Kaarmis kirjoitti:Haluan elää tämän elämän, elää, en odotellen harpunsoittoa pilviverannalla.
Et kai tosissasi kuvittele ja väitä kristittyjen ikuisen elämää paikkaa ja tilaa sellaiseksi, jossa 'odotellaan harpunsoittoa pilviverannalla'? Mielikuvat ns. Taivaasta perustuvat
a) uskontojen utopioihin
b) 'uskonnottomiksi' itseään väittävien vääristyneisiin mielikuviin uskontojen illuusioista, Raamatusta ja kristinuskosta
c) Raamattuun (joko väärin tai oikein ymmärrettynä) ja kristinuskoon (joka tulkitsee Raamattua kirjavilla tavoilla, kun niihin liitetään omia toiveita, pelkoja ym. uskomuksia).
Yritän tulkita Raamatun antamia mielikuvia nyt tämän ajan ihmisen ymmärryksen valossa mahdollisimman asiallisesti. Huomautan, että monista asioista emme tiedä varmuudella. Kristityt perustavat varmuutensa yleensä juuri Raamattuun.
David Pawson, jota arvostan paljon raamatunopettajana (TV7), kirjassaan TIE HELVETTIIN Ikuinen piina vai täydellinen tuho? (s 104) katsoo, ettei Taivaassa (iso alkukirjain on tarkoituksellinen valintani) ole seitsemää asiaa: seksiä, kärsimystä, erossa olemista, surua, varjoja, pyhäkköjä eikä syntiä. Pawson taas uskoo siellä olevan seuraavat asiat: lepo, palkkio, vastuuta, ilmestyksiä, tunnistus, vanhurskautus ja ilo.
Palkkioiden perään en ole menossa Taivaaseen. Ehkä kirjassa 'ilmestykset ja tunnistus' on vähän epäselvä käännös englannista. Uskon kyllä, saamme tuntea Jumalan "kasvoista kasvoihin" ja tunnistamme toisemme henkilöinä ja minuuksina. Jeesuksen ylösnousemusmuodon perusteella oletan, ettemme aineettomia henkiä, vaan kehoissamme ovat jäsenet ja aistit. Onko sitten vielä sukupuolisuus tai millä tavalla? En tiedä, mutta uskon silti, niin kuin "Kristuksessa ei ole miestä ilman naista eikä naista ilman miestä", tuskin Taivaassakaan heteroseksuaalinen polariteetti on välttämättä kadonnut. Tosin Jeesuksen mukaan avioliittoja ei enää solmita. Eikä kai jälkeläisiä siitetä ja synnytetä, kun ollaan "kuin enkelit taivaassa".
Miten sitten liikutaan, asutaan, syödään ja mitä kaikkea tehdään, siitä ei ole empiirisempiä todisteita kuin ns. taivasmatkan tehneitten kliinisesti kuolleitten ja vielä elämään palanneitten omat kertomukset kokemuksistaan ja näkemistään asioista. Niissä on kyllä hämmästyttävästi paljon keskinäistä koherenssia ja vastaavuutta Raamatun ilmoituksen kanssa. (Tiedän, että skeptikot sanovat heti, että nuo kokemukset on lainattu Raamatun kuvauksista eläytymällä niihin syvän emotionaalisesti, mutta jääkööt skeptikot mielipiteisiinsä, jos eivät parempaa keksi.)
Tuonpuoleinen on meiltä tässä aionissa pääosin vielä verhottu tulevaisuus, vaikkei se lienee kaikilta osin niin erilaista kuin vanhan tarinan munkkien keskustelussa. Onko siellä Taivaassa kaikki "taliter" vai "aliter"? Ensiksi perille päässyt tuli sitten kertomaan, että on "
totaliter aliter". Moni uskovainen vetoaa 1. Kor 2:een: "
mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut ja mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut", mutta kontekstissä Paavali toteaa, että "
meille Jumala on sen ilmoittanut Henkensä kautta".
Teologina sanon, että ehkä on perustellumpaa ottaa Raamatun tuonpuoleisuuskuvaukset mieluummin realistisen kirjaimellisesti kuin symbolisesti tulkiten metaforaksi ja allegoriaksi. Miksi Jesaja, Hesekiel, Daniel ja Johannes ym. olisi halunnut pukea visioitaan vertauskuvalliseen kieleen? Jos minä nyt näkisin esim. enkelin, kuvailisin muille tarkkaan subjektiivisen arvioni mukaan hänen kokonsa, värinsä, muotonsa ja liikkeensä. Miksi kuution tai (kaksois)pyramidin muotoinen Uusi Jerusalem (Metropolitan New Jerusalem, hepreaksi YERUSHALAYIM HADASHAH), jonka särmä on 2304 km (12000 stadionia), olisi vain allegoriaa jostain täydellisestä?
Jos Jumala, joka on sinetöinyt ilmoituksensa kuolemanvakavan dualismin (joka uskoo, sillä on ikuinen elämä, joka ei usko eli ole uskollinen Jumalan Pojalle, tuomitaan kadotukseen) Poikansa mitä vavahduttavimmalla uhrilla, leikkisi lastensa kanssa juksaten näitä paikkansa pitämättömillä saduilla (etteivät Raamatussa ilmoitetut ominaisuudet pidäkään paikkaansa), niin minulla olisi ainakin omasta mielestäni täysi oikeus kysyä: Isä, miksi huijasit? Kuka oikea isä haluaa synnyttää lapsissaan frustraatioita, jos kerran rakastaa jälkikasvuaan?
Minusta Taivaassa varmasti vallitsee shalom (rauha, menestys, hyvinvointi, turvallisuus, onnellisuus), vanhurskaus (oikeudenmukaisuus) ja lepo tämän hektisen elämän vastakohtana. Tässä elämässä on kiire, (liika) stressi ja vaativaisuus. Voin uskoa, että Taivaassa kaikki on kohdallaan, parhaiten ja tasapainossa. Sieltä puuttuu kaikki tuhoava, ahdistava ja surettava. Kun "kaikki entinen on mennyt", se koskee juuri kipuja, menetyksiä, virheitä ja epäonnistumisia. Me voimme toteuttaa täydellisesti luovuuttamme ilman kilpailua ja kateutta. Voimme olla "
enemmän kuin voittajia" ("we are more than conquerors through him who loved us", Room 8,37).
AS, pappi ja teologi