Yhden kirjan omistajat

[Johanneksen poika]

Helsingin Sanomat kirjoitti viisaasti 06.10.2010. Pieni ote tekstistä:

Varo ihmistä, jolla on vain yksi kirja. Se kirja voi olla Raamattu, Koraani, Bhagavad-gita, gurun kirjoittama elämänohjekokoelma, Mein Kampf, ruokavalio-opas, Liikunnalla superkuntoon, Kasvata yrttejä parvekkeella, Volkswagenin huoltokirja tai mikä muu hyvänsä.

Yhden kirjan omistajalle ei muita kirjoja varsinaisesti ole olemassa. Juuri tästä syystä hän ei pysty syvästi ymmärtämään sitä yhtäkään.

Lainaus päättyi tähän. Se on luettavissa kokonaisuudessaan täältä.

Vartiotorniseura ei kannusta Jehovan todistajia lukemaan laajasti muuta kirjallisuutta kuin Brooklynin johdolla tehtyä. Niinpä usein Jehovan todistajien kodeissa kirjahyllyissä on pääosin vain hirmuinen määrä Jehovan todistajien kirjoja ja vuosikertoja. "Maailmallinen kirjallisuus" kun voi olla pahasta. Näin ollen voidaan hieman kärjistäen sanoa, että useilla Jehovan todistajilla on hyllyssään vain "yksi kirja", mistä Hesarin artikkeli varoitti.

Miten on sinun laitasi? Uskallatko näyttää kirjahyllysi? Mitä se kertoo sinusta? Oletko "yhden kirjan" ihminen?

[Markku Meilo]

Oletko "yhden kirjan" ihminen?

Tuskin tästä on kyse, mutta siitä huolimatta en ole. Lukuisten Vt-seuran kirjojen ohella löytyy esimerkiksi valta-, velka-, tili-, kauppa-, rahti-, peru-, osake-, huolto-, data-, käyttöohje-, ohje-, käsi-, pöytä-, sana-, asia-, perustamis- ja vieraskirjoja. Ja tarpeen vaatiessa jokaisesta riisistä saan 20 nykyistä kirjaa (vanhempia kirjoja peräti 20,83333333 kpl).

[Ariadna]

Varo ihmistä, jolla on vain yksi kirja.

Minua ei nähtävästi tarvitse varoa lainkaan, sillä hyllyssäni on 20 m kirjoja

[Natsku]

Mulla on kolme kirjahyllyä täpötäynnä kirjoja, neljäs kirjahylly pitäisi hankkia. Olen lukutoukka... VT-kirjallisuutta ei ole yhdenyhtä kirjaa.

[Vieras]

Oon kirjastojofani, vankkumaton kannattaja jopa laajentamisen puoltaja. Olisihan esim. se jotain kun eläkeläisväestön sanotaan lisääntyvän, kun saisivat tavata oman korttelin pikku kirjastosalissa, lukaista lethteä, turista ja lainata mahdollisesti istotekstisen, mieluusti lahkosta varottavan teoksen.

[Ch.K]

Helsingin Sanomat kirjoitti viisaasti 06.10.2010. Pieni ote tekstistä:


Miten on sinun laitasi? Uskallatko näyttää kirjahyllysi? Mitä se kertoo sinusta? Oletko "yhden kirjan" ihminen?

No ei ole kirjahyllyä. Kaapissa on "Samvetskris, Guds tider och stunder i Vakttornets förkunnelse" ja on vissiin joku raamattukin.
Seuran lehdet ja kirjaat on hävitetty tai hävitetään sen mukaan ku jostain vintiltä ilmestyy.

Nojoo onhan mulla Wathtowerin ruottinkielinen 2009 romppu koneella ja The gentile times reconsidered +Crisis of consiense

Luen mielummin tietokoneruudulta kun kirjasta.

[Jaakko Ahvenainen]

Sillä tuskin on merkitystä, kuinka monta metriä kirjoja on hyllyssa, oleellisempaa lienee niiden sisältö. Eräs työkaverini kehui kerran lukeneisuuttaan: Sanoi lukeneensa kaikki Jane Greyn kirjat, ei siis Henrik VII:n tyttärentyttären tyttären, vaan jonkin kioskikirjailijan länkkärilorut joskus 1960-luvun alkupuolelta.

Oma "kirjastoni" on kovin suppea, eikä montaakaan nidettä sisällä, joten en voi hyllymetrillä kehua. Kenties muutama löytyy.

Edit: korjattu kirjoitusvihreitä.

[Johanneksen poika]

Sillä tuskin on merkitystä, kuinka monta metriä kirjoja on hyllyssa, oleellisempaa lienee niiden sisältö.

Tuo on tietysti totta. Monilla on hyllyssään lukemattomia kirjoja. Jos tuo lause tarkoittaa samaa kuin paljon kirjoja, kaikki on vielä OK, mutta jos kirjoja ei ole luettu, ei auta vaikka niitä olisi ziljoona kilometriä. Vain luettu kirja on lisännyt pään sisäistä sivistystä tai aikaansaanut iloa viihteen muodossa. Eräs kirjailija kertoi kerran TV-haastattelussa, että kirja on valmis vasta kun se on luettu.

Toisaalta joku voi olla hyvinkin lukenut ihminen, vaikka ei omistaisi yhtään kirjaa. Voihan kirjastoista lainata jos jonkinlaista opusta.

Niin tai näin....

[Vieras]

"Jane Greyn" = Zane Greyn ?
" kioskikirjailijan " kioski on oluen ja tupakan ostoa varten ?

"en voi hyllymetrillä kehua" Ei äkkiä osaakaan sanoa, neuvottaisiinko Sanassa vaatimattomuutta ?

Vaikka itellä hylly ei ole pitkä, on siinä kuitenkin lukemattomia kirjoja.

[Jaakko Ahvenainen]

"Jane Greyn" = Zane Greyn ?

Jups. Kiitos oikaisusta. Muistin väärin, kuinka nimi lausutaan. Zane Greystä oli kysymys. Yhden kirjan, en muista, minkä, olen joskus pentuna lukenut. Minusta se oli roskaa, mutta onhan muitakin näkemyksiä. Näin se muisti pelaa. Puoli vuosisataa on tehnyt tehtävänsä.

Ei äkkiä osaakaan sanoa, neuvottaisiinko Sanassa vaatimattomuutta ?

Ainakin sen sanotaan kaunistavan. Minä en ole kaunis en liioin komea.

Vaikka itellä hylly ei ole pitkä, on siinä kuitenkin lukemattomia kirjoja.

Todennäköisesti useimmilla on näin.

Lisäys: kaksi viimeisintä kommenttia

[Vieras]

"Todennäköisesti useimmilla on näin." Tusinatavaratahan tässä

[Jaakko Ahvenainen]

Tässä nenäni edessä on yksi, jota lueskelen. Sen ensimmäinen luku on osuvasti otsikoitu: "Olen pannun sanani suuhusi". Opuksen koodinimi on jr-FI, präntätty Saksassa 2010. Epäilemättä viime kesän konventtikirja. Tapaan saada näitä lahjaksi. Näin kirjasto karttuu.

[Jaakko Ahvenainen]

Tietenkin tämän otsikon alla saattaisi voida aloittaa "kirjallisuuskriitikoiden" keskustelun, koskien nimenomaisesti näitä "yksiä" kirjoja, ja kuten tiedämme, kirjallisuuskritiikki ei missään nimessä ole yksinomaan negatiivista, vaikka tietenkin, no ymmärrättehän...
Mahtaisiko olla mielekästä aloittaa joistakin näistä nuoremmista ja yhdestä kirjasta kerrallaan, ettei vallan sekaisin mene tämä kirjallisuuskriitikkona oleminen. Jehovakin on järjestyksen Jumala, jos tätä kysytään.

[Vieraas]

Luin tänään artikkelin, jossa kerrottiin vanhempien esimerkin vaikuttavan lasten kirjaston käyttöön pitkälle aikuisuuteen. Jokainen aikuinen voi tietysti itse pitäytyä pelkässä JT-kirjallisuudessa, mutta tässäkin asiassa lasten valintojen tiukkapipoinen rajoittaminen on mielestäni väärin. Muistan uskossaan nuoren ja innokkaan pariskunnan viimeisestä JT-seurakunnastani. He paasasivat kirjantutkisteluryhmässämme siitä, miten turhaa on mitään satukirjoja lapsille antaa, "kun meillä on niin hienoa kirjallisuutta. Ne kyllä riittävät." Pariskunta oli luonnollisesti lapseton, siitä suuri asiantuntemus. Julmaa touhua, sanoisin.

Itseäni JT-äiti vei pienestä pitäen kirjastoon, mistä olen loputtomasti kiitollinen. Ylenmääräinen lukeminen ja uteliaisuus sai osaltaan minut lopulta tajuamaan, miten suuren kusetuksen uhri olin ollut.

Helsingin Sanomat kirjoitti viisaasti 06.10.2010. Pieni ote tekstistä:

Varo ihmistä, jolla on vain yksi kirja. Se kirja voi olla Raamattu, Koraani, Bhagavad-gita, gurun kirjoittama elämänohjekokoelma, Mein Kampf, ruokavalio-opas, Liikunnalla superkuntoon, Kasvata yrttejä parvekkeella, Volkswagenin huoltokirja tai mikä muu hyvänsä.

Yhden kirjan omistajalle ei muita kirjoja varsinaisesti ole olemassa. Juuri tästä syystä hän ei pysty syvästi ymmärtämään sitä yhtäkään.

[Vieras]

"mitään satukirjoja lapsille" -Niinpä. Ehkä se on suhteellisuudenkin kysymys. Kumma kyllä Aku Ankkakaan ei ole pelkästään "satua", samainen Helsingin Sanomat on aikoinaan kirjoittanut, että kaikki eivät, sanotaan täysin ymmärrä" A.A:aa, koska, sanottiin, siinä on tosiasiapohja, eli kaikki mikä voisi olla totta, myös on totta mutta joillekin siitä jää osa vieraaksi.

Kivat sadut ovat aina paikallaan, ja eläinsaduista onkin helppo siirtyä enemmän eläimistä kertoviin kertomuksiin. Kirjastossa on myös esim. kemian kokeita esitteleviä kirjoja, tehtäviksi keittiöstä löytyvillä välineillä.

Tuosta valaistumisesta kusetuksen päälle varmaankin moni olisi utelias, olisiko ihan yksilöityjä lukuelämyksiä joihin asian kykenisi yhdistämään. Tokihan lukeminen vaikuttaa pitkäjänteisesti mieleen silläkin tavoin että maailmankuva vain jotenkin muuttuu, esim. juuri jotkut lahkolaiset rupeavat vaikuttamaan yksinkertaisilta ja rupeaa tajuamaan ulkokultaisessa lahkoroolissa raadollisuutta, jopa paheellisuutta takana.