Itsellä ei ollut mitään kriteerejä oikeastaan kuin se että on todistaja. Silloinen kumppani löytyi samasta seurakunnasta ja oikeastan "vahingossa" ja muiden "hienoisella" avustuksella. Olihan mulla tietty kuva millaisen miehen itselleni olisin halunnut, mutta lähinnä ulkonäöllisesti, koska tietenkin samaan uskova olisi se ihanne samoine tavoitteineen.
Kriteerinä olisi pitänyt olla jotain muuta, mutta sille ei voi mitään, kun todistajat tykkää "lapsi pareista".
Jos vielä olisin todistaja ja vapaa niin tärkeää olisi miehen ajatus naisesta. Vallan alle ryöhkeästi vaiko tavallaan tasavertainen kumppanuus. En ikinä ottaisi viinaan menevää ja pompottavaa äijää itselleni. Ehkä vanhin ei kuuluisi listalle eikä sellainen yliuskovainen puupölkky vaan asiat oikeihin uomiin laittava, mutta myös rento huumorintajuinen ihminen jonka kanssa voi keskustella ja joka ei ole perheen diktaattori vaan muita huomioon ottava ja tietyissä asioissa ehkä se pää.
Mutta kun en ole todistaja niin suurin kriteeri on se mitä tunnen yleensä ihmistä kohtaan. Ja yleensä mulla osuu nappiin ihmistuntemus. Nykyinen on oikeastaan melkein pelkältä tunnepuolelta valittu mies. Jos järki olisi päättänyt olisin varmasti entisen kanssa ja todistaja. Ja järjetön varmasti
Hengellisyydestä sen verran, että sen varaan ei välttämättä aina kannata kaikkea laskea. Voipi muuttua täysin päinvastaiseksi vuosien kuluessa. Hyvinkin radikaalisti. 
