Tieteellisiä asioita tutkittaessa on vaikea tai oikeastaan typerää käyttää jumaluutta rinnakkaisena vaihtoehtona teorioille ja asioilla. Toivon tässä avauksessa keskusteltavan nyt siitä, kuinka todellinen Jumala on raamatun ja Jehovan todistajien teologian perusteella tarkasteltuna.
(En halua keskusteluun sotkettavan mitään liberaaliluterilaista kaiken sallivaa jossittelua. Se saa minut näkemään punaista.)
Avaustarinani keskusteluun (en heti pääse osallistumaan välttämättä kovin tehokkaasti, mutta täältä 'pesee' pian).
Isä kahden pienen pojan kanssa kulki isolla autiolla hiekkarannalla tullen paikkaan, jossa oli monta kivenmurikkaa kasassa. Isompi pojista halusi, että heitetään kilpaa.
Hän sinkosi kivensä.
Pienempi poika heitti oman kivensa ja heitto oli luonnollisesti lyhyempi.
Isä otti kiven ja sinkosi sen kauas.
Isä oli paras heittämään totesi pojat ja he jatkoivat matkaa.
Parin päivän päästä paikalle sattui Parkkunen (nimi keksitty) niminen Jehovan todistaja, itseoppinut tieteilijä. Rannalla ei enää näkynyt kenenkään muun jälkiä, vaan hiekka oli aivan koskemattoman näköistä.
Parkkunen tuli kivikasan luo ja huomasi siitä etäällä olleet kolma kiveä. Hän päätti tutkia, miksi nuo kolme kiveä olivat pois kasasta.
Hän päätti mitata ensimmäiseksi kivien etäisyyden
Kauimpana ollut kivi oli kasasta 30,96 m.
Keskimmäinen kivi oli kasasta 9,86 m.
Lähin kivi oli kasasta 3,14 m.
Sitten hän punnitsi nuo kivet.
Kauimpana ollut kivi painoi 1,57 kg
Keskimmäisenä ollut kivi painoi 1,05 kg
Lähinnä ollut painoi vain 0,52 kg
Oliko tuossa mitään erikoista?
Parkkunen huomasi, että lyhin heitto oli sama kuin merkittävä matemaattinen arvo, pii, 3,14. Sitten hän huomasi, että keskimmäisen heiton pituus oli sama kuin pii kerrottuna itsellään. Tutkiessaan kolmannen heiton pituutta hän havaitsi, että se oli toisen heiton pituus kerrotuna taas piillä.
Parkkunen alkoi tutkimaan myös kivien painoja tarkemmin ja havaitsi, että keskimmäiseksi painavin kivi oli painoltaan kolmasosa piin arvosta kiloiksi muutettuna ja lisäksi noiden kaikkien kivien yhteinen paino muodosti tuon piian arvon.
Parkkunen hämmästyi tutkimustulostaan. Missään rannalla ei ollut jälkiä, jotka olisivat viitanneet jonkun ihmisen asetelleen nuo kivet juuri noihin paikkoihin. Parkkunen päätteli kuitenkin, että koska ne kaikki olivat juuri samassa suunnassa kasasta katsottuna, niin jokin ulkopuolinen älykäs voima oli ne sinne lennättänyt. Parkkunen päätteli, että koska kivien painojen summakin muodosti juuri tuon piin arvon ja ne sijaitsevat juuri piin arvon jakamien etäisyyksien päässä toisistaan, niin kyseessä täytyy olla jokin älykäs voima joka ne on sinne tarkoituksella lennättänyt. Lisäksi Parkkunen päätteli, että tuon voiman on täytynyt tarkkaan suunnitella koko tapahtuma jolla kivet ovat sinkoutuneet omille paikoilleen juuri oikean painoisina, sillä vähänkin kevyempänä tai raskaampana ne eivät olisi lentäneet juuri siihen kohtaan, kuin missä ne olivat. Tällä kaikella oli siis jokin tarkoitus.
Parkkunen päätti lähteä kertomaan seurakunnalleen siitä, että oli löytänyt todisteen Jumalan olemassaolosta ja hämmästyttävästä viisauden ja tarkkuuden osoituksesta, kun hän oli ilmaissut itsensä tuolla luonnon ihmeellä.
Millaista Jumalan viisautta avaruus, luonto tai raamattu sinun mielestäsi osoittaa?
