Konvaan jouduin 'puoliväkisin' tänään minäkin (tai teknisesti näemmä jo eilen).
La-iltapäivän ohjelmassa oli oikein oma puheensa erotettujen sukulaisten karttamiselle. Tällaista en muista ennen nähneeni/kuulleeni... Kyse oli toki puhesarjan lyhyehköstä osasta, mutta silti; pääpointti oli tosiaan antaa selviytymiskeinoja lahkolaisille, joiden sukulainen on eronnut/erotettu järjestöstä. Jehovaa, järjestöä, ja vanhimpia ei tietenkään saisi tapahtuneesta syyttää, kuinkas muutenkaan.
Lisäksi tietysti uraa, rahaa, koulutusta, viihdettä, ja jopa teknisiä laitteita (!) tulee entistä päättäväisemmin karttaa. Syntiä, syntiä, enemmän syntiä!
Hemmetin tylsää ja tarpeetontahan se oli päälle neljä tuntia elämästään tuolla kuluttaa, vaan tulipahan käytyä. Mikään ei näytä vuosien kuluessa muuttuneen, paitsi se, että itse osaa jo suhtautua meininkiin täysin ulkopuolisin silmin. Kovin vapauttava tunne, etten sanoisi.
