Kuningas Herodes Suuri vai hullu?

[Jaakko Ahvenainen]

Kuningas Herodes Suuri vai hullu? (09.12.2005)

Myyttien takana
Artikkelisarjassa kerrotaan historian henkilöistä, joista tiedetään enemmän värikkäitä tarinoita kuin tosiasioita.


Teksti:Päivi Parhi-Riikola
Me tunnemme Juudean hallitsijan hulluna tyrannina, joka surmautti
kaikki Betlehemin pienet poikalapset. Aikoinaan häntä kiitettiin
diplomatian mestariksi, joka ansaitsi lisänimen Suuri.
Kumpi mielikuvista on todenmukaisempi?
Julkaistu Tiede-lehdessä 9/2005

Kuningas Herodes liittyy jouluperinteisiimme. Hän elää evankeliumeissa, jotka kertovat Jeesuksen syntymästä. Mielikuvamme hänestä perustuvat erityisesti Matteuksen versioon ammoisen joulun tapahtumista.

Evankelistan mukaan Herodes kuulee salaperäisiltä idän tietäjiltä ”juutalaisten kuninkaan” syntymästä. Hän tahtoo raivata kilpailijan tieltään ja määrää surmattaviksi kaikki Betlehemin kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat pojat. Maria ja Joosef pelastavat vastasyntyneensä pakenemalla Egyptiin.

Kuningas Herodes tulee vastaamme myös tiernapoikanäytelmässä, joka juontuu keskiajan lopulla Saksassa syntyneestä laulunäytelmästä. Alkuaan sen pääosissa olivat juutalaisten kuningasta kumartaneet idän kuninkaat, mutta kun näytelmä 1800-luvulla kulkeutui Ruotsista Suomeen, näistä ei enää näkynyt jälkeäkään. Nyt tarinan tähti oli styranki Herodes, joka taittaa matkaa hevosillaan, alistaa Murjaanien kuninkaan ja antaa palvelijalleen Knihdille verisen tehtävän Betlehemissä.

Aikansa sivistyneimpiä miehiä
Joulutarinamme luovat Herodeksesta yksipuolisen ja kohtuuttoman kielteisen kuvan. Paljon vivahteikkaammin hänestä kertoo historioitsija Josefus teoksissaan Juutalaissodan historia ja Juutalaisten menneisyys. Ensimmäisellä kristillisellä vuosisadalla elänyt kirjoittaja valottaa Herodeksen lähes 40-vuotista hallintoaikaa yli 400 sivun verran – laajemmin kuin Uusi testamentti Jeesuksen elämää.

Josefuksella oli hyvät edellytykset kertoa Herodeksesta tarkasti ja totuudenmukaisesti. Hänen isänsä kuului juutalaiseen pappissukuun, ja äidillä oli yhteyksiä juutalaiseen makkabien kuningassukuun, jonka vaiheisiin Herodeksen elämä kytkeytyy.

– Varsinkin nuoresta Herodeksesta Josefus antaa melko sympaattisen kuvan. Josefuksen mukaan Herodes oli lahjakas ja eteenpäin pyrkivä nuorukainen, sanoo eksegetiikan professori Lars Aejmelaeus Helsingin yliopistosta.

Herodes oli isänsä puolelta idumealainen ja äitinsä puolelta nabatealainen, mutta hänet kasvatettiin kuin juutalainen yläluokan poika pyhien tekstien tuntijaksi. Lisäksi hän luki kreikkaa ja klassisia teoksia. – Aikansa mittapuulla hän oli korkeasti sivistynyt henkilö, Aejme-laeus luonnehtii.

Juutalaisen ja hellenistisen maailmankuvan lisäksi Herodes peri kotoaan myönteisen suhtautumisen Juudean roomalaisiin vallanpitäjiin. Hänen poliitikkoisänsä Antipater, makkabikuningas Hyrkanos II:n luottomies, oli roomalaismielinen ja siirtyi vuonna 47 ennen ajanlaskumme alkua Rooman palvelukseen Juudean käskynhaltijaksi.

Juutalaisprinsessa vei sydämen
Nousunsa vallan huipulle Herodes aloitti 25-vuotiaana, kun Antipater nimitti hänet Galilean käskynhaltijaksi. Kunnianhimoinen nuorukainen kukisti Roomaa vastaan nousseita kapinallisjoukkoja ja seurasi tarkasti pääkaupungin poliittisia käänteitä.

Hän tuki valtasuhteiden vaihtuessa ensin Julius Caesaria, sitten tämän murhaajaa Cassiusta ja lopulta murhan kostajia Antoniusta ja Octavianusta. Viimeksi mainitut pitivät Herodesta niin taitavana liittolaisena, että esittivät hänen julistamistaan Juudean kuninkaaksi. Senaatti toteutti toivomuksen vuonna 40 eaa., neljä vuotta Antipaterin kuoleman jälkeen.

Vallan sinetöintiin tarvittiin kuitenkin häikäilemättömyyttä ja väkivaltaa. Vuonna 37 Herodes marssi Jerusalemiin, kukisti makkabit ja teloitti monia heidän johtomiehiään.

Tämän jälkeen Herodes siirtyi liennytyksen tielle. Hän salli kuningas Hyrkanoksen palata maanpaosta ja antoi tälle korkean aseman hallinnossaan. Lisäksi hän otti vaimokseen Hyrkanoksen kauniin ja valovoimaisen tyttärentyttären Mariamnen. Vaikka liitto vaikuttaa poliittiselta taktikoinnilta, sen perustana olivat intohimoiset tunteet.

Osoituksena rakkaudestaan Herodes karkotti hovistaan ensimmäisen vaimonsa Doriksen ja esikoispoikansa Antipaterin. Mariamnen kanssa saadut pojat Aleksandros ja Aristobulos sopivat vallanperijöiksi, olivathan he äitinsä puolelta jaloa syntyperää, toisin kuin Antipater, jonka äiti oli idumealainen.

Avioliitto päättyi murhaan
Tuliset tunteet joutuivat pian törmäyskurssille valtapolitiikan kanssa. Anoppi Aleksandra painosti Herodesta nimittämään Jerusalemin ylipapiksi Mariamnen vasta 18-vuotiaan veljen Aristobuloksen. Herodes olisi nähnyt vaikutusvaltaisella paikalla mieluiten itsensä, mutta syntyperänsä takia hän oli juutalaisten silmissä muukalainen eikä sopinut uskonnolliseksi johtajaksi. Herodes taipui anoppinsa tahtoon mutta hukutti suositun nuorukaisen pian pappisvihkimyksen jälkeen.

Veljenmurha synnytti Mariamnessa vihan, joka oli Josefuksen mukaan yhtä voimakas kuin Herodeksen rakkaus Mariamnea kohtaan. Vaimon herjaukset kohdistuivat myös Herodeksen sisareen Salomeen ja äitiin Kyprikseen.

Nämä kostivat ilkeydet syyttämällä Mariamnea aviorikoksesta. Naiset väittivät Mariamnen jopa lähettäneen itsestään piirroksen Antoniukselle, seksihurjasteluistaan tunnetulle Rooman itäosien hallitsijalle ja Herodeksen liittolaiselle. Väite salarakkaudesta ajan vaikutusvaltaisimman playboyn kanssa sai Herodeksen pelkäämään paitsi avioliittonsa myös henkensä puolesta.

Kiihkeä liitto ajautui umpikujaan vuonna 30 Herodeksen ollessa lähdössä neuvottelumatkalle Rodokseen. Selustansa turvatakseen epäluuloinen kuningas murhautti Hyrkanoksen ja käski lankonsa Josefuksen surmata Mariamnen, mikäli hän ei palaisi Rodoksesta. Mustasukkainen Herodes ei kestänyt ajatusta, että kaunis vaimo menisi uusiin naimisiin.

Josefus paljasti määräyksen Mariamnelle, joka moitti miestään ankarasti. Herodes päätteli, että Josefuksella ja Mariamnella täytyi olla suhde, ja murhautti lopulta niin vaimonsa, lankonsa kuin anoppinsakin. Josefuksen mukaan Mariamnen kuolema sai Herodeksen niin suunniltaan surusta, ettei hän uskonut tekoaan todeksi.

Diplomatia vakautti olot
30-luvun loppu oli Herodekselle raskasta aikaa myös poliittisesti. Hän kävi sotaa naapurikansaa nabatealaisia vastaan, ja Juudeassa sattui maanjäristys, joka vaati 30 000 kuolonuhria. Lars Aejmelaeuksen mielestä on ihme, että Herodes ylipäätään pysyi hengissä levottomuuksien keskellä ja onnistui aina asettumaan voittajan puolelle.

Vaikuttavin näyttö Herodeksen diplomaattisista taidoista oli neuvottelu Octavianuksen kanssa sen jälkeen kun tämä oli kukistanut hallituskumppaninsa Antoniuksen Aktionin meritaistelussa.

– Saapuessaan Octavianuksen luokse hävinneen puolella ollut Herodes sanoi heti: ”Älä mieti, kenen ystävä olin, vaan millainen ystävä.” Sanat kuvaavat hyvin sitä, millaisin puhetaidon keinoin Herodes hoiti poliittiset neuvottelut, Aejmelaeus sanoo.

Rooman ensimmäinen keisari, vuonna 27 Augustuksen kunnianimen saanut Octavianus hyväksyi Herodeksen vasallikseen ja ystäväkseen. Hän laajensi liittolaisensa valtapiiriä ja antoi tälle oikeuden valita itse seuraajansa. Liittolaisuus aloitti Herodeksen hallintokauden vakaimman ajan, jota kesti noin 15 vuotta.

– Herodeksen luonteessa on täytynyt olla jotain sympaattista. Eivät roomalaiset olisi ketä tahansa ketkua sietäneet, Aejmelaeus huomauttaa.

Vaikka lojaalius Roomalle oli Herodeksen vallan perusta, hän pyrki miellyttämään myös kansaa. Kun nälänhätä ja rutto koettelivat Palestiinaa vuonna 24, kuningas sulatti arvoesineitään rahoiksi ja osti niillä Egyptistä viljaa lievittämään kansan ahdinkoa.

Herodes haki hyväksyntää etenkin ei-juutalaisilta alamaisiltaan. Hän antoi näille merkittäviä virkoja ja otti käyttöön hellenistisiä tapoja jatkaen Makedonian kuninkaan Aleksanteri Suuren aloittamaa kulttuurien yhdentymiskehitystä. Herodes myös perusti tai rakennutti uudelleen useita kaupunkeja, joihin nousi hellenistisiä amfiteattereita, hippodromeja ja kylpylöitä. Augustukselle omistamaansa Kesareaan hän perusti maailman suurimman syväsataman, josta saaduista verotuloista tuli valtakunnan talouden tukipylväs.

Arvosti myös juutalaisia
Roomalaisten vaikutusvalta ärsytti juutalaisia, varsinkin fariseuksia, jotka tulkitsivat juutalaisia lakeja tiukimmin. Aejmelaeus vertaa tilannetta Yhdysvaltain miehitykseen Irakissa: kahden hyvin erilaisen kulttuurin välillä vallitsi ylittämätön kuilu.

Toisaalta Herodes osoitti arvostavansa juutalaista kulttuuria. Valloittaessaan Jerusalemin hän lahjoi roomalaiset liittolaisensa säästämään pyhän kaupungin tuhoisilta ryöstöiltä. Hovissaan hän tuomitsi avioliitot ei-juutalaisten kanssa. Näyttävin kunnianosoitus oli Jerusalemin temppelin valtava jälleenrakennusprojekti; työ jatkui vielä yli 60 vuotta Herodeksen kuoleman jälkeen.

Loppujen lopuksi juutalaisten vastarinta pysyi vähäisenä koko Herodeksen valtakauden. Voi jopa ihmetellä, kuinka rauhallisesti jerusalemilaiset suhtautuivat hellenistisiin monumentteihin, joita Herodes rakennutti pyhään kaupunkiin.

– Herodes onnistui säilyttämään juutalaisten aseman varsin itsenäisenä. Juutalaisuus oli sallittu uskonto Rooman valtakunnassa, eikä keskusvalta juuri puuttunut sen harjoittamiseen. Juutalaisten odotettiin vain toimittavan uhreja keisarin puolesta. Juutalaisilta ei myöskään vaadittu asepalvelusta, Aejmelaeus kertoo.

Viimeisinä vuosinaan tyranni
Herodes on jäänyt historiaan suurena rakentajana, diplomatian mestarina ja taitavana talousmiehenä, mutta viimeisinä vuosinaan hän oli Matteuksen evankeliumissa kuvattu mielivaltainen tyranni.

Tulehtuneet sukulaissuhteet suistivat Herodeksen hulluuteen. Aleksandros ja Aristobulos eivät antaneet anteeksi äitinsä murhaa. Sisar Salome kantoi kaunaa siitä, että veli tuomitsi hänen rakkautensa Arabiaksi kutsutun nabatealaisvaltion kuninkaaseen Syllaiokseen. Josefus pitää Herodeksen esikoispoikaa Antipateria suvun pahimpana riidankylväjänä, mutta historioitsijan makkabilaiset sukujuuret ovat saattaneet vaikuttaa käsitykseen.

Apua perheriitojen sovitteluun haettiin jopa itseltään Augustukselta, mutta lopulta epäluulot ajoivat Herodeksen hirmutekoihin, jotka herättivät kohua ympäri valtakuntaa. Hän tapatti Aleksandroksen ja Aristobuloksen vuonna 7 ja Antipaterin vuonna 4 eaa., vain viisi päivää ennen kuin menehtyi itse pitkälliseen sairauteen, todennäköisesti munuaistautiin.

Viimeisinä päivinään Herodes valmisteli myös juutalaisten johtomiesten joukkoteloitusta saadakseen kansan suremaan tarpeeksi syvästi. Sisar Salome ei kuitenkaan pannut mestausta täytäntöön vaan vapautti vangit veljensä kuoltua.

Lastenmurhasta ei näyttöä
Kaiken tämän tietäen on helppo uskoa, että Herodes olisi määrännyt surmattaviksi myös Betlehemin poikalapset kuultuaan ennustuksen uudesta Juudean kuninkaasta.

– Lastenmurha on legenda, jolla on uskottavat puitteet, sanoo Uuden testamentin joulukertomuksia tutkinut Lars Aejmelaeus.

– Lastenmurhasta kertoo vain Matteus. Sitä ei löydy toisesta joulukertomuksestamme Luukkaan evankeliumista, eikä siitä ole mainintoja missään muuallakaan. Matteus näyttää saaneen virikkeitä tarinaansa Vanhasta testamentista Mooseksen syntymäkertomuksesta. Siinä tietäjät ennustavat faraolle Mooseksen syntymän, ja tämä ryhtyy varotoimiin.

Lastenmurhan historiallisuutta nakertaa myös Luukkaan maininta verollepanosta Marian ja Joosefin Betlehemin-matkan syynä. Luukkaan mukaan verollepano tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana. Quirinius on voinut tulla suorittamaan verotusta vasta vuonna 6 ajanlaskumme alun jälkeen, jolloin Juudeasta tuli Syyrian provinssi.

Päivi Parhi-Riikola on oululainen vapaa toimittaja ja Tiede-lehden vakituinen avustaja.


Herodes oli vasallikuningas
Noustessaan Juudean kuninkaaksi Herodes sai johdettavakseen Palestiinan, josta oli
tullut osa Rooman valtakuntaa vuonna 63 eaa., kun konsuli Pompeius alisti juutalaisten makka-bien kuningaskunnan.
Juutalaiset eivät olleet erityisen ihastuneita uusiin isäntiin, mutta satunnaisia kapinoita lukuun ottamatta olot pysyivät jotakuinkin vakaina, kunnes tilanne muuttui 40-luvun lopussa. Rooman itäinen kilpailija Parthia miehitti Jerusalemin, ja makkabit havittelivat takaisin vallankahvaan. Roomalaiset katsoivat tarvitsevansa Lähi-itään vahvan johtajan, eikä Herodes pettänyt odotuksia.

Tuula Kinnarinen

IDUMEA Edomilaisten valtakunta, jota kreikkalaiset ja roomalaiset kutsuivat Idumeaksi. Makkabit valloittivat ja juutalaistivat alueen 130-luvulla eaa. Herodeksen isä oli varakasta idumealaissukua.

NABATEA Lähi-idän rikkaimpia kuningaskuntia, jonka varallisuus perustui ylellisyystavaroiden kauppaan. Herodeksen äiti oli kotoisin pääkaupungista Petrasta.

JUUDEA Juutalaisuuden keskus uskonnon syntyajoista asti. Juudea pysyi Palestiinan ydinalueena myös roomalaisaikana.

SAMARIA Juutalaisuuden toinen varhainen keskus. Samarialaisilla oli uskonnollisia erimielisyyksiä Juudean juutalaisten kanssa, ja asukkaat tukivat Herodeksen sotaa parthialaisia ja makkabeja vastaan.

GALILEA Samarialaisuuden toinen valta-alue. Herodes aloitti poliittisen uransa Galilean käskynhaltijana noin vuonna 47 eaa. Ensi töikseen hän kukisti Syyriasta hyökkäilleet kapinallisjoukot, minkä Rooma palkitsi Galilean neljännesruhtinaan arvolla.

SYYRIA Seleukidien läntisin kuningaskunta. Aleksanteri Suuren kenraalin Seleukoksen perustama dynastia mureni sitä mukaa kuin Rooman valtakunta kasvoi. Pompeiuksen hyökätessä Syyriaan 66 eaa. seleukidit hallitsivat enää maan pohjoisosia.

[Poika Mestautti Johannes Kastajan
Vähän ennen kuolemaansa Herodes Suuri määräsi vallanperijäkseen vanhimman elossa olevan poikansa Arkhelaoksen. Nuoremmat pojat Herodes Antipaan ja Filippoksen hän nimitti tetrarkeiksi eli neljännesruhtinaiksi.

Kolmesta perijästä Herodes Antipas muistetaan parhaiten, kiitos Matteuksen ja Markuksen, jotka kertovat skandaalinkäryisen tarinan Johannes Kastajan kuolemasta.

Kun Herodes Antipas meni uusiin naimisiin velipuolensa Filippoksen vaimon Herodiaan kanssa, saarnamies Johannes Kastaja kävi nuhtelemassa häntä avion rikkomisesta. Antipas vihastui ja antoi vangita profeetan.

Sitten tuli Antipaan syntymäpäivä. Herodiaan tytär Salome tanssi juhlissa niin hurmaavasti, että tetrarkki vannoi antavansa tytölle mitä tahansa tämä pyytäisi. Äitinsä yllyttämänä tytär vastasi: ”Anna minulle nyt heti vadilla Johannes Kastajan pää.” Vastahakoinen Antipas toteutti toiveen, koska oli vannonut valan vieraidensa kuullen.

Myöhemmin Antipas joutui maanpakoon Gallian Lugdunumiin, nykyiseen Lyoniin, haviteltuaan vaimonsa kehotuksesta Juudean kuninkuutta. Herodias seurasi miestään. Toisin kuin isänsä Antipas menetti vallan mutta säilytti rakkauden.]

Huom. Hakasulkeissa artikkeliin liittyvä oheisteksti.
Lähde:
Tiede-lehti 9.12.2005

Mahtaisiko tämän pohjalta kesustelua syntyä?

[Jaakko Ahvenainen]

Mikään ei ole varmempaa kuin epävarma. Mitä enemmän tutkii, sitä epävarmemmaksi itsekin tulee. Raamatun, tässä tapauksessa Uuden testamentin, teksti näkemykseni mukaan ei ole lainkaan yksiselitteinen. Ei minun auta muuta kuin ihmetellä fundamentalistien absoluuttista totuutta. Mistä he sen ovat tietoonsa saaneet! Ohessa Suomen Adventtikirkon nettipastorin näkemys em. aiheeseen liittyen.


Jeesuksen syntymävuosi - Syntyikö Jeesus eKr.?
Seuraavassa on teol.tri Kai Arasolan asiaa käsittelevä Nykyaika-lehdessä 51-52/97 julkaistu artikkeli hiukan lyhennettynä.

TÄHTITIETEELLISET SELITYKSET

Lähes joka vuosi jouluaikaan lehdissä on artikkeleita Jeesuksen syntymän ajankohdasta. Varsin usein lähtökohtana ovat tähtitieteelliset laskelmat siitä milloin taivaalla olisi voinut olla jokin kirkas liikkuva valo, vaikkapa kaksi planeettaa päällekkäin, meteoriitteja tai jotakin muuta vastaavaa. Tämäntapainen tutkimus tuntuu energiana tuhlaukselta. Ehkä joku planeetta voisikin ilta illan jälkeen johdattaa ihmisen idästä länteen ja ehkä Jumala useinkin käyttää luonnollisia ilmiöitä merkkeinään, mutta tässä tapauksessa joutuu mielikuvitusta venyttämään liikaa On mahdoton kuvitella minkään luonnollisen tähtitieteellisen ilmiön pysähtyvän betlehemiläisen talon oven eteen.

AUGUSTUKSEN, QUIRINIUKSEN JA HERODEKSEN HALLINTOKAUDET

On lähes yhtä vaikea päästä ajanmäärityksessä eteenpäin evankeliumeissa olevista tiedoista. Keisari Augustuksen tiedetään olleen vallassa vuodesta 27 eKr. vuoteen 14 jKr. Haarukka on siis melko laaja. Quiriniuksen (=Kyrenius) kohdalla vaikeudet vain kasvavat. Hänet tunnetaan kyllä historiasta. Roomassa hänet valittiin konsuliksi vuonna 12 eKr. Hän osoittautui taitavaksi sotapäälliköksi taistelussa kapinallisia homodensseja vastaan ja oli Gaius Caesarin (ei sama kuin Augustuksen ottoisä Gaius Julius Caesar) oppaana tämän valtakunnan itäosiin tekemällä matkalla vuonna 2 jKr., mikä osoittaa sen, että hänen on täytynyt toimia idässä konsuliksi tulonsa ja tämän matkan välillä. Syyrian legaatiksi Quirinius nimitettiin vuonna 6 jKr. ja hänen tiedetään kuolleen Roomassa vuonna 21 jKr. ja saaneen valtiolliset hautajaiset.

Kun näihin tietoihin lisätään Herodes Suuren kuolema vuonna 4 eKr., voidaan vain todeta vajaan kymmenen vuoden aukko tietojen yhteensovittamisessa. Suurta apua ei löydy siitäkään, että Herodoksen poika Arkelaus (jota olisi jossakin tilanteessa saatettu kutsua isänsä nimellä) syöstiin valtaistuimelta vuonna 6 jKr. ja että Josefuksen mukaan tähän yhteyteen liittyi kapinaan johtanut veronkanto.

VERONKANTOON LIITTYVÄN AJANKOHDAN MÄÄRITYS

Rooman valtakunnassa oli kohtuullisen tehokas verokoneisto, joka oli kehitetty jo ennen keisari Augustuksen päiviä. Raamatun sana ensimmäisestä veronkannosta viittaa Quiriniuikseen eikä maailmaan tai koko Rooman valtakuntaan. Sellainen veronkanto, jossa ihmisten piti matkustaa kotiseuduilleen on ollut harvinainen poikkeus. Paikallisesti toteutettuna siitä löytyy esimerkki yhdessä Papiaan kirjoittamassa tekstissä. Valtakunnan laajuisena tällainen olisi aiheuttanut täyden kaaoksen ja löytyisi varmasti historiankirjoista. (Olisihan satojen tuhansien ihmisten pitänyt matkustaa kuukausien mittaisille matkoille valtakunnan äärestä toiseen.) Vaikka Augustuksen eri aikoina määräämät verot ovatkin koskeneet koko Rooman valtakuntaa, on sen toteutustapaa pidettävä vain rajattua aluetta, kuten Syyrian maakuntaa, koskevana.

Jos Herodoksen hallituskautta, tietoa Quiriniuksesta ja Josefuksen kirjoitusta veronkannosta vuonna 6 jKr. yrittää sovittaa yhteen, ollaan mahdottomanyhtälän edessä. Olisi kuitenkin hätäistä vetää sellainen johtopäätös, ettei Luukas tiedä, mitä hän kirjoittaa. Kaikissa kirjoituksissaan juuri Luukas osoittautuu hyväksi historioitsijaksi. Apostolien teoissa hän näyttää tuntevqan myös sen veronkannon, jonka Josefus mainitsee ja johon liittyy Juudas Galilealaisen kapina (Apt. 5:37).

Yksinkertaisin selitys lähtee siitä, että Luukkaan teksti: "Tämä veronkanto oli ensimmäinen ja tapahtui Quiriniuksen ollessa Syyrian käskynhaltijana" (Luuk. 2:2) on käännettävissä usealla tavalla. Kirkkoraamatun käännöksessä lähdetään siitä, että kyseessä oli ensimmäinen Quiriniuksen veronkannoista. Olisi kuitenkin aivan yhtä oikein sanoa: "Tämä veronkanto oli ennen Quiriniuksen hallintaa Syyriassa." Tällä tavoin ymmärrettynä Quiriniuksen ei tarvitsekaan olla käskynhaltijana Jeesuksen syntymän aikaan. Luukas vain sanoisi, että Jeesuksen syntymään liittyvä veronkanto oli ennen Quiriniuksen veronkantoa, joka säilyi ihmisten mielissä siihen liittyneen kapinan vuoksi.

Tämä tulkintamahdollisuus perustuu siihen, että kreikan kielen sana protos on merkitykseltään sekä ensin että ennen. On mahdollista, että Josefuksen tiedoissa on veronkantojen kohdalla aukko (huolimatta siitä, että hän oli parhaimmillaan juuri Herodoksen loppuvaiheista kirjoittaessaan). Varsin mahdolliselta tuntuu ehdotus, jonka mukaan veronkanto olisi tapahtunut Saturniuksen ollessa Syyrian legaattina 6 eKr. On viitteitä vaikkakaan ei todistetta siitä, että myös Quirinius oli paikalla hänen tukijanaan.

SYNTYMÄN AIKAHAARUKKA 8-4 eKr.

Jeesuksen syntymävuotta määriteltäessä joudutaan siis parhaimmillaankin puhumaan todennäköisyyksistä. Vuosia 7 tai 8 eKr. pidetään yleensä kaikkein sopivimpina Jeesuksen syntyhistorian tapahtumiin. Huomioon tulee ottaa myös Luukkaan toteamus, että Jeesus oli julkisen toimintansa alkaessa noin kolmenkymmenen ikäinen (Luuk. 3:23) ja että tämä puolestaan tapahtui Tiberiuksen viidentenätoista hallitus vuotena (Luuk. 3:1). Sana noin ei kuitenkaan tarjoa mahdollisuutta kovin tarkkaan määritykseen ja aikojen ilmaisutavoissa olevat erot tarjoavat vuosia 27-29 jKr. Tiberiuksen viidenneksitoista vuodeksi. Kolmekymmentä vuotta taaksepäin tuo vuosiin 4-2 eKr. (vuotta 0 ei ole olemassa). Koska Herodeksen kuolema ei salli tulla vuotta 4 myöhemmäksi, on turvallisinta sanoa, että noin kolmenkymmenen vuoden ikä tarkoittaa Jeesuksen kohdalla vähän yli kolmekymmentä vuotta, jolloin syntymän aikahaarukaksi jäävät vuodet 8-4 eKr.

Kai Arasola, Nykyaika 51-52/1997, s. 8-9

Lähde: http://www.adventtikirkko.fi/nettipastori/joulu.html

[Ariadna]

Mahtaisiko tämän pohjalta kesustelua syntyä?

Näin pikaisesti, aloituksessa kaikki muu oli hienoa tekstiä, mutta tuo Salomen tanssi ei ole historiallisesti oikein.

Kuninkaan tyttärille oli sopimatonta tanssia julkisesti.
Ja Josefuskaan ei ole tuosta hovissa tapahtuneessa Johanneksen teloituksesta tietoinen, joten ainoa virheellinen tieto tuossa pitkässä jutussa.

[Jaakko Ahvenainen]

Jep. Otaksun Salomen tanssin liittyvän jonkinlaiseksi siteeksi, motiivijaksoksi, siirryttäessä kertomaan Joh. Kastajan murhasta.

Edit: poistettu pahimmat kirjoitusvihreet.

[Ariadna]

AUGUSTUKSEN, QUIRINIUKSEN JA HERODEKSEN HALLINTOKAUDET

Näiden laskelmien mukaan Maria olisi ollut raskaana 10 vuotta.

Asiaa olen käsitellyt täällä
http://veljesseura.org/foorumi/viewtopi ... %A4#p29915

[Jaakko Ahvenainen]

On myös esitetty sellainen näkökulma, että Quirinius olisi ollut kahteen otteeseen Syyrian maaherrana. Ensin vuonna 4 eKr ja toistamiseen 6-7 jKr.

"Luukkaan mainitsema verollepano (Luuk. 2:1-5)

Verollepanoja oli Rooman aikana useampikin, joista ensimmäinen tapahtui Luukkaan mukaan keisari Augustuksen valtakautena. Lisäksi Apostolien teoista voimme löytää viittauksen erääseen verollepanoon, ja miten samassa yhteydessä puhutaan Juudas Galilealaisesta, joka ilmeisesti oli jonkinlainen kapinoitsija. Häneen liittyen onkin mielenkiintoista todeta, että ainakin historioitsija Josefus on viitannut häneen (Antiq. XVII, 1.). Hän mainitsee kirjoituksissaan tämän henkilön aiheuttamasta mellakasta ja kapinasta.

Papyruksista on voitu päätellä, että Kyrenius (Quirinius) oli kahdesti Syyrian maaherrana, luultavasti vähän ennen vuotta 4 eKr. ja sitten v. 6-7 jKr. Papyrukset osoittavat myös, että Rooman valtakunnan väestönlaskenta suoritettiin joka 14. vuosi ja että ihmisten oli tuolloin mentävä rekisteröitäviksi siihen paikkaan, mistä heidän sukunsa oli lähtöisin. Tämä tukee Luukkaan kertomusta.

Josefus mainitsee Quiriniuksen (Kyrenius) Herodeksen pojan Arkelauksen karkottamisen yhteydessä vuonna 6 jKr ja silloin toimeenpannun verollepanon (Apt 5:37). Tämä verollepano oli kuitenkin toinen."

Lähde: http://keskustelu.suomi24.fi/node/4141167

En tälle erityisempää todistusarvoa anna. Useat ovat kallistuneet vuoteen 6 jKr. Myönnän, etteivät evankeliumit selvennä asiaa. Herodeksen kuolinvuosi on käsittääkseni varsin hyvin dokumentoitu vuoteen 4 eKr ja Jeesuksen syntymävuodesta emme voi muuta kuin arvailla. Mahdollisesti se ajoittuu vuosien 8-4 eKr väliin. Lars Aejmelaeus pitää mm. Herodeksen toimeenpanemaa lastenmurhaa taruna. (muistakseni: Ajemelaeus: Kristinuskon synty).

Edit: Vaan, mikä on ollut Herodeksen merkitys ja asema historiassa ja kristikunnan historiassa, tästä ja pojistaan saattaisi olla kiintoisaa ajatuksia vaihtaa.

[Ariadna]

Vaan, mikä on ollut Herodeksen merkitys ja asema historiassa ja kristikunnan historiassa,

Joo, o,asema historiassa: Herodesta tarvittiin, jotta ennustukset messiaasta täyttyisivät. Esim. Raakel itkee lapsiansa, Egyptista minä kutsuin poikani, on niitä muitakin, kuka jatkaa...

Mutta, paljonhan arvon Herra sai aikaan, ilman Herodesta ei olisi ollut temppelia eikä nykyistä itkumuuria, Mitä olisikaan sionismi ilman sitä?
Eikä ehkä Paavalikaan olisi ilman temppelia, käyskennellyt Jerusalemiin johtavalla tiellä, luultavasti hän olisi jäänyt opiskelemaan Tarsokseen.
Mitä olisikaan kristinusko ilman Paavalia?

[Jaakko Ahvenainen]

Joo, o,asema historiassa: Herodesta tarvittiin, jotta ennustukset messiaasta täyttyisivät. Esim. Raakel itkee lapsiansa...

Tuota Beetlehemin lastenmurhaa on arvosteltu viime aikoina kovin, onko sitä edes ollut! Vai onko niin, että jälkikäteen on evankeliumeihin löydetty yhteydet Vanhasta testamentista ja aikansa rabbiinisesta tulkinnasta tai myöhemmin esiintyneistä kiristillisistä profetioista. Beetlehemin lastenmurhaa tai pakoa Egypriin ei tunne evankelistoista kukaan muu kuin Matteus. Kummallista, ettei edes Luukas mainitse siitä.

[RaM]

Lisättäköön muuten täyteläiseen Herodes referaattiin vielä tiedoksi, että hän oli erittäin innokas penkkiurheilija ja monet hänen rakennushankkeistaan olivat urheilupyhättöjä. Lisäksi todettakoon vielä, että temppelin lisäksi toinen kooltaan merkittävä rakennushanke oli hänen oma palatsinsa.