Miten kertoa?
Valvoja: Moderaattorit
-
synniton
- Viestit: 43
- Liittynyt: 07.07.2010 18:04
Miten kertoa?
Minut kasvatettiin lapsesta asti JT:ksi ja olinkin varsin kiltti ja kunnollinen, lopulta asiaa kauan pohdittuani menin kasteelle vasta aikuisiällä. Aloin kuitenkin kiinnostua myös ympärillä olevista asioista ja ystävystyin myös "maailmallisten" kanssa ja tästä syystä JT-elämä alkoi jäädä toissijalle elämässäni. En käynyt enää kokouksissa niin usein ja raportoin kenttäpalveluksesta vain tunnin/kuukausi, vaikken olisi käynyt kentällä ollenkaan, ettei minusta tulisi toimetonta julistajaa, koska äitini mielestä se olisi ollut jo katastrofi. Elin siis kaksoiselämää. Seurustelin, mutta salasin kaiken, vaikka pari kertaa meinasin jäädä siitä kiinni. Monet illat itkin, että olen huono ihminen ja että minun täytyy katua tekemiäni virheitä, mutta koskaan minulla ei ollut voimaa siihen. En halunnut tuottaa perheelleni, ystävilleni, seurakunnalleni pettymystä. Lopulta tilanne kävi niin ahdistavaksi kaikin puolin, että päätin vaihtaa kaupunkia ja jättää kaiken taakseni. En kuitenkaan eronnut järjestöstä, enkä ole uudella paikkakunnallani ottanut minkäänlaista kontaktia todistajiin, vaikka ovat käyneet välillä lehtiä tiputtamassakin postiluukusta.
Olen elänyt näin jo muutaman vuoden. Perheeni ja JT-ystäväni pitävät minua vain väsähtäneenä julistajana, mutta totuus on toinen. Elän avoliitossa miehen kanssa, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, enkä ole hänellekään uskaltanut kertoa JT-taustastani mitään, en tiedä miksen ole uskaltanut. Hän on välttynyt äitini tapaamiselta sillä verukkeella, että äitini ja muu perheeni asuu sen verran kaukana. Äitini taas ei tiedä kyseisestä miehestä mitään, koska en ole halunnut satuttaa häntä. Hän on JT sydämeen ja vereen asti enkä halua pahoittaa hänen mieltään. Äiti lähettää minulle kirjallisuutta, rohkaisevia viestejä, ettei Jehova ole minua unohtanut.
Miten tästä tilanteesta selviää? En kanna minkäänlaista kaunaa järjestöä kohtaan, minulla oli kuitenkin onnellinen lapsuus ja muistelen pelkällä hyvällä niitä kaikkia todistajia, joiden kanssa vartuin ja vietin aikaa. En vain haluaisi tuottaa kenellekään tarpeetonta tuskaa. Lähinnä äidilleni, joka on erittäin herkkä asian suhteen, ja joka on minulle todella rakas.
Olen elänyt näin jo muutaman vuoden. Perheeni ja JT-ystäväni pitävät minua vain väsähtäneenä julistajana, mutta totuus on toinen. Elän avoliitossa miehen kanssa, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta, enkä ole hänellekään uskaltanut kertoa JT-taustastani mitään, en tiedä miksen ole uskaltanut. Hän on välttynyt äitini tapaamiselta sillä verukkeella, että äitini ja muu perheeni asuu sen verran kaukana. Äitini taas ei tiedä kyseisestä miehestä mitään, koska en ole halunnut satuttaa häntä. Hän on JT sydämeen ja vereen asti enkä halua pahoittaa hänen mieltään. Äiti lähettää minulle kirjallisuutta, rohkaisevia viestejä, ettei Jehova ole minua unohtanut.
Miten tästä tilanteesta selviää? En kanna minkäänlaista kaunaa järjestöä kohtaan, minulla oli kuitenkin onnellinen lapsuus ja muistelen pelkällä hyvällä niitä kaikkia todistajia, joiden kanssa vartuin ja vietin aikaa. En vain haluaisi tuottaa kenellekään tarpeetonta tuskaa. Lähinnä äidilleni, joka on erittäin herkkä asian suhteen, ja joka on minulle todella rakas.
-
Vieras
Re: Miten kertoa?
Palataan asiaan sitten kun olet kertonut äidillesi siitä kuinka elät ja kun asia on tullut järjestön tietoon.synniton kirjoitti:En kanna minkäänlaista kaunaa järjestöä kohtaan,
Jos järjestö on niin hyvä, ihana, rakkaudellinen ja kaiken hyvyyden perikuva niin äidillesi kertominen ei varmasti muuta keskinäisessä suhteessanne yhtään mitään. Miksi siis pelätä asiaa?
-
RaM
Re: Miten kertoa?
Aloita kertomalla ensimmäiseksi asioista avokillesi. Perinpohjaisesti ja mieluiten heti, sillä mitä kauemmin sen suhteen viivyttelet, sen varmemmin elämääsi sotket entisestään. Kerro että olet hävennyt ja pelännyt hänen reaktiotaan. Mieti sen jälkeen jatkotoimia.
-
Vieras
Re: Miten kertoa?
Äitisi ei omista sinua. Hän ei ole täyttänyt kasvattajan perusvelvoitetta kasvattaa itsenäinen ihminen, onneksi on epäonnistumaan päin lahkokloonin tavoitteessaan kuitenkin. Tähän tavoitteeseenhan hän ei ole varsinaisesti syyllinen vaan tuo lahko.
Noita tulevia seurauksia tulee etukäteen ajatella, pelkästään helppoja vaihtoehtoja ei ole. Omasta elämästä on otettava vastuu, ja se merkitsee, että lahkolle on pystyttävä sanomaan kylmästi ja järkkymättömästi ei.
Minkä asteisia häiriöitä se sitten tuottaa äidin käytökseen, niin niin on tehtävä kuitenkin. toki äidille kertominenkin lienee parasta tapahtua hänen tunteensa parhaiten huomioiden. Tuntuisi näin tietämättömän itsevarmuudella että yrittäisi pysyä väleissä ja puhua muista asioista, kun hän sanoo jehova, niin pyytää mukaansa marjastamaan...
Jos niitä reatioita arvaa etukäteen jo, niin ne pitäisi olla helpompia kohdata, itkut, kiukut ja muut manipulaatiot.
Tsemppiä.
Noita tulevia seurauksia tulee etukäteen ajatella, pelkästään helppoja vaihtoehtoja ei ole. Omasta elämästä on otettava vastuu, ja se merkitsee, että lahkolle on pystyttävä sanomaan kylmästi ja järkkymättömästi ei.
Minkä asteisia häiriöitä se sitten tuottaa äidin käytökseen, niin niin on tehtävä kuitenkin. toki äidille kertominenkin lienee parasta tapahtua hänen tunteensa parhaiten huomioiden. Tuntuisi näin tietämättömän itsevarmuudella että yrittäisi pysyä väleissä ja puhua muista asioista, kun hän sanoo jehova, niin pyytää mukaansa marjastamaan...
Jos niitä reatioita arvaa etukäteen jo, niin ne pitäisi olla helpompia kohdata, itkut, kiukut ja muut manipulaatiot.
Tsemppiä.
-
synniton
- Viestit: 43
- Liittynyt: 07.07.2010 18:04
Re: Miten kertoa?
Kyllä minä tiedän, miten järjestössä suhtaudutaan eronneisiin/erotettuihin. Sen vuoksi kertominen onkin niin vaikeaa, en haluaisi luopua äidistäni.Vieras kirjoitti:Palataan asiaan sitten kun olet kertonut äidillesi siitä kuinka elät ja kun asia on tullut järjestön tietoon.synniton kirjoitti:En kanna minkäänlaista kaunaa järjestöä kohtaan,
Jos järjestö on niin hyvä, ihana, rakkaudellinen ja kaiken hyvyyden perikuva niin äidillesi kertominen ei varmasti muuta keskinäisessä suhteessanne yhtään mitään. Miksi siis pelätä asiaa?
-
synniton
- Viestit: 43
- Liittynyt: 07.07.2010 18:04
Re: Miten kertoa?
Kuulostaa ihan hyvältä toimintamallilta. Kiitos.RaM kirjoitti:Aloita kertomalla ensimmäiseksi asioista avokillesi. Perinpohjaisesti ja mieluiten heti, sillä mitä kauemmin sen suhteen viivyttelet, sen varmemmin elämääsi sotket entisestään. Kerro että olet hävennyt ja pelännyt hänen reaktiotaan. Mieti sen jälkeen jatkotoimia.
-
odette80
- Viestit: 252
- Liittynyt: 31.03.2010 21:18
Re: Miten kertoa?
Kirjoitin viestin, mutta se katosi johonkin.
Lyhennän nyt sitten: Kirjoita kirje äidillesi. Itse olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa. Isäni on sairas, mutta otti ihan hyvin asian vastaan ja ei "vihaa" minua. Monet ei niinkään ole kiinnostuneita todistajuudesta että samantien teilattaisiin (hömppää mitä todistajat tuputtavat).
Muista että etenet vain omien voimiesi mukaan. Elä taivu mihinkään ilman omaa vapauttasi tehdä mitä haluat. Itse melkein huusin vanhemmille jotka tulivat käymään. Eivät osanneet sanoa mitään. Harmiksi toinen oli hyvä kaverini. Hän kyllä tajusi, mutta toinen luki sitä tuttua litanjaa.
Lyhennän nyt sitten: Kirjoita kirje äidillesi. Itse olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa. Isäni on sairas, mutta otti ihan hyvin asian vastaan ja ei "vihaa" minua. Monet ei niinkään ole kiinnostuneita todistajuudesta että samantien teilattaisiin (hömppää mitä todistajat tuputtavat).
Muista että etenet vain omien voimiesi mukaan. Elä taivu mihinkään ilman omaa vapauttasi tehdä mitä haluat. Itse melkein huusin vanhemmille jotka tulivat käymään. Eivät osanneet sanoa mitään. Harmiksi toinen oli hyvä kaverini. Hän kyllä tajusi, mutta toinen luki sitä tuttua litanjaa.
-
synniton
- Viestit: 43
- Liittynyt: 07.07.2010 18:04
Re: Miten kertoa?
Muistaakseni edellisellä kerralla kun näin äitini, hän sanoi että tuli mitä tuli, minä tulen aina olemaan hänen lapsensa. Jossain sydämeni sopukoissa kyllä tiedän, ettei äiti minua hylkäisi kokonaan, mutta ajatus siitä, mitä surua äiti tuntisi aina kun ottaisin yhteyttä, tuntuu pahalta. Tiedän, että kyse on omasta elämästäni, mutta tuntuu silti pahalta, kun tietää aiheuttavansa toiselle unettomia öitä ja pohjatonta surua.odette80 kirjoitti:Kirjoitin viestin, mutta se katosi johonkin.
Lyhennän nyt sitten: Kirjoita kirje äidillesi. Itse olen ollut aika samanlaisessa tilanteessa. Isäni on sairas, mutta otti ihan hyvin asian vastaan ja ei "vihaa" minua. Monet ei niinkään ole kiinnostuneita todistajuudesta että samantien teilattaisiin (hömppää mitä todistajat tuputtavat).
Muista että etenet vain omien voimiesi mukaan. Elä taivu mihinkään ilman omaa vapauttasi tehdä mitä haluat. Itse melkein huusin vanhemmille jotka tulivat käymään. Eivät osanneet sanoa mitään. Harmiksi toinen oli hyvä kaverini. Hän kyllä tajusi, mutta toinen luki sitä tuttua litanjaa.
-
RaM
Re: Miten kertoa?
Sinun on kyettävä luopumaan jo viimein isästäsi ja äidistäsi. Et elä heitä varten. Tämä ei tarkoita tylyyttä tai suhteiden katkaisemista sinun puoleltasi vaan rohkeutta elää omaa elämääsi. Heidän tehtävänsä on rakastaa sinua aina - tapahtuu mitä tapahtuu. minä kolmen lapsen isänä voin kokemuksesta sanoa, etten voisi mistään syystä luopua lapsistani (jo aikuisia). He eivät voi tehdä mitään niin pahaa, että heidän isänään ja kasvattajanaan hylkäisin heitä.
Aloita selvittelemällä se ensimmäinen petos - avokkiasi kohtaan. Kerro mitä seuraa kun kerrot vanhemmillesi tilanteestasi.
Yhdessä kestätte sitten paremmin sen toisen selvittelemisestä syntyvät haasteet. Sinun ei tarvitse kärsiä yksin tai pahimmassa tapauksessa vaarantaa omaa suhdettasi.
Aloita selvittelemällä se ensimmäinen petos - avokkiasi kohtaan. Kerro mitä seuraa kun kerrot vanhemmillesi tilanteestasi.
Yhdessä kestätte sitten paremmin sen toisen selvittelemisestä syntyvät haasteet. Sinun ei tarvitse kärsiä yksin tai pahimmassa tapauksessa vaarantaa omaa suhdettasi.
-
synniton
- Viestit: 43
- Liittynyt: 07.07.2010 18:04
Re: Miten kertoa?
Näin täytynee tehdä. Kiitos. <3RaM kirjoitti:Sinun on kyettävä luopumaan jo viimein isästäsi ja äidistäsi. Et elä heitä varten. Tämä ei tarkoita tylyyttä tai suhteiden katkaisemista sinun puoleltasi vaan rohkeutta elää omaa elämääsi. Heidän tehtävänsä on rakastaa sinua aina - tapahtuu mitä tapahtuu. minä kolmen lapsen isänä voin kokemuksesta sanoa, etten voisi mistään syystä luopua lapsistani (jo aikuisia). He eivät voi tehdä mitään niin pahaa, että heidän isänään ja kasvattajanaan hylkäisin heitä.
Aloita selvittelemällä se ensimmäinen petos - avokkiasi kohtaan. Kerro mitä seuraa kun kerrot vanhemmillesi tilanteestasi.
Yhdessä kestätte sitten paremmin sen toisen selvittelemisestä syntyvät haasteet. Sinun ei tarvitse kärsiä yksin tai pahimmassa tapauksessa vaarantaa omaa suhdettasi.
-
Kynsilakka
- Viestit: 107
- Liittynyt: 21.01.2010 17:24
Re: Miten kertoa?
Valmistaudu myös vastaamaan kysymykseen, mikset ole kertonut asiaa aikaisemmin. Äidillesi (yleensä vanhemmille) voi olla kovin asia ettei ole mitään kerrottu, se tuntuu luottamuspulalta. Ja ensireaktio ei aina ole se lopullinen kanta, kun alkujärkytyksestä pääsee niin asian hyväksyminen on helpompaa. Tsemppiä sinulle.
-
Vieras
Re: Miten kertoa?
"kovin asia ettei ole mitään kerrottu, se tuntuu luottamuspulalta"
-voi olla, tässä voi olla paikallaan ihan täysi avoimuus. että vaikka ehkä ei ole ennen tullut ajatelleeksi, niin nyt tuntuu että äitiyden ja lahkoedustajuuden roolit ovat niin sekaisin, että niitä ei ole eroitettavissa ja että lahko ja lahkoedustajuus on niin pelottava asia että puhuminen ei ole helppoa. Äiti itse on valinnut lahkoedustuksen, millä voimassa olevalla opilla taikka valolla se milloinkin vaatiikaan valvontaan, kurinpitoon, tottelemiseen. itse ei voisi ajatellakaan sellaista lapsuutta omalle lapselleen järjestää kun nyt asiaa siltäkin kannalta ajattelee.
-voi olla, tässä voi olla paikallaan ihan täysi avoimuus. että vaikka ehkä ei ole ennen tullut ajatelleeksi, niin nyt tuntuu että äitiyden ja lahkoedustajuuden roolit ovat niin sekaisin, että niitä ei ole eroitettavissa ja että lahko ja lahkoedustajuus on niin pelottava asia että puhuminen ei ole helppoa. Äiti itse on valinnut lahkoedustuksen, millä voimassa olevalla opilla taikka valolla se milloinkin vaatiikaan valvontaan, kurinpitoon, tottelemiseen. itse ei voisi ajatellakaan sellaista lapsuutta omalle lapselleen järjestää kun nyt asiaa siltäkin kannalta ajattelee.
-
synniton
- Viestit: 43
- Liittynyt: 07.07.2010 18:04
Re: Miten kertoa?
Sain eilen kerrottua asian avopuolisolleni, vaikka se olikin vaikeaa. Yllätyksekseni hän otti asian hyvin, eikä suuttunut tai ihmetellyt, miksen ole aikaisemmin kertonut hänelle taustoistani. Hän ymmärsi myös sen, miten vaikeaa on kertoa asia perheelleni ja sanoi, että teen sen silloin kun koen itse olevani siihen valmis. Hänen puolestaan asialla ei ole kuulemma kiire. Suuri kivi putosi sydämeltäni.
Kiitos kaikille tuesta.
Kiitos kaikille tuesta.
-
Markku Meilo
- Viestit: 13450
- Liittynyt: 24.04.2007 10:28
Re: Miten kertoa?
Wautsi, tuollainen henkilö ei voi olla nk. 'läpeensä paha', ei ainakaan ole sellainen mustavalkoinen, jollaiseksi Vt-seura jäsenistönsä kasvattaa.synniton kirjoitti:Yllätyksekseni hän otti asian hyvin, eikä suuttunut tai ihmetellyt, miksen ole aikaisemmin kertonut hänelle taustoistani.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
-
RaM
Re: Miten kertoa?
Tämä on loistava alku. Nyt sinulla on ihminen, johon tukeutua kun teet sen vaikeamman osan.synniton kirjoitti:Sain eilen kerrottua asian avopuolisolleni, vaikka se olikin vaikeaa. Yllätyksekseni hän otti asian hyvin, eikä suuttunut tai ihmetellyt, miksen ole aikaisemmin kertonut hänelle taustoistani. Hän ymmärsi myös sen, miten vaikeaa on kertoa asia perheelleni ja sanoi, että teen sen silloin kun koen itse olevani siihen valmis. Hänen puolestaan asialla ei ole kuulemma kiire. Suuri kivi putosi sydämeltäni.
Kiitos kaikille tuesta.
Jos kaipaat siihen toiseen kohtaamiseen ideoita, niin ota yhteyttä yv:llä. Kerron mielelläni joitain omia näkemyksiäni, miten asiaa voisi hoitaa. Palstalla varmaan muutkin jakavat mielellään omia kokemuksiaan.