Kuviteltu yhteisö

[Vieras]

Jehovantodistajat on uskonnollinen yhdyskunta, jota yhdistää epärealistinen kuvitelma vain omasta pelastuksestaan tulevaisuudessa (pian) tapahtuvassa Harmagdonin sodassa, jonka jälkeen vain jehovantodistajat asuttavat maapalloa ja rakentavat siellä itselleen taloja sopusoinnussa eläen eläinkunnan kanssa.

Muut uskonnot niputetaan otsikon "suuri babylon, väärän uskonnon maailmanmahti" alle.

Koska pelastus missään muussa uskontokunnassa ei heidän mielestään ole mahdollinen, he pelon kytkeminä toteuttavat sokeasti amerikkalaisen, miesvaltaisen hallintoelimen, määräyksiä. Hallintoelimen määräykset mudostavat jehovantodistajille elämän matriisin. Määräykset ovat ailahtelevaisia ja ennustukset Harmagedonista toistuvasti perättömiä (vuosilukuennusteet, joista nyttemmin on luovuttu, esim. 1975).

Yhteisö on kuvitellut itselleen virtuaalitodellisuuden kaltaisen ajatusrakennelman, jonka vastaiset ajatukset yhteisössä ovat suurin synti. Kuviteltu tulevaisuus merkitsee rivitodistajan elämän yksinomaista tuhlaamista Vatiotorniseuran työlle.

Tätä yhteisöä ei olisi ilman Vartitorniseuran kirjallisuuden luomia ennusteita paratiisimaasta, siksi voidaan puhua "kuvitellusta yhteisöstä", jonka väliset ihmissuhteet, luulo "ystävyydestä", on myös kuvitelmaa. Kuvitelmia tehostetaan puhumalla täsmällisistä raamatullisista ennusteista, Uuden maailman käännöksen mukaan, joka sekin on kuvitellusti tarkin raamatunkäännös - sitähän ei kukaan todistaja pysty tietämään. Puhuminen "tiedosta", johtaa yhteisön ajattelemaan, että heillä on "totuus". Kun on "tietoa", tämä opetus ei olekaan pelkästään harhaa, vaan ihan faktaa.

Todellisen tiedon pimittäminen ja media- & koulutuspimennossa pitäminen estää rivitodistajaa hankkimasta reaalimaailman oikeaa tietoa ja ylläpitää jäsenyyttä kuvitellussa yhteisössä, jonka suuruutta korostetaan seuran maailmanlaajuisuudella. Yliopisto on jehovantodistajien opetuksessa kehno paikka, jossa ei ole kuin huumeita ja epämoraalisuutta. Jäseniä kannutetaan vain ruokkimaan kuvitelmiaan pelkästään Vartitorniseuran kirjallisuutta lukemalla. Yhteisöllinen kuvitelma saadaan yksilössä aikaan opetusohjelmalla, joka vähitellen manipuloi mielen, johdattaa pois normaalielämästä ja saa toimimaan johtajien tahdon mukaan. Yksilöllisyys riistetään ja korvataan "uudella persoonallisuudella", joka on alisteinen asema seuran kaikille säännöille ja oikuille.

Kuvitteellinen yhteisö on Vartiotorniseuran käyttövoima. Luisuminen harahasta, "luopioiden" kertomaan totuuteen "totuudesta", on jehovantodistajaa kavahduttava ajatus. Rivitodistaja ei halua luopåua "kermakakusta" ja todeta elämän realiteetteja. Toisin puhuva on uhkaava ja "luopiopuheet" saattavat rikkoa tuon tarkasti suunnitellun , sanellun ja manipuloidun harhan. Juttu on kuin Keisarin uudet vaatteet: keisari luuli olevansa hienosti puettu, mutta olikin alsti kaikkien silmien edessä.

[Aaac]

Jehovantodistajat puhuvat "hengellisestä paratiisista", jossa he kuvittelevat jo nyt elävänsä. Tuo paratiisi on tunnetusti täysin päinvastainen siihen verrattuna, miten ihmiset yleensä mieltävät paratiisin. Jatkuva suorittaminen, riittämättömyyden tunne, kylmät välit seurakuntalaisisten kanssa, rakkaudettomuus, pienet piirit, oman yksilöllisyytensä kieltäminen, epävarmuus "pelastumisesta"... Arkitodellisuus on kovin kaukana mistään paratiisista.

Mikä sitten estää jehovantodistajia lähtemästä pois tuosta kuvittelemastaan paratiisista?

Pelko läheisten menettämisestä sekä pelko Harmagedonissa tuhoutumisesta. Tietty (valheellinen) turvallisuudentunne, jonka yhteisö luo. Lisäksi sen tietäminen, että kaikki tehty työ valuisi hukkaan. Mitä enemmän jehovantodistaja tai muu lahkolainen on yhteisölleen uhrannut (työtä, rahaa, vuosia, menetettyjä mahdollisuuksia...), sitä hanakammin hän pitää siitä kiinni. On liian vaikea myöntää, että niin suuri määrä uhrauksia onkin ollut turhaa. Tämä sitouttaa lahkolaisen entistä tiiviimmin yhteisöönsä. Uhrauksia lisätään ja lisätään, loppuhan on lähellä ja pitää olla loppuun asti "uskollinen". Vaikka sitten eräänlaisessa virtuaalitodellisuudessa.

[Massetar]

Jehovantodistajat on uskonnollinen yhdyskunta, jota yhdistää epärealistinen kuvitelma vain omasta pelastuksestaan tulevaisuudessa (pian) tapahtuvassa Harmagdonin sodassa, jonka jälkeen vain jehovantodistajat asuttavat maapalloa ja rakentavat siellä itselleen taloja sopusoinnussa eläen eläinkunnan kanssa.

Olin aikoinaan kentällä erään sisaren kanssa kohtalaisen hienolla omakotitaloalueella. Sisar osoitti minulle yhtä taloa ja sanoi muuttavansa siihen asumaan harmagedonin jälkeen, mikäli talot säästetään. Mietin tuolloin, että onko sisar käynyt lainkaan julistamassa tuolla ovella, kun niin kovasti odottaa talon vapautumista.

[Kaarmis]

Jehovantodistajat on uskonnollinen yhdyskunta, jota yhdistää epärealistinen kuvitelma vain omasta pelastuksestaan tulevaisuudessa (pian) tapahtuvassa Harmagedonin sodassa, jonka jälkeen vain jehovantodistajat asuttavat maapalloa ja rakentavat siellä itselleen taloja sopusoinnussa eläen eläinkunnan kanssa.

Kun edes rakentaisivat taloja, mutta kun nappaavat harmagedonissa kuolleilta parhaat kämpät omaan käyttöönsä... Tästähän on tositarinoita kuinka vahimmat ja tienraivaajat jo varailevat parhaat päältä!

Tätä yhteisöä ei olisi ilman Vartitorniseuran kirjallisuuden luomia ennusteita paratiisimaasta, siksi voidaan puhua "kuvitellusta yhteisöstä", jonka väliset ihmissuhteet, luulo "ystävyydestä", on myös kuvitelmaa...

Jos se rakkaus jota he kohdistavat esim. "eksyneisiin lampaisiin" on totta, en edes halua tietää mihin he pystyvät vihassansa...

...Yliopisto on jehovantodistajien opetuksessa kehno paikka, jossa ei ole kuin huumeita ja epämoraalisuutta. Jäseniä kannutetaan vain ruokkimaan kuvitelmiaan pelkästään Vartitorniseuran kirjallisuutta lukemalla...

Hippasen värittynyt kuva yliopistomaailmasta... Toimiva idea silti. Jos olisi ajatuksella lukenut sen kaiken materiaalin mitä Seura suolsi, eipä siinä hirveesti olis jääny aikaa yliopistomateriaaleihin.

Kuvitteellinen yhteisö on Vartiotorniseuran käyttövoima. Luisuminen harhasta, "luopioiden" kertomaan totuuteen "totuudesta", on jehovantodistajaa kavahduttava ajatus. Juttu on kuin Keisarin uudet vaatteet: keisari luuli olevansa hienosti puettu, mutta olikin alasti kaikkien silmien edessä.

Äitini on tuosta hyvä esimerkki. Mielellään kyllä kysyy että haluaisinki minäkin vielä paratiisiin, mutta ei ole valmis ottamaan sanaakaan kritiikkiä "totuudesta". Eihän Totuuden pitäisi palaa tulessakaan, saati sitten pojan esittämässä parissa kriittisessä kysymyksessä?