Kyseenalaistamaton usko

[RaM]

Ihminen voi kyseenalaistaa monia asioita ja vertailla niitä, mutta uskoaan ei uskovainen halua kyseenalaistaa.
Kättä vääntämällä tai painimalla on testattu, kumpi on vahvempi.
Juoksemalla kumpi on nopeampi tai hyppäämällä kumpi pääsee ylemmäs.
Ihminen on valmis mitä moninaisempiin koitoksiin kokeillakseen, onko hän siinä parempi tai vahvempi tai taitavampi tai viisaampi kuin toinen.

Uskoa ei haluta kuitenkaan koetella. Sitä ei haluta laittaa alttiiksi häviölle. Usko on pyhä. Se on tabu. Monille se on elämä. Paradoksi syntyy kuitenkin siitä, että maailma on täynnä erilaisia uskoja. Ihmisistä voi sanoa, että jokatapauksessa 99,9 % uskoista on vääriä. Ne ovat huonoja, heikkoja ja niihin tukeutuminen on todellisuudessa vain oman elämän pilaamista. Silti joka ikinen erilailla uskovista haluaa ehdottomasti pitää kiinni siitä, että juuri hänelle on osunut tuo vajaan 0,1 % onnenkantamoinen. Oikea Totuus jota ei kannata kyseenalaistaa. Jonka vastaisten todisteiden edessä kannattaa kiihtyä ja raivostuakin kyseenalaistajalle. Tässä tapauksessa vastustaja on aina väärässä. Hän on huonompi. Hän on heikompi. Hän on tyhmempi. Mikä olennaista - hän on tuota kaikkea ilman, että omaa uskoa ja sen perusteita kannattaisi kiihkotta arvioida.

Se on Jehovan todistaja syndrooma. Se on myös kaikkien muidenkin uskojen syndrooma. Se on myös surullista.

[Jaakko Ahvenainen]

Minulla on, RaM, sellainen käsitys, että minun uskoani on kyllä kovinkin koeteltu näillä sivustoilla. Uskoa aitoon avoimeen ja kypsään debattiin. Olen koettanut vastailla kohtuullisen hillitysti. Vastapainoksi olen saanut lähinnä täydelliseen tietämättömyyteen perustuvia käsityksiä. Mutta uskoa sen enempää kuin uskomuksiaankaan ei liene tarpeen perustella ja mahdotontahan se olisikin, koska niille ei voida argumentteja määritellä. Nämä näkymättömät argumentit ovat jossakin syvällä ihmisessä itsessään.

Uskontoja ilmiöinä on jo huomattavasti helpompi argumentoida ja arvostella. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, mitä fundalistisempi uskonto on, sen traumaattisempi se myös on, eikä tässä tosiaankaan voida puhua yhdestä uskonosta vaan eri uskonntojen sisällä piileviin tai niistä lähtöisin oleviin fundamentalisitisiin näkemyksiin tulee kiinnittää huomio. Kirjo on varsin laaja, mutta yhteinen nimittäjä sama.

[Ariadna]

Uskoa aitoon avoimeen ja kypsään debattiin.

Heh,eiköhän täällä päinvastoin ole ollut todellista avointa keskustelua, kypsyystaso riippuu aivan itsestäsi, ei siihen tohtoreita tarvita.

Vastapainoksi olen saanut lähinnä täydelliseen tietämättömyyteen perustuvia käsityksiä.

Meillä on oikeus kyseenalaistaa tietosi, eikö vain? Monesti olet harhaan osunutkin!

"Silmiemme edessä ovat toisten virheet, selkämme takana omat"
Aliena vitia in oculis habemus, a tergo nostra sunt. sanoi ihailemani Seneca

[Jaakko Ahvenainen]

Meillä on oikeus kyseenalaistaa tietosi, eikö vain? Monesti olet harhaan osunutkin!

Toki tietoni voidaan kyseenalaisistaa siinä kenen muunkin tiedot. Tästä ei kuitenkaan ole ollut kysymys, vaan teidän, aikuisina ihmisinä itseänne pitävien, typerästä ja lapsenomaisesta nokittelusta, kärttämisestä ja inttämisestä. On minun näkökulmastani aivan tarpeetonta edes kommentoida, mikäli toinen osapuoli on jo valmiiksi kaivautunut omaan bunkkeriinsa heitellen sieltä silkaa hävyttömyyttä ja likaa takaisin.

[Ariadna]

likaa takaisin.

Lika eli kakka olisi ollut tärkein todistusaineisto tuossa liinassa. Likainen mieli ei ehkä hyväksy normaalia suolentoimintaa mikä kuoleman jälkeen tapahtuu.
Vielä ristillä/paalussa riippuessaan hän joi vedellä laimennettua viiniä, tai mitä lienee, joka olisi jättänyt jälkiä liinaan???

Asiallisiin vastauksiin et halunnut itse antaa vastauksia, vaan pyysit lukemaan kirjan. Tämäkö on mielestäsi debattia?

[Ariadna]

On minun näkökulmastani aivan tarpeetonta edes kommentoida, mikäli toinen osapuoli on jo valmiiksi kaivautunut omaan bunkkeriinsa heitellen sieltä silkaa hävyttömyyttä ja likaa takaisin.

Kun ajatellaan uskoa, jota uskovan mieli ei kyseenalaista, ei edes Raamatun selvän käskyn valossa.

2. Mooseksen kirja 20:4 "Älä tee itsellesi jumalankuvaa äläkä mitään kuvaa, ... Ja nyt " Torinon käärinliinan ollessa kyseessä, niin....

Tekisikö Jumala pojastaan kuvan, jota ihmiset saisivat katsoa ja jonka avulla ihmiset kaupittelevat kirjoja, kuvia ja tekevät kopioita jne. Kaiken tämän lisäksi kuva esittää alastonta "Jumalan poikaa" käsien välissä siitin näkyvästi koholla.

Tämä, jos mikä on mielestäni likaista ja arvotonta . Ihminen, joka tuollaista puolustaa ja samalla syyttää jehovantodistajia harhaoppineiksi, ei ole itse sen kummempi.

[RaM]

Vt-seura opettaa saarnaamistyössäkin varomaan sellaisia ihmisiä, jotka alkavat esittämään kyseenalaistavia näkemyksiä. Vain tietämättömyydestä kertovat myönteiset kysymykset mallia 'mitä se raamattu sitten paratiisita opettaa' ovat vastaamisen arvoisia ja vain sellaisia kysyvien ihmisten kanssa kannattaa jäädä pidemmäksi aikaa keskustelemaan.
Juuri tuo on kyseenalaistamatonta uskoa. Kysyä saa, kunhan ei mene kriittisesti lahkon totuuksia käsittelevälle alueelle. Tuo valikoivuus kysymysten suhteen tekee uskosta sokean. Se tekee siitä herkkäuskoisen.

Miksi joku haluaa olla tieten tahtoen herkkäuskoinen ja ottaa elämänsä kulmakiveksikin herkkäuskoisuuden?
Minunhan se pitäisi tietää, kun olen joskus ollut itsekin sellainen, mutta jostain syystä en enää sitä kykene selittämään. Ainakaan niin että se enää nykyisin tuntuisi järkevältä.

Vai haluaako edes kaikki olla järkeviä? Minä haluan. Onko palstallamme sellaisia jotka eivät halua?

[toolman]

Minä haluan.

Jostain lukkoon laitetuista voisi ottaa opetusta.

[Sukututkija]

Vt-seura opettaa saarnaamistyössäkin varomaan sellaisia ihmisiä, jotka alkavat esittämään kyseenalaistavia näkemyksiä... ...Kysyä saa, kunhan ei mene kriittisesti lahkon totuuksia käsittelevälle alueelle. Tuo valikoivuus kysymysten suhteen tekee uskosta sokean. Se tekee siitä herkkäuskoisen.

Tämä onkin muuten mielenkiintoinen asia. Kun taannoin aloin tutustua jehovantodistamiseen, niin halusin ymmärtää heitä nimenomaan ihmisinä. Mikä saa heidät ravaamaan ihmisten ovilla, myymään lehtiään ja hylkäämään läheisensä ja niin edelleen. Jossain elämäni vaiheessa olen jollain merkillisellä tavalla jopa tuntenut kunnioitusta tai arvonantoa heitä kohtaan. Kun nyt alan hiukan käsittää kupletin juonta, niin minusta tuntuu että arvostus nimenomaan todistajia itseään kohtaan on muuttunut melko tavalla. En varmaankaan varsinaisesti vihaa heitä, mutta enpä kyllä osaa arvostaakaan - puhun nyt siis nimenomaan elämän siitä puolesta, joka liittyy heidän verkostomarkkinointiinsa, vaikkakin se kyllä tuntuu säteilevän myös heidän kokonaissuhteutumiseensa kanssaihmisiin ja elämään ylipäätään.

Kävipä äskettäin tapaus, että keskustelin todistajan kanssa pastori Russelista ja siitä, miten hän aloitteli bisneksiään. Keskustelussa kävi ilmi, että meillä molemmilla oli käsitys, että pastori "perusti lahkon". Kysymykseeni siitä, että mihin sitten perustuu jehovantodistajien väite siitä, että alkuseurakunnista lähtien kuitenkin on ollut katkeamaton todistajien ketju ja että Russell vain loi puitteet jotka mahdollistivat maailmanlaajuisen sananjulistamisen, en saanut mitään vastausta. En saanut myöskään vastausta kysymykseeni siitä, että keskustelevatko todistajat keskenään tämän tyyppisistä epäkohdista ja jos, niin mitä he ajattelevat ja millä he perustelevat näitä asioita itselleen ja keskenään. Molempien kysymysten osalta vastuksena oli vaikeneminen.

Kun asiaa nyt täysin selvästä päästäni ajattelen, niin en voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että vaikeneminen ja ikävien kysymysten välttäminen on tietoista. Jos näin on, niin eikö kysymys silloin ole tietoisesta pettämisestä? Millä tavalla teokraattisessa koulussa heitä opetetaan tunnistamaan nämä tilanteet? Miksi todistajat eivät oivalla missä he ovat mukana ja mitä he ihmisen ovilla tekevät? Tämä on se asia josta syystä alan olla taipuvainen ajattelemaan, että riviravari saattaa olla aivan yhtä "syyllinen" tilanteeseen kuin seuraeliitti itsekin - ellei peräti enemmänkin (hehän pitävät markkinointiorganaisaation hengissä ja elinvoimaisena).

[Markku Meilo]

Kun asiaa nyt täysin selvästä päästäni ajattelen, niin en voi tulla muuhun johtopäätökseen kuin että vaikeneminen ja ikävien kysymysten välttäminen on tietoista. Jos näin on, niin eikö kysymys silloin ole tietoisesta pettämisestä? Millä tavalla teokraattisessa koulussa heitä opetetaan tunnistamaan nämä tilanteet?

Ko. koulussa käsitellään pelkästään kevyen luokan vastaväitteitä. Jos käsiteltäisiin asioita, joita asiansa osaavat kriitikot esittävät, olisi vaarana samalla 'matopurkin aukeaminen' ja Vt-seuran valehtelun liian laaja julkitulo.

Miksi todistajat eivät oivalla missä he ovat mukana ja mitä he ihmisen ovilla tekevät?

Mielenhallinta, jonka osana on kaikenlaisen kritiikin karttaminen, pitää yllä harhaa ja syrjäyttää todellisuudentajun. Lisäksi näillä leveyksillä kannattaa pitää mielessä se, että lähes koko 'uuskasvu' on jt-vanhempien jälkikasvua (ja pieneltä osin sukulaisia yms). Tällöin ikääntynyt joukko on jo osaansa 'alistunut', jonka havaitsee esimerkiksi niistä n. 60+ vuotiaiden kommenteista, joissa ei enää odoteta maailmanloppua omana elinaikana.

Tämä on se asia josta syystä alan olla taipuvainen ajattelemaan, että riviravari saattaa olla aivan yhtä "syyllinen" tilanteeseen kuin seuraeliitti itsekin - ellei peräti enemmänkin (hehän pitävät markkinointiorganaisaation hengissä ja elinvoimaisena).

Kautta koko koko jäsenistön laiminlyödään moraalinen vastuu siitä, että kuljetaan ovilla uskonnollisen neuvonantajan roolissa ('jos et usko kuten me, niin kuolet pian ennenaikaisesti'), mutta ei varmistuta esitettävien asioiden todenperäisyydestä. Eli levitetään ainoastaan yhdestä lähteestä saatua tietoa, sellaistakin mikä voidaan saman lähteen materiaalilla osoittaa valheelliseksi.

[RaM]

Jehovan todistajat uskovat sokeasti lahkolla olevaan Ainoaan Oikeaan Totuuteen, koska - heidät on kasvatettu uskoonsa lukemalla vt-seuran kirjallisuutta ns. 'raamatun tutkimisen' nimikkeellä varustettuna.
He LUULEVAT omaksumansa opin olevan raamatun oppi, eivätkä erota enää raamatun sanomaa vartiotornin sanomasta. Heidän mielensä manipuloimisessa ei siis käytetä niinkään raamattua, vaikka sieltä usein yksittäisiä jakeita otetaankin 'otsikoiksi'. Noille 'otsikoille' vt-seura antaa sitten omat selityksensä ja näiden avulla muokataan ja lopulta hallitaan jokaisen Jehovan todistajan ajattelua sekä toimintaa.

Kun Jehovan todistaja kulkee ovityössä saarnaamassa ihmisille, niin hän uskottelee itselleen tekevänsä sitä omasta halustaan ja lähimmäisen rakkaudestaan. Heitä on kokouksissa koulittu siihen, että he etsivät 'lampaan kaltaisia ihmisiä' eli sellaisia, jotka eivät kysyessään kyseenalaista heidän uskoaan. Toki lahkojohto on ymmärtänyt sen, että ovityö on samalla suuri riski etenkin nykyaikana, kun ihmiset osaavat esittää yhä vaikeampia kysymyksiä, joihin paneutuminen ja selitysten etsiminen vaarantaisi jokaisen Jehovan todistajan uskon. Niinpä noita kysymyksiä ei saa jäädä selvittelemään, vaan tuollaiset kysyjät ja kysymykset tulee sivuuttaa ja jatkaa uusien lampaiden etsimistä.
Tuo työ on todellisuudessa hyvin vastenmielistä suurimmalle osalle Jehovan todistajia. Uskon kiima vt-seuran 'totuuteen' saa heidät kuitenkin suorittamaan vervollisuuden tuntoisesti sitä. Kyse ei ole lähimmäisen rakkaudesta.

Oivaltamisen puute syntyy herkkäuskoisuudesta vt-seuran totuutta kohtaan. Tätä oivaltamisen puutetta esiintyy runsaasti muissakin uskoissa ja uskonnoissa. Olen itse todennut siihen liittyvän ulkoa opitun lisäksi myös jonkinlaista sisäsyntyistä haluttomuutta kyseenalaistaa oman elämänsä perusteita. Kantavien pilarien horjuessa tuntuu pohja häviävän kaikesta, mutta joskus on huonosti rakennettu parempi purkaa ja tehdä parempi rakennus tilalle. Suunnatonta rohkeutta se kuitenkin aina vaatii.

[Tony]

Informaatiota pimittävissä lahkoissa, kuten jehovantodistajuudessa, uskon ja lahkon kyseenalaistamattomuus on kukkeimmillaan. Jehovantodistajia opetetaan varomaan lahkon kyseenalaistamista joka viikko vähintään pari kertaa, ja se kyllä toimii. Tarkkaanottaen jehovantodistajia suorastaan pelotellaan kyseenalaistamisen saatanallisuudesta. Niin naiivia kuin se onkin, esimerkki Eevan ja käärmeen keskustelusta, jossa käärme kyseenalaistaa Jumalan auktoriteetin ja käskyt elämän puuta koskien, menee läpi kuin häkä. Se toimii kerta toisensa jälkeen ja jehovantodistaja vakuuttuu kuinka kuoleman vakavasta asiasta kyseenalaistamisessa on kyse. Kun otetaan huomioon että lahko pelkää kyseenalaistamista ainoastaan siksi, ettei sen kehittelemä Totuus kestä sitä, niin tunnustettava se on: lahkolta pirullisen toimivaa propagandaa.

Tsuumailin eri tilanteita, joista jehovantodistaja elämänsä aikana löytää itsensä kyseenalaistamisen eri muodoissa, ja arvotin ne mahdollisuuksien ja uhkien mukaan. Löysin äkkiseltään kaksitoista skenaariota, jotka useat jehovantodistajat kohtaavat todennäköisesti kaikki jossain jäsenyytensä vaiheessa:

1. Lasten kyseenalaistukset kysymysten muodossa
- ei uhkia, ainoastaan mahdollisuuksia

2. Kastamattomaksi julistajaksi pyrkivän epäselviksi jääneet tai kyseenalaistavat kysymykset
- käytännössä ei uhkia ja paljon mahdollisuuksia

3. Kasteelle pyrkivän epäselviksi jääneet tai kyseenalaistavat kysymykset
- käytännössä ei uhkia ja paljon todennäköisiä mahdollisuuksia

4. Varteenotettavien kiinnostuneiden esittämät kyseenalaistavat kysymykset
- uhat pieniä ja paljon mahdollisuuksia

5. Kenttäpalveluksessa esiin nousevat kyseenalaistavat kysymykset
- uhat ovat olemassa, mutta pysyvät melko pieninä, mahdollisuudet eivät enää ole merkittäviä

6. Jehovantodistajaperheissä esiin nousevat kyseenalaistavat kysymykset
- uhat ovat olemassa, mutta perheen ryhmäpaineella on lahkolle suotuisa vaikutus

7. Lahkotoiminnan ulkopuolella käydyissä jäsenten välisissä keskusteluissa esiin nousseet epäselvät kysymykset
- jos kyseenalaistavia tahoja on enemmän kuin yksi, eikä keskustelussa ole mukana lahkon ’virallista valvojaa’, samanmieliset kyseenalaistajat saattavat saada toistensa ajattelusta potkua ja uhat ovat selvät

8. Kastettujen jäsenten esittämät kyseenalaistavat kysymykset
- uhat ovat selvät, koska kastetun jäsenen tulisi tietää ettei lahkon kyseenalaistaminen kuulu missään nimessä jäsenille

9. Epäsäännöllisten jäsenten esittämät kyseenalaistavat kysymykset
- uhat ovat selvät ja jokainen jehovantodistaja osaa olla tällaisessa tilanteessa varpaillaan

10. Toimettomien esittämät kyseenalaistavat kysymykset
- uhat ovat jo niin suuret, ettei kysymyksiin todennäköisesti haluta kommentoida mitään, vaan kyseenalaistajaa kehoitetaan kääntymään seurakunnan vanhinten puoleen

11. Entisten jehovantodistajien kyseenalaistavat kysymykset
- uhat kasvavat jo niin suuriksi, ettei tällaisia kysymyksiä haluta kuulla ollenkaan

12. Luopioiden esittämät kyseenalaistavat kysymykset
- Saatanalle luovutettujen kanssa ei vaihdeta, mikäli mahdollista, silmäystäkään

Kohdista 6 - 12 muistetaan varoittaa kokoontumisissa ja konventeissa hyvin säännöllisesti.

[RaM]

Otit Tony esille mitä mainioimman esimerkin kyseenlaistamattomasta uskosta, joka ohittaa täysin terveen järjen.
Aadam ja Eeva olivat täydellisiä ihmisiä. Myös älykkyydessään (ainakin Jehovan todistajien uskossa).
Kun käärme puhui Eevalle ja 'huijasi' tätä, niin huomio kohdistetaan taitavasti vain tähän huijaamiseen. Miten on mahdollista, että Eeva uskoi käärmeen puhetta. No koska aikaisemmin ei oltu valehdeltu... se oli uutta.
Kyseenalaistamaton usko ei mieti sitä, miksei Eeva epäillyt jotain muutakin omituisuutta asiassa - käärmeen puhekykyä ja älykkyyttä.
Jehovan todistajille asia on syötetty valmiiksi pureskeltuna = saatana käytti käärmettä kuin vatsastapuhuja, sillä eihän käärmeet osaa puhua. No hyvä... siinähän se omituisuuden ratkaisu onkin, toteaa kyseenalaistamaton usko.

Normaali maalaisjärki haluaisi kuitenkin kyseenalaistaa aihetta enemmän. Miten täydellinen ja nykyihmistä älykkämpi Eeva (tai Aadam) ei ymmärtänyt sitä, ettei käärme kykene mitenkään tuottamaan puheääntä koska sen anatoimia ei mahdollista sitä - eikä sillä ole myöskään isoja aivoja ja älyä keskustella.

Minua asia kiusasi jo lapsena. Vastaus 'saatana toimi takana vatsastapuhujana' pakotti aina lopettamaan kyselyt. Usko - älä mieti turhia.
Kun kesän konvetissa muinoin oli näytelmä, jossa Bileam riiteli aasinsa kanssa, heräsi kysymys pojan mielessä jälleen eloon. Miten Bileam ei ihmitellyt, kun aasi alkaa puhumaan? Eläin.
No ihan samalla lailla kuin saatana toimi vatsastapuhujana, niin enkelikin sai vaikuttamaan siltä kuin aasi olisi puhunut, kuului jälleen selitys.
Ja Bileam ei ihmetellyt kun eläin alkaa väittelemään vastaan, pyöri ajatuksissani. Mietin että jos koirani sanoisi lähtiessäni viemään sitä ulos 'siellä on niin paska keli ettei huvita lähteä', niin alkaisinko minä kinaaman sen kanssa ilmoista. Ihmettelemättä lainkaan että koirani kykenee tuottamaan puhetta ja on lisäksi yhtä älykäs kuin ihminen.

Kyseenalaistamaton usko pakotti nuoren pojan nielemään tuon kaiken. Ainakin hetkeksi.

Tässä on yksi suuri syy sille, miksi nykyään haluaisin ihmisten kyseenalaistavan rohkeasti uskomuksiaan.

[Markku Meilo]

Aadam ja Eeva olivat täydellisiä ihmisiä.

En heti muista miten Raamattu osoittaa, että kerrotut kaksi ensimmäistä ihmistä olisivat olleet täydellisiä? Jos täydellinen ihminen laitetaan kokeeseen täydellisyydestään ja tyyppi mokaa, niin ainakin minulle se kertoo muusta kuin täydellisyydestä.

[Pehmoluopio]

Uskoa ei haluta kuitenkaan koetella. Sitä ei haluta laittaa alttiiksi häviölle. Usko on pyhä. Se on tabu. Monille se on elämä.
Se on Jehovan todistaja syndrooma. Se on myös kaikkien muidenkin uskojen syndrooma. Se on myös surullista.

Ja kuitenkin Raamatun keskeiset henkilöt, äkkipäätä luetellen Pietari, Tuomas, Joona, Mooses, Johannes Kastaja, Jeesus, Maria ovat joutuneet uskonkriisiin ja muistaen, että laumassa olleet lampaat jätettiin yksin ja paimen etsi sen eksyneen lampaan ja muistaen sen, että tuhlaajapoikaa juhlittiin enemmän kuin uskollisena pysynyttä.