Kenttäpäivä

[Vieras]

Ensin ulkokenttää vanhimman kanssa. Nainen, joka kysyy, oletteko niitä jehovia? Ei kiitos, hän on lukenut niistä niin paljon negatiivista. Vanhin sanoo: "Ei ole kysynyt todistajilta itseltään".

Sitten rappukäytävään taloihin, jossa saa pelätä, että joku tuttu tulee vastaan. Turhia ovikellonrimputuksia. Teen joka ovelta kenttämuistiinpanot, vaikka tiedän, että se on kyseenalainen käytäntö. Ovia paiskataan kiinni toinen toisensa jälkeen. Yksi ei avaa. Kysyn luvan saada tiputtaa lehdet postiluukusta. Nyt voin sentään raportoida pari lehteä.

Väsynyt narkkari pyytää sisään. Valittaa, kun hänen tuntemansa ihmiset ovat niin sellaisia... epärehelllisiä ym. Vanhin lukee UMK:sta: "hetki vain ja jumalatonta ei enää ole". Narkkari loukkaantuu - ajattelee, että vanihin tarkoitti "jumalattomalla" juuri häntä. Tästä voi kuitenkin ehkä saada tutkistelupaikan. Kirjaan puheenaiheet ylös rapun oven sulkeuduttua.

Joku soittaa pianoa. Emme soita kelloa, ettemme häiritsisi harjoitusta.

Siirrymme vanhimman autoon ja pitkän ajomatkan jälkeen tavoittelemme alkoholistia. Puhumme hänen luonaan niitä näitä ja vanhin vie puheenaiheet aina aika ajoin JT-oppiin. Tästä tulee merkintä UK. Ei tuo alkoholisti näistä ole kiinnostunut - seuran takia, haluaa juttukaveria.

Autossa saan vanhimmalta epäsuoraa opetusta: hän kertoo veljestä, jolla oli aina tapana "lisätä jotain toisten puheisiin". Tunnistan itseni: vanhin ei pidä tavasta, että vanhimman puheeseen mitään lisäillään. Hän ajaa minut kotiin. Tunnen suurta vapautuneisuutta. Kotiin vaihtamaan kevyemmät vaatteet päälle. Mutta taas on illalla raahauduttava salille ja Vartitornikin on viivaamatta. Teen lehteeni pikaisia merkintöjä näön vuoksi.

Myöhemmin puhumme salilla kenttäkokemuksista. "Tavattiin sellainen ja sellainen..."

[Johanneksen poika]

Kiitos kokemuksesi kertomisesta. Miten se tuntuikin niin todelliselta ja tutulta.

Siirrymme vanhimman autoon ja pitkän ajomatkan jälkeen.....

Minulle jäi 31 vuoden JT-kokemuksen jälkeen sellainan kuva vanhimmista, että useimmat heistä (eivät kaikki) halusivat ajella autolla pitkin ja poikin aluetta, vaikka tiheästi asutulla alueella olisimme voineet jättää auton parkkiin ja käydä pelkästään ovelta ovelle -työtä. Mutta ei, vanhimmat eivät pitäneet tuosta työstä, he halusivat ajaa autoa ja käydä siellä täällä "lehtipaikoissa" viemässä lehdet. Useimmiten emme tavoittaneet ketään, mutta lehdet postiluukusta ja siinä se.

Hienoilla autoilla on varmasti kiva ajella ristiin rastiin ja "heittää" välillä sinne tänne lehdet. Tämäkö on sitä oikeaa aitoa kenttäpalvelusta? Millaisia muita kokemuksia teille jäi "saarnaajan ammatista"?

[YksinäinenSusi]

No , mulla oli kerran semmoinen kokemus , että eräällä kenttäkaverillani oli niin herkkä omatunto , että kun jouduimme ajamaan pitkästi autolla (jopa ainakin 5 km) talosta toiseen , niin hän sanoi , että täytyy vähän vähentää kenttäajasta tuota autolla ajelun viemää aikaa.
Se vähän ärsytti minua , kun itse olin tottunut raportoimaan myös autolla ajelun viemän ajan.

Sitten menimme kahville hänen luokseen kentän jälkeen.
Hänen vaimonsa sanoi , että hän haluaisi leivinuunin talohon , johon tämä innokas kenttä-ajan vähentäjä sanoi , että "...uudessa järjestelmässä sitten , kun on aikaa rakennella...".

Sitten kerran kuulin Jeppulien suusta sellaisen tosi ihmeellisen kokemuksen , kokouksessa kysyttiin kenttäkokemuksista ja eräs 10 vuotias poika vastasi innokkaasti , että "kierreltiin talosta taloon , ketään ei ollut kotona - no... mentiin kauppaan ja ostettiin kassillinen kaljaa".
Varmaan iskää ja äiskää hävetti , mutta lapsen suustahan se totuus kuuluu.

[Kynsilakka]

Tuttua, ah niin tuttua mutta yhtään en ikävöi kenttää. Juuri tuo kohta kun pitää viedä keskustelussa puheenaiheet aina aika ajoin Jt-oppiin. Se oli niin haastavaa aina pohtia mistä kohtaa saisi nyt jutun käännettyä Jt-oppiin. Ei voinut olla aidosti kiinnostunut ihmisestä, hänen mielipiteistä ja ajatuksista.

[rippeli]

Nuo kenttäpäivät vanhimpien kanssa olivat kieltämättä erilaisia kuin normaalit.
Luulen että ainakin jotkut vanhimmat olivat mielestään keksineet hyvänkin asian, josta paimentaa kenttäkaveria samalla kun siirryttiin ovelta toiselle. Eli vanhin saattoi antaa paimennusta, jonka hän saattoi laskea kenttäajaksi, kun taas kenttäkaveri ihmetteli miksi pitää ajella niin paljon ja pitkiä matkoja.
Olen kertonut aiemminkin, mutta jostain syystä useampikin vanhin oli sitä mieltä, että olen aikamoinen runkkari (siis kirjaimellisesti). Siksipä kenttäreissulla vanhin saattoi kertoa vaikkapa itsestään ja siitä miten pääsi tuosta tavasta eroon. Tai sitten kysyä aivan suoraan, miten käden kanssa menee. Tai sitten saattoi saada saarnan vaikkapa isäpuolen kunnioittamisesta.

Minä olin kylläkin niin katala, että raportoin aina kaiken ajan, mikä meni ekalta ovelta viimeiselle, vaikka oltaisiin ajettu Hangosta Nuorgamiin.

[Vieras]

ketjun aloittajalle

Varoittelehan kuitenkin jos joku rupeaa kuuntelemaan, että ei oikeasti liity lahkoon. Sano suoraan että itsekin ole asialla vain lahkossa olevien sukulaisten ja kavereiden takia, lahkohan on neuvonut muut ihmissuhteet katkaisemaankin

[C.Manson]

"Minä olin kylläkin niin katala, että raportoin aina kaiken ajan, mikä meni ekalta ovelta viimeiselle, vaikka oltaisiin ajettu Hangosta Nuorgamiin."

Minun omatuntoni salli kenttäraportoinnin siitä kun kotiovi kiinni meni lähtiessä ja takaisin kotio tultaessa. Toki järjestetyt kirjassa ja seurakunnan sisällä oli toiset ohjeet. Mutta kyllä minä katsoin asian niin että kun annan omaa aikaani saarnaamistyöhön joka PITÄÄ raportoida niin siihen kuuluu joka hetki kun olen tuossa palveluksessa.
Kyllähän sitä autolla ajoa tuli ja tienraivaajien kanssa kahvilassa käytyä. Kaiken tuon raportoin koska uhrasin siinä omaa aikaani.

[YksinäinenSusi]

"Minä olin kylläkin niin katala, että raportoin aina kaiken ajan, mikä meni ekalta ovelta viimeiselle, vaikka oltaisiin ajettu Hangosta Nuorgamiin."

Minun omatuntoni salli kenttäraportoinnin siitä kun kotiovi kiinni meni lähtiessä ja takaisin kotio tultaessa. Toki järjestetyt kirjassa ja seurakunnan sisällä oli toiset ohjeet. Mutta kyllä minä katsoin asian niin että kun annan omaa aikaani saarnaamistyöhön joka PITÄÄ raportoida niin siihen kuuluu joka hetki kun olen tuossa palveluksessa.
Kyllähän sitä autolla ajoa tuli ja tienraivaajien kanssa kahvilassa käytyä. Kaiken tuon raportoin koska uhrasin siinä omaa aikaani.

Olen erittäin paljon samaa mieltä kanssasi , omaa aikaa se kaikki tosiaan vie ja jos tarkkoja ollaan niin täytyyhän kenttäpalvelukseen valmistautuakkin ja sekin vie aikaa kun ovilorut opetellaan ja suihkussa käydään ja syödään ennen lähtöä , kaikki tämä on myös omasta ajasta pois , koska ne tehdään siksi , että PITÄÄ tehdä. Eihän sitä kentälle voi syömättä ja likaisena lähteä ja valmistautumatta.

Että siksi on kyllä oikeudenmukaistakin ajatella , että kenttäaika alkaa siitä , kun kotiovi menee kiinni.

[YksinäinenSusi]

Kerran meni kentällä tosiasiallisesti ööveriksi. Oltiin yltiöuskovaisia ja mentiin hulluna liikkeestä liikkeeseen levittään lehtiä.

Ja silmät pyöreinä hullun kiilto silmissä sitten mentiin Ossuuspankkiin ja sen portaikossa olevasta ovesta - vain henkilökunnalle - sisään.
Siellä oli jotain keittiö tiloja ja jokin tärkeä johtokunnan kokous ja ei tajuttu kääntyä kantapäillämme , vaan piti ängetä touhukkaasti sinne höpiseen.

No Ossuuspankin johtaja ryhtyi ihmeissään nousemaan ylös tuoliltaan ja toiset 10 muuta johtajaa tuijottivat ihmeissään meitä.
Ja se hullu vanhempi Jehovan todistaja , joka oli kaverini rupes aivan hulluna paasaan sille johtajalle lehdistä , ja siitä että Harmagedon on aivan lähellä ja nää lehdet auttas teitäki ymmärtään , missä ajassa eletään , että pelastus Harmagedonissa jne...

No Johtaja siihen sanoi kuuluvasti ja vihaisesti , että "Vähintään !!!"

Siihen se mun kenttäkaveri sanoi , että viimeksikin otit lehdet kun tarjosin sinulle niitä portaikossa !

Kaikki oli aivan äimän käkenä johtokunnasta.

Sitten vasta ymmärsimme kääntyä kantapäillämme ja lähteä kävelemään , kun olimme häirinneet johtokunnan kokousta , kuten hullut vain voivat häiritä mitä tahansa tärkeää kokousta.

No, eihän tässä ketään tapettu , mutta melko varmaa on , ettei tuo pankinjohtaja enää suhtautunut sen jälkeen Jehovan todistajiin suosiollisesti. On se nii hirveetä tämmönen...että Saatana sentään , että tämmösenki idiootin pitää elää ja paskantaa täälä maailmassa.
Oon mää nii vihane ittellein...

Mutta eipä se haittaa nyt kun tiedän , ettei se ollutkaan totuutta , niin voin huokaista helpotuksesta , eikä tarvii pelätä "tulta ja tulikiveä" Jehovan kädestä.

No nyt olen kertonut erään hävettävimmistä kokemuksista , tunnustanut sen pois sielustani . Pankaa toki paremmaksi jos pystytte , epäilempä ettette pysty.

[Jaakko Ahvenainen]

Ihan hupaisa kertomus, ei siinä mitään ja OP:n johtokunta varmaan jatkoi kokoustaan välikohtauksesta virkistyneenä. Tuskinpa tuo pankkijengiä pahemmin pisteli, pikemminkin saivat hauskaa itselleen. Toki moinen jää itseä kaivelemaan, mutta sattuuhan näitä.
Sitä vain jäin miettimään, millainen kokemus tuo olisi ollut esim. ev.lut seurakunnan työntekijäpalaverissa tai koulutustilaisuudessa. Tuskin kovin kummoinen juttu. Ensin kenties oltaisiin hieman närkästytty, mutta lopulta naurettu makeasti päälle. Takuulla juttu olisi aiheuttanut pikku keskeytyksen ohjelmasta ja hetkinen oltaisiin käytetty jehovantodistajuudesta keskusteluun.

[walter]

Jarkkeparkke..tuo oli hauskin kenttäkokemus pitkään aikaan.Miksei tollasia koskaan kuullut salilla.

Ymmärrän kyllä hyvin,ettet itse ole kokenut sitä niin hauskana,mutta OP:n porukalla oli todennäköisesti ensihämmennyksen jälkeen naurussa pitelemistä.Ajattele positiivisesti sitä hupia jonka heille näin soitte.

[ex palv.valvoja]

Jättiläisemakko meinasi laittaa mut poskeensa vuonna 1969 Lavialla erään maatalon pihalla.Ihmettelin kun kenttäkaveri lähti juoksemaan autoa kohti ja jätti mut paasaamaan omakotitalon rappusille.Oven avaaja vain hymyili vienosti ja minä luulin että se oli kiinnostunut.Paasasin vain enemmän,kunnes tunsin kummaa nykinää toisessa housunlahkeessa.Käännyin katsomaan ja karjaisin.Siinä oli noin 2 metrinen,metrin korkea kuolaava emakko.Noin kolmessa sekunnissa istuin autossa ja jätin ovenavaajan nauramaan talon rappusille.

[Vieras]

OP:ssa suhtautuminen riippui omista asioista. Jos oli vaikea aika tai tilanne, niin siinä sai vuoron saada jt:t kiukun ja kiroukset osalleen. Jos taas käsiteltiin entistä parempaa tuloskatsausta, niin jt:t mukavasti toivat vielä lisänaurut.

Vastahan se oli jossain liiketoimintalehdessä vanhan mestarin ohje, että huono uutinen kerrottiin pomolle kun tämä oli syönyt hyvin ja ehtä ottanut kahvin konjakillakin

Mukavaa olisi tietysti kun aktiivitodistajat saisivat jostakin tuollaisen suhteellisudentajun, joka nyt on kertojalla, ja tietysti perehtyisivät veljesseuran antiin ja...

[Vieras]

Kerran talon pihalla humalaiset tytöt tulivat pyytämään, että siunaisimme heidät ja sellainenhan ei JT:lle käy! Ja kerran oli toiset tytöt lukittuneet talonsa parvekkeelle ilman avaimia ja jaouduimme järjestämään heille apua. Lehtiä ei annettu - edes.

[YksinäinenSusi]

Eräs kenttäkokemus sai minut ihmettelemään suuresti , minun veljeni oli kiinnostunut ja kovasti pyrki kohti Jehovantodistajuutta.
No , hän kertoi että kun he olivat olleet kentällä toisten JT-nuorten kanssa , niin nämä laittoivat autostereot soittamaan Heviä , vaikka siitä oli varoitettu , että se oli saatanallista musiikkia.

No , veljeni murehtui tästä , eikä enää ponnistellutkaan kohti Jehovantodistajuutta niin kovasti.

Että tällainen käänteinen kenttäkokemus oli oikeastaan hyvä siinä mielessä , että se avasi veljeni silmät.
Hän myös alkoi ajatella enemmänkin kriittisesti asioita , mutta ei kyennyt heittämään päälle kriittistä vaihdetta kokonaan.
Ja kuitenkin sitten , kun nämä Jehovantodistajuusasiat sekoittivat hänen valmiiksi sairasta mieltään , niin hän lopulta sitten "otti kaikki lääkkeet kerralla".
Hänkin pelkäsi Jehovaa , kun ei voinut tupakasta päästä eroon kokonaan.
Hän pelkäsi Jehovaa jopa niin paljon , että meni ukonilmalla sängylle ja peitti päänsä tyynyn alle , se olikin kova ukonilma silloin.

Haudalla siinä sitten rukoilin mielessäni Jehovaa , että hän olisi armollinen ja herättäisi veljeni kuolleista.