RaM kirjoitti:Lisäksi Jeesuksen asema jumalan poikana antaisi hänelle paljon suuremman oikeuden käyttää tuota nimeä kuin papiston oikeus.
Jeesuksen ajan juutalaisten ja alkukristittyjen kirjallisuuteen kuulunut Riemuvuosien kirja ja siinä oleva lupaus lapseudesta jumalan poikana oli aivan normaali odote myös aikansa juutalaiselle uskovalle, se soveltui myös yhteisöön, sillä siinä luvataan näin:
"Minä luon heihin pyhän hengen...Ja minä olen oleva heidän isänsä ja he tulevat olemaan minun lapsiani... Ja heitä kaikkia kutsutaan elävän jumalan lapsiksi. Ja jokainen enkeli sekä henki tietää ja tunnustaa, että he ovat minun lapsiani ja minä heidän isänsä."
(Nämä jakeet sisältyivät Qumranista löydettyyn Riemuvuosien kirjaan)
edit :lähde
Viimeksi muokannut Ariadna, 01.09.2009 21:59. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Voimme lähestyä kysymystä myös evankeliumien kautta. Jokainen niistä on kirjoitettu eri aikoihin. Tosin synoptikot ovat lainanneet toistensa tekstejä. Markusta on pidetty vanhimpana, mutta ei myöskään ole poissuljettu, etteikö aikakin Matteuksen vanhimmat osat olisi kirjoitettu hepreaksi / arameaksi. Lisäksi on otaksuttu olevan myös erityinen ns. Q-lähde, joka sisältää Jeesuksen puheita, mutta sittemmin kadonnut. Tämä on nyttemmin rekonstruoitu, joten silläkin on puutteensa. Myös muut UT:n kaanonin ulkopuolelle jääneet tekstit saattaisivat tarjota joitakin vinkkejä, samoin Johannes, jonka kirjoittaman evankeliumin funktio on toinen kuin edeltäjiensä. Johannes kirjoittaa kuten teologi, ei kuten historioitsija.
Rooman imperiumin kannalta Palestiina, ja sen yksi provinssi, oli niin mitätön, ettei sitä juurikaan aikansa historioissa mainita. Jeesus taas oli yksi messias monien muiden aikalaistensa messiaiden joukossa, joten meillä ei liene mitään ehdotonta faktatietoa Raamatun ulkopuolelta. Evankeliumeiden kertomus perustuu, kuten RaM sanoi (vähintäänkin) toisen käden tietoon.
Hyvin todennäköistä, joskaan ei varmaa, on, että jotkut arameankieliset sanat jäivät paremmin kirjoittajien muistiin, kuten juuri "abba" - isä. Barabbas tässä yhteydessä muodostaa sanaleikin, sikäli kuin Jeesus puhutteli Jumalaansa isänä: "Isän poika tuomittiin teloitettavaksi, kun taas toinen isän poika päästettiin vapaaksi (bar = poika).
Noin yleensäkin: kirjoittaessani Raamatusta ja sen synnystä, saan aina "paskaa" niskaani, vimeiksi Suomi 24:ssa. En kuitenkaan voi mitään sille, että minua paljon viisaammat ja asiaansa perehtyneet tutkijat ovat esittäneet näkemyksiä, joita siteeraan. Olen kuin RaM tai Ariadna: Lyökää faktat pöytään - olen kuin Tuomas: en usko, ellen näe (näitä faktoja nokkani edessä). Niihin faktoihin uskon, jotka ovat tuossa vieressäni hyllysä. Niitäkin kriittisesti. Tietenkin ne faktat, joita edessäni hypistelen saattavat olla jo nykyisin "vanhaa valoa". Eihän talvinen tähtitaivaskaan ole muuta kuin optinen harha.
Me muutumme, aika muuttuu, tutkimus etsii uusia uomiaan - ei tässä ole mitään ihmeellistä, mutta jämähtää paikoilleen, estää oman älyn käytön. Tässä suhteessa ihailen RaM' in skeptisyyttä ja Ariadnan loistavaa älyä. Silti kysyn Pilatuksen tavoin: Mikä on totuus!
Ariadna kirjoitti: "Minä luon heihin pyhän hengen...Ja minä olen oleva heidän isänsä ja he tulevat olemaan minun lapsiani... Ja heitä kaikkia kutsutaan elävän jumalan lapsiksi. Ja jokainen enkeli sekä henki tietää ja tunnustaa, että he ovat minun lapsiani ja minä heidän isänsä."
Eli: evankeliumin kirjoittajat olisivat lainanneet tuota tekstiä kirjoituksissaan. Ei mitenkään mahdoton ajatus.
Itseasiassa Riemuvuosien kirja käsittelee Vanhan testamentin kirjoituksia ja tuokin saattaa olla osittaisena lainauksena ja viittauksena Hoosean kirjasta, jota myös Paavali samankaltaisesti lainasi. 9:25 niinkuin hän myös Hoosean kirjassa sanoo: "Minä olen kutsuva kansakseni sen, joka ei ollut minun kansani, ja rakkaakseni sen, joka ei ollut minun rakkaani.
9:26 Ja on tapahtuva, että siinä paikassa, jossa heille on sanottu: 'Te ette ole minun kansani', siinä heitä kutsutaan elävän Jumalan lapsiksi."
Jaskan lainaamaan filosofiseen kysymykseen 'mikä on totuus' äitini lainaisi heti raamatusta tämän lempi kohtansa jonka varaan perustaa uskonsa rippeet. Jeesus sanoo Johanneksen ev: 17:17 Pyhitä heidät totuudessa; sinun sanasi on totuus.
Itse olen todennut kuitenkin, ettei jumalan sanaksi määritelty raamattu pidä kuitenkaan sisällään absoluuttista totuutta vaikka joitain todenmukaisiakin asioita siinä kerrotaan. Liian paljon menee metsään, jotta se olisi jumalalta saatu 'totuus'.
Jeps, RaM. Mitä syvemmälle perehdyn Raamatun problematiikkaan tieteelliseltä kannalta, sitä enemmän päälleni syljetään. On ihmisten hyvin vaikea erottaa toisistaan uskonnollinen julistus ja tieteellisen tutkimuksen otaksumat. Tieteelliseltä kannalta katsottuna Raamattu ei esitä mielestäni mitään absoluuttista totuutta, etenkään opeissa -ne ovat tulkintaa, ja historiasaankin rajoitetusti.
Siinä merkityksessä voidaan etenkin Vanhan testamentin osalta sanoa Raamatun esittävän totuuden ristiriitaisuudessaan, että se paljastaa kirjoittajien noukkineen kirjoittamansa lukuisista eri lähteistä ja kasanneen ne limittäin toistensa sekaan, edes yrittämättä korjata suurimpiakaan ristiriitaisuuksia. Tämäkin on ylen vaikea monien käsittää.
Yksi eittämätön Raamatun tosiasia on: "Nenää pusertamalla saa veren ja riitoja pusertamalla riidan" (Snl. 30.33). Mutta miten saisi aikaan keskustelun -ainoastaan oman uskonsa tai uskomuksensa unohtaen, ajattelen. Miksi yleensäkään juuri minun tulisi omata se totuus, eikö sitä toisinajatteleville voida suoda. Objektiivisesti ajatellen, he saattaisivat sanoa enemmänkin totuudesta, mitä korvani kestävät. Tätäkö pelkään!
Loistavaa pohdintaa jälleen tuossa loppuosassa. Hyvä Jaska!
Vaikka omat kirjoitukseni antavatkin monille - etenkin uskossa eläville - sen käsityksen, että pidän itseäni kaikissa käsityksissäni oikeassa olevana ja omaavani jonkin yleismaailmallisen 'totuuden', niin todellisuudessa asia on juuri toisin.
Itse olen ottanut lähtökohdakseni luottaa niihin tieteellisesti kaikkein todennäköisimpinä pidettäviin vaihtoehtoihin niin kauan, kuin joku toinen käsitys osoitetaan todennäköisemmäksi. Minä olen hyvin vastaanottavainen kaikkien ihmisten perustelluille mielipiteille ja valmis korjaamaan omia uskomuksiani heti, kun jotain järkevämpää osoitetaan tilalle. En roiku sokeasti missään tieteellisessä 'totuudessa' minkään asian suhteen. Toisaalta en roiku myöskään pelkissä uskon varaisissa asioissa, jos ne eivät edusta rationaalista ajattelua.
Avoimin ja vastaanottavaisin mielin tapahtuva tosiasioiden ja todennäköisyyksien etsintä on mielestäni älyllisen elämän kulmakivi.
Joka spekuloi Raamatun ulkopuolelta, että Jeesus on voinut käyttää sitä ja tätä nimeä, koska Raamattuun ei kaikkea ole kirjattu, saa avaran tilan tiedoilleen.
Voimme edelleen keskustella, että Jeesus olisi polttanut tupakkia, jos sitä olisi joku Amerikoista rahdannut, olisipa piipahtanut saunassakin, jos se olisi ollut mahdollista (höyrykylpyjä ainakin roomalaiset järjestivät, mutta siitä ei nyt ole kysymys).
Kysymys on taustojen sekä aikaan liittyvien tosiasioiden ymmärtämisestä sekä soveltamisesta olemassa olevaan toisen käden tietoon (etenkin Jeesuksen kohdalta) perustuvan raamatun uuden testamenttin ymmärtämisessä. Se mitä pidetään totuutena ei välttämättä sitä olekkaan. Tuota oppeihin liittyvien yksityiskohtien sekä niiden taustalla olevien tiedettävien muiden tosiasioiden huomioimista ja pohtimista kutsutaan muuten eksegeettiseksi tutkimukseksi.
Vartiotorni-seura vakuuttelee Jeesuksen käyttäneen Tetragrammia, sillä tämä löytyy useista tuon ajan Septuaginta käännöksistäkin. Tämä on kuitenkin tuollaisenaan harhaanjohtavaa, sillä pyhien kirjoitusten kopioimisessa oli vallalla eri käytäntö kuin niitä ääneen luettaessa tai siteerattaessa. Mikäli Tetragrammi olisi ollut alkukristityille samalla tavalla pyhä kuin tuon ajan juutalaisille, niin sen löytäminen Uuden Testamentin käsikirjoituksistakaan ei olisi niin hankalaa.
Mielestäni Tetragrammin löytyminen Septuagintasta puhuu lähinnä sen puhekielessä käyttämistä vastaan, sillä vokaloimisen sijaan se on jätetty abstraktioksi.
Varsinaisesti Septuaginta valmistui 200-luvulla eaa. ja pitää sisällään vanhan testamentin sekä monia nykyisin apogryfisiksi luokiteltuja kirjoituksia. Se ei siis käsitellyt lainkaan Jeesusta ja hänen seuraajien muodostamaa juutalaislahkoa, kuten myöhemmin rakenneltu nykyraamatun versio tekee.
Arvonimi 'kyrios', joka otettiin käyttöön puhuttaessa jumalasta (tai Jeesuksesta), ei ollut myöskään nimi jota Jeesus tai hänen seuraajansa olisivat käyttäneet jumalan nimenä. Se tarkoitti ylhäistä herraa. Sitä ei mielletty jumalan nimeen liittyvänä erityisilmauksena, sillä tuo nimi otettiin myöhemmin (erityisesti Bysantin aikaan) käyttöön keisarillisena arvonimenä. Niin ei olisi tehty jos tuo nimi olisi erityisesti viitannut jumaluuteen.
Viimeksi muokannut RaM, 31.08.2009 17:30. Yhteensä muokattu 3 kertaa.
Raamattu on ainutlaatuinen lähdeteoksena kristinopissa, koska se on tarkoitettu hegelliseksi sanomaksi, sitä pidetään Jumalan Sanana, siten se siis sisältää siinä mielessä kaiken mitä tarvitsee tietää.
Jeesuksesta, taikka historiallisesta Jeesuksesta on tehty kirjoja ja väitöskirjoja. Muistelen tässä A. Schweitzerin tehneen sellaisen. Hänen yliopistossaan piti olla kaikki saatavissa oleva tieto aihetta varten. Ja ettei ollut Schweitzer, joka totesi että ne Jeesus-tutkimukset tapaavat tulla tekijänsä näköisiksi, koska tietoa ei ole. Siis kun vähästä ellei olemattomasta yrittää paljoa saada, heijastaa se oman aikansa arvostuksia.
Muistelen Jeesuksen suositelleen viiniä, eikä hän varoittanut erikseen raskaana olevia naisiakaan. Nykylääkärit sanovat että turvallisen käytön alarajaa ei tässä ole, vaikka riskit vähenevätkin käytön pienentyessä tietenkin.
Jeesus oli aikansa radikaali ja siitä päätellen hän olisi kokeillut tupakkaakin, ja jos olisi yskimättä oppinut, ehkä tullut kovaksikin piippumieheksi. Tuskin olisi savurenkeita puhallellut, jota olisi sanonut fariseusten tavaksi vääristää puhdas ilo.
Sauna olisi varmaankin Jeesukselle ollut mielijuttu, kun olisi vienyt ensin saunaan matkamiehet mukanaan olisi heidän jalkojensa peseminenkin sitten ollut siedettävämpää.
