Lehtiveli kirjoitti:
Haluaisitko vielä kertoa, miten kauan tutkit, mikä sinut "vakuutti" seuran aatteessa ja miten vanhempasi reagoivat asiaan? Kiinnostaisi tietää

Tutkin kolme vuotta, ennen kuin "edistyin" kasteelle. En kysynyt vanhempieni mielipidettä, eikä me paljon puhuttu asiasta. He eivät luultavasti ymmärtäneet koko juttua eikä myöskään sitä minkälaiseksi se sitten osoittautui. Enhän minä muutenkaan keskustele vanhempieni kanssa mistään syvällisestä
En usko että mikään muu vakuutti kuin kivat ihmiset ja yhteisö ja se että opit sai jotenkin selitettyä itselleen järkevästi.
Markku Meilo kirjoitti:Kaksi asiaa tuli mieleen; näin jälkikäteen ja Vt-seurasta hieman enemmän perillä olevana on vaikea hahmottaa tilannetta, jossa aikuistunut ja jt-perheen ulkopuolinen kääntyy. Mutta niin vaan joskus käy, tosin vähenevässä määrin, ainakin Euroopan protestanttisilla alueilla.
Kyllä niin vain käy. Meillä päin tunsin monta nuorta käännynnäistä, siis sellaista jotka teini-ikäisenä tai nuorena aikuisena liittyivät Jehovan todistajiin. Ehkä käännynnäiset pyörivät omissa piireissään ja "ties-kuinka-monennen-sukupolven-todistajat" pyörivät omissa piireissään. Käännynnäisistä ainakin ollaan vähemmän kiinnostuneita eikä heitä kukaan välitä houkutella takaisin seurakuntaan (oma kokemus).
Nuoriin käännynnäisiin liittyy yhdistelmä idealismi-omien arvojen hakeminen-vähäinen elämänkokemus-kaverien puute-ehkä joku muukin tekijä. Mielestäni nuoret aikuiset ovat varsin helppo kohde tietyllä tapaa kun edellä mainittu yhtälö toteutuu.
Toinen koskee astrologiaa, stadilaisena katson astrologiaa Oikeammaksi Totuudeksi Nils Mustelinin sporalogian.
Sporalogiassa on se jännä, että se toimii, aivan kuten astrologiakin. Ehkä ne molemmat ammentavat voimansa ihmismielen taipumuksesta etsiä (ja tarvittaessa luoda) loogisia yhteyksiä. Uskonnot yleensäkin perustuvat tähän.