Luomiskertomus

Jehovan todistajien oppien lähempää tarkastelua

Valvoja: Moderaattorit

RaM

Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja RaM »

Alussa Jumala loi taivaan ja maan. Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä. Jumala sanoi: "Tulkoon valo!" Ja valo tuli. Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

Jumala sanoi: "Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan." Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, ja Jumala nimitti kannen taivaaksi.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

Jumala sanoi: "Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin." Ja niin tapahtui. Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä. Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui. Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

Jumala sanoi: "Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle." Ja niin tapahtui. Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä.
Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

Vaikka miten koittaisin uskoa jonkinlaiseen jumaluuteen; toisen ulottuvuuden henkeen tms., niin raamattuun en voisi enää milloinkaan uskoa. Tuo primitiivisestä maailmankuvasta kumpuava luomiskertomus vaatii niin paljon selittelyä - 'itse asiassa tämä tarkoittaa sitä että...' - , etten millään kykene sitä nielemään jumalallisena viisautena.

Miksi niin monelle länsimaiselle ihmiselle usko jumaluuteen merkitsee automaattisesti myös uskoa raamattuun jumalan sanana?
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3702
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Laitetaan tähän nyt tasapuolisuuden vuoksi rinnakkaiskertomus Kalevalan mukaan:

* * * * *

Tuli sotka, suora lintu;
lenteä lekuttelevi
etsien pesän sijoa,
asuinmaata arvaellen.

Lenti iät, lenti lännet,
lenti luotehet, etelät.
Ei löyä tiloa tuota,
paikkoa pahintakana,
kuhun laatisi pesänsä,
ottaisi olosijansa.

Liitelevi, laatelevi;
arvelee, ajattelevi:
"Teenkö tuulehen tupani,
aalloillen asuinsijani?
Tuuli kaatavi tupasen,
aalto vie asuinsijani."

Niin silloin ve'en emonen,
veen emonen, ilman impi,
nosti polvea merestä,
lapaluuta lainehesta
sotkalle pesän sijaksi,
asuinmaaksi armahaksi.

Tuo sotka, sorea lintu,
liiteleikse, laateleikse.
Keksi polven veen emosen
sinerväisellä selällä;
luuli heinämättähäksi,
tuoreheksi turpeheksi.

Lentelevi, liitelevi,
päähän polven laskeuvi.
Siihen laativi pesänsä,
muni kultaiset munansa:
kuusi kultaista munoa,
rautamunan seitsemännen.

Alkoi hautoa munia,
päätä polven lämmitellä.
Hautoi päivän, hautoi toisen,
hautoi kohta kolmannenki.

Jopa tuosta veen emonen,
veen emonen, ilman impi,
tuntevi tulistuvaksi,
hipiänsä hiiltyväksi;
luuli polvensa palavan,
kaikki suonensa sulavan.

Vavahutti polveansa,
järkytti jäseniänsä:
munat vierähti vetehen,
meren aaltohon ajaikse;
karskahti munat muruiksi,
katkieli kappaleiksi.

Ei munat mutahan joua,
siepalehet veen sekahan.
Muuttuivat murut hyviksi,
kappalehet kaunoisiksi:
munasen alainen puoli
alaiseksi maaemäksi,
munasen yläinen puoli
yläiseksi taivahaksi;
yläpuoli ruskeaista
päivöseksi paistamahan,
yläpuoli valkeaista,
se kuuksi kumottamahan;
mi munassa kirjavaista,
ne tähiksi taivahalle,
mi munassa mustukaista,
nepä ilman pilvilöiksi.

Ajat eellehen menevät,
vuoet tuota tuonnemmaksi
uuen päivän paistaessa,
uuen kuun kumottaessa.

* * * * *

Lähde: http://www.piksu.com/spiritual/tekstit/ ... ukaan.html

* * * * *

Asiasta vähän laajemmin: http://runeberg.org/kalevala/
RaM

Re: Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja RaM »

Samanarvoisia kertomuksia. Yhtä tosia molemmat.
Vieras

Re: Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja Vieras »

"luomiskertomus vaatii niin paljon selittelyä" -Aineskin nykyihmiselle. Onko tarina sitten ymmärrettävä aikansa perustiedoilla, käsityksillä, sanavarastolla ja kärsivällisyydellä varustetulle luolamiehelle kerrotuksi.
Ariadna
Viestit: 2177
Liittynyt: 28.04.2007 10:16

Re: Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja Ariadna »

RaM kirjoitti:Tuo primitiivisestä maailmankuvasta kumpuava luomiskertomus vaatii niin paljon selittelyä - 'itse asiassa tämä tarkoittaa sitä että...' - , etten millään kykene sitä nielemään jumalallisena viisautena.
Juuri niin, ja mihin pimeyteen se johtikaan, kun kristinusko sammutti kaiken älyllisen pohdinnan.
Stoalaiset filosofit olivat tasapainoisia pohtijoita, jotka kiellettiin kirkon taholta ja heidän kirjojaan tuhottiin tuhansittain, johtuen myös syystä, että kirjoitukset sisälsivät kaiken sen moraalisen viisauden joka mukamas tuli kritittyjen taholta.

Viimeisimmän viisaan stoalaisen filosofin toisella vuosisadalla eläneen Marcus Aureuliuksen kirjoituksista saa kuvan mihin järjen käyttö päättyi. Seuraavat ajatukset tulivat mieleen koskien aihetta.

Hän uskoi, että "koko maa on vain piste maailmankaikkeudessa ja kuolema kuten syntymäkin luonnon on salaisuus, samojen alkuaineiden yhtymistä ja eroamista.

Ja kysyy voiko mitään tapahtua ilman muuttumista? Jatkaa näin: Voiko kaikkeus rakastaa mitään sitä enemmän ja voiko mikään olla sille soveliampaa? Voitko kylpeäkään puiden muuttumatta? Voitko ravita ruuan muuttumatta? Voiko mikään hyödyllinen saavuttaa huippunsa ilman muutosta?

Kaikkeus valmistaa kaikesta olevaisesta niin kuin vahasta milloin hevosen, milloin sulattaa sen ja valmistaa aineesta puun, milloin pienen lapsen tai jonkun muun. Kaikki säilyvät vain hetken.

Laatikko ei voine pitää minään pelottavana asiana, että se hajoitetaan, ei myöskään hyvänä, että se naulataan kokoon.
Opi tieteellisesti tutkimaan muutoksia, harjoittele sitä aina, sitä mikään ei sen paremmin saa ihmistä jalomieliseksi.."
Tässä vain jotain kohtia kirjasta ITSE-tutkisteluja, joka on monessa suhteessa avartavampaa kuin Raamatun tutkiminen Vartiotornin avulla.
RaM

Re: Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja RaM »

Vieras kirjoitti:"luomiskertomus vaatii niin paljon selittelyä" -Aineskin nykyihmiselle. Onko tarina sitten ymmärrettävä aikansa perustiedoilla, käsityksillä, sanavarastolla ja kärsivällisyydellä varustetulle luolamiehelle kerrotuksi.
Jehovan todistajien mukaan ihmiset olivat tuolloin lähempänä täydellisyyttä kuin nykyisin. Myös älyltään eli ei missään tapauksessa mitään luolamiehiä tai nykyihmistä heiveröisemmällä aivomassalla varustettuja.
RaM

Re: Luomiskertomus

Viesti Kirjoittaja RaM »

Ariadna kirjoitti: Juuri niin, ja mihin pimeyteen se johtikaan, kun kristinusko sammutti kaiken älyllisen pohdinnan.
Se on ollut kirkon elinehto. Sitä ei voine siitä syyttää vaan todeta vain sen toimineen niillä edellytyksillä, joita sillä on ollut. Ei kristrinuskokaan halua jouduttaa omaa tarpeettomuuttaan.
Vastaa Viestiin