ja hiljaista elämää kaikessa jumalisuudessa ja kunniallisuudessa. Tätä käytäntöä tietääkseni eri kristilliset kirkkokunnat jumalanpalveluksissaan noudattavat edelleeen. Ei myöskään ole asetettu mitään nimenomaista estettä, etteikö Herran rukousta sopisi rukoilla.

Syvästi arvostamani "exegeetti" on aivan oikeassa vastauksessaan. Rukous on sinänsä hyvin vakavasti otettava asia: on rukoiltava "Hengessä ja totuudessa" (Joh. 4:23-24). Muussa tapauksessa siitä tulee pelkkä loru.

[Vieras]

"kutsua Jumalaa Isäkseen. Se on lasten etuoikeus" -kuitenkin Jeesus puhui yleensäkin Jumalasta Isänä, eikä koskaan sanonut, että muut eivät saisi kutsua tätä Jumalata Isäksi.

"Jehovan todistajillekin, jotka eivät myöskään ole Jumalan hengellisiä lapsia." -Eivät.

[RaM]

Saanen esittää eriävän mielipiteen tuohon isä-asiaan.

Raamatussa ei kerrota, että tuota isä-nimikettä olis saanut ryhtyä käyttämään vasta tuon hellluntain jälkeen tai että sen käyttöä olisi jotenkin rajoitettu tiettyyn ryhmään.
Raamatussa Jeesus itse toteaa useissa kohdin (ennen helluntaita) jumalan olevan juutalaisten isä aivan yleisessä mielessä.

Jo vuorisaarnassaan hän opetti ihmisiä:
5:16 Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.
5:48 Olkaa siis te täydelliset, niinkuin teidän taivaallinen Isänne täydellinen on."
6:6 Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.

Tuolloin hän antoi myös sen mallirukouksen. Ei hän opettanut ihmisille eikä opetuslapsilleen, että heidän tulee odottaa vielä jonkin aikaa, ennenkuin voivat rukoilla jumalaa isänään. Päin vastoin samarialaiselle naiselle osoitetut Jeesuksen sanat osoittavat kiistatta heidänkin rukoilleen jumalaa ISÄNÄ.
4:21 Jeesus sanoi hänelle: "Vaimo, usko minua! Tulee aika, jolloin ette rukoile Isää tällä vuorella ettekä Jerusalemissa.
4:22 Te kumarratte sitä, mitä ette tunne; me kumarramme sitä, minkä me tunnemme. Sillä pelastus on juutalaisista.
4:23 Mutta tulee aika ja on jo, jolloin totiset rukoilijat rukoilevat Isää hengessä ja totuudessa; sillä senkaltaisia rukoilijoita myös Isä tahtoo.

[toolman]

Se on lasten etuoikeus, ei muiden.

Kyllä se on kaikkien ihmisten oikeus. Miten oli Corneliuksen?

[Aaac]

Miksi raamatun kotitutkistelussa VT/JT seuralainen piilo syrjii kiinostunutta tai jossain muussa tilaisuudessa, että tuo kiinostunut ei saa esittää rukousta? Mikä syy?

JT:n opin mukaan Jumala ei kuule kaikkien rukouksia. "Sydämen asenteen" pitää olla oikeanlainen. Ilmeisesti tuo JT-uskon alkutaipaleella oleva on vielä sillä tavalla vaillinnainen, ettei hän voi esittää "julkista" rukousta. Valtakunnansalillakin vain virkaan nimitetyt miehet voivat esittää rukouksia ääneen.

Vartiotornissa kyllä kerrotaan sitten toisaalta tapauksista, joissa syntinen on rukoillut Jumalaa ja melkein siinä samassa saanut JT:t ovelle ikään kuin vastauksena rukoukseensa.

En ota tällä kantaa mihinkään, vaan muistelen sitä miten JT:t ajattelevat.

[Aaac]

JT:t eivät rukoile yhdessä sanoja lausuen tai Jeesusta kiittäen. Aina on yksi henkilö, joka esittää rukouksen. Muut sanovat yhdessä lopussa aamenen. Rukoukset ovat kliinisiä verrattuna ns. vapaisiin suuntiin.

Vartiotornissa on esitetty yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten julkinen rukous pidetään. Ei saa esim. olla liian tuttavallinen. Aloitus "Terve, Jumala" tuomittiin. Isä meidän -rukous mainittiin mallirukouksena, jota ei pidä toistaa.

Siinä mielessä J.Ahve on oikeassa, että JT:n rukoukset noudattavat tiettyä kaavaa.

- Alussa lähestytään Jumalaa kunnioittavasti.
- Sitten esitetään kiitoksia, esim. kiitetään hienosta kokouksesta, valtakunnansalista ja kaikista siunauksista.
- Sitten tulevat pyynnöt, esim. pyydetään voimaa ja siunasta.
- Loppuun sanotaan "Jeesuksen Kristuksen nimeen. Aamen".

Henkilökohtainen rukous on JT:llakin sitten eri asia, ja tärkeintä on, että se tulee sydämestä.

[toolman]

JT:n opin mukaan Jumala ei kuule kaikkien rukouksia. "Sydämen asenteen" pitää olla oikeanlainen.

Onhan noita leväperäisiä virkamiehiä ja silti pitävät julkisia rukouksia. Kukahan se sitten tietää kellä on oikea asenne?