Vartiotornissa on mainittu, että verensiirron tai abortin tehnyt pitää paljastaa, jos JT-saikku sen huomaa. Eli rikollista toimintaa. Eräs tuntemani JT-sairaanhoitaja pohti, pitäisikö lopettaa hommat, ennen kuin joutuu tällaisen rikoksen tekemään. MM löytänee VT-sitaatit.Alueveli kirjoitti: Jos konventissa todella kehotetaan terveydenhuollon ammattilaisia lörpötteleen asioista,niin siinä on jälleen syy viranomaisille katsoa tarkemmin minkäsortin lahko tämä lahko on.
Alueveli:Tuskinpa sentään konventissa asti tuota lähdetään kertomaan. Kysehän oli raportoijan veikkauksista puheiden sisällöksi.
Verikortista ja terveydenhuollosta ("Konventista" -ketjusta)
Valvoja: Moderaattorit
-
Aaac
- Viestit: 1644
- Liittynyt: 28.04.2007 15:11
Verikortista ja terveydenhuollosta ("Konventista" -ketjusta)
Religionsfri.
-
Jaakko Ahvenainen
- Viestit: 8099
- Liittynyt: 28.04.2007 15:41
- Paikkakunta: Lieksa
Re: Konventista
Koska Make ei taida olla vielä ihan paikalla vastaamassa, sallittakoon oheinen sitaatti.
w87 1/9
”Aika puhua” – milloin?
MARJA työskentelee eräässä sairaalassa. Häneltä vaaditaan työssään muun muassa luottamuksellisuutta. Hänen täytyy estää työhönsä liittyviä asiakirjoja ja tietoja pääsemästä asiaan kuulumattomille henkilöille. Hänen maassaan laki säätelee myös luottamuksellisten tietojen paljastamista potilaille.
Eräänä päivänä Marjan eteen tuli vaikea pulma. Hänen käsitellessään sairaalan arkistoja hänen silmiinsä osui tieto, joka osoitti, että eräälle potilaalle, hänen kristitylle toverilleen, oli tehty abortti. Oliko hänellä raamatullinen vastuu paljastaa tämä tieto seurakunnan vanhimmille siitä huolimatta, että se saattaisi johtaa siihen, että hän menettäisi työpaikkansa, että hänet haastettaisiin oikeuteen tai että hänen työnantajalleen koituisi siitä juridisia vaikeuksia? Vai oikeuttaisiko Sananlaskujen 11:13 pitämään asian salassa? Tuo kohta kuuluu: ”Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.” – Vrt. Sananlaskut 25:9, 10.
Jehovan todistajien eteen tulee aika ajoin tällaisia tilanteita. Sellaisissa tilanteissa he ovat Marjan tavoin täysin tietoisia siitä, mitä kuningas Salomo sanoi: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. – – Aika on olla vaiti ja aika puhua.” (Saarnaaja 3:1, 7) Oliko Marjan nyt aika olla vaiti vai aika puhua siitä, mitä hän oli saanut tietää?
Olosuhteet voivat vaihdella suuresti. Siksi olisi mahdotonta laatia mitään vakiomenettelytapaa, jota pitäisi noudattaa kaikissa tapauksissa, niin että jokaisen pitäisi hoitaa asia Marjan tavoin. Tosiaankin jos kristityn eteen joskus tulee tämänkaltainen tilanne, jokaisen kristityn täytyy olla valmis punnitsemaan mielessään kaikkia asiaan liittyviä seikkoja ja tehdä sitten ratkaisu, joka ottaa huomioon Raamatun periaatteet sekä mahdolliset lailliset seuraamukset ja joka säilyttää hänen omantuntonsa puhtaana Jehovan edessä. (1. Timoteukselle 1:5, 19) Kun synnit ovat vähäpätöisempiä ja johtuvat inhimillisestä epätäydellisyydestä, soveltuu seuraava periaate: ”Rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietari 4:8) Mutta kun näyttää tapahtuneen vakava väärinteko, niin pitäisikö uskollisen kristityn silloin rakkaudesta Jumalaa ja kristittyä toveriaan kohtaan paljastaa se, mitä hän tietää, niin että ilmeinen synnintekijä voi saada apua ja seurakunnan puhtaus voidaan säilyttää?
Raamatun periaatteiden soveltaminen
Esimerkiksi mitkä Raamatun perusperiaatteet soveltuvat tällaiseen tilanteeseen? Ensiksikin sen, joka syyllistyy vakavaan väärintekoon, ei pitäisi yrittää salata sitä. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananlaskut 28:13) Jehovalta ei mikään jää huomaamatta. Salaisista rikkomuksista täytyy lopulta vastata. (Sananlaskut 15:3; 1. Timoteukselle 5:24, 25) Toisinaan Jehova saattaa salatun väärinteon jonkun seurakunnan jäsenen tietoon, niin että siihen voidaan kiinnittää asianmukaista huomiota. – Joosua 7:1–26.
Toinen Raamatun suuntaviiva ilmenee 3. Mooseksen kirjan 5:1:stä: ”Jos joku rikkoo siten, että hän, vaikka kuulee vannotuksen [”julkista kiroamista”, UM] ja voisi olla todistajana, joko hän on ollut silminnäkijänä tahi muuten saanut asiasta tietää, ei kuitenkaan ilmoita sitä ja niin joutuu syynalaiseksi.” Tämä ”julkinen kiroaminen” ei ollut rienaamista tai jumalanpilkkaa. Sitä tapahtui sen sijaan usein silloin, kun joku, jota vastaan oli rikottu, vaati, että kuka tahansa mahdollinen todistaja auttaisi häntä saamaan oikeutta, ja samalla toivotti – todennäköisesti Jehovan – kirousta häntä vastaan rikkoneelle, jota ei ehkä vielä ollut tunnistettu. Sillä sidottiin toiset valan alle. Kaikki väärinteon todistajat tietäisivät, kuka oli kärsinyt vääryyttä, ja heillä olisi vastuu astua esiin ja vahvistaa syyllisyys. Muutoin he ’joutuisivat syynalaiseksi’ Jehovan edessä.
Tämä maailmankaikkeuden Korkeimman Vallan taholta tullut käsky antoi jokaiselle israelilaiselle vastuun ilmoittaa tuomareille kaikista havaitsemistaan vakavista rikkomuksista, niin että asia voitiin käsitellä. Vaikka kristityt eivät olekaan ehdottomasti Mooseksen lain alaisuudessa, sen periaatteet soveltuvat yhä kristillisessä seurakunnassa. Näin ollen voi olla aikoja, jolloin kristitty on velvollinen saattamaan jonkin asian vanhinten huomioon. On totta, että monissa maissa on laitonta paljastaa asiaan kuulumattomille sitä, mitä yksityisissä arkistoissa sanotaan. Mutta jos kristitystä tuntuu hänen harkittuaan asiaa rukoillen, että hän on tilanteessa, jossa Jumalan laki vaatii häntä kertomaan sen minkä hän tietää alempien viranomaisten vaatimuksista huolimatta, niin se on vastuu, jonka hän ottaa Jehovan edessä. On aikoja, jolloin kristityn ”täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”. – Apostolien teot 5:29.
Vaikkei valoihin eikä juhlallisiin lupauksiin pitäisikään koskaan suhtautua kevyesti, voi olla aikoja, jolloin ihmisten vaatimat lupaukset ovat ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että meidän pitää omistaa yksinomainen antaumuksemme Jumalallemme. Kun joku tekee vakavan synnin, hän joutuu tosiaan Hänen, jota vastaan hän on rikkonut, siis Jehova Jumalan, ’julkisen kirouksen’ alaisuuteen. (5. Mooseksen kirja 27:26; Sananlaskut 3:33) Kaikki, joista tulee osa kristillistä seurakuntaa, sitoutuvat seurakunnan puhtauden säilyttämistä koskevan ”valan” alle sekä siinä, mitä he itse tekevät, että siinä, miten he auttavat toisia pysymään puhtaina.
Henkilökohtainen vastuu
Marja todennäköisesti harkitsi muun muassa näitä Raamatun periaatteita tehdessään omaa ratkaisuaan. Järki sanoi, ettei hänen pitäisi toimia hätäisesti, punnitsematta asioita hyvin huolellisesti. Raamattu neuvoo: ”Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö sinä huulillasi?” (Sananlaskut 24:28) Jotta asia voitaisiin vahvistaa lopullisesti, tarvitaan ainakin kahden silminnäkijän todistusta. (5. Mooseksen kirja 19:15) Jos Marja olisi nähnyt vain lyhyen maininnan abortista, hän olisi omantuntonsa mukaan voinut tulla siihen tulokseen, ettei todiste mahdollisesta syyllisyydestä ollut niin sitova, että hänen pitäisi mennä pidemmälle. Laskutuksessa olisi voinut sattua erehdys tai asiakirjoista ei ehkä muuten saanut oikeaa kuvaa tilanteesta.
Tässä tapauksessa Marja kuitenkin tiesi jotain muuta merkittävää. Hän tiesi esimerkiksi, että kyseinen sisar oli maksanut laskun ja ilmeisesti myöntänyt siten, että hänelle oli tehty mainittu toimenpide. Lisäksi hän tiesi itse, että tämä sisar oli naimaton, mikä näin ollen toi esiin haureuden mahdollisuuden. Marja tunsi halua rakkaudellisesti auttaa mahdollisesti hairahtunutta ja varjella Jehovan järjestön puhtautta muistaen Sananlaskujen 14:25:n sanat: ”Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.”
Marja oli jonkin verran levoton asian juridisen puolen vuoksi, mutta hänestä tuntui, että tässä tilanteessa Raamatun periaatteiden pitäisi painaa enemmän vaa’assa kuin sen vaatimuksen, että hänen pitäisi varjella sairaalan arkistojen yksityisyyttä. Hän päätteli, että varmaankaan tuo sisar ei loukkaantuisi eikä haluaisi yrittää kostaa aiheuttamalla vaikeuksia hänelle. Niinpä kun Marja eritteli kaikkia tiedossaan olleita tosiasioita, hän tuli omantuntonsa mukaan siihen tulokseen, että nyt oli aika ”puhua” eikä ”olla vaiti”.
Nyt Marjan eteen tuli seuraava kysymys: kenelle hänen pitäisi puhua, ja miten hän voisi tehdä sen tahdikkaasti? Hän voisi mennä suoraan vanhinten luo, mutta hän päätti mennä ensin yksin sisaren luo. Tämä oli rakkaudellinen menettelytapa. Marja päätteli, että tämä epäilyksenalainen henkilö olisi iloinen tilaisuudesta selvittää asia, tai jos hän olisi syyllinen, vahvistaa epäilys. Jos sisar olisi puhunut asiasta vanhimmille, hän todennäköisesti kertoisi sen, eikä Marjan tarvitsisi silloin viedä asiaa eteenpäin. Marja ajatteli, että jos sisar oli suostunut aborttiin eikä ollut tunnustanut tätä vakavaa Jumalan lain rikkomusta, hän kannustaisi tätä tekemään niin. Sitten vanhimmat voisivat auttaa häntä sopusoinnussa Jaakobin 5:13–20:n kanssa. Onneksi asiat sujuivatkin juuri näin. Marja sai selville, että sisar oli kovan painostuksen alaisena ja hengellisen heikkoutensa takia suostunut aborttiin. Häpeä ja pelko olivat saaneet hänet salaamaan syntinsä, mutta hän otti mielellään vastaan apua vanhimmilta voidakseen toipua hengellisesti.
Jos Marja olisi ilmoittanut asian ensin vanhimmistolle, sen edessä olisi ollut samanlainen ratkaisun tekeminen. Miten vanhimmat käsittelisivät haltuunsa tulevaa luottamuksellista tietoa? Heidän olisi täytynyt tehdä ratkaisu sen perusteella, mitä Jehova ja hänen Sanansa heidän mielestään vaati heiltä lauman paimenina. Jos tieto koskisi kastettua kristittyä, joka on aktiivisesti seurakunnan yhteydessä, heidän olisi Marjan tavoin täytynyt punnita todisteita päättäessään, pitäisikö heidän viedä asia pidemmälle. Jos he olisivat tulleet siihen tulokseen, että olisi ollut varsin mahdollista, että seurakunnassa vallitsi ’hapatustila’, niin he olisivat ehkä halunneet asettaa oikeuskomitean tutkimaan asiaa. (Galatalaisille 5:9, 10) Jos epäilyksen alainen oli itse asiassa jo luopunut seurakunnan jäsenyydestä, ei ollut vähään aikaan käynyt missään kokouksissa eikä liittänyt itseään Jehovan todistajiin, vanhimmat antaisivat ehkä asian mieluummin odottaa siihen asti, että hän alkaa jälleen yhdistää itsensä todistajiin.
Ajattele etukäteen
Työnantajilla on oikeus odottaa, että heidän kristityt työntekijänsä ”osoittavat täysin määrin hyvää uskollisuutta”, ja tähän sisältyy myös luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen. (Tiitukselle 2:9, 10) Jos kristitty vannoo valan, hänen ei pitäisi suhtautua siihen kevyesti. Vala tekee lupauksesta juhlallisemman ja sitovamman. (Psalmi 24:4) Ja jos laki vielä vahvistaa luottamuksellisuuden vaatimuksen, asia on sitäkin vakavampi. Näin ollen ennen kuin kristitty vannoo valan tai sitoutuu luottamuksellisuuteen joko työpaikan yhteydessä tai muutoin, hänen olisi viisasta ratkaista siinä määrin kuin mahdollista, millaisia ongelmia tämä saattaa aiheuttaa, jos jokin on ristiriidassa Raamatun vaatimusten kanssa. Miten hän hoitaa asioita, jos joku veli tai sisar tulee asiakkaaksi? Yleensä esimerkiksi työskenneltäessä lääkärien tai asianajajien kanssa tai sairaalassa tai oikeudessa voi syntyä ongelmia. Emme voi jättää huomiotta keisarin lakia emmekä valan vakavuutta, mutta Jehovan laki on korkein.
Ennakoiden ongelman jotkut asianajajina, lääkäreinä, tilintarkastajina jne. toimivat veljet ovat laatineet kirjallisen yhteenvedon toimintatavastaan ja pyytäneet kaikkia heidän puoleensa kääntyviä veljiä lukemaan sen ennen kuin paljastavat mitään luottamuksellista. Näin vaaditaan etukäteen sen ehdon hyväksymistä, että jos esiin tulee jokin vakava väärinteko, siihen syyllistynyttä kannustettaisiin puhumaan asiasta seurakunnan vanhimmille. Lisäksi ymmärrettäisiin, että jos hän ei tekisi niin, veli tuntisi velvollisuudekseen mennä itse vanhinten luo.
Saattaa tulla tilanteita, jolloin uskollisen Jumalan palvelijan oma, Jumalan sanan tuntemukseen perustuva vakaumus saa hänet tulkitsemaan vapaasti tai jopa rikkomaan luottamuksellisuuden vaatimusta korkeampien Jumalan lain vaatimusten vuoksi. Silloin tarvitaan rohkeutta ja tahdikkuutta. Tarkoitus ei ole urkkia toisen vapautta vaan auttaa hairahtunutta ja säilyttää kristillinen seurakunta puhtaana. Synnistä johtuvat vähäiset rikkomukset pitäisi antaa anteeksi. Tällaisessa tapauksessa ”rakkaus peittää paljon syntejä”, ja meidän pitäisi antaa anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”. (Matteus 18:21, 22) Tällöin ”aika on olla vaiti”. Mutta kun yritetään salata suuria syntejä, niin silloin voi olla ”aika puhua”.
Lihavointi minun.
w87 1/9
”Aika puhua” – milloin?
MARJA työskentelee eräässä sairaalassa. Häneltä vaaditaan työssään muun muassa luottamuksellisuutta. Hänen täytyy estää työhönsä liittyviä asiakirjoja ja tietoja pääsemästä asiaan kuulumattomille henkilöille. Hänen maassaan laki säätelee myös luottamuksellisten tietojen paljastamista potilaille.
Eräänä päivänä Marjan eteen tuli vaikea pulma. Hänen käsitellessään sairaalan arkistoja hänen silmiinsä osui tieto, joka osoitti, että eräälle potilaalle, hänen kristitylle toverilleen, oli tehty abortti. Oliko hänellä raamatullinen vastuu paljastaa tämä tieto seurakunnan vanhimmille siitä huolimatta, että se saattaisi johtaa siihen, että hän menettäisi työpaikkansa, että hänet haastettaisiin oikeuteen tai että hänen työnantajalleen koituisi siitä juridisia vaikeuksia? Vai oikeuttaisiko Sananlaskujen 11:13 pitämään asian salassa? Tuo kohta kuuluu: ”Joka panettelijana käy, ilmaisee salaisuuden, mutta jolla luotettava henki on, se säilyttää asian.” – Vrt. Sananlaskut 25:9, 10.
Jehovan todistajien eteen tulee aika ajoin tällaisia tilanteita. Sellaisissa tilanteissa he ovat Marjan tavoin täysin tietoisia siitä, mitä kuningas Salomo sanoi: ”Kaikella on määräaika, ja aikansa on joka asialla taivaan alla. – – Aika on olla vaiti ja aika puhua.” (Saarnaaja 3:1, 7) Oliko Marjan nyt aika olla vaiti vai aika puhua siitä, mitä hän oli saanut tietää?
Olosuhteet voivat vaihdella suuresti. Siksi olisi mahdotonta laatia mitään vakiomenettelytapaa, jota pitäisi noudattaa kaikissa tapauksissa, niin että jokaisen pitäisi hoitaa asia Marjan tavoin. Tosiaankin jos kristityn eteen joskus tulee tämänkaltainen tilanne, jokaisen kristityn täytyy olla valmis punnitsemaan mielessään kaikkia asiaan liittyviä seikkoja ja tehdä sitten ratkaisu, joka ottaa huomioon Raamatun periaatteet sekä mahdolliset lailliset seuraamukset ja joka säilyttää hänen omantuntonsa puhtaana Jehovan edessä. (1. Timoteukselle 1:5, 19) Kun synnit ovat vähäpätöisempiä ja johtuvat inhimillisestä epätäydellisyydestä, soveltuu seuraava periaate: ”Rakkaus peittää paljon syntejä.” (1. Pietari 4:8) Mutta kun näyttää tapahtuneen vakava väärinteko, niin pitäisikö uskollisen kristityn silloin rakkaudesta Jumalaa ja kristittyä toveriaan kohtaan paljastaa se, mitä hän tietää, niin että ilmeinen synnintekijä voi saada apua ja seurakunnan puhtaus voidaan säilyttää?
Raamatun periaatteiden soveltaminen
Esimerkiksi mitkä Raamatun perusperiaatteet soveltuvat tällaiseen tilanteeseen? Ensiksikin sen, joka syyllistyy vakavaan väärintekoon, ei pitäisi yrittää salata sitä. ”Joka rikkomuksensa salaa, se ei menesty; mutta joka ne tunnustaa ja hylkää, se saa armon.” (Sananlaskut 28:13) Jehovalta ei mikään jää huomaamatta. Salaisista rikkomuksista täytyy lopulta vastata. (Sananlaskut 15:3; 1. Timoteukselle 5:24, 25) Toisinaan Jehova saattaa salatun väärinteon jonkun seurakunnan jäsenen tietoon, niin että siihen voidaan kiinnittää asianmukaista huomiota. – Joosua 7:1–26.
Toinen Raamatun suuntaviiva ilmenee 3. Mooseksen kirjan 5:1:stä: ”Jos joku rikkoo siten, että hän, vaikka kuulee vannotuksen [”julkista kiroamista”, UM] ja voisi olla todistajana, joko hän on ollut silminnäkijänä tahi muuten saanut asiasta tietää, ei kuitenkaan ilmoita sitä ja niin joutuu syynalaiseksi.” Tämä ”julkinen kiroaminen” ei ollut rienaamista tai jumalanpilkkaa. Sitä tapahtui sen sijaan usein silloin, kun joku, jota vastaan oli rikottu, vaati, että kuka tahansa mahdollinen todistaja auttaisi häntä saamaan oikeutta, ja samalla toivotti – todennäköisesti Jehovan – kirousta häntä vastaan rikkoneelle, jota ei ehkä vielä ollut tunnistettu. Sillä sidottiin toiset valan alle. Kaikki väärinteon todistajat tietäisivät, kuka oli kärsinyt vääryyttä, ja heillä olisi vastuu astua esiin ja vahvistaa syyllisyys. Muutoin he ’joutuisivat syynalaiseksi’ Jehovan edessä.
Tämä maailmankaikkeuden Korkeimman Vallan taholta tullut käsky antoi jokaiselle israelilaiselle vastuun ilmoittaa tuomareille kaikista havaitsemistaan vakavista rikkomuksista, niin että asia voitiin käsitellä. Vaikka kristityt eivät olekaan ehdottomasti Mooseksen lain alaisuudessa, sen periaatteet soveltuvat yhä kristillisessä seurakunnassa. Näin ollen voi olla aikoja, jolloin kristitty on velvollinen saattamaan jonkin asian vanhinten huomioon. On totta, että monissa maissa on laitonta paljastaa asiaan kuulumattomille sitä, mitä yksityisissä arkistoissa sanotaan. Mutta jos kristitystä tuntuu hänen harkittuaan asiaa rukoillen, että hän on tilanteessa, jossa Jumalan laki vaatii häntä kertomaan sen minkä hän tietää alempien viranomaisten vaatimuksista huolimatta, niin se on vastuu, jonka hän ottaa Jehovan edessä. On aikoja, jolloin kristityn ”täytyy totella Jumalaa hallitsijana ennemmin kuin ihmisiä”. – Apostolien teot 5:29.
Vaikkei valoihin eikä juhlallisiin lupauksiin pitäisikään koskaan suhtautua kevyesti, voi olla aikoja, jolloin ihmisten vaatimat lupaukset ovat ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että meidän pitää omistaa yksinomainen antaumuksemme Jumalallemme. Kun joku tekee vakavan synnin, hän joutuu tosiaan Hänen, jota vastaan hän on rikkonut, siis Jehova Jumalan, ’julkisen kirouksen’ alaisuuteen. (5. Mooseksen kirja 27:26; Sananlaskut 3:33) Kaikki, joista tulee osa kristillistä seurakuntaa, sitoutuvat seurakunnan puhtauden säilyttämistä koskevan ”valan” alle sekä siinä, mitä he itse tekevät, että siinä, miten he auttavat toisia pysymään puhtaina.
Henkilökohtainen vastuu
Marja todennäköisesti harkitsi muun muassa näitä Raamatun periaatteita tehdessään omaa ratkaisuaan. Järki sanoi, ettei hänen pitäisi toimia hätäisesti, punnitsematta asioita hyvin huolellisesti. Raamattu neuvoo: ”Älä ole syyttä todistajana lähimmäistäsi vastaan, vai petätkö sinä huulillasi?” (Sananlaskut 24:28) Jotta asia voitaisiin vahvistaa lopullisesti, tarvitaan ainakin kahden silminnäkijän todistusta. (5. Mooseksen kirja 19:15) Jos Marja olisi nähnyt vain lyhyen maininnan abortista, hän olisi omantuntonsa mukaan voinut tulla siihen tulokseen, ettei todiste mahdollisesta syyllisyydestä ollut niin sitova, että hänen pitäisi mennä pidemmälle. Laskutuksessa olisi voinut sattua erehdys tai asiakirjoista ei ehkä muuten saanut oikeaa kuvaa tilanteesta.
Tässä tapauksessa Marja kuitenkin tiesi jotain muuta merkittävää. Hän tiesi esimerkiksi, että kyseinen sisar oli maksanut laskun ja ilmeisesti myöntänyt siten, että hänelle oli tehty mainittu toimenpide. Lisäksi hän tiesi itse, että tämä sisar oli naimaton, mikä näin ollen toi esiin haureuden mahdollisuuden. Marja tunsi halua rakkaudellisesti auttaa mahdollisesti hairahtunutta ja varjella Jehovan järjestön puhtautta muistaen Sananlaskujen 14:25:n sanat: ”Uskollinen todistaja on hengen pelastaja, mutta joka valheita puhuu, on petosta täynnä.”
Marja oli jonkin verran levoton asian juridisen puolen vuoksi, mutta hänestä tuntui, että tässä tilanteessa Raamatun periaatteiden pitäisi painaa enemmän vaa’assa kuin sen vaatimuksen, että hänen pitäisi varjella sairaalan arkistojen yksityisyyttä. Hän päätteli, että varmaankaan tuo sisar ei loukkaantuisi eikä haluaisi yrittää kostaa aiheuttamalla vaikeuksia hänelle. Niinpä kun Marja eritteli kaikkia tiedossaan olleita tosiasioita, hän tuli omantuntonsa mukaan siihen tulokseen, että nyt oli aika ”puhua” eikä ”olla vaiti”.
Nyt Marjan eteen tuli seuraava kysymys: kenelle hänen pitäisi puhua, ja miten hän voisi tehdä sen tahdikkaasti? Hän voisi mennä suoraan vanhinten luo, mutta hän päätti mennä ensin yksin sisaren luo. Tämä oli rakkaudellinen menettelytapa. Marja päätteli, että tämä epäilyksenalainen henkilö olisi iloinen tilaisuudesta selvittää asia, tai jos hän olisi syyllinen, vahvistaa epäilys. Jos sisar olisi puhunut asiasta vanhimmille, hän todennäköisesti kertoisi sen, eikä Marjan tarvitsisi silloin viedä asiaa eteenpäin. Marja ajatteli, että jos sisar oli suostunut aborttiin eikä ollut tunnustanut tätä vakavaa Jumalan lain rikkomusta, hän kannustaisi tätä tekemään niin. Sitten vanhimmat voisivat auttaa häntä sopusoinnussa Jaakobin 5:13–20:n kanssa. Onneksi asiat sujuivatkin juuri näin. Marja sai selville, että sisar oli kovan painostuksen alaisena ja hengellisen heikkoutensa takia suostunut aborttiin. Häpeä ja pelko olivat saaneet hänet salaamaan syntinsä, mutta hän otti mielellään vastaan apua vanhimmilta voidakseen toipua hengellisesti.
Jos Marja olisi ilmoittanut asian ensin vanhimmistolle, sen edessä olisi ollut samanlainen ratkaisun tekeminen. Miten vanhimmat käsittelisivät haltuunsa tulevaa luottamuksellista tietoa? Heidän olisi täytynyt tehdä ratkaisu sen perusteella, mitä Jehova ja hänen Sanansa heidän mielestään vaati heiltä lauman paimenina. Jos tieto koskisi kastettua kristittyä, joka on aktiivisesti seurakunnan yhteydessä, heidän olisi Marjan tavoin täytynyt punnita todisteita päättäessään, pitäisikö heidän viedä asia pidemmälle. Jos he olisivat tulleet siihen tulokseen, että olisi ollut varsin mahdollista, että seurakunnassa vallitsi ’hapatustila’, niin he olisivat ehkä halunneet asettaa oikeuskomitean tutkimaan asiaa. (Galatalaisille 5:9, 10) Jos epäilyksen alainen oli itse asiassa jo luopunut seurakunnan jäsenyydestä, ei ollut vähään aikaan käynyt missään kokouksissa eikä liittänyt itseään Jehovan todistajiin, vanhimmat antaisivat ehkä asian mieluummin odottaa siihen asti, että hän alkaa jälleen yhdistää itsensä todistajiin.
Ajattele etukäteen
Työnantajilla on oikeus odottaa, että heidän kristityt työntekijänsä ”osoittavat täysin määrin hyvää uskollisuutta”, ja tähän sisältyy myös luottamuksellisuutta koskevien sääntöjen noudattaminen. (Tiitukselle 2:9, 10) Jos kristitty vannoo valan, hänen ei pitäisi suhtautua siihen kevyesti. Vala tekee lupauksesta juhlallisemman ja sitovamman. (Psalmi 24:4) Ja jos laki vielä vahvistaa luottamuksellisuuden vaatimuksen, asia on sitäkin vakavampi. Näin ollen ennen kuin kristitty vannoo valan tai sitoutuu luottamuksellisuuteen joko työpaikan yhteydessä tai muutoin, hänen olisi viisasta ratkaista siinä määrin kuin mahdollista, millaisia ongelmia tämä saattaa aiheuttaa, jos jokin on ristiriidassa Raamatun vaatimusten kanssa. Miten hän hoitaa asioita, jos joku veli tai sisar tulee asiakkaaksi? Yleensä esimerkiksi työskenneltäessä lääkärien tai asianajajien kanssa tai sairaalassa tai oikeudessa voi syntyä ongelmia. Emme voi jättää huomiotta keisarin lakia emmekä valan vakavuutta, mutta Jehovan laki on korkein.
Ennakoiden ongelman jotkut asianajajina, lääkäreinä, tilintarkastajina jne. toimivat veljet ovat laatineet kirjallisen yhteenvedon toimintatavastaan ja pyytäneet kaikkia heidän puoleensa kääntyviä veljiä lukemaan sen ennen kuin paljastavat mitään luottamuksellista. Näin vaaditaan etukäteen sen ehdon hyväksymistä, että jos esiin tulee jokin vakava väärinteko, siihen syyllistynyttä kannustettaisiin puhumaan asiasta seurakunnan vanhimmille. Lisäksi ymmärrettäisiin, että jos hän ei tekisi niin, veli tuntisi velvollisuudekseen mennä itse vanhinten luo.
Saattaa tulla tilanteita, jolloin uskollisen Jumalan palvelijan oma, Jumalan sanan tuntemukseen perustuva vakaumus saa hänet tulkitsemaan vapaasti tai jopa rikkomaan luottamuksellisuuden vaatimusta korkeampien Jumalan lain vaatimusten vuoksi. Silloin tarvitaan rohkeutta ja tahdikkuutta. Tarkoitus ei ole urkkia toisen vapautta vaan auttaa hairahtunutta ja säilyttää kristillinen seurakunta puhtaana. Synnistä johtuvat vähäiset rikkomukset pitäisi antaa anteeksi. Tällaisessa tapauksessa ”rakkaus peittää paljon syntejä”, ja meidän pitäisi antaa anteeksi ”seitsemänkymmentäseitsemän kertaa”. (Matteus 18:21, 22) Tällöin ”aika on olla vaiti”. Mutta kun yritetään salata suuria syntejä, niin silloin voi olla ”aika puhua”.
Lihavointi minun.
-
Jaakko Ahvenainen
- Viestit: 8099
- Liittynyt: 28.04.2007 15:41
- Paikkakunta: Lieksa
Re: Konventista
Kuten edellisestä sitaatista käy ilmi, WTBTS ei suoranaisesti kehota toimimaan maallisen lain vastaisesti, vaan tapansa mukaisesti vierittää vastuun yksilölle siinä määrin pirullisella tavalla, että pääsee itse vastuusta, vaikka toisaalta edellyttää yksilön toimivan vakavissa rikkomuksissa, kuten verensiirto tai abortti, Jehovan lain mukaan, joka on kaikkea ymmärrystä ylempi.
Tapauskertomus MARJA on tekaistu ja laadittu tarkoitushakuisesti. Mikä tärkeintä, teksti ei kerro seurakunnan vanhinten vaitiolovelvollisuudesta yhtään mitään ja valanvannoneidenkin osalta sen, että tietyissä tilanteissa riski tulee ottaa ja sen seuraamukset kantaa. Rivitodistaja ajetaan puun ja kuoren väliin: jos kerrot maallinen oikeus tuomitsee syylliseksi, jos et kerro valmennettu omatuntosi syyttää sinua. Mikäli kysyt neuvoa tilanteessasi vanhimmilta, litsku laukeaa. Näin tämän tulkitsen.
Tapauskertomus MARJA on tekaistu ja laadittu tarkoitushakuisesti. Mikä tärkeintä, teksti ei kerro seurakunnan vanhinten vaitiolovelvollisuudesta yhtään mitään ja valanvannoneidenkin osalta sen, että tietyissä tilanteissa riski tulee ottaa ja sen seuraamukset kantaa. Rivitodistaja ajetaan puun ja kuoren väliin: jos kerrot maallinen oikeus tuomitsee syylliseksi, jos et kerro valmennettu omatuntosi syyttää sinua. Mikäli kysyt neuvoa tilanteessasi vanhimmilta, litsku laukeaa. Näin tämän tulkitsen.
-
odette80
- Viestit: 252
- Liittynyt: 31.03.2010 21:18
Re: Konventista
No ei tulisi mieleenkään puuttua toisten asioihin. Eiköhän tuokin tieto tulisi joskus vastaan ja abortin tekijä "jäisi" kiinni.
Ja Jumala varmaan näkee asian joten hänen kädessään se olisi silti oli vanhimmat välissä tai ei.
Moni sanoi minun jättäessäni uskonnon että miksi en kadu tai voin katua ja tulla takaisin. Kiva olisi vain tietää mitä pitäisi katua??
Ja Jumala varmaan näkee asian joten hänen kädessään se olisi silti oli vanhimmat välissä tai ei.
Moni sanoi minun jättäessäni uskonnon että miksi en kadu tai voin katua ja tulla takaisin. Kiva olisi vain tietää mitä pitäisi katua??
-
Kynsilakka
- Viestit: 107
- Liittynyt: 21.01.2010 17:24
Re: Konventista
w87 1/9
”Aika puhua” – milloin?
Hei, viisaat ihmiset. Onko käytännössä selvitetty, kuinka esim sairaalat/sairaanhoitopiirit/potilasasiamiehet suhtautuvat tämmöseen tapaukseen, kun käsittääkseni heille se vaitiolo pitäisi olla ihan selvä asia. Eikös potilaan tulisi tietää, kuinka monta todistajaa työskentelee sairaalassa, jotka tarvittaessa rikkovat vaitiolosopimuksensa. Uskon, että kaikki eivät sitä tee vaan hoitavat ammattinsa kunnialla ilman omantunnon tuskia.
”Aika puhua” – milloin?
Hei, viisaat ihmiset. Onko käytännössä selvitetty, kuinka esim sairaalat/sairaanhoitopiirit/potilasasiamiehet suhtautuvat tämmöseen tapaukseen, kun käsittääkseni heille se vaitiolo pitäisi olla ihan selvä asia. Eikös potilaan tulisi tietää, kuinka monta todistajaa työskentelee sairaalassa, jotka tarvittaessa rikkovat vaitiolosopimuksensa. Uskon, että kaikki eivät sitä tee vaan hoitavat ammattinsa kunnialla ilman omantunnon tuskia.
-
Jaakko Ahvenainen
- Viestit: 8099
- Liittynyt: 28.04.2007 15:41
- Paikkakunta: Lieksa
Re: Konventista
Näissä puitteissa toimivat.
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559
-------
16 §
Potilasasiakirjojen laatiminen ja säilyttäminen sekä niihin sisältyvien tietojen «salassapito»
Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot on voimassa, mitä potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/92) säädetään.
17 §
Salassapitovelvollisuus
Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.
-------
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785
-------
13 § (30.6.2000/653)
Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito
Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä.
Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Jos potilaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, tietoja saa antaa hänen laillisen edustajansa kirjallisella suostumuksella. Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannnosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.
(Eräin poikkeuksin tietoja voidaan luovuttaa lähinnä hoitaville viranomaisille ja lähiomaiselle, mutta ei esim. seurakunnan vanhimistolle tai muuille ulkopuolisille)
5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.
--------
14 § (30.6.2000/653)
Salassapitovelvollisuuden rikkominen
Rangaistus 13 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 5 kohdassa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
Eli suomeksi: tapauksen törkeydestä riippuen sakkoa tai vankeutta max. 2 v + viraltapano, mikäli tuottamuksellinen (lähinnä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta yms.) sakko tai vankeutta max. 6 kk. Erittäin törkeissä tapauksissa vankeuden max. raja on 4 v. (RL 40: 7). Näissä puitteissa sopii miettiä Jehovan todistajanakin, mitä kertoo ja mitä mieluummin jättää kertomatta.
Saapihan sitä kailottaa, vaikka konventtilavalta, hinta on kohtuullisen korkea. Sakkojenkin päälle tulevat oikeudenkäynti- ja muut kulut sekä vahingonkorvaukset.
Lähde: Finlex
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä 28.6.1994/559
-------
16 §
Potilasasiakirjojen laatiminen ja säilyttäminen sekä niihin sisältyvien tietojen «salassapito»
Terveydenhuollon ammattihenkilön velvollisuudesta laatia ja säilyttää potilasasiakirjat sekä pitää salassa niihin sisältyvät tiedot on voimassa, mitä potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (785/92) säädetään.
17 §
Salassapitovelvollisuus
Terveydenhuollon ammattihenkilö ei saa sivulliselle luvatta ilmaista yksityisen tai perheen salaisuutta, josta hän asemansa tai tehtävänsä perusteella on saanut tiedon. Salassapitovelvollisuus säilyy ammatinharjoittamisen päättymisen jälkeen.
-------
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 17.8.1992/785
-------
13 § (30.6.2000/653)
Potilasasiakirjoihin sisältyvien tietojen salassapito
Potilasasiakirjoihin sisältyvät tiedot ovat salassapidettäviä.
Terveydenhuollon ammattihenkilö tai muu terveydenhuollon toimintayksikössä työskentelevä taikka sen tehtäviä suorittava henkilö ei saa ilman potilaan kirjallista suostumusta antaa sivulliselle potilasasiakirjoihin sisältyviä tietoja. Jos potilaalla ei ole edellytyksiä arvioida annettavan suostumuksen merkitystä, tietoja saa antaa hänen laillisen edustajansa kirjallisella suostumuksella. Sivullisella tarkoitetaan tässä laissa muita kuin asianomaisessa toimintayksikössä tai sen toimeksiannnosta potilaan hoitoon tai siihen liittyviin tehtäviin osallistuvia henkilöitä. Salassapitovelvollisuus säilyy palvelussuhteen tai tehtävän päättymisen jälkeen.
(Eräin poikkeuksin tietoja voidaan luovuttaa lähinnä hoitaville viranomaisille ja lähiomaiselle, mutta ei esim. seurakunnan vanhimistolle tai muuille ulkopuolisille)
5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta sille, joka tarvitsee tietoja tärkeiden etujensa tai oikeuksiensa selvittämistä tai toteuttamista varten siltä osin kuin tiedot ovat välttämättömiä etujen tai oikeuksien selvittämiseksi tai toteuttamiseksi; luovutuksensaaja ei saa käyttää tai luovuttaa tietoja edelleen muuhun tarkoitukseen.
--------
14 § (30.6.2000/653)
Salassapitovelvollisuuden rikkominen
Rangaistus 13 §:n 2 momentissa ja 3 momentin 5 kohdassa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta tuomitaan rikoslain 38 luvun 1 tai 2 §:n mukaan, jollei teko ole rangaistava rikoslain 40 luvun 5 §:n mukaan tai siitä muualla laissa säädetä ankarampaa rangaistusta.
Eli suomeksi: tapauksen törkeydestä riippuen sakkoa tai vankeutta max. 2 v + viraltapano, mikäli tuottamuksellinen (lähinnä huolimattomuudesta tai varomattomuudesta yms.) sakko tai vankeutta max. 6 kk. Erittäin törkeissä tapauksissa vankeuden max. raja on 4 v. (RL 40: 7). Näissä puitteissa sopii miettiä Jehovan todistajanakin, mitä kertoo ja mitä mieluummin jättää kertomatta.
Saapihan sitä kailottaa, vaikka konventtilavalta, hinta on kohtuullisen korkea. Sakkojenkin päälle tulevat oikeudenkäynti- ja muut kulut sekä vahingonkorvaukset.
Lähde: Finlex
-
Kynsilakka
- Viestit: 107
- Liittynyt: 21.01.2010 17:24
Re: Konventista
Siinäpä selvää lakitekstiä. Käytännössä kukaan ei riko vaitiololupaustaa, näin ainakin uskon, koska mitään selittelyähän asiassa ei ole. Enkä ole koskaan edes kuullut puhuttavan, että joku olisi jossain kannellut asioita srk:lle tai vanhimmille.
-
Mag Mell
- Viestit: 541
- Liittynyt: 10.04.2009 17:10
Re: Konventista
Tähän liittyen, mahtaako ns. 'verikortti' (tai mikälie hoitotahtokortti se nykyisin on) tehdä poikkeuksen tähän?Jaakko Ahvenainen kirjoitti:(Eräin poikkeuksin tietoja voidaan luovuttaa lähinnä hoitaville viranomaisille ja lähiomaiselle, mutta ei esim. seurakunnan vanhimistolle tai muuille ulkopuolisille)
Muistelen, että ainakin siihen entisen malliseen verikorttiin merkittiin yhteystietoineen kaksi varahenkilöä (joihin ottaa yhteyttä siinä tapauksessa, että kortin haltijalle itselleen sattuu jotain). Seurakunnassa, johon itse kuuluin, annettiin neuvoksi täyttää toiseksi henkilöksi joku seurakuntaan kuuluva omainen, ja toisen piti olla oman seurakunnan vanhin. Ellen aivan väärin muista, niin verikortissa oli erikseen maininta siitä, että kortin haltija allekirjoituksellaan suostuu hoitotietojensa luovuttamiseen (ainakin) näille kahdelle korttiin merkitylle henkilölle tarvittaessa.
Olisiko tässä mahdollinen porsaanreikä vanhimmiston kiertää tietosuojalakia? Pitäisi melkein päästä näkemään jostain se verikortin sanamuoto, mutta mikä estää vanhimmistoa (korttiin merkittyä vanhinta) pyytämästä kortin haltijan potilastietoja nähtäväkseen, tähän kirjalliseen suostumukseen vedoten? Asia esitettiin seurakunnassa niin, että korttiin merkityt varahenkilöt ovat tarpeen vain siinä tapauksessa, että henkilö itse on tiedottomassa tilassa, mutta onko kortissa mainintaa tästä?
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
-
Jaakko Ahvenainen
- Viestit: 8099
- Liittynyt: 28.04.2007 15:41
- Paikkakunta: Lieksa
Re: Konventista
Menee ot:ksi, mutta menköön.
"Verikortti" nähdäkseni ilmaisee henkilön tahdon olla ottamasta vastaan verta missään Seuran kieltämässä muodossa. Kortissa mainitut yhteyshenkilöt lienevät lähinnä tukemassa tätä tahdonilmausta.
Lisäksi "tietovuoto" lienee asianomistajarikos, jolloin hänen itsensä tai alaikäisen kyseessä ollen, huoltajansa, on tehtävä siitä rikosilmoitus. Tähän juttu ilmeisesti kaatuu.
"Verikortti" nähdäkseni ilmaisee henkilön tahdon olla ottamasta vastaan verta missään Seuran kieltämässä muodossa. Kortissa mainitut yhteyshenkilöt lienevät lähinnä tukemassa tätä tahdonilmausta.
Edellyttää henkilön kuolemaa, minkä lisäksi tärkeän etunsaa tai oikeutensa ajamista. Mikä tällainen voisi olla, ei tule mieleen, ellei sitten vakava hoitivirhe.5) kuolleen henkilön elinaikana annettua terveyden- ja sairaanhoitoa koskevia tietoja perustellusta kirjallisesta hakemuksesta
Lisäksi "tietovuoto" lienee asianomistajarikos, jolloin hänen itsensä tai alaikäisen kyseessä ollen, huoltajansa, on tehtävä siitä rikosilmoitus. Tähän juttu ilmeisesti kaatuu.
-
Bergerac
- Viestit: 2306
- Liittynyt: 28.04.2007 08:15
- Paikkakunta: Jersey
Re: Konventista
Jos sairaala-tapauksista puhutaan ja vilpittömän Jehovan Todistajan rikkomusta vaitiololupaustaan ollessaan työsuhteessa,,,ei tarvinne kauan odottaa kun esim. tapaus suomesta poksahtaa tänne esille. Ellen sitten ole väärinymmärtänyt jotain asiaa. Make ehkä voi auttaa tai tarkentaa.Kynsilakka kirjoitti:Siinäpä selvää lakitekstiä. Käytännössä kukaan ei riko vaitiololupaustaa, näin ainakin uskon, koska mitään selittelyähän asiassa ei ole..
Kynsilakka kirjoitti:Enkä ole koskaan edes kuullut puhuttavan, että joku olisi jossain kannellut asioita srk:lle tai vanhimmille.
Jos puhutaan kokonaisvaltaisesti niin olet ikävä kyllä mielestäni väärässä. (tai ehkä olet/olit siinä piirissä joka ei kuule kaikkea tai sinun seurakuntasi oli mukamas niin puhdas että siellä ei ollut mitään jotain viedä vanhemmille.)Hei, tuo kantelu -juttu kokonaisuudessaan on kyllä täysin toisin. Ei edes välttämättä tarvitse kannella, riittää se että puheet/huhut lähestyvät vanhimpia. Jolloin jo pelkästään huhujen perusteella vanhimmat aktivoituvat. Ja soppa on valmis.
Ulkomaalaiset jotka rikastuttavat Suomen kulttuuria vastoin Suomen Lakeja, pitää palauttaa kotimaahan. Jos palauttamisen jälkeen uhkaa kuolema niin ei ole meidän ongelma.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
Oma maa mansikka, muu maa must(a)ikka. Suomi Suomena.
-
Sukututkija
- Viestit: 479
- Liittynyt: 30.08.2007 08:59
- Paikkakunta: Turku
Re: Konventista
Epäilen että näin ei olisi. Kysymys on virkasalaisuuden rikkomisesta ja olettaisin(!), että asia parkkeerautuu yleisen syyttäjän tontille.Jaakko Ahvenainen kirjoitti:Lisäksi "tietovuoto" lienee asianomistajarikos, jolloin hänen itsensä tai alaikäisen kyseessä ollen, huoltajansa, on tehtävä siitä rikosilmoitus. Tähän juttu ilmeisesti kaatuu.
Toisekseen, esimerkin henkilö olisi tullut ulostetuksi kirjapainoyhtiön asiamiehen virasta ja voisin hyvinkin kuvitella, että hetken noiduttuaan hänelläkin voisi olla hinku saattaa asia raastuvan käsittelyyn.
-
Johanneksen poika
- Viestit: 3702
- Liittynyt: 29.04.2007 13:49
- Paikkakunta: Espoo
- Viesti:
Re: Konventista
No tästä tuon sanamuodon voi tarkistaa.Mag Mell kirjoitti:Pitäisi melkein päästä näkemään jostain se verikortin sanamuoto
-
Vieras
Re: Konventista
Numeroidussa kohdassa 10 väitetään, että valtuuttajaan ei ole kohdistunut petosta.
Koska valtuuttajaan on oikeasti kohdistunut petos, ei valtakirja ole pätevä.
Itse asiassa jt ei tiedä voimassa olevia oman lahkonsa verimääräyksiä siltä osin kuin verta kuitenkin sallitaan käytettävän. Ja todennäköisesti hän on harhautunut lahkon kirjallisuuden vuoksi verensiirron aiheuttamien terveudellisten riskien suhteen, kuten myös verensiirron merkityksen suhteen ajateltaessa ihmisen terveydenhoitoa yleensä, elikkä missä määrin verensiirrolla pelastetaan elämää, ja missä määrin pelastetaan turvallisesti elämää.
(Tästä voi jatkaa palstan kirjoittajat, kuka vain haluaa, enemmän ja yksityiskohtaisemmin samalta linjalta).
Valtakirja koskee hoitoa, kun veren käyttö saattaisdin olla tarpeen, näyttää petosta olevan ja onkin myös siinä, että valtuutus on sanamuodoltaan laajempi kuin on tarpeen. On selvää että tätä ei jt ymmärrä, koska ei ylipäätänsä ajattele kriittisesti yhtään mistään lahkon painotuotteista.
Ei valtakirja koske lainkaan potilastietojen salaisuutta. Valtuutus on koskee vain nimettyjä henkilöitä vain etusijajärjestyksessä.
Koska valtuuttajaan on oikeasti kohdistunut petos, ei valtakirja ole pätevä.
Itse asiassa jt ei tiedä voimassa olevia oman lahkonsa verimääräyksiä siltä osin kuin verta kuitenkin sallitaan käytettävän. Ja todennäköisesti hän on harhautunut lahkon kirjallisuuden vuoksi verensiirron aiheuttamien terveudellisten riskien suhteen, kuten myös verensiirron merkityksen suhteen ajateltaessa ihmisen terveydenhoitoa yleensä, elikkä missä määrin verensiirrolla pelastetaan elämää, ja missä määrin pelastetaan turvallisesti elämää.
(Tästä voi jatkaa palstan kirjoittajat, kuka vain haluaa, enemmän ja yksityiskohtaisemmin samalta linjalta).
Valtakirja koskee hoitoa, kun veren käyttö saattaisdin olla tarpeen, näyttää petosta olevan ja onkin myös siinä, että valtuutus on sanamuodoltaan laajempi kuin on tarpeen. On selvää että tätä ei jt ymmärrä, koska ei ylipäätänsä ajattele kriittisesti yhtään mistään lahkon painotuotteista.
Ei valtakirja koske lainkaan potilastietojen salaisuutta. Valtuutus on koskee vain nimettyjä henkilöitä vain etusijajärjestyksessä.
-
Mag Mell
- Viestit: 541
- Liittynyt: 10.04.2009 17:10
Re: Konventista
Kiitokset JP linkistä. Tuo lienee kuitenkin se uudempi (nykyisin voimassaoleva?) verikortti, siinä vanhemmassa versiossahan ei ollut noita monivalintatehtäviä rastittavaksi.
Anyways, pointtini liittyy siis verikortin kohtaan kahdeksan, jossa sanotaan "Myönnän edustajalleni täydet valtuudet (--) hankkia jäljennökset hoitooni liittyvistä asiakirjoista". Samaisessa kohdassa ei rajata tätä oikeutta koskemaan pelkästään verikysymystä, eli voidaan olettaa suostumuksen koskevan koko sairaushistoriaa(?). Koska kyse on "pysyvästä hoitotahdosta", ja koska ainakin aikaisemmin ohjeistettiin toimittamaan kopio allekirjoitetusta verikortista oman alueen sairaalaan kaiken varalta, niin mikä estää valtuutettua edustajaa ihan itsenäisesti pyytämästä ja saamasta henkilön potilastiedot vapaasti tarkasteltavakseen? Erityisen käteväähän tämä on siinä tapauksessa, että valtuutettu henkilö 'sattuu' olemaan oman seurakunnan vanhin.
Niin, ja osaltani pahoittelut keskustelun lipsumisesta pahasti ohi alkuperäisen aiheen.
Anyways, pointtini liittyy siis verikortin kohtaan kahdeksan, jossa sanotaan "Myönnän edustajalleni täydet valtuudet (--) hankkia jäljennökset hoitooni liittyvistä asiakirjoista". Samaisessa kohdassa ei rajata tätä oikeutta koskemaan pelkästään verikysymystä, eli voidaan olettaa suostumuksen koskevan koko sairaushistoriaa(?). Koska kyse on "pysyvästä hoitotahdosta", ja koska ainakin aikaisemmin ohjeistettiin toimittamaan kopio allekirjoitetusta verikortista oman alueen sairaalaan kaiken varalta, niin mikä estää valtuutettua edustajaa ihan itsenäisesti pyytämästä ja saamasta henkilön potilastiedot vapaasti tarkasteltavakseen? Erityisen käteväähän tämä on siinä tapauksessa, että valtuutettu henkilö 'sattuu' olemaan oman seurakunnan vanhin.
Niin, ja osaltani pahoittelut keskustelun lipsumisesta pahasti ohi alkuperäisen aiheen.
With oblivion's obscuration fill my senses to the brim,
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
make me taste obliteration, in this dimness let me dim.
-
Luopio?
- Viestit: 128
- Liittynyt: 16.09.2009 21:01
- Paikkakunta: 60°10'12"N 24°56'24"E
Re: Konventista
Johanneksen poika kirjoitti:No tästä tuon sanamuodon voi tarkistaa.Mag Mell kirjoitti:Pitäisi melkein päästä näkemään jostain se verikortin sanamuoto
Tuo kohta 10 on kortin täyttäjän kannalta hieman kyseenalainen.
"Totuus ei saa koskaan tulla hyvän tarinan tielle"