Miksi ei pääse irti?

[Astrologi]

1. Fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet
Kovanyrkki

Minun näkemykseni mukaan Jehovan todistajat ovat onnettomia nimenomaan siksi, että eivät pääse tarvehierarkiassa kolmosesta eteenpäin.

[Vieras]

Et sinä kaipaa takaisin "totuuteen" koska siinä yhteisössä ei totuutta ole. Sinä kaipaat jehovantodistajien yhteisöllisyyttä ja se on jo sinänsä hyvä syy palata, jos se helpottaa elämääsi tässä riekaleisessa maailmassa.

Jos kaipaat järjestystä elämääsi, tiettyä rytmiä, ja ystäviä, niin oikea lääke vaivaasi on valtakunnansali. Tässäkin topicissa jouduin lukemaan epä-älyllistä kirjoittelua oksennuksesta, mutta kyseiset kirjoittajat eivät ymmärrä ihmisen psyykkeen ilmiöitä, eikä Maslow'n tarvehierarkia ole heille tuttu.

1. Fysiologiset tarpeet
2. Turvallisuuden tarpeet
3. Yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet
4. Arvonannon tarpeet
5. Itsensä toteuttamisen tarpeet

Jättämällä jehovantodistajat olet heittänyt kohdat 2,3,4 ja 5 mäkeen. Pelkät oksennuspuheet eivät elämääsi täytä, joten jos et pysty täyttämään tarvehierarkiaa uudella tekemisellä ja yhteisöllä, liityt vain onnettomien ja yksinäisten exien laumaan.

Kulttuuritodistajuus on hyvä vaihtoehto, joka täyttää juuri ne tarpeet, jota ihminen Maslow'n mukaan tarvitsee. Toki tämänkaltaisella "aatteellisella" palstalla siitä vaihtoehdosta ei juuri kiitosta jaeta.

Kovanyrkki

Kovanyrkki kuittaa tästä viestistään oluen..

Ok, osasta argumenteistasi olen eri mieltä, mutta ->

Kohta 1 on mielestäni myös yleinen syy. Markkinointibisneksessä tilannetta haittaa huomattavasti jos tunnetaan entisenä Jehovan todistajana. Kulttuuritodistajuus (jos ei usko asiaan) on number one eli vaihtoehdoista paras.

Kohta 2, voi olla - voi olla olematta. Exien seurasta jos joku hakee turvallisuutta on pahasti kujalla. Jehovan todistajuudesta sitä ei myöskään löydä jos ei koe toteavansa maailmaa mitenkään riekaleiseksi.

Kohta 3, kohdan 1 kanssa mielestäni merkittävin. En sanoisi JT-porukasta löytyvän rakkautta, mutta ehkä se yhteisöllisyys. Entisissä Jehovan todistajissa tapasin eräässä miitissä (noin vuosi sitten) ehkä neljä sellaista henkilöä, joilta voisi odottaa vastaavan tyyppistä yhteisöllisyyttä joka ei taas niinkään johdu ex-todistajuudesta vaan ihmisluonteesta. Pari nuorempaa (alle 30v) miestä (keskenään olivat kai hyviä kavereita) ja sit joku keski-ikäinen nainen ja vähän nuorempi. Tosin vaikuttivat melko sosiaalisilta ihmisiltä joten ex-todistajuus ei välttämättä ole se kantava voima.

Kohta 4 täsmää osittain koska samaa saa myös työ- ja opiskeluelämästä.

Kohta 5 sopii joillekin, tosin usein siihen vaaditaan hyvin vahvaa todistajuutta johon sitten kaikilla ei ole mahdollisuutta. Tottakai tämä on melko helppoa (valmiit kaavat) JT-ympyröissä..


Tällä palstalla ei tosiaan nyt sen suurempaa henkistä / tunneperäistä tukea ole tarjolla. Enemmän loogista ja ajattelukykyyn pohjautuvaa tietoa, joka toimii jossain vaiheessa mutta ei tässä Maslow-kartoituksen kohdissa.

[avartunut]

Kyllä yhteisöllisyyttä (saman kokemista) on sekä Jt:ssä että Ex:ssä. Mulla on kokemusta molemmista, todistajissa pitkä tovi ja exissä paljon vähemmän. Sosiaalisuus ja luonnekysymykset vaikuttavat, molemmissa ryhmissä. Näissä puolissa vaan ei oikein voi opetella paremmaksi missään.. muuta kuin elämällä. Valtakunnan palveluksen ohjeet "ystävyydestä" ja "rakkaudesta" olivat jopa huvittavia. Jos sinä et ole oikeasti kiinnostunut jostain ihmisestä, ei kait se jonkun ohjeistuksen perusteella sinuun tule.

[Tony]

Kohta 1 on mielestäni myös yleinen syy. Markkinointibisneksessä tilannetta haittaa huomattavasti jos tunnetaan entisenä Jehovan todistajana.

Tämä ei nyt kyllä ihan avautunut. Kertoisitko lisää miten markkinointibisneksessä, tai missään muussakaan bisneksessä, henkilön entisellä uskonnolla on tekemisen kanssa minkäänlaista merkitystä, saati että asia tulisi edes esille?

Kulttuuritodistajuus (jos ei usko asiaan) on number one eli vaihtoehdoista paras.

Mielestäni kulttuuritodistajuudessa on snadisti luovuttamisen sivumaku. Siitäkin huolimatta että toki se on usein käytännöllisistä syistä ihan käypä ratkaisu.

Tällä palstalla ei tosiaan nyt sen suurempaa henkistä / tunneperäistä tukea ole tarjolla.

Saattaa olla niinkin että kommenttisi on subjektiivinen, ja että joku on asiasta myös toista mieltä. Vai mitä mieltä olet, pystytkö sanomaan kaikkien palstalaisten puolesta mitä palsta heille tarjoaa?

[Kynsilakka]

Minä vasta nyt olen oikein avartunut tässä hengailujutussa, jotenkin en ole sitä tajunut, kiitti taas kaikille. Ei tarvi pyrkiä mihinkään kalifiksi kalifin paikalle, ei tarvi olla hyperihminen - hengailee vaan mukana, kulttuuritodistaja siis.