Johanneksen poika pyysi mukaan remmiin, siispä tulin tänne foorumille hilluun
Suomi24 (saati H2O) eivät ole napanneet foorumeina pitkään aikaan, vaikka poisjäännin jälkeen Suomi24:lle joskus jotain kirjoittelinkin.Lyhyesti näkykivestä: olen todistajaperheessä kasvanut, teini-ikäisenä kastettu ja muutama vuosi sitten "pois hiipunut". Itse asiassa poisjäämiseni alkoi jo kasteelle menosta. Muutin pois kotoa melko pian kastamisen jälkeen, menin samoihin aikoihin lukioon ja sittemmin yliopistoon, ja opettelin ajattelemaan itse ja kysymään "miksi". (Huomautettakoon tässä, että vanhempani vaativat yliopisto-opintoja, vaikka muuten pienen seurakunnan henki oli luonnollisesti kovasti opiskelua vastaan. Onneksi muutin käpykylästä pois lukioon mennessäni!)
Yliopisto-opintojen aikana siskoni, joka on myös hiipunut pois, sai kiinnostumaan netin jt-kirjoittelusta. Ensin torjuin kaiken toki luopiomateriaalina, mutta noin vuosi ensimmäisen kipinän jälkeen aukaisin muun muassa Suomi24:n uudelleen ja perehdyin asiaan uudella vimmalla. Siltä tieltä ei sitten olekaan ollut paluuta
Viimeinen niitti oli tavallaan se, kun äiti pani (minulle ilmoittamatta) paikalliset jt:t käymään meillä. Asun kaukana vanhemmistani, emmekä ole kovin tiiviisti tekemisissä (ja muuton jälkeen olimme tosi vähän yhteydessä), joten jt:t oven takana oli täysi yllätys. Olin yllättynyt ja vihainen, mutta pyysin heidät käymään paremmalla ajalla, ja toinen todistajanainen tulikin yksinään. Ilmoitin hänelle, että en halua että minua pidetään todistajana, ja jos haluan todistajien käyvän meillä, niin pyydän heidät itse käymään. Sen koommin todistajia ei meille ole yrittänyt
En ole virallisesti eronnut, mutta jostain syystä minusta se ei ole edes tarpeen. En ole käytännössä ollut mukana moneen, moneen vuoteen. Puolisoni ei ole koskaan ollut JT, muttei koskaan ole oikeastaan painostanut mihinkään suuntaan. JT:den käytöstä hän tosin toisinaan ihmettelee.
Sellainen on siis ulkomaan kirjeenvaihtajanne palantír.
