Viettävätkö Jt-jat muistonviettoa vääränä päivänä?

[Ariadna]

Tiedämme kuinka todistajat ovat jopa pilkuntarkkuudella huolellisia siitä, että heidän tulkintansa Raamatusta vastaisi alkuperäistä Jeesuksen sanomaa.
He viettävät Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa Nisanin 14. juutalaisen kalenterin mukaan, mutta onko se oikea Jeesuksen kuolipäivä?

Tässä yhteydessä on hyvä muistaa myös juutalaiset viikonpäivät, sillä ne auttavat hahmottamaan Jeesuksen kuolemaa ja ylösnousemusta Raamatun kirjoitusten valossa.

Vuorokaudet alkoivat klo 18 ja kuuluivat näin; ensimmäinen toinen kolmas neljäs viides paraskeue ja sabbato. (Sabattia harvemmin mainittu arameankielinen paraskeue on tullut myös koineekreikan viikonpäiviin kristittyjen toimesta jo ennen satalukua ja nykykreikassakin viikonpäivät kuuluvat, kyriaki toinen kolmas neljäs viides paraskevi ja sabbato.)

Paraskeue tarkoittaa valmistuspäivää, joka edelsi sabattia, tämän perusteella tiedämme myös, että Jeesus kuoli perjantaina, joka tuleekin hyvin esille kaikissa näissä Raamatunjakeissa;

Luuk.23:54."Ja silloin oli valmistuspäivä, ja sapatti oli alkamaisillaan."
Sama kreikaksi: και ημερα ην παρασκευης και σαββατον επεφωσκεν

Mark.15:42 kertoo samaa ja niin myös Johannes 19:31:
Koska silloin oli valmistuspäivä, niin - etteivät ruumiit jäisi ristille sapatiksi, sillä se sapatinpäivä oli suuri - juutalaiset pyysivät Pilatukselta, että ristiinnaulittujen sääriluut rikottaisiin ja ruumiit otettaisiin alas.
Tuossa jakeessa mainittu suuri sabatti johtui juuri pääsiäsen aikaan sattuneelle lepopäivälle, samoin suureksi sabatiksi kutsuttiin, jos sabatti sattui Sovituspäivän kohdalle.

Mutta, oliko Nisan 14 perjantai ?
Osittain, mutta klo 18 jälkeen olikin jo 15. nisania eli oli alkanut juutalaisten pääsiäisen ja Happamattoman leivän juhla.

Nisanin 14. puoleenpäivään mennessä kaikki hapanleipä tuli olla hävitetty ja teurastaminen ja lampaan valmistaminen oli suoritettava myöhäistä ilta-ateriaa varten.

2:Moos.12:8.Ja he syökööt lihan samana yönä; tulessa paistettuna, happamattoman leivän ja katkerain yrttien kanssa he sen syökööt.
19, Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt.

Näin teki myös Jeesus Nisanin 15. elikä hän Matteuksen ja Markuksen mukaan eli ja oli valmis viettamään juutalaista pääsiäistä Pesah juhlaa,

Matt.26:17.Mutta ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä opetuslapset tulivat Jeesuksen tykö ja sanoivat: "Mihin tahdot, että valmistamme pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"

Samoin Markuksen mukaan Mark.14:12.Ja ensimmäisenä happamattoman leivän päivänä, kun pääsiäislammas teurastettiin, hänen opetuslapsensa sanoivat hänelle: "Mihin tahdot, että menemme valmistamaan pääsiäislampaan sinun syödäksesi?"

Näistä jakeista käy ilmi kuinka kirjoittajat jälkikäteen ajattelevat vuorokauden kreikkalaisen kalenterin mukaan, eikä juutalaiseen, joka päätyi jo klo 18, eli tapahtumat koskevat aamusta iltaan kuvattuja askareita.

Useat kiistelevät siitä oliko Johanneksen joltakin osin poikkeava evankeliumi ehkä todenperäisempi, tarkoituksena saada sijoitettua Jeesus pääsiäislampaaksi ja muuttamaan muiden evankelistojen kertomat ja ehtoollisen asettamisen ennen pääsiäistä olevaan ajankohtaan.
Mutta, Johannes käyttää myös sanaa paraskeue eli perjantai useammin, kuten jo aiemminkin lainasin jakeen 31 niin myös jae 14 ja Joh.19:42 He panivat Jeesuksen siihen, koska oli juutalaisten juhlan valmistuspäivä ja se hauta oli lähellä ,42 εκει ουν δια την παρασκευην των ιουδαιων οτι εγγυς ην το μνημειον εθηκαν τον ιησουν

Ja sitten lisäksi ylösnousemusta koskeva kohta Joh.20:1
Mutta viikon ensimmäisenä päivänä Maria Magdaleena meni varhain, kun vielä oli pimeä, haudalle ja näki kiven otetuksi pois haudan suulta.
Jeesuksen ylösnousemus tapahtui Johanneksen mukaan viikon ensimmäisenä päivänä ja siitä taaksepäin laskettuna tulemme perjantaihin,eli paraskeviin kuten nykykreikka sanoo.

Kreikankielisten alkukristittyjen toimesta esimmäisen viikonpäivän nimi vaihtui Herran päiväksi, eli kyriakon, joka oli myös alkukristittyjen viikottainen ehtoollispäivä, Jeesuksen ylösnousemuksen muistoksi.

Siis, kaiken tämän mukaan Jehovan todistajat viettävät Jeesuksen kuoleman muistojuhlaa ja ehtoollista vääränä päivänä !

[EB]

MOT !
Väärä Kristuksen kuoleman muistopäivä.
Väärä Jumalan nimi.
Vääristelty VT-ja UT-käännelmä.
Lissää löytyy pilvin pimein.
Ainakin erään perisuomalaisen sananparren amerikkalainen Vartionormi-seura on vosikymmenten saatossa ottanut täysin sanatarkasti ja hartaudella: Parempi virsta (n. 1km) väärää kuin vaaksa (n.20 cm)vaaraa.
Nykysuomeksi kutakuinkin: Parempi kusettaa kunnolla kuin saada turpiin tuhnuista.

[ex palv.valvoja]

Vartiotornilahkon muistonvietto on pelle hommaa."Tällästä olis tarjolla,mutta kuka kehtaa tai uskaltaa ottaa?"
No,jos oikein tarkkoja ollaan,niin Jeesuksen alkuperäinen malli oli vain apostoleiden yhteydessä suoritettu muistoateria:"tehkää tämä minun muistokseni".Mukana tilaisuudessa eivät oleet muut jo sadoiksi nouseet muut opetuslapset.Muutamaa päivää myöhemmin Jeesuksen ylösnousemusta oli todistamassa satoja.
Alkuseurakunnassa tämä sai pian muodon:"taittoivat leipää ja viettivät rakkauden ateriaa".
Ja sitä vietettiin joka viikko,usein monestikkin viikossa.Silloin oli mukana sekä apostolit että opetuslapset.
Kerran vuodessa tapahtuvaa seremoniallista pelleilyä ei vietä muut kuin tämä juopolta oppisiältään J.F.Rutherfordilta itseensä tapoja imeneet.
Kaikkea se viina teettää.Harhoja y.m. ja sitten vielä juostaan sellaisen satusedän perässä.

[Jaakko Ahvenainen]

Haluan vastata asiallisesti tähän ansiokkaaseen avaukseen, joskin minun on heti todettava sen sisältävän useita hyvin ongelmallisia kysymyksiä, mistä osasta on avauksessa mainittu. Esitettyä kysymystä ja siitä tehtyä johtopäätöstä ei voida lähestyä yksinomaan eksegeettisin perustein, eikä myöskään ainoastaan raamatunviittauksin.

Toisaalta hyvin yksityiskohtainenkin vastaus kaikkine detaljeineen tuntuu kohtuuttomalta lukijoita ajatellen. Ehkä kuitenkin aluksi on syytä kertoa hieman kalentereista, juutalaisista juhlista ja sapateista, pääsiäisen ajoittamisista sekä laajentaa raamattusitaatteja hieman suurempiin kokonaisuuksiin, voidakseni jotenkin haarukoida Jeesuksen kuolinpäivää.

Heti alkuun on todettava, ettei tätä päivää voida tieteellisesti täysin täsmällisesti määritellä. Toleranssi on näiltä osin +/- 2 päivää. Sama koskee kuolinvuotta ajanjaksona 28-36 AD. Tätä ajanjaksoa on syytä tarkastella, mutta hieman myöhemmin.

Teen ensin katsauksen Mooseksen kirjoihin sekä juutalaiseen juhlakalenteriin ja tämän jälkeen koetamme määritellä pääsiäisen ajankohtaa Moosekselle annettujen määräysten mukaan rabbiiniseen eli juutalaiseen kalenteriin sijoitettuna. Tämän jälkeen tarkastelen hieman lähemmin tätä kalenterikysymystä.

2.Ms. 12. luku antaa täsmälliset ohjeet juutalaisen pääsiäisen vietosta. Tämä kuukausi tulee olla vuoden kuukausista ensimmäinen, vaikka muinaisheprealainen vuosi alkoikin syksyllä (1. Tishri). 2.Ms. 13:4 kuukauden nimin ”aabib” mainitaan muinaisessa muodossaan. Nykyisin käytetty ”Niisan” on babylonialaista alkuperää, missä vuosi aloitettiin keväällä, kevätpäivän tasauksen tienoilla.. Karitsa tulee ottaa Niisankuun 10. päivä. Sen tule olla vuoden ikäinen virheetön uros, joko lammas tai vuohi.

Tätä uhrikaritsaa tulee säilyttää neljä päivää (14:een päivään asti), jolloin se on teurastettava iltahämärissä, siis 14. Nisankuuta (Ks. myös 4.Ms. 9:2,3). Karitsa tulee valmistaa tulessa paistettuna ja se on syötävä tulevana yönä 15. Nisankuuta) kokonaan: päineen, jalkoineen, sisälmyksineen. Ruokakunnan tuli olla niin suuri, ettei karitsasta jäänyt mitään syömättä seuraavaksi aamuksi, mikäli jotain jäi, tämä tuli polttaa tulessa. 2.Ms:12:46 antaa vielä lisämääräyksen: ”pääsiäislampaasta ei saanut viedä mitään ulos talosta, missä se syötiin, eikä siitä saanut myöskään luuta rikkoa". Näin alkoi happamattoman leivän seitsenpäiväinen juhla, joka päättyi 21. Niisankuuta.

Juutalaisessa juhlakalenterissa, johon otan mukaan tavallisen viikkosapatin:
Raamattu antaa luettelon kahdeksasta ajanjaksosta, joilla on nimenä sapatti ja jota edeltävä päivä on valmistuspäivä (παρασκευης), ei välttämättä perjantai:
1) Viikon seitsemäs päivä, yleinen viikkosapatti;
2) Happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä, so. Niisankuun 15 päivä, PESAH[eli Pääsiäinen];
3) Happamattoman leivän juhlan viimeinen päivä, Niisankuun 21. päivä;
4) Esikoishedelmien päivä, joka tunnetaan myös nimellä viikkojuhla SHAVUOT eli Helluntai;
5) Muistopäivä, joka tunnetaan myös pasuunansoiton päivänä NAAROSH HASHA, - uusi vuosi;
6) Sovintopäivä - JOM HAKIPPURIM [eli "Suuri sovituspäivä"];
7) Lehtimajanjuhlan ensimmäinen päivä, Tishrikuun 15. päivä, SHUKOT;
8 ) Juhlakokous, Lehtimajanjuhlan päätyttyä, Tishrkuun 22. päivä, SHMINI HA-AZERET eli SIMHAT TORAA. (Luettelo löytyy 3.Ms. 23:sta).
Viite: Moshe Ben Meir

Miten uuden kuukauden alku juutalaisuudessa määritellään. Käytössä on kuukalenteri ja uusi kuukausi alkaa pääsääntöisesti silloin, kun kahden todistajan läsnä ollessa uuden kuun sirppi tulee näkyviin. Viikon päivistä riippumatta 14. Nisankuuta on valmistuspäivä ja 15. Nisankuuta on happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä ja aina sapatti. Vuonna 2010 Niisankuun 14. asettuu kalenteriimme 29.3. ja 15. näin 30.3. Mikäli Jehovan todistajien muistonvietto asettuu maanantaiksi 29.3.2010 klo 18.00 jälkeen, he ovat aivan oikeassa päivässä juutalaisen kalenterin mukaan.

Jeesuksen aikaisen juutalaisen käytännön ja rabbiinisen kalenterin mukaan Vuodessa on 12 tai 13 kuukautta, jolloin 7 kertaa 19 vuoden periodeissa lisätään ylimääräinen Adarkuu noin 2-3 vuoden välein. On myös kehitetty erilaisia konverttereita (muunto-ohjelmia), joilla voidaan laskea eri päivät gregoriaanisen, juliaanisen tai juutalaisen kalenterin kesken.

Ohessa on kalenterikonvertterin avulla laskettu mille viikonpäiville vuosina 28-36 AD Niisankuun 14. päivä asettuu. Toleranssi on +/- 1 päivä.
1. 28 maanantai,
2. 29 sunnuntai,
3. 30 keskiviikko,
4. 31 maanantai,
5. 32 maanantai,
6. 33 perjantai,
7. 34 maanantai,
8. 35 maanantai ja
9. 36 perjantai.

Juutalaisten kirjoitukset (Mishna Sanhedrin, Avoda Zara ja Talmud) kertovat, että uhrit ovat menettäneet voimansa syksyllä 30. Toisaalta on todettava, ettei näillä todisteilla ole eksaktia arvoa tieteellisesti nähtynä..

Vuosi 36 on liian myöhäinen tullakseen kysymykseen. Ristiinnaulitsemiselle mahdollisia päiviä on käytännössä kolme: keskiviikko, torstai ja perjantai, joten vuodet 30 tai 33 tulevat kysymykseen. Jehovan todistajat painottavat vuotta 33, kun taas monet eksegeetikoista ovat nähneet vuoden 30 sopivimpana, eivät kuitenkaan kaikki. Kenties tulisikin kysyä kuoliko Jeesus vääränä vuotena, ei niinkään vääränä päivänä!

Vuotta 30 on perusteltu myös essealaisella kalenterilla:
” Vuosi 30 on myös merkityksellinen, sillä se on ainut vuosi 28 – 35 aikana, jolloin essealaisten pääsiäinen on voinut olla päivää ennen Jerusalemin juutalaisten pääsiäistä. Edellä oleva ei tarkoita, että Jeesus olisi ollut essealainen, mutta hän olisi käyttänyt essealaisten kalenteria syödessään pääsiäisen juhla-aterian tiistai-iltana vuonna 30.

Todettakoon vielä vuoden 30 pääsiäisen ajoituksesta, että silloin essealaisten pääsiäinen on ollut auringon kierron perusteella tarkalleen oikeana päivänä. Tämä voi tapahtua keskimäärin joka seitsemäs vuosi, sillä viikossa on seitsemän päivää ja uusi vuosi alkaa aina keskiviikkona. Se, että myös Jerusalemin juutalaisten pääsiäinen on sattunut päivää myöhemmin kuin essealaisilla, on hyvin harvinaista. Molempien edellä kerrottujen tapahtuminen pääsiäisenä 30 on äärimmäisen harvinaista ja tapahtunee vain muutaman kerran vuosituhannessa.”

Viite: Raimo Hynynen

Tässä viitataan siihen, että Jeesus olisi noudattanut essealaista aurinkoon perustuvaa kalenteria, jonka mukaan päivä olisi alkanut aamusta, juutalaisen kalenterin sijaan, jolloin päivä alkaa illalla noin klo 18.

Viittasin aiemmin kolmeen mahdolliseen kuolinpäivään: keskiviikkoon, torstaihin ja perjantaihin. Tätä lienee syytä perustella. Tällä kertaa on tyytyminen Raamatun teksteihin, joihin Ariadnakin on viitannut. Valitsen tekstit osin eri tavalla, lähtemättä kiistämään, onko Johanneksen tekstiin vaikuttanut tarve korostaa ennustusten täyttymistä vai ei, tai missä vaiheessa. Käytettäköön kaikkia synoptikkoja, mikäli ne tuovat asiaan jotain merkillepantavaa.

Mikäli kuolinpäivä olisi ollut perjantai, silloin Lk. 24:1-12 (par. Mk. 16:1-11; Mt. 28:1-10; Jh. 20:1-18 ) ei pitäisi paikkaansa. Kertoohan Lk. useammasta naisesta, jotka olivat hankkineet tuoksuyrttejä ja valmistaneet ne (voiteeksi?) Jeesuksen ruumista varten. Jos Jeesus olisi kuollut perjantaina ja hautaamisen tapahduttua hieman ennen sapatin alkua (lauantai), heillä ei olisi ollut mitään mahdollisuuksia yrttien hankkimiseen viikon ensimmäisen päivän aamuvarhaiseksi saati valmistaa niitä (sunnuntai ).

Mk. 16:1-2 antaa ymmärtää, että sapatti oli ohi, kun yrtit hankittiin ruumiin voitelua varten. Taas puhutaan varhaisesta aamusta viikon ensimmäisenä päivänä. Sapatti päättyi lauantai-iltana klo 18, jolloin oli jo pimeää ja basaarit suljettu mahdollisesti. Toisaalta tekstistä on mahdollista lukea, että kyseessä saattaisi olla kaksi eri sapattia. Jh. 19:31 toteaa: ”se sapatn päiväi oli suuri”, mikä myös saattaisi puoltaa kahden sapatin teoriaa.

Mt. 28:1 näyttäisi puoltavan perjantaipäivää, jolloin sapattia seuraisi heti viikon ensimmäinen päivä. Jh. 20:1 toteaa ainoastaan viikon ensimmäisen päivän, varhain, jolloin oli vielä pimeää ja jättää mainitsematta haudalle menon syyn sekä mainitsee ainoastaan Maria Magdalenan.

Perjantai on mahdollinen ristiinnaulitsemisen päivä, mutta ei ainoa mahdollinen senkään estämättä, että Talmudissa sanotaan Jeesuksen tulleen lävistetyksi 14. Niisankuuta, joka oli perjantai. Siteeraan jo mainittua Moshe Ben Meiriä:

”Evankeliumien huolellinen tarkastelu ilmaisee meille kaksi sapattia: sapatin Niisankuun 15. päivä = happamattoman leivän juhlan ensimmäisen päivän, ["suuren sapatin" (Jh 19:31)], ja viikkosapatin (Lk 23:56). Lukekaamme huolellisesti seuraava: Markus mainitsee, että kun Joosef saapui Pilatuksen luo pyytämään Mestarin ruumista, oli jo ilta (Mk 15:42). Ilta Jerusalemissa 14. pv Niisankuuta alkaa n. klo 17, jolloin juhlakynttilät sytytettiin, kaikki työnteko lakkasi ja kaupat suljettiin.

Jh 19:42 käy selväksi, että koska juhla tuli pyhittää (sytyttämällä kynttilät) ei ollut aikaa mennä yleiselle hautausmaalle Öljyvuorelle ja kaivaa hautaa sinne. Ruumis toimitettiin kiireesti Joosefin hakattuun perhehautaan, joka oli läheisessä puutarhassa. Hautaukseen osallistujat palasivat koteihinsa ja asuinpaikkoihinsa, koska ei ollut mitään enempää tehtävissä.

Lk 23:56 ilmoittaa, että ristiltä oton ja hautauksen todistajina olleet naiset palasivat koteihinsa tai asuntoihinsa ja valmistivat hyvänhajuisia yrttejä ja voiteita balsamoidessaan Mestarin ruumiin ja "lepäsivät sapatin päivän lain käskyn mukaan". Tämä sapatti oli viikkosapatti, viikon seitsemäs päivä, mikä käy selväksi seuraavan luvun ensimmäisestä jakeesta (Lk 24:1). Hyvänhajuiset yrtit ja voiteet eivät olleet valmiina saatavilla, vaan Mk 16:1 sanoo, että ne ostettiin ja milloin ne ostettiin: kun sapatti oli päättynyt. Tämän täytyy olla juhlasapatti, ensimmäinen happamattoman leivän juhlan sapatti (eli "suuri sapatti", Jh 19:31).

Hyvien naistemme palatessa kotiin Golgatalta ja haudalta juhlan pyhitys oli mennyt ohi, kaupat kiinni, eikä enää voitu mitään ostaa. He pysyivät kotona ja lepäsivät kuten oli käsketty 3. Ms. 23:7. Tämän sapatin jälkeen he menivät basaariin, ostivat yrtit ja voiteet, palasivat kotiin, valmistivat ne ja silloin jo viikkosapatti oli alkamassa, se joka mainitaan Lk 23:56. He pysyivät kotona ja lepäsivät. Tämän sapatin jälkeinen päivä oli viikon ensimmäinen päivä. Tämän päivän aamuna ani varhain he tulivat haudalle aikoen balsamoida Mestarin ruumiin, mutta hauta oli tyhjä."
…………………..

”Taaksepäin laskien saamme selville minä viikonpäivänä Mestari ristiinnaulittiin ja haudattiin:
1) Viikkosapatti, Lk 23:56 - lauantai päivä YKSI
2) Päivä, jolloin hyvänhajuiset yrtit ja voiteet asetettiin ja valmistettiin - perjantai päivä KAKSI
3) Markuksen sapatti [16:1], joka oli ennen perjantaita, ensimm. pääsiäispäivä, nimittäin - torstai päivä KOLME

Raamatulliset päivät lasketaan illasta iltaan, auringonlaskusta auringonlaskuun. Juhlasapatin vuoksi, joka oli pyhitettävä, Mestarin ruumis haudattiin n. puoli tuntia ennen torstain alkamista so. keskiviikkona. Ruumis lepäsi haudassa tästä ajankohdasta (n. klo 17.00) laskien viikkosapatin iltaan - joka on lauantai - tasan 72 tuntia eli "kolme päivää ja kolme yötä", mikä oli profeetta Joonan esikuvassa esitetty totuudellisen Mestarin sanojen mukaan, ja joka tarkoitti mitä sanoi ja sanoi mitä tarkoitti.

Mestari nousi kuolleista sapatin lopussa, eikä viikon ensimmäisen päivän aamuna. Hänen ylösnousemuksensa tosiasia ja totuus tuli tunnetuksi viikon ensimmäisen päivän aamun sarastaessa.”


En ota kantaa siihen, miten Ben Meiri asiansa messiaanisena juutalaisena esittää, mutta olen käyttänyt hänen näkemyksiään tässä hyväksi. Kaikella edellä olevalla haluan ainoastaan tuoda esiin joitakin toisenlaisia, perinteistämme poikkeavia, näkökulmia esiin. Esittämäni ei ole ehdoton totuus, ainoastaan eräs näkökulma.

Jehovan todistajien päivä, 14. Niisankuuta on oikea juutalaisen perinteen näkökulmasta, mutta ei minkään kristillisen perinteen näkökulmasta. Viikonpäivistä ja vuodesta voimme olla muutakin mieltä. Kuitenkaan Niisankuun 15. päivää ei voida puoltaa ristiinnaulitsemisen päivänä, vaikka synoptikot näin esittävätkin, koska se on joka tapauksessa sapatti. Johanneksen esittämä Niisankuun 14. päivä on tästä näkökulmasta puollettavampi. Myös eksegeetikoista ainakin Becker perustelee tätä päivää viittaamalla Jh. 18:28 ja 19:14 sanottuun ”pääsiäisen valmistuspäivään”, mikä tekisi asiasta niin kronologisesti kuin historiallisestikin pätevän.
Viite: Aejmelaeus, 1993 ss. 132,133

Viittaan vielä kalenterikonvertteriin. Sen mukaan Niisankuun 14. olisi ollut keskiviikko ja ensimmäinen happamattoman leivän päivä (pesah) torstai. Tämän otaksuman mukaan pääsiäislammas olisi valmistettu tiistaina 13. Niisankuuta ja ateria aloitettu klo 18 jälkeen päivän vaihduttua keskiviikoksi 14. Niisankuuta, jolloin Jeesus vangittiin, kuulusteltiin, tuomittiin, teloitettiin ja haudattiin. Seuraava päivä, torstai 16. Niisan kuuta olisi ollut suri sapatti ja happamattoman leivän juhlan, pesahin ensimmäinen päivä. Tätä olisi seurannut perjantai 17. Niisankuuta, jolloin olisi ollut aikaa tehdä ostoksia ja valmistaa yrttejä. 18. Niisankuuta olisi ollut tavallinen viikkosapatti ja 18. Niisankuuta viikon ensimmäinen päivä. Edellä esitetty vaikuttaa toki loogiselta. Koetin lisätä tähän asiaa valaisevan kaavion, mutta enpä osannut.

On kuitenkin todettava tällaisenkin aikataulutuksen sisältävän ongelmia Raamatun teksteihin nähden. Tulihan pääsiäislammas hankkia 10. Niisankuuta ja säilyttää sitä neljä päivää aina teurastukseen asti 14. Niisankuuta (2. Ms. 12:3,6). Oliko karitsa mukana Betaniassa? (Jh. 12:1). Voitiinko se hankkia sapattina, mahdollisesti? Ratsastaminen Jerusalemiin? Juudaksen kavaltaminen? Ylipappien päätös tappaa Jeesus, ei kuitenkaan juhlan aikana? Ym…

[Ariadna]

Kristikunnallakin ja sen lahkoilla tuntuu myös olevan oikea päivä hakusessa, koska ne haluavat ehdottamasti soveltaa seuraavaa näkemystä Jeesukseen.

Pääsiäislammas ja pääsiäiseen liittyvät tapahtumat ovat esikuva, malli Jeesuksesta. Jeesus kuoli juuri pääsiäisenä, silloin kun pääsiäislammas teurastettiin ...

Aivan kuten jehovantodistajatkin he uskovat pääisäislampaan teurastetun 13 Nisan-kuun vaihtuessa iltahämärissä neljänteentoista, siis sen päivän alkaessa juutalaisen kalenterin mukaan.

Tämä ei pidä kuitenkaan yhtä historiallisten kirjoitusten kanssa. Jeesuksen aikaan elänyt Filon Aleksandrialainen kertoo, miten pääsiäisuhri tuli vuodattaa päivittäisen polttouhrin jälkeen, sama aikamääritelmä on myös juutalaisessa MIshnassa.

Qumranista löydetystä Temppelikääröstä ja siinä olevassa "juhlien ja niiden uhrien kalenterissa" on säädös.."Muistakaa säädös jonka Herra antoi koskien pääsiäsateriaa, niin että pidätte sen oikeaan aikaan, neljäntenätoista ensimmäisenä kuuna, niin uhraatte sen ennen iltaa, niin, että voitte syödä sen illalla viidentenätoista auringonlaskun .......J.H. Charlesworth , The Old Testament Pseudepigrapha, 2, New York 1985:

Ja juuri näin Luukas kuvailee Jeesuksen viimeistä ateriaa, on vain muistettava miten tässä puhutaan kreikkalaisen päivän mukaisesti, yhdistettynä siis 14.ja 15. juutalaista päivistä.
Luuk.22:7-15:
7. Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.
8. Ja hän lähetti Pietarin ja Johanneksen sanoen: "Menkää ja valmistakaa meille pääsiäislammas syödäksemme."
9. Niin he kysyivät häneltä: "Mihin tahdot, että valmistamme sen?"
10. Hän vastasi heille: "Katso, saapuessanne kaupunkiin tulee teitä vastaan mies kantaen vesiastiaa; seuratkaa häntä siihen taloon, johon hän menee,
11. ja sanokaa talon isännälle: 'Opettaja sanoo sinulle: Missä on vierashuone, syödäkseni siinä pääsiäislampaan opetuslasteni kanssa?'
12. Niin hän näyttää teille suuren, aterioiville varustetun huoneen yläkerrassa; sinne valmistakaa."
13. Ja he menivät ja havaitsivat niin olevan, kuin Jeesus oli heille sanonut, ja valmistivat pääsiäislampaan.
14. Ja kun hetki tuli, asettui hän aterialle ja apostolit hänen kanssansa.
15. Ja hän sanoi heille: "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne, ennenkuin minä kärsin;

Kaikkein vahvimman todistuksen juutalaisesta käytännöstä antaa Josephus, pappi ja fariseus, Juutalaisodan historiassaan hän kertoo uhrien uhratun klo 15-17 välillä, joten ei voi sanoa uhrien olleen uhrattu 13. päivän päättyessä heti 14. alkaessa. Tässä siis erehtyvät niin todistajatkin kuin monet kristikunnan uskovatkin.

Tuon juutalaisen jumalan verenhimoa ymmärtää hyvin, kun Josphuksen mukaan pääsiäslampaita kaikkiaan oli 255.600 ja kaikkien veri juoksutettiin temppelin alttarilta ja päätyi lopulta Kuolleeseen mereen. Tähän vielä lisänä pappien jokapäiväinen päivä ja iltauhri.

Mikä teurastus!

[Jaakko Ahvenainen]

Ja juuri näin Luukas kuvailee Jeesuksen viimeistä ateriaa, on vain muistettava miten tässä puhutaan kreikkalaisen päivän mukaisesti, yhdistettynä siis 14.ja 15. juutalaista päivistä.
Luuk.22:7-15:
7. Niin tuli se happamattoman leivän päivistä, jona pääsiäislammas oli teurastettava.

Toisaalta, jos asiaa tarkastellaan essealaisen kalenterin mukaan, joka noudatti auringonkiertoa ja missä päivä alkoi aamusta ja juhlia vietettiin aina samana viikonpäivänä ja missä pesah sattui vuonna 30 AD päivää aikaisemmaksi juutalaiseen kalenteriin nähden, päädytään myös 14. päivään, kuten Qmranin Temppelikääröihin viitaten osoitat, siis teurastus- (kuolinpäivänä).

Luukkaan teksti on epätarkka ja viittaa itse asiassa 15. päivään, kuten muutkin synoptikot. Näin tämän asian katson olevan. Tämän sijaan Johannes puhuu "valmistuspäivästä" ja "suuresta valmistuspäivästä", joka ei voi olla 15. päivä, vaan 14. Juuri tämä päivä on Mooseksen lain mukainen pääsiäislampaan tai pikemminkin karitsan teurastuspäivä ja aivan oikein illansuussa, kuten mainitsit. 15. päivä on päivä, jolloin pesah-ateria syödään. Näinhän asia on Mooseksen lain mukaiseti nähtävä.

Eri näkemykset vaihtelevat tässä kysymyksessä ja on hyvin vaikeaa päästä ehdottomaan tieteelliseen ratkaisuun olemassa olevin tiedoin. Näin ollen eri näkökulmia tulee käsittääkseni vertailla ja punnita keskenään ja valita niistä se, mikä parhaiten vastaa omaa näkemystään.

On ihan pakko todeta, vaikka uhrit ovatkin poistuneet, tuolla alueella veri virtaa yhä ja enenevässä määrin. Mikä teurastus todella!

Muokattu, lisäten joitakin täydennyksiä.

[Ariadna]

Juutalaisessa juhlakalenterissa, johon otan mukaan tavallisen viikkosapatin:
Raamattu antaa luettelon kahdeksasta ajanjaksosta, joilla on nimenä sapatti ja jota edeltävä päivä on valmistuspäivä (παρασκευης), ei välttämättä perjantai:
1) Viikon seitsemäs päivä, yleinen viikkosapatti;
2) Happamattoman leivän juhlan ensimmäinen päivä, so. Niisankuun 15 päivä, PESAH[eli Pääsiäinen];
3) Happamattoman leivän juhlan viimeinen päivä, Niisankuun 21. päivä;
4) Esikoishedelmien päivä, joka tunnetaan myös nimellä viikkojuhla SHAVUOT eli Helluntai;
5) Muistopäivä, joka tunnetaan myös pasuunansoiton päivänä NAAROSH HASHA, - uusi vuosi;
6) Sovintopäivä - JOM HAKIPPURIM [eli "Suuri sovituspäivä"];
7) Lehtimajanjuhlan ensimmäinen päivä, Tishrikuun 15. päivä, SHUKOT;
8 ) Juhlakokous, Lehtimajanjuhlan päätyttyä, Tishrkuun 22. päivä, SHMINI HA-AZERET eli SIMHAT TORAA. (Luettelo löytyy 3.Ms. 23:sta).
Viite: Moshe Ben Meir

?

Evankeliumeissa valmistuspäivä eli παρασκευης esiintyy kuusi kertaa ja aikalaisten kirjoituksissa sanaa käytetään yleisesti ilmaisemaan perjantaita eli sapatin valmistuspäivää.

Josephus käyttää sitä kirjoituksissaan ,Josephus Jewish Antiquities Kirjat XV-XVII.

Vuonna 90 kirjoitettu Didaché käyttää paraskeui sanaa perjantaista:

Luku 8.1. Mutta mitä tulee paastoihinne, älköön ne olko tekopyhien kanssa, sillä he paastoavat viikon toisena ja viidentenä päivänä, vaan paastotkaa te neljäntenä ja kuudentena päivänä.
Sama kreikaksi:
VIII (8) 1. Αι δε νηστείαι υμών μη έστωσαν μετά των υποκριτών. νηστεύουσι γαρ δευτέρα σαββάτων και πέμτη· υμείς δε νηστεύσατε τετράδα και παρασκευήν

Yksi tunnetuimmista ensimmäisen vuosisadan marttyyreista oli Polykarpos, jonka sanotaan olleen Johanneksen opetuslapsi ja Kirje Polykarpoksen marttyyrikuolemasta kertoo ” Päivällisaikaan perjantaina .......alkukielessä paraskeue

Ja näin pääsemme jälleen aloitukseeni ja ympyrä on sulkeutunut, siellä olen lainannut Johanneksen kirjoittamia jakeita, joissa on mainittu perjantai ja näin ollen on yhtäpitävä kaikkien evankeliumien kanssa.

[Ariadna]

Vähän vielä Vanha testamentin säädöksiä sapattien pyhittämisestä, mainitaan sapatti, Suuri sapatti ja juhlasapatti, jotka ovat eriasteisia juhlapäiviä ja niille oli asetettu selvät säädökset mitä askareita sai tai ei saanut suorittaa.

Tavallisen viikkosapatin ohje kuului:
3. Moos 23:3 Kuusi päivää tehtäköön työtä, mutta seitsemäntenä päivänä on sapatti, levon päivä, pyhä kokous; silloin älkää yhtäkään askaretta toimittako, se on Herran sapatti, missä asuttekin.

Juhlasapatiksi kutsuttiin Nisanin 15., silloin sai valmistaa päivän ateriat, eikä se taas sovi viikkosapatin pyhyyteen saati Suuren sapatin...

2.Moos.12:

16. Ensimmäisenä päivänä pitäkää pyhä kokous ja samoin myös seitsemäntenä päivänä pyhä kokous. Mitään työtä älköön tehtäkö niinä päivinä; ainoastaan se, mitä kukin tarvitsee ruuaksi, ainoastaan se valmistettakoon.
19. Seitsemään päivään älköön hapanta taikinaa olko teidän taloissanne; sillä jokainen, joka hapanta leipää syö, hävitettäköön Israelin kansasta, olipa hän muukalainen tai maassa syntynyt.
Myös Mishna myöntää miten juhlapyhä eroaa sapatista kun on kyse ruuan laitosta Bes5:2, Meg 1:5

Johnneksen 19:31 kertoo kuinka Suuri sapatti oli Nisanin 16., ja näin viikkosapattia koskeva kielto askareiden suorittamisesta korostui entisestään.

Sovituspäivän Suuri sapatti oli paastopäivä jolloin syöminenkin oli kiellettyä.3.Moos.16:31. Se olkoon teille levon päivä, kurittakaa silloin itseänne paastolla; se olkoon ikuinen säädös.

[Jaakko Ahvenainen]

Miten tuo, mitä edellä esität päivistä, sovellat kronologisesti yhteen Jeesuksen kuoleman ja Ylösnousemuksen kanssa? Minusta esittämäsi vaikuttaa melko mahdottomalta: kaksi sapattia samana päivänä saattaisi sopia, mutta kaksi peräkkäistä sapattia ei vaikuta mahdolliselta. Kyseeseen tulisi viikkosapatti (lauantai) ja juhlasapatti (sunnuntai), mikäli otaksumme ristiinnaulitsemispäivän perjantaiksi, jota niin Talmud kuin vanha perimätieto tukee. Niin ikään vuosi 30 on vanhan perimätiedon mukainen.

[Ariadna]

juhlasapatti (sunnuntai),

Miten ihmeessä sunnuntai?

Niisan 14. pääsiäsispäivä, Nisan 15. juhlasapatti, happamattoman leivän esimmäinen pyhä, samalla perjantai eli sapatin valmistuspäivä, Nisan 16, Suuri sapatti.Nisan 17. Ensimmäinenpäivä, ylösnousemuspäivä eli sunnuntai.

Vuosiluvuista 30 ja 33 ovat mahdollisia, mutta nythän on kyse päivistä. Turha niistä on käydä keskustelua, sillä todistajien muistojuhla ei ole liitettu vuosilukuun, vaan päivään...

Temppelikäärö ei ratkaise kuolinvuotta, eikä aurinkokalenterilla ole mitään merkitystä tämän keskustelun yhtydessä, sillä Temppelikäärö on lähtöisin temppelistä (kuten kuparikäärökin) siis kuului temppelissä olleisiin kääröihin.

[Jaakko Ahvenainen]

Ellen ole perin väärässä, jehovantodistajuudessa muistonvietto on kiinteässä suhteessa Jeesuksen kuolemaan ja toisaalta juutalaiseen kalenteriin. Juutalaisen käytännön mukaan karitsa teurastettiin 14. niisania iltahämärissä ja syötiin niisanin 15. myöhäisillalla tai yöllä, kestihän atria kaikkinen seremonioineen hyvin pitkään. Jehovan todistajat, korostaessaan niisanin 14:ttä ovat näin ollen väärässä, mutta aloittaessaan muistonvieton klo 18 jälkeen siirtyvät juutalaisessa juhlakalenterissa niisanin 15:een, jolloin viettävät muistonviettoaan tavallaan "oikeaan aikaan".

2.Ms. 12:8, ym. mukaan karitsa valmistettiin ja syötiin 15. niisania. Tähän asti lienemme jokseenkin yksimielisiä, eikö niin.

Niisan 14. pääsiäsispäivä, Nisan 15. juhlasapatti, happamattoman leivän esimmäinen pyhä, samalla perjantai eli sapatin valmistuspäivä, Nisan 16, Suuri sapatti. Ensimmäinenpäivä, ylösnousemuspäivä eli sunnuntai.

Pesah on yksi kolmesta suuresta juutalaisesta juhlasta uuden vuoden ja suuren sovintopäivän ohessa. Juhlakäytäntö on ajan saatossa luonnollisesti muuttunut, mutta meidän lienee syytä pysytellä ajanlaskumme alun käytännössä. (nykykäytännössähän suuri sapatti on pesahia edeltävä lauantai, eli tänä vuonna 27.3 ; 12. niisankuuta).

Tuo esittämäsi näkemys sopii hyvin vuoteen 33, mutta sisältää erinäisiä ongelmia. Niisan 14. ei voi olla Pesah, vaan sen aatto, valmistuspäivä, joka samalla aloittaa happamattoman leivän seitsenpäiväisen juhlan. 15. perjantai ei sovi ristiinnaulitsemisen päiväksi juhlan suuruuden, Pesah, vuoksi, ei ainakaan Jerusalemissa. Mk. 15:42-47, par. Mt. 27:57-61; Lk. 23:50-55; Jh. 19:38-42. viittaavat kaikki sapatin aatton, kuitenkin niin, että tämä olisi 15. niisania, mutta Jh:lla 14. niisania.

Esittämäsi näkemys aiheuttaa sen kysymyksen, missä välissä naiset olisivat ehtineet hankkia hyväntuoksuiset yrtit ja valmistaa ne Jeesuksen voitelua varten varhaiseksi ensimmäisen päivän aamuksi, kun vielä oli pimeää? Ei se tietenkään aivan mahdotonta ole, mutta epätodennäköistä.

Teen tähän kohtaan lisäyksen: Mikäli oletetaan Pesah-juhlan olleen vasta seuraavalla viikolla ensimmäisen päivän jälkeen, silloin olisi ollut mahdollista hankkia yrtit perjantaina Jeesuksen riippuessa ristillä ja sapati olis ollut mahdollisesti ns. suuri sapatti. Tässä taas tulee esteeksi synoptikkojen pääsiäiskaritsan valmistaminen. Jh. puhuu ainoastaan ehtoollisesta, myöhään venyneestä ilta-ateriasta. Näitä on pähkäilty paljon lopullista tulosta löytämättä.

Keskustelin asiasta Helsingin Juutalaisen seurakunnan edustajan kanssa, mutta hän ei tuntenut ajanlaskumme alun käytäntöä, ainoastaan nykykäytännön. Esin. Israelissa vietetään yhtä pääsiäispäivää, mutta Suomessa kahta. Lisäksi Suomessa on kaksi eri juutalaista näkemystä esittävää ryhmää, joiden tavat poikkeavat mm. Pesah-aterialla tarjottavien ruokien ja pöydän kattauksen suhteen. Ateria venyy joka tapauksessa hyvin pitkäksi, aina myöhäiseen yöhön asti.

Saa nähdä, mitä tästäkin tekstistä tulee, sillä kirjoitan sokkona. Selaimeni jumittui muutamaa riviä aiemmin, eikä salli automaattista vieritystä. Kiusallista.

[Jaakko Ahvenainen]

Palaan vielä kalenterikysymykseen. Helluntailaisten lahja Suomen siionille, Iso Raamatun Tietosanakirja esittää 2. osan palstalla 4673 - 4674 kaavion passioviikosta kahden eri juutalaisen juhlakalenterin mukaan: farisealaisen ja saddukealaisen, jotka poikkeavat yhdellä vuorokaudella toisistaan. Tämä oli kiintoisa havainto. Synopitikot ovat tämän mukaan käyttäneet fariseusten ja Johannes saddukeusten juhlakalenteria. Tällä pyritään selittämään se tosiasiallinen ero, mikä synoptikkojen ja Joh:sen välillä päivissä on. RTK:ssa esitetty näyttäisi viittaavan vuoteen 33.

Siinä farisealaisen juhlakalenterin mukaan Ehtoollinen ja vangitseminen osuisi torstaiksi 14. niisankuuta, kun taas tämä päivä olisi saddukealaisessa juhlakalenterissa 13. niisankuuta ja niin edelleen. Tämä sopisi sinänsä fariseusten käytäntöihin, mutta ei silti ongelmaa muistonvieton oikeasta päivästä ratkaisisi.

Tämän mukaan evankeliumin kirjoittajien ei ollut tarvetta käyttää sen enemppää kreikkalaista kuin essealaistakaan kalenteria, mitstä tästä viimemainitusta on olemassa kaksikin eri versiota.

[Ariadna]

Hjälpkällanin sivuilta löytyi tälläiset luvut voidellluista vuosilta 1935-2009, eli niistä, jotka nyt vääränä ehtoona viiniä ja happamatonta leipää maistelevat.http://www.hjalpkallan.org/index.php?op ... &Itemid=48

1935 52465
1936 24850
1937 27006
1938 39225
1939 29385
1940 27711
1941 23989
1942 24035
1943 23577
1944 22648
1945 22328
1946 27587
1947 26449
1948 25395
1949 24312
1950 22723
1951 21619
1952 20221
1953 19183
1954 17884
1955 16815
1956 16302
1957 15628
1958 15037
1959 14511
1960 13911
1961 13284
1962 12714
1963 12292
1964 11953
1965 11550
1966 11266
1967 10981
1968 10619
1969 10368
1970 10500
1971 10384
1972 10350
1973 10523
1974 10723
1975 10550
1976 10187
1977 10080
1978 9762
1979 9727
1980 9564
1981 9601
1982 9529
1983 9292
1984 9081
1985 9051
1986 8927
1987 8808
1988 8685
1989 8734
1990 8869
1991 8850
1992 8683
1993 8693
1994 8617
1995 8645
1996 8757
1997 8795
1998 8756
1999 8755
2000 8661
2001 8730
2002 8760
2003 8565
2004 8570
2005 8524
2006 8758
2007 9105

2008 9986
2009 10857

[Jaakko Ahvenainen]

Hjälpkällanin sivuilta löytyi tälläiset luvut voidellluista vuosilta 1935-2009, eli niistä, jotka nyt vääränä ehtoona viiniä ja happamatonta leipää maistelevat.

Saanko hieman ihmetellä? Miksi avasit keskusteluketjun asiasta, johon sinulla on ollut valmis vastaus! Eikö pelkkä toteamus tästä olisi riittänyt! Vielä enemmän ihmetystä aiheuttaa viittaaminen Hjälpkällanin sivuihin. Eikö suomalainen tilasto ko. asiasta olisi palvellut tarkoitustaan paremmin! Tämäkö olikin keskustelun avauksesi motiivi, tuoda ruotsalaisten Jehovan todistajien tilastoja esille mainituilta vuosilta. Avauksen perusteella otaksuin vallan muuta. Olinpa tyhmä.

[Bergerac]

Päivästä riippumatta on mielenkiintoista havaita että käsittääkseni Seuran hörppy-raporttiin hyväksytään mukaan vain mikäli hörppäilijä on tunnistettu (oman seurakunnan jäsen tai tunnistettu toisen seurakunnan jäsen) ns Seuran asentaman kuvainnollisen aivopultin asentama henkilö. Tästä syystä Seura ei käsittääkseni jousta eikä lisää raporttiin ns tunnistamattomia vaikka hörppäilijä olisikin todella vilpitön Jehovan Todistaja (ja olisi tullut viime tingassa, ilman kontakia, ja joutunut vaikka hätätapauksen takia poistumaan välittömästi, ilman kontakia).