Junassa kuultua

[Vieras]

Kerran paikallisjunassa

Istuin samassa "loossissa" mm. parin keski-ikäisen naisen kanssa. Kun olen aikanani, uskoontultuani (kristityksi) törmännyt jehovantodistajiin, niin jouduin opettelemaan heidän oppinsa versus Raamatun opetus. Hengailin myös joskus Turusen Pasin kanssa joissain merkeissä, joten "jehovalaistutka" oli niin hyvin kehittynyt että arvasin jo heidän keskustelun alussa että he ovat jehovan todistajia...siis jopa ilman hillittyä kenttähametta. Hekin olivat junalla matkalla töihin.
Mikäs tässä nyt sitten on mielenkiintoista? No se että he puhuivat "uskonasioista"..tai voisiko sanoa järjestön palvelemisesta MUTTA...eivät koko keskustelun aikana (n.20 minuuttia) maininneet kertaakaan sanoja Jumala, Jeesus..tai edes jehova! Minua uskovana ihmisenä hämmästyttää että miten kukaan tai minkäänsortin "uskovainen" pystyykin olemaan kertakaikkisesti puhumatta Jumalasta, Jeesuksesta..tai vaikkapa Krisnasta tai pyhästä vessapaperirullanjumalasta, jos kuitenkin se on uskon ydin!..No tokihan tiedän että KÄYTÄNNÖSSÄ he palvovat Vartiotorniseuraa, ei Jumalaa..mutta silti!..
En itse tiennyt tunteako sääliä, myötätuntoa vai mitä...ja mitä olisi pitänyt tehdä: kertoa epäkohdistaan vai julistaa todellista evankeliumia joka vapauttaa "oikean tosiuskonnon" kahleista Kristuksen vapauteen...Tälläiseen olen ennenkin törmännyt ja joskus suun avattuani sekoittanut pasmat heidän hillityn ja ah niin näennäisen tyytyväiseltä pikkuelämältä.

[sinner74]

Tuo oli varmasti traumatisoiva kokemus. Seuraavalla kerralla kokeile minun vastaavissa tilanteissa menestyksellisesti käyttämää keinoa: Tee ensin ristinmerkki rintaasi vasten, sitten lausu uskontunnustus äänettömästi mutta huulet liikkuen, ja lopuksi suutele kaulassasi roikkuvaa krusifiksia. Siltikin voi jäädä joitain kiusallisia ajatuksia, mutta ne voi selvittää rauhassa iltajumalanpalveluksessa kotialttarin ääressä.

[Vieras]

Ei traumatisoinut ei. Säältti kylläkin heidän puolestaan. Heiltä selvästikin puuttui henkilökohtainen suhde Jumalaa..eikä ihme.
Ristinmerrkejä yms. ei ole tapanani tehdä.

[Massetar]

Vaikea tietysti ottaa kantaa kyseiseen keskusteluun, kun en ole itse ollut kuulemassa. Jehovan todistajissa on enemmän uskovia ja vähemmän uskovia. Molemmilla ryhmillä on yhteistä se, että uskonto täyttää koko elämän. Uskonnossa oleminen ei siis ole heille pelkkää uskomista ja tunnetilaa, vaan ohjeita, sääntöjä, rutiineja ja toimintaa 24/7. Elämäntapa, kuten he itsekin sanovat. Voin kuvitella jopa tunteja kestäviä keskusteluja arkielämästä, jossa kaikki toiminnot liittyvät järjestöön jotain kautta. Jehovan todistajien käyttämä kieli on myöskin niin koodattua, että jutellessa ei edes tarvitse aina käyttää kaikkia niitä sanoja mitä ulkopuolisen kanssa joutuisi käyttämään.

Omalta kohdaltani muistan sen, että julkisilla paikoilla välttelin juuri noita sanoja. Olin vuosikausia tienraivaaja ja saarnasin päivittäin. Kun olin "vapaalla", en halunnut kiinnittää huomiota itseeni uskon asioilla.

[PAHA]

...eivät koko keskustelun aikana (n.20 minuuttia) maininneet kertaakaan sanoja Jumala, Jeesus..tai edes jehova!

Täsmälleen samanlaisia kokemuksia itselläni on pitemmistäkin Jehovan todistajien keskusteluista, myös siltä ajalta kun olin Jehovan todistaja. Vaikka en ole höyrähtänyt mihinkään muuhun uskontoon niin minustakin on selkeästi havaittavissa että heidän jumalansa on Watchtower Corp.

[sinner74]

Ei traumatisoinut ei. Säältti kylläkin heidän puolestaan. Heiltä selvästikin puuttui henkilökohtainen suhde Jumalaa..eikä ihme. Ristinmerrkejä yms. ei ole tapanani tehdä.

Anteeksi, ensin ajattelin että avaus oli provo, mutta mitä ilmeisimmin ei.

Jotenkin mulla tulee mieleen, että nyt jalaton säälii kädetöntä.

Minkälainen on "henkilökohtainen suhde Jumalaa"? Arvaan, että sinä kerrot riemusi ja murheesi, mutta puhuuko jumala takaisin? Laittaako sähköpostia, tekstaria tai savumerkkejä? Voivatko ympärilläsi olevat ihmiset havannoida teidän kommunikaationne?

Miten voit olla niin varma, että sinulla on henkilökohtainen suhde jumalaan?

Näyttää siltä, että jehovantodistajien osoittama toisin uskojien halveksunta ei ole ainoa tapaus laatuaan. Näyttää siltä, että joka ikisen uskon ilmentäjät halveksuvat toisin, vaikkakin loppupeleissä samoin, uskovia. Hävetkää!

[Markku Meilo]

Minkälainen on "henkilökohtainen suhde Jumalaa"?

Havaintoni mukaan tuo termi tarkoittaa, että sen esittäjä edustaa sitä kuuluisaa ainoaa puhdasta totuutta. Kyseessä on lähinnä kiertoilmaus sille, että muilta (vastaavan henkilökohtaisen suhteen omaavilta) puuttuu ymmärrystä, vilpittömyyttä, nöyryyttä, oikeaa mielenlaatua, jotain pyhää henkeä ja sen lisäksi sydämentila voi vaikuttimien ohella olla väärä. Toki muitakin samanaikaisia vikoja voi meillä uskonnottomillakin olla. Muistakaamme vaan kuinka jehovantodistajina pidimme maailmallisia toisarvoisina, koska eivät olleet totuudessa, kaikkein alhaisimpia olemmekin itse nykyään, koska emme enää ole nk. mukana.

Olen tullun siihen päätelmään, että esimerkiksi uskonto, urheilu ja puoluepolitiikka auttavat ihmisiä sekä havaitsemaan oman ylemmyytensä että toisten alemmuuden, mutta täysin ristiin.

>>Voivatko ympärilläsi olevat ihmiset havannoida teidän kommunikaationne?

Toki veikkonen voi, minäkin seurasin vuosia jt-hengarina tuntemaani (RaM tietää paremmin kävikö mr K***ä koskaan kasteella), joka jutteli Jehovan kanssa kaiken aikaa Kalevankatua jatkuvasti letti viuhuen tallustellessaan. Yhteys oli yläkertaan, päätellen minulle täysin käsittämättömistä jutuista.

Samoin eräs jehovantodistajuudesta kiinnostunut harrasteveljeni kertoi, että Jehova puhutteli häntä Mannerheimintiellä (Stockmannin kohdalla) ja pyysi em. henkilöä tuuraamaan Jeesusta. No mies ei suostunut Jehovan ehdotukseen ja ilmeisesti tästä kieltäytymisestä johtuen hän on kärsinyt tietyistä liikehtimisrajoitteista useamman vuosikymmenen.

Olen myös törmännyt henkilöihin, jotka ovat saaneet radioistaan ohjeita suoraan jumalalta. Oleellista tässä koulunkäyneelle radiomiehelle on se, että ohjeet tulevat radiosta, vaikka radio on nk. pois päältä. Eli näiden kokemusten valossa on aivan turha epäillä etteikö ns. henkilökohtainen suhde jumalaan olisi saavutettavissa monilla eri tavoilla.

[Aaac]

Oma muistoni jehovantodistajanuorista on se, että jos joku puhui Jeesuksesta, häntä pidettiin "jeesustelijana", vähän säälittävänä tunneuskovaisena. Nuoret JT:t eivät oikeastaan ole yleensä tulleet uskoon, vaan on tosiaan piiskattu uskoon. Voi olla, että tämä sama heijastuu myös vanhempaan väkeen.

Itse en tullut myöskään uskoon, mutta sallin sen niille, jotka ovat kokeneet sen.

[Markku Meilo]

Itse en tullut myöskään uskoon, mutta sallin sen niille, jotka ovat kokeneet sen.

Kuten tiedämme, niin jehovantodistaja ei tule uskoon, vaan hän "omaksuu totuuden", jehovantodistaja ei myöskään ole uskossa, vaan hän on "totuudessa".

[Aaac]

Itse en tullut myöskään uskoon, mutta sallin sen niille, jotka ovat kokeneet sen.

Kuten tiedämme, niin jehovantodistaja ei tule uskoon, vaan hän "omaksuu totuuden", jehovantodistaja ei myöskään ole uskossa, vaan hän on "totuudessa".

Joo, puhuin siis muista kuin nykyisistä jehovantodistajista. Eli olen törmännyt myös ihmisiin,joilla on ns. terve usko, ja vaikken siihen uskokaan, niin sen heille sallin. Ihan OK.

[Markku Meilo]

Joo, puhuin siis muista kuin nykyisistä jehovantodistajista.

Joo, ynnäsin kyllä, mutta en malttanut pitäytyä noista sanarinnastuksista, koska noissa sanoissa kiteytyy hyvin oleellinen ero.

[sinner74]

Olen tullun siihen päätelmään, että esimerkiksi uskonto, urheilu ja puoluepolitiikka auttavat ihmisiä sekä havaitsemaan oman ylemmyytensä että toisten alemmuuden, mutta täysin ristiin.

Näinhän se on. Mielenkiintoista on, että miksi?

[Markku Meilo]

Mielenkiintoista on, että miksi?

Sen saa joku asioita paremmin ymmärtävä päätellä tarkemmin. Itse näen uskonnon ja puoluepolitiikan samanlaisina massojen hallintavälineinä, veisaavat vaelluskokouksissaan yhtälaisesti, ovat veljiä ja siskoja keskenään, aina oikeassa, muut väärässä. Urheilussa tuo hallitseminen on fyysisempää alistamista, juontuuhan urheilu sodankäynnistä.