Forssan valtakunnansalin omistus?

[Johanneksen poika]

Minulle toimitettiin yllättäen ja pyytämättä muutama asiakirja. Nämä eivät kuitenkaan tulleet faksilla niin kuin eräälle entiselle pääministerille vaan sähköpostissa.

Nämä dokumentit vahvistavat lopullisesti sen käsityksen, että Vartiotorniseura kikkailee esim. valtakunnansalien omistuksen kanssa.

Useimmat Jehovan todistajat luulevat, että he kokoontuvat "omassa" valtakunnansalissaan, ovathan he yleensä rakentaneet sen itse talkoilla ja rahoittaneet sen "vapaaehtoisilla" lahjoituksilla ja lainoilla. Mutta tämä luulo on valitettavasti väärä. Omistus on siirtynyt ihan muualle kuin paikallistasolle.

Suomessa on vain parikymmentä virallista JT-seurakuntaa, ja kaikki valtakunnansalit ovat näiden harvojen seurakuntien omistuksessa. Näistä asioista ei ole paljon dokumentteja näkynyt, mutta nyt minulla on ilo ilmoittaa, että voitte käydä netissä itse lukemassa ja tutkimassa nämä faktat.

Kiitän tässä vielä julkisesti sitä ystävällistä henkilöä, joka toimitti minulle aineiston netissä julkaistavaksi. Sivusto on tässä osoitteessa.

[Sukututkija]

Hienoa työtä JP.

On hyvä, että näitä VT-seuran koiruuksia putkahtelee julkisuuteen. Olen huomannut että syitä jotka ovat saaneet ihmisiä ajattelemaan, on yhtä monta kuin on salin takaoven käyttäjiäkin. Mistäpä sen tietää, vaikka nämäkin tiedot herättäisivät yhden taikka kaksi aktiivitodistajaa kelailemaan asioita hieman päivän läksyä laajemmin.

Itse voisin ajatella ainakin kaksi syytä tähän viisaaseen järjestelyyn. Ensinnäkin tietysti kiinteistöt ovat rahanarvoista omaisuutta, jolloin olisi tietysti hyvä, että varallisuus päätyy oikeisiin taskuihin siinä tapauksessa että seuran toiminta jossain maassa kokonaan loppuu.

Toinen mieleen tuleva motiivi voisi olla arkipäiväisempi, eli että järjestely voisi olla pelkkä kurinpidollinen työkalu. Ajatellaan tilannetta, jossa syystä taikka toisesta seurakunnan vanhemmistolla tulee erimielisyyttä pääkonttorin kanssa. Tällaisessa tapauksessa paikallisilla todistajilla ei ole minkäänlaista kiinnitystä omaan saliinsa, jolloin seuran on helppo asettaa paikkakunnalle / seurakunnalle uusi, keskushallinnolle lojaali, nukkehallitus.

Nämä nyt tuli ensimmäisenä mieleen, mutta todelliset syyt voi olla ihan muitakin. Piruko näistä selvän ottaa.

[RaM]

Kiitos JP:lle kun toit dokumentit nettiin ja henkilölle joka ne sinulle toimitti. En ole itse saanut aikaiseksi hankkia vastaavia dokumentteja, vaikka olen jo pidemmän aikaa hyvin tiennyt tämän tilanteen.

Mistäkö olen sen tiennyt?

Juuri siitä vanhasta lahkokirjallisuudesta, jota Makekin tuo usein esille ja jota lahko ei mielellään soisi kenenkään lukevan. Muistaakseni MacMillanin kirjassa kerrotaan vuoden 1916 (vai oliko se jo 1917 puolella) tapahtuneesta kuulusta Lontoon tragediasta, jossa Russellin kuoltua Lontooseen matkannut Johansson (vai Johnssonko se oli... no sinne päin kuitenkin) nimitti itsensä lahkon ylimmäiseksi kirstunvartijaksi ja koitti siirtää koko Lontoon toimiston omaisuuden omiin nimiinsä. Tästä suivaantuneena lahkon uudeksi diktaattoriksi noussut tuomari Rutte päätti muuttaa lahkon yhteiskuntajärjestyksen sellaiseksi, että jatkossa kaikki kiinteistöt niin jenkkilässä kuin muissakin maissa siirretään päätoimiston omistukseen. Tästä nousikin jonkin asteinen erimielisyys kun kaikki siihen saakka taloudellisesti itsenäiset seurakunnat eivät halunneet siihen suostua ja suuri osa niistä erosikin lahkosta.

Tuon jälkeen KAIKKIEN maapallon eri seurakuntien hankkimat kiinteistöt on siirretty aina lahkon pyramidiorganisaatioon kuuluneiden muiden (vain lahkojohdon hallinnoimien) yhdistysten omaisuudeksi. Ulkoseurakunnat ja -jäsenet eivät voi omistaa mitään lahkon nimissä hankittua!


PS. Tässäpä löytyikin pätkä viittaamaani tapahtumaan.

vähän ennen kuolemaansa, veli Russell ilmaisi aikovansa lähettää Paul S. L. Johnsonin, joka oli hyvin kyvykäs puhuja, Isoon-Britanniaan vahvistamaan sikäläisiä raamatuntutkijoita. Seura noudatti veli Russellin toivomusta ja lähetti Johnsonin Isoon-Britanniaan vuoden 1916 marraskuussa. Heti sinne päästyään hän kuitenkin erotti kaksi Seuran johtajaa. Hän piti itseään hyvin tärkeänä ja väitti puheissaan ja kirjeissään tekevänsä sellaista, mitä Esran, Nehemian ja Mordokain työ oli esikuvannut Raamatussa. Hän väitti olevansa se Matteuksen 20:8:ssa mainittu taloudenhoitaja (eli valtuutettu), johon Jeesus vertauksessaan viittasi. Hän yritti saada hallintaansa Seuran varat ja pani Lontoon ylioikeudessa vireille oikeusjutun päästäkseen päämääräänsä.

Epäonnistuttuaan hankkeissaan hän palasi New Yorkiin. Siellä hän yritti saada tukea joiltakuilta Seuran johtokunnassa palvelevilta. Ne, jotka hän onnistui saamaan puolelleen, pyrkivät päämääräänsä ajamalla niiden Seuran ohjesääntöjen kumoamista, joilla Seuran presidentti valtuutettiin hoitamaan sen asioita. He halusivat päätösvallan kokonaan itselleen. Veli Rutherford ryhtyi oikeudellisiin toimiin turvatakseen Seuran edut, ja niitä, jotka yrittivät häiritä sen toimintaa, pyydettiin lähtemään Beetel-kodista.

[Markku Meilo]

Onkohan tämä luettelo ajan tasalla?

[Markku Meilo]

Tuon jälkeen KAIKKIEN maapallon eri seurakuntien hankkimat kiinteistöt on siirretty aina lahkon pyramidiorganisaatioon kuuluneiden muiden (vain lahkojohdon hallinnoimien) yhdistysten omaisuudeksi. Ulkoseurakunnat ja -jäsenet eivät voi omistaa mitään lahkon nimissä hankittua!

Yksi sali lensi kuitenkin yli WTBTS:n, eli Bonham Teksasissa, sen episodin jälkeen ote tiukkeni salien omistussuhteissa.

[Sukututkija]

Niin, eipä nämä mitään valtiosalaisuuskia olekaan (http://keskustelu.suomi24.fi/node/89054 ... t-42965607), mutta tuntematon aspekti esimerkiksi sille todistajalle, joka oli yksinkertaiseti pöyristynyt kun väitin, että heidän salinsa ei ole lainkaan heidän oma salinsa. Hänellä oli vakaa ja vilpitön usko, että tietysti on, onhan se heidän rakentama ja maksama.

Asia unohtuikin jo, mutta muistui mieleen kun äskettäin tuli tällä saitilla esille se kirjallisuussitaatti, jossa keskushallinto pyysi lisää rahaa velattomilta seurakuunilta jotka käytännössä omistavat salinsa.

Tästä on kysymys.

[Jaakko Ahvenainen]

Asiaa voidaan tarkastella myös laajemmin koko hallintoamenetelmää koskien. Mielellään korostetaan teokratiaa, mistä ei ole kysymys, vaan oligarkiasta, mikä ilmenee hyvin esim. yhdyskuntajärjestyksestä. Sanktiokin niille harvoille varsinaisille jäsenille löytyy, mikäli poikkiteloin asettuvat: alennetaan ulkojäseneksi ellei peräti pois potkaista.

[Viljo]

Asia unohtuikin jo, mutta muistui mieleen kun äskettäin tuli tällä saitilla esille se kirjallisuussitaatti, jossa keskushallinto pyysi lisää rahaa velattomilta seurakuunilta jotka käytännössä omistavat salinsa.

Haluan muistuttaa sitaatissa olleen kyse "seurakunnista, jotka omistavat salinsa ja ovat käytännössä velattomia". Ensimmäinen väite on käytännössä virheellinen, toinen on totta.

[Sukututkija]

Haluan muistuttaa sitaatissa olleen kyse "seurakunnista, jotka omistavat salinsa ja ovat käytännössä velattomia". Ensimmäinen väite on käytännössä virheellinen, toinen on totta.

Niin. Sitaatti oli siis näin "Monet seurakunnat omistavat jo täysin valtakunnansalinsa ja ovat käytännöllisesti katsoen velattomia".

Mistä tulikin mieleen, että tarkasti ottaenhan asia taitaakin ollakin niin, että seura ei pyytänyt rahaa keneltäkään.

[Johanneksen poika]

Haluan muistuttaa sitaatissa olleen kyse "seurakunnista, jotka omistavat salinsa ja ovat käytännössä velattomia". Ensimmäinen väite on käytännössä virheellinen, toinen on totta.

On kiinnostavaa, että Valtakunnan palveluksemme -lehtinen jo vuosia sitten kirjoitti näin:

*** km 12/99 s. 5 Teokraattisia uutisia ***
Suomessa on nyt sikäli ihanteellinen tilanne, että kaikki Suomen 304 seurakuntaa kokoontuvat omissa valtakunnansaleissaan. Kaksi näistä on vuokrasaleja, ja seurakuntien omistamia valtakunnansaleja on 231. Pikarakennusmenetelmällä on tehty 82 valtakunnansalia. Iloitsemme nähdessämme Jehovan siunauksen seurakuntien toiminnassa.

Haluaisiko Betel hieman korjata tuota lausuntoa? Veikko, mitä sanot tiedottajana?

Tuossa on jo tuo seurakuntien määrä "lievästi" ylimainostettua, kun kerran niitä virallisesti on noin parikymmentä. Ja Forssan esimerkkitapaus osoittaa, että ne 304 seurakuntaa EIVÄT kokoonnut OMISSA saleissaan, vaan jonkun muun seurakunnan omistamissa saleissa.

1986 Valtakunnanpalvelus harhautti lukijoitaan kirjoittamalla asiasta näin:

*** km 4/86 s. 5 Uusi järjestely valtakunnansalien rakentamiseksi ***
SEURAKUNNAT JOILLA ON VELATON VALTAKUNNANSALI
Monet seurakunnat omistavat jo täysin valtakunnansalinsa ja ovat käytännöllisesti katsoen velattomia. Tämän uuden järjestelyn puitteissa sellaiset seurakunnat saattavat haluta lahjoittaa rahaa Seuran valtakunnansalirahastoon auttaakseen muita seurakuntia saamaan sopivan salin itselleen. Ne saattavat haluta käyttää kuukausittain Seuran valtakunnansalirahaston kartuttamiseen samansuuruisen rahasumman kuin ne käyttivät maksaessaan aikaisemmin lainaansa. Jos sellainen järjestely näyttää järkevältä, vanhimmat voivat esittää asian seurakunnalle päätöksen muodossa ja antaa seurakunnan ilmaista halunsa auttaa tällä tavalla.

Tuokin kirjoitus vääristää asian. Seurakuntia, jotka todella OMISTAVAT valtakunnansalin Suomessa, ei voi olla yli 20 kappaletta, koska virallinen lista on tämän kaltainen.

Teokraattinen sodankäynti, ts. valehtelu, on mitä suurimmassa määrin käytössä, kun Betel kertoo salien omistuksista.

[Johanneksen poika]

Vartiotorniseura antaa kovin ristiriitaista tietoa valtakunnansalien omistamisesta. Kun se muutama vuosi sitten väitti, että suurin osa yli 300 seurakunnasta itse omistaa oman valtakunnansalinsa, vuonna 1976 se oli selittänyt asiaa näin:

*** km 6/76 s. 5 Miten suhtaudut valtakunnansaliinne? ***
Valtakunnansalin käyttö
Kuka omistaa valtakunnansalin? Minkään seurakunnan ei tulisi todellisuudessa ajatella ”omistavansa” valtakunnansalia. Se on omistettu Jehovan palvontaan. Kun seurakunta rakentaa tai vuokraa rakennuksen, vastuu salista uskotaan sen käsiin, ja vanhimmiston vastuuna on käyttää valtakunnansalia viisaasti niin, että se palvelee parhaiten Valtakunnan etuja.

Omaisuutta ei ehkä voida ostaa paikallisseurakunnan nimiin, koska se ei ehkä ole rekisteröity eikä niin ollen voi toimia oikeushenkilönä. Omaisuutta ostetaan tavallisesti sen rekisteröidyn seurakunnan nimiin, joka huolehtii alueen lakiasioista. Rekisteröidyn seurakunnan virkailijat eivät hoida valtakunnansalia, vaan paikallisilla vanhimmilla on valvontavastuu. (Hyödyllisiä ehdotuksia on pyynnöstä saatavissa Seuran kirjeestä ”Tietoja valtakunnansalien omistuksesta”.)

Monissa tapauksissa useat seurakunnat käyttävät samaa valtakunnansalia täyden hyödyn saamiseksi tiloista ja kulujen pitämiseksi mahdollisimman pieninä. Seura asioi laina-, vakuutus- yms. asioissa vain yhden seurakunnan kanssa, ja tämä seurakunta on tavallisesti se, jonka alueella valtakunnansali sijaitsee. Mutta vaikka Seura on kirjeenvaihdossa vain yhden seurakunnan kanssa, niin näiden vastuutehtävien hoitaminen ei anna tälle seurakunnalle perustetta päättää yksipuolisesti, milloin kaikkien valtakunnansalissa kokoontuvien seurakuntien kokoukset pidetään, eikä myöskään sitä, kuinka paljon kunkin tulisi maksaa mahdollisista lainoista ja salin käyttökustannuksista.

* * *

Paikallisilla seurakunnan vanhimmilla on vain "valvontavastuu" "omaan" saliinsa, mitä eivät omista.

[RaM]

Ulkojäsenet omistavat ulkoseurakuntasalit HENGELLISESTI aineellisen omistuksen mennessä heti kättelyssä Suomen haaratomistolle (ja sen käyttämille hengellistä toimintaa harjoittamattomille rekisteröidyille jäsenseurakunnille) ja joka itsekin toimii vain välikätenä Vartiotornin Raamattu- ja traktaattiseuralle made in USA.

[Jaakko Ahvenainen]

Heh - vastakuvallinen omistusoikeus.

[Vieras]

Johanneksen poika tekee mielestäni jo ansiokasta tutkivaa journalismia. Kukapa näitäkään ilman häntä olisi saanut yleiseen tietoon. Toivottavasti jonkun laajalevikkisen julkaisun päätoimittaja bongaisi tämän!

[Johanneksen poika]

Johanneksen poika tekee mielestäni jo ansiokasta tutkivaa journalismia. Kukapa näitäkään ilman häntä olisi saanut yleiseen tietoon. Toivottavasti jonkun laajalevikkisen julkaisun päätoimittaja bongaisi tämän!

Ettei totuus unohtuisi. Minulle toimitettiin yllättäen ja pyytämättä muutama asiakirja. Nämä eivät kuitenkaan tulleet faksilla niin kuin eräälle entiselle pääministerille vaan sähköpostissa. Minä vain julkaisin dokumentit. En itse ollut metsästänyt niitä.

Olen siis kiitollisuuden velassa sille henkilölle, joka minulle asiakirjat toimitti.