Olen seurannut jo vuosikaupalla kirjoittelua täällä ja aikaisemmin H2O palstaa.
Päätin nyt vihdoin rekisteröityä ja kertoa jotakin elämäntarinastani tähän mennessä.
Jos se vaikka antaisi edes jollekin ajateltavaa ja tsemppiä eteenpäin.
Synnyin vähän ennen -75 odotettua harmagedonia todistajaperheeseen, jolla on tietysti valtavasti todistajasukulaisia. Siinäpä vasta hyvät eväät elämälle, puhuttiin tietenkin että minä en ehtisi edes kouluun menemään.
Lapsen uskolla tietysti nielin valtaosan opetuksesta ja ajattelinkin nuorena ettei elämää kannata suunnitella sen kummemmin kun kerran loppu tulee ihan justiinsa. Sellainen toivon kipinä oli sydämessä että kunhan ajokortti-ikään edes järjestelmä jatkuisi. Jos paratiisissa ei olekaan autoja.Nyttemmin tuollaiset ajatukset tuntuvat hirvittävän lapsellisilta, kuvottavinta on että aikuiset ihmiset syöttivät sitä minulle. Tosin yhtä lapsellisia asioita opetetaan tänäkin päivänä.
Minua on aina häirinnyt monetkin asiat, olen kuitenkin oppinut sopeutumaan ja antamaan aivan liikaa periksi. Muistan jo hyvin nuorena kun minulle pidettiin kotitutkisteluja, niin kaikki oli vain kirjojen ulkolukua. Sellainen jäi mieleen kun minulta kysyttiin kirjasta kysymys niin piti vastata ns. by the book. Vastaus oli autamatta väärin vaikka minun mielipiteeni olisi ollut toinen. Brainwashing.
Asiat oli vain pakko niellä, koska ainoan oikean totuuden omaavat eivat anna mitään vaihtoehtoja. Eivät tosin pystyneet perustelemaan JT oppeja eikä oikein muutenkaan keskustelemaan järkevästi ainakaan uskon asioista. Urheilusta ja autoista toki puhutaan niin kuin "maailmassa".
Opinkin sitten vastaamaan aina kaikkiin kysymyksiin niin kuin kysyjä haluaa siihen vastauksen. Se on ollut mielestäni yksi pahimpia asioita elämässäni. En nimittäin ole sen koomin rehellisesti puhunut mistään asioista vanhempieni enkä paljon muidenkaan kanssa. Tästä on ollut se seuraus että minulla ei ole ollut kunnon ystäviä koska asioista ei voi puhua.
Onneksi nyt iän myötä on tullut tarve hankkia oikeitakin ystäviä ja voin kerrankin olla oma minäni, rehellisesti. Lienee sanomattakin selvää että nämä ystävät eivät ole JT seurakunnan keskuudesta.
Tästä kuuluu erittäin suuri kiitos rakkaille työtovereilleni, heiltä olen saanut korvaamatonta tukea.
Jehovan Todistajat aina kuuluttavat että heillä on rakkaus keskuudessaan, minä olen ainakin niissä piireissä jäänyt vaille oikeaa rakkautta. Aina on pelko perseessä että jospa sanon vahingossa jotakin oppien vastaista niin siihen katkesi (pinnalliset) suhteet.
Nuorena sitä sitten tehtiin kaikenlaista, seurakunnan muiden nuorten mukana. Kovin raamatullista ne touhut eivät koskaan olleet. Ihmeen vähän niihin lopulta kukaan kiinnitti huomiota. Kenttäpalvelusta piti tehdä, tosin ihan yleisesti oli tiedossa että eniten se oli maaseudulla ajelemista ristiin rastiin. Kerran kun meillä oli kaverin kanssa tarkoitus mennä taas maalle kentälle niin olimme helvetillisessä krapulassa joten menimme kenttäpalveluskokouksen jälkeen johonkin sivutielle ja nukuimme autossa.
Muutenkin juopottelu oli valtavan suuressa osassa nuorten toimintaa ja taitaa olla nytkin. Se oli oikein ylpeyden aihe kuinka paljon pystyy ryyppäämään. Koskee myös sisaria. Sitäkin naurettiin yhdessä kun kaveri joi työpaikalta lähtiessään pullon kossua ja ajoi itse kotiin. Niin ja osaavat kypsemmässäkin iässä olevat todistajat juopotella mahottomasti. Jopa ihan velivanhimmat.
Todistajien niin paljon kuuluttamasta kaksoiselämästä tuli minulle todella luonteva elämäntapa joka on sitten jatkunut näihin päiviin. Kaikenlaista on tullut koettua, varmaan seurakuntasedät olisivat mielissään kun pääsisivät oikein ojentamaan.
Kävin ammattikoulun ja hyvän koulukaverin avustuksella sain onneksi kiinni oikeasta työpaikasta. Siihenkään en tietenkään saanut mitään kannustusta kotoa. Kentälle vaan olisi pitänyt mennä. Työpaikasta kehkeytyi sitten oma yritys jolla tiellä olen edelleen. Oman yrityksen kehittämiseen nyt vielä vähemmän annetaan tukea JT sukulaisten taholta. Eräs läheinen aina toivoi että firma menisi konkkaan ja minä alkaisin tienraivaajaksi. Just.
Epäilyksiä JT opetuksen suhteen alkoi sitten ilmaantua lisää. Töitten puolesta pengoin erään vanhimman tietsikkaa ja sivuhistoriasta löytyi mielenkiintoisia asioita. Aloin lueskella säännöllisesti vesipostia, kiitos vain veljelle vinkistä. Tapasin myös pari sivuun jäänyttä veljeä ja heidän kysymyksensä jäivät ilman vastausta lopullisesti. Oikeastaan 1914 harha oli se suuri juttu. Tutkin asiaa todella suurella intensiteetillä ja tulin näkemään että minua on kusetettu. Viimeistään silloin elämäni vanha pohja romahti.
En ole koskaan myöskään pystynyt ymmärtämään miten ihmeessä ihminen voi luoda läheisen suhteen johonkin Jumalaan joka on täysin kuvitteellinen asia? Joulupukkikin on todellisempi minusta. Olen joskus aikoinaan rukoillutkin, vuorostani yritin puhutella saatanaakin mutta molemmissa tapauksissa sama tulos. Ei mitään. Tällä hetkellä en enää usko mihinkään persoonalliseen jumalaan. En tosin täysin ateistikaan ole, jotain muutakin varmasti on olemassa kuin tuntemamme pikku maailma.
Mitenkä olen sitten ollut viime aikoina? No edelleen avustava palvelija ja mukamas oikein vanhurskas ihminen. Pidän esitelmiä ja ohjelmia, käyn mukamas palveluksessa, helppo siihen raporttiin on piirtää jotain numeroita. Eli elän vieläkin valheessa kuten koko elämäni. Osaan sanoa sen mitä kuulija odottaa. Jotenkin minusta tuntuu etten ihan täytä vaatimuksia valvojan virkaan, mutta kenties se Jehova on pitkämielinen, kun veljistä on pulaakin.
Muuten elän tavallista elämää, on tullut vähitellen hyviä ystäviä ja VT-seuran siteet ovat katkeilleet pois. Hoitotahto-korttia ei ole ollut moniin vuosiin, hyväksyn siis verensiirron. Olen viettänyt syntymäpäiviä ja muita juhlia ihan siltä pohjalta kuin minusta tuntuu hyvältä.
Elämänlaatuni on parantunut roimasti. Pidän nykyään itsestäni hyvää huolta, toisin kuin ennen. Ajatukseni olivat lapsesta asti kyllästyneet vain sillä että järjestelmä loppuu nyt ihan justiinsa, ei siis kannata panostaa edes omaan terveyteensä. Aika hullua ajattelua näin jälkeenpäin katsoen. Kiitos Brooklyn. Ylenmääräinen juopottelukin on poistunut kuvioista, koska haluan sitä itseni ja läheisteni takia.
Se on onni että en ole solminut suhdetta JT-naiseen, se olisi yleensä tällaisessa elämäntilanteessa kuitenkin katkolla. Nyt on nimittäin sellainen fiilis että seuraava askel on lähellä. Elämä voittaa!
Kokouksista haluan kertoa vielä kokemuksiani.
Ne eivät ole antaneet enää mitään. Nuorena muistan joitakin palopuheita kun innokkaat vanhimmat hehkuttivat lopun läheisyyttä ja se tuntui jotenkin purevan. Nyt se on aina samaa tuubaa. Järjestön ylivertaisuutta korostetaan naivisti koko ajan, ei saa epäillä uskollista ja ymmärtäväistä orjaluokkaa. konventit ovatkin sitten oikein ybertuubaa, kesän konventteja en ole jaksanut kuunnella enää muutamaan vuoteen lainkaan.
Onneksi olen päässyt täysin eroon maailmanlopun pelosta, niin maailman lopuksi tuota nykyään tituleerataan, ja olen päättänyt elää omaa elämääni tässä ja nyt. Sitä ainutta.
Olen aina havainnut sen kuinka vasemmalla kädellä kokouksia johdetaan, luetaan vain valmista aineistoa ja kysytään valmiita kysymyksiä. Innokkaimmat yrittävät vääntää lainattuja raamatunjakeita tukemaan luettua. Oikeaa keskustelua ei synny.
Tilanne on se että vartiotorniseura on ajautunut selityksineen nurkkaan. Minusta tuntuu aivan käsittämättömältä että aikuiset ihmiset ottavat tosissaan sen höpinät. Lapsien ja vajaaälyisten kohdalla tilanne on tietysti eri.
Seuraavaksi minulla on edessä joko nopea lähtö järjestöstä tai hiipuminen, en ole vielä päättänyt kumpi. Tai no, hiipuminen on jo hyvässä vauhdissa.
Se on joka tapauksessa selvä että on turha julistaa sellaisia asioita joihin en usko vähääkään, asioita jotka ovat helposti osoitettaviksi suoranaisiksi valheiksi. Muutos elämässäni tulee olemaan suuri ja väistämätön. Asiat menevät kuitenkin koko ajan parempaan suuntaan. VT-seura haluaa esittää asiat toisin niin että kaikki lähtijät ovat saatanan kätyreitä ja epäonnistuneita elämässään. EVVK
Toivotan rohkeutta kaikille kaltaisilleni roikkujille jotka ovat nähneet mitä touhu seuran sisällä on. Elämää on ulkopuolella paljon.
edit: siivosin henkilöön käyvät kommentit pois