Raamattu - Jumalan henkeyttämä sana(ko)!

[Jaakko Ahvenainen]

Tiedän ärsyttäväni monia niistä foorumin uskovaisista lukijoista ja kirjoittajista antamallani otsikolla. Tarkoitukseni on herättää keskustelu siitä, mitä Raamattu itse asiassa sisältää. Onko se Jumalan Sanaa, ja jos, missä määrin tai ellei, miksi ei ja mitä muuta tähän sisältyy. Sanon kuin Paavali: "Kun minä olin lapsi, niin minä puhuin kuin lapsi, minulla oli lapsen mieli, ja minä ajattelin kuin lapsi; kun tulin mieheksi, hylkäsin minä sen, mikä lapsen on." (1. Kor. 13:11).

Tämä sisältää idean hengellisestä (tai ei hengellisestä) aikuisuudesta, siis milloin minusta tuli aikuinen tässä suhteesssa. Puhun nyt itsestäni. Lapsena ollessani minä en omannut minkäänlaista kritiikkiä sen suhteen, mitä aikuiset minulle sanoivat. Kotini ei ollut uskonnollinen, eikä meillä ollut Raamattua. Alakoulun toisella tai kolmannella luokalla ollessani (näin muistelen) minulle annettiin tehtäväksi lukea koulun joulujuhlassa jouluevankeliumi, jota, totta kai, tuli harjoitella myös kotona.

Onnekseni vanhemmiltani löytyi Uusi testamentti, jonka sodanjälkeisessä pulassa olivat avioliittoon mennessään saaneet vihkilahjaksi seurakunnalta (ev.lut.). Tästä löytyi myös jouluevankeliumi. Ensimmäinen varsinainen kokoraamattu tuli perheeseemme myötäni ollessani kymmenen- yhdentoista. Sekin hieman haparoiden ja pakosta, kallis kirja rahallisestikin köyhään perheeseen, mutta hankittiin. Näet oppikouluni ensimmäisellä luokalla tätä edellytettiin oppikirjana uskontotunneilla. Tästä alkoi perehtymiseni Raamattuun.

Jokainen sana mitä siitä luin pidettiin absoluuttisena totuutena. Tämän olin jo alakoulun uskontokirjasta oppinut ja minä uskoin, mitä kansien väliin oli präntätty, koska aikuiset (joita tuli kunnioittaa) niin sanoivat. Minulla oli lapsen mieli ja lapsen vilpittömyydellä minä uskoin. Vielä rippikoulua käydessäni kuusitoistavuotiaana Raamattu oli minulle mitä todellisin ja kiehtovin kirja. Tätä edesauttoi työpaikkani lähin esimies, kelpo Jehovan todistaja ( en silloin tiennyt jehovantodistajuudesta yhtään mitään) Topi Holopainen, kertoen mitä ihmeellisimpiä tarinoita Raamatusta, mitkä sitten kotona koetin tarkistaa, oliko niin ja niin oli.

Topin kunniaksi on sanottava, ettei hän koskaan tuonut esiin jehovantodistajuuttaan tai painostanut minua mihinkään, mutta maalivaraston talven hiljaisina hetkinä keskustelimme Raamatusta hyvin paljon, enkä tätä mitenkään vastenmielisenä kokenut, päin vastoin.

Ensimmäinen kriittinen asenteeni putkahti pintaan kansanopistossa 1965 erinäisten raamattuluentojen yhteydessä, mitkä eivät sinänsä kurssiin kuuluneet, mutta joita niiden ulkopuolella koko opistoväelle (ammatilliset kurssit mukaan lukien) luennoitsivat Suomen parhaat raamatuntuntijat, kuten Aimo T Nikolainen, Elis Gulin, veljensä Lennart Pinomaa, Rafael Gyllenberg, Aarre Lauha, Eino Sormunen, tohtoreita kaikki ja Helsingin yliopiston professoreita Sormusta paitsi, joka oli ollut dosentti, vain joitakin mainitakseni.

Heidän luentonsa käsittelivät Raamatun eri aiheita, sen tutkimusta, sen tulkintaa, sen kritiikkiä, sen historiaa, niin Vanhaa kuin Uutta testamenttia koskien: sanalla sanoen kaikkea mahdollista, mitä näiltä herroilta saattoi odottaa, paitsi etteivät he herroina esiintyneet. Luennon välissä tai sen jälkeen kahden kesken sai esittää mieltään askartamaan jääneitä kysymyksiä ja minä kysyin kahden kesken ja he auliisti ja kärsivällisesti vastasivat minua, vähäistä opiskelijaa, mitenkään halveksumatta hänen tyhmissäkään kysymyksissä. Mikä onni, mikä autuus, mikä riemu, mikä vapaus!

Näin sain alkeet Raamatun tutkimiselleni, mikä on jatkunut hieman vaihdellen, töistäni ja elämäntilanteestani riippuen aina näihin päiviin. Opin vähin erin suhtautumaan Raamattuun kirjana, tutkimaan sitä kiihkotta ja mielenkiinnolla, kriittisestikin, silti uskoani Jumalaan menettämättä. Vielä vuosikymmeniä jälkeenkin päin olen saanut silloin tällöin vaihtaa ajatuksiani näiden entisten opettajieni kanssa ja heidän edesmentyään seuraavien sukupolvien spesialistien. Raamattu on näiden vuosikymmenienkin jälkeen minulle yhä mitä kiehtovin kirja. Tämän esipuheen jälkeen avaan keskustelun aiheesta omalta osaltani.

[RaM]

Avasitpa mielenkiintoisalla tavalla kiinnostavan aiheen Jaska hyvä. Palaan tähän.

[Massetar]

Minulle Raamattu on mielenkiintoista tallennettua historiaa. En tarkoita tällä nyt historiallista faktaa sellaisenaan, vaan lähinnä uskonnollista historiaa ja uskomuksia. Uskovana ihmisenä olen luonnollisesti kiinnostunut Jeesuksesta persoonana. Evankeliumeista ja koko uudesta testamentista saa edes jonkinlaisen käsityksen kyseisestä henkilöstä tai siitä, miten muut hänet kokivat. Paavali on henkilönä myös mielenkiinoinen. Hänen kirjeistään saa hieman käsitystä alkuseurakuntien toiminnasta. Vanha testamentti on minulle lähinnä taustatietoa tuon ajan kulttuurihistoriasta. Onko Raamattu Jumalan henkeyttämä? Jollain tavalla uskon siihen kyllä. Mutta en lähtisi lukemaan sitä kuten "piru raamattua" ja pitämään jokaista sanaa sääntönä tai lakina. Minulle Raamattu herättää enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Tuo mystiikka ja salaperäisyys siinä ehkä kiehtovinta juuri onkin.

[Vieras]

Raamattu on kai jonkun porukan päättämä kokoelma tekstejä. Sitten että onko esim. puuttuva Tuomaan evankeliumi löydetty ja että olisiko tuo porukka ottanut sen samojen kansien väliin.

Kun sanotaan että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin Raamatustahan on kuvapainoksia, se missä on niitä mustaqvalkopiirroksia, joissa väkivallan raakaa esilletuomista ei ole kaihdettu, ja on se (ainakin yksi) värikuvapainos myöskin, uudempi, olisiko 1970 -luvulta.

Tuota Sanan julistamisen sekoittamista ihmisen piirroksiin vierastaa, kuvat helpostikin johtavat mielen harhateille

[Markku Meilo]

Jälleen kerran tuli eteen tilanne, jossa ei voinut olla päättelemättä kuinka paljon helpompaa jumalaan uskominen onkaan silloin kun ei joudu vastailemaan hankaliin kysymyksiin Raamatun arvovallan suhteen.

SPA-palstan vastauksista tuli välittömästí mieleen jehovantodistajuudesta tuttu kiertely ja kaartelu kun ulkopuolinen kysyy Vt-seuran opetusta pian kohtaavassa maailmanlopussa hengissä selviämisestä. Vuosia sitten Jippiillä kovin tuotteliaan Untamon jt-vastaustuotanto ei kattanutkaan aiheesta esitettyä kysymystä. Samoin ovellani vieraillut jt yltyi valehtelemaan, että ”Vt-seura ei koskaan ole opettanut ainoastaan jehovantodistajien selviävän hengissä maailmanlopusta”.

Se taitaa mennä niin, että järjestäytyneessä uskonnossa totuuden syvin olemus ei ole vilpitön halu ottaa selvää asioista, vaan mahdollisuuksien mukaan karttaa tai kierrellä hankalia asioita. Tuntuu riittävän oikein hyvin kunhan vaan itse sanoo itselleen olevansa vilpitön totuudenetsijä.

[Ariadna]

Tuntuu riittävän oikein hyvin kunhan vaan itse sanoo itselleen olevansa vilpitön totuudenetsijä.

Uskovan tie ei ole helppo. Vasta, kun huomaa olleensa höynäytetty yhteen suuntaan ymmärtää etsiä lähteitä, joista huomaa mitä pajunköyttä ihmisille syötetään Juutalaisen eepoksen avulla,

Uuden testamentin osalta tie on niin mutkainen, ettei jumalakaan (jumalat) ole pysynyt mukana.

Aikanaan 140-luvulla, kun Markionilla oli hallussaan alkuperäiseksi katsottu Herran evankeliumi ja Paavalin 10 kirjettä, niin siitäkös kirkkoherrat villiintyivät ja ryhtyivät niitä lisää Jumalan sanana tehtailemaan.

Tuotoksesta syntyi sitten opus, jonka ovat, uskovien mukaan, kirjoittaneet Jumala ja hänen suojelijansa eli kirkon viralliset raamatunkääntäjät.

[Markku Meilo]

Uskovan tie ei ole helppo.

Helpotusta ei ainakaan luulisi tulevan siitä, että henkilö oletetaan tekevän käännynnäisiä, mutta käännyttäjä ei itsekään tiedä tai halua sanoa mihin on toista käännyttämässä.

Vasta, kun huomaa olleensa höynäytetty yhteen suuntaan ymmärtää etsiä lähteitä, joista huomaa mitä pajunköyttä ihmisille syötetään Juutalaisen eepoksen avulla,

Tuotoksesta syntyi sitten opus, jonka ovat, uskovien mukaan, kirjoittaneet Jumala ja hänen suojelijansa eli kirkon viralliset raamatunkääntäjät.

Aivan vastaavilla myyntiväittämillä Vt-seura markkinoi omia painotuotteitaan, kokous- ja konventtiannista puhumattakaan.

[RaM]

luennoitsivat Suomen parhaat raamatuntuntijat, kuten Aimo T Nikolainen, Elis Gulin, veljensä Lennart Pinomaa, Rafael Gyllenberg, Aarre Lauha, Eino Sormunen, tohtoreita kaikki ja Helsingin yliopiston professoreita Sormusta paitsi, joka oli ollut dosentti, vain joitakin mainitakseni.

Jaskan kertomus taustastaan on erinomaisen kiinnostava ja paljon selittävä Jaskan perehtyneisyyttä ajatellen. Tosin olen sitä mieltä, että omalla kohdallani oli vieläkin parempia raamatun tuntijoita opastamassa minua tuntemaan Ainoaa Oikeaa Totuutta. Isäni, jonka raamatun tuntemus ällistytti jopa paria kirkkoherraa; Tahvo Tattari, joka edusti taivaspaikkalaisten parhaimmistoa Beetelinkin mielestä; Erkki Kankaanpää, joka kannusti minua pitämään Beetel-palvelusta päämääränäni. HE olivat todellisia raamatun ja 'totuuden' asiantuntijoita. Ainakin minun mielestäni silloin, kun olin vielä lapsi. Luterilaiset professorit eivät olleet yhtään mitään... korkeintaan matojen ruoaksi joutuvia väärän uskonnon huijareita.

Sitten teologiseen puoleen rationaalisesti ja loogisesti (jota moni palstalaisemmekin minussa inhoaa) asioita tarkastellen.
Massen kanssa olen kokonaan eri mieltä noiden raamatun kahden puoliskon merkityksestä. UT on pelkkää epäraamatullista höpötystä, jonka johtavana kirjoittajana on Paavali. Mies joka tiesi Jeesuksesta oman väittämänsä mukaan vain sen, mitä oli kirkastumis-sokeutumisessaan kohdannut. Ei hänellä ollut minkäänlaista Jeesuksen opetuksiin liittyvää teologista asiantuntemusta, vaan Paavali kehitteli kokonaan oman kreikkalais-juutalaisen Jeesus-liikkeen. Jeesuksen apostoleilla oli vaikeuksia sulattaa ominpäin toiminutta ja adhd-innolla omaa teologiaansa levittänyttä kiihkoilijaa.

UT:n kirjoitukset EIVÄT ole niitä, joihin Jeesus viittasi kirjoituksista puhuessaan ja niistä opettaessaan. Jeesukselle tärkeää oli nimenomaa VT:n teksti. Ne kirjoitukset jotka hänellä oli raamattuna käytettävissään.
Tuo raamattu ei ollut myöskään meidän käyttämämme (katolisen kirkon kiistojen kompromissi) versio, vaan Septuaginta joka sisälsi paljon enemmän kirjoituksia kuin nykyinen masoreettinen versio.

JOS Jeesuksen käyttämä raamattu olisikin jumalan tuottama kokoelma, niin tämä nykyinen sitä tuskin on.

Jehovantodistajamaisesti kysyttyna: tuottiko/saneliko jumala kaiken raamattuun kirjatun tiedon ohjaten kirjoittajien kynää.
Tuskinpa vain. Pelkästään VT:n merkittävin kirjoituskokoelma ja koko juutalaisuuden, islamilaisuuden ja kristinuskon keskeisin kirjoituskokoelma - Mooseksen kirjat - osoittavat ettei niin ole. Sen lisäksi että noissa Mooseksen tuottamissa tarinoissa on runsaasti luonnontieteellisesti kestämättömiä oppeja ja käsityksiä, koko tuotannon syntymekanismi on mitä suurimman hämäryyden peitossa.
Millaisilla välineillä Mooses nuo kirjansa autiomaassa kirjoitti? Mistä kaikki papyrus ja muste? Miten niitä kymmeniä kirjakääröjä kuljetettiin ja säilytettiin vuosikausia mukana?
Mooses ei ole voinut tuottaa tuota raamattuun taltioitua kirjoitusmäärää itse. Nykyisin eksegeettinen tiede onkin tullut tukimuksissaan siihen tulokseen, että ainakin osin nuo kirjoitukset ovat satoja vuosia nuorempaa tuotantoa. Koko raamatun ja ko. uskontojen teologinen selkäranka on siis petosta ja kaikkea muuta kuin jumalan tuottamaa eksaktia tietoa. Noissa Mooseksen tarinoissa heijastuu lähinnä ko. aikakauteen kuuluva tietämättömyys ja sen tuottaamat harhakuvitelmat maailmankaikkeuden rakenteista ja monista muistakin nykytieteelle itsestään selvistä faktoista.
Mitä perusteellisemmin raamatun oppeihin perehtyy, sen huterammaksi niiden jumalinen alkuperä käy.
Siinä olen Massettaren kanssa samaa mieltä, että ainoa selittäjä jonka kautta raamattua voi älykäs nykyihminen edes jotenkin järkeistää, on mystiikka joka itsessään ei kuitenkaan ole asioiden järkeistäjä. Lokeroimalla mielensä mukaan raamatun opetukset kelvollisiin ja kelvottomiin voidaan siitä tehdä edes jossain määrin uskottava, mutta kuinka uskottavaa taas tuo mielivaltaisuuteen perustuva lokerointi on. Ei ainakaan jumaluudesta lähtevää.

Itselleni on nykyisellä tietämyksellä ja ymmärryskyvyllä täysin mahdotonta olettaa taustalla jotain yliluonnollista olentoa, jonka pitäisi lisäksi olla ihmistä paljon viisaampi.

[Vieras]

"taivaspaikkalaisten parhaimmistoa" -Olin jo kirjoittaa että kuinka ne taivaspaikat..., mutta sehän taitaa se ydin olla ilmestyskirjan 144.000 (kelvanneeko yhtä hyvin v. 1914 perusteeksi, ainakin molemmat ovat samansuuntaisia evoluutioltaan, ekaks kekattuja, sitten muunneltuja...)

Mutta taivaspaikkajuttu, jos juuri kukaan ei ole tässä mielessä aiemmin kirjauttanut itseään taivaaseen meneväksi, sellaisesta ei kai ole tietoa, eikä kirjauksia edes raamatuntutkijoiden aikana ? Sitten siis toiminta menee niin, että ensin malli annettu seuralle tiedoksi, sitten ruvettu antamaan kutsuja lahkojäsenille siis Jehova itse antanut kutsun, ja seuralle antamansa tiedon mukaan seuraa vaatii srk-vanhimmista (?) lähtevää ilmoitusta itselleen kutsusta, sitten seura on saanut Jehovalta tiedoksi, että aiemmin 2:sti Jehovan täydeksi ilmoittamat taivaspaikat eivät edelleenkään ole täynnä ja Jehova ilmoittanut (vai lahko päätellyt ?) että kutsutuista on hyvinkin moni ylenkatsonut henkilökohtaista kutsuaan ja valinnutkin, niin, onko seura kertonut ? paratiisia vaiko ikuista kuolemata ?

Olisi mielenkiintoista nähdä vartiotornissa henkilöhaastatteluja näistä kutsun saaneista, kertoohan iltapäivälehdistökin presidentinlinnan kutsun saaneista. Näistä juttelisin jt:n kanssa jos pääsisi jutustelutuokioon.

Kun jahve kävi kehumassa lahkoa v. 1918 niin hän ei vielä tuolloin omaksunut tuota henk.koht. kutsun käytäntöä. Olisiko syy ollut se että raamatuntutkijat eivät olleet taivaseliittiä ? Vai arvasiko jahve heidät vielä krantummiksi taivaaseensa nähden kuin nykyjt:t ?

Miten lie Raamatun pelastumisasiat taivaskutsutun kohdalla, pelastaako usko, saako synnit katumalla anteeksi ? Ei kai lahko ole eri sääntöjä heitä varten julkistanut ?

[Markku Meilo]

Mutta taivaspaikkajuttu, jos juuri kukaan ei ole tässä mielessä aiemmin kirjauttanut itseään taivaaseen meneväksi, sellaisesta ei kai ole tietoa, eikä kirjauksia edes raamatuntutkijoiden aikana ?

En ihan tällä syömisellä päässyt perille mitä tarkoitat, mutta lähdetään siitä, että vasta Vt-seuran raamatuntutkijuuskauden lopussa alettiin kyseenlaistaa nk. suuren joukon taivasosuutta. Eli aina vuoteen 1935 myös suuri joukko oli menossa taivaaseen, mutta olivat uskonsa heppoisuuden takia rupusakkia ja heille oli tyrkyllä ajatuspoliisin virka. Siis suuri joukko oli kakkosluokkaa kuten tänäänkin.

[Massetar]

Massen kanssa olen kokonaan eri mieltä noiden raamatun kahden puoliskon merkityksestä. UT on pelkkää epäraamatullista höpötystä, jonka johtavana kirjoittajana on Paavali. Mies joka tiesi Jeesuksesta oman väittämänsä mukaan vain sen, mitä oli kirkastumis-sokeutumisessaan kohdannut. Ei hänellä ollut minkäänlaista Jeesuksen opetuksiin liittyvää teologista asiantuntemusta, vaan Paavali kehitteli kokonaan oman kreikkalais-juutalaisen Jeesus-liikkeen. Jeesuksen apostoleilla oli vaikeuksia sulattaa ominpäin toiminutta ja adhd-innolla omaa teologiaansa levittänyttä kiihkoilijaa.

Eivätkös nämä näkemyksesi Paavalista, Jeesuksesta ja apostoleista nimenomaan perustu siihen, mitä olet UT:sta lukenut? Eli juuri tästä syystä UT on mielestäni mielenkiintoinen.

[RaM]

Toki UT:ä voidaan pitää mielenkiintoisana ja onhan se osin kertovinaan Jeesuksen opetuksista. Jostain syystä noita opetuksia ei kuitenkaan haluttu laittaa kirjalliseen muotoon kovinkaan pian eli silloin kun asioiden olisi vielä voinut ajatella olevan luotettavasti muistissa. Jos kysyn sinulta mitä kesän 2000 konventissa opetettiin, niin taitaisi jäädä aika heikoksi nuo tiedot. Puhumattakaan siitä jos kysyn 1990 konventin opetuksista. En näe mitään syytä miksi tarinat Jeesuksen puheista olisivat sen parempaa tai tarkempaa tietoa. Jos kysyt minulta mitä 1990 konventissa tai 1980 konventissa oli ohjelmana, niin en kykenisi kertomaan MITÄÄN todellista siitä. Voisin kyllä hatusta keksiä vaikka mitä, varsinkin jos joku vinkkaisi hieman aiheista.

Miksi Jeesuksesta alettiin kirjoittaa juttuja vasta noin paljon jälkikäteen? Alkuun odoteltiin että herra täyttäisi lupauksensa toisesta tulostaan. Kun sitä ei ilmaantunut, piti alkaa kehittelemään jotain korvaavaa henkitoreissaan olleen liikkeen pelastamiseksi.
Evankeliumeita.

[Vieras]

"En ihan tällä syömisellä päässyt perille mitä tarkoitat, mutta lähdetään siitä, että vasta Vt-seuran raamatuntutkijuuskauden lopussa alettiin kyseenlaistaa nk. suuren joukon taivasosuutta. Eli aina vuoteen 1935 myös suuri joukko oli menossa taivaaseen"

Niin, ei kirjautettu taivaaseen menoa, mutta lahkossakin oli tosiaan tuo avointen taivasovien politiikka aikaisemmin. Johonka siis lahkon jahve teki muutoksen mm. että ei mahdu enempää ja siten luopiokristillisten taivaslupaukset ovat vailla katetta. Sitten muutos oli sittenkin mahtuu ne, joille esitän kutsun. Seuraava muutos (taikka koska) jotkut ovat olivat menettäneet kiinnostuksensa taivaspaikkaan.

Elikkä ei kai jt voi noita asioita vakavalla naamalla puhua ja samalla olla sitä mieltä, että nuo viisaudet tuovat hänelle sen leijonankorvantaustan rapsutuspaikan. Vaan jt:n täytyy kieltäytyä puhumasta ? Jolloin hän jäisi postiluukkuun toimitetun vanhojen oppien valokopion varaan ?

[Massetar]

Miksi Jeesuksesta alettiin kirjoittaa juttuja vasta noin paljon jälkikäteen? Alkuun odoteltiin että herra täyttäisi lupauksensa toisesta tulostaan. Kun sitä ei ilmaantunut, piti alkaa kehittelemään jotain korvaavaa henkitoreissaan olleen liikkeen pelastamiseksi.
Evankeliumeita.

Tässä mielessä olen minäkin eri mieltä JT-opin mukaisesta "koko raamattu on-"opetuksesta. Jos Jumala olisi ollut henkeyttämässä tätä kirjasarjaa tai varsinkin sen kokoamista ja säilyttämistä, niin lopputuloksen voisi kuvitella olevan hyvinkin erilainen. Mitä sitten todellisuudessa tapahtui? Varmaankin juuri mainitsemasi takaisintulon odotus hillitsi kirjoitushaluja. Ketä varten niitä olisi kirjoitettu, kun loppu olisi ihan justiinsa tulossa? Toisaalta, voidaan olettaa, että kirjoituksia on myös paljon tuhoutunut matkan varrella. Täällä usein mainittu q-lähde on niitä tunnetuimpia kateissa olevia tekstejä. Ja esim. Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alkujakeissa siitä, miten monet ovat näitä samoja asioita kirjoitelleet, mutta hän nyt kuitenkin päätti lähteä tätä myös kirjoittamaan. Mitä nuo muut tekstit olivat ja missä ovat nyt?

[Ariadna]

Ja esim. Luukas kirjoittaa evankeliuminsa alkujakeissa siitä, miten monet ovat näitä samoja asioita kirjoitelleet, mutta hän nyt kuitenkin päätti lähteä tätä myös kirjoittamaan. Mitä nuo muut tekstit olivat ja missä ovat nyt?

Jo aiemmin mainitsemani Markionin kaanon sisälsi Herran evankeliumin nyt Luukkaaksi nimetyn evankeliumin, erona vain, että siitä puuttui kolme ensimmäistä lukua, jotka siihen on lisätty sekä muutamia muita jakeita.


Samoin Paavalin kirje roomalaisille alkaa siinä toisin jättäen pois 1-7 välissä olevat jakeet, jotka kertovat Jeesuksen lihallisen taustan Daavidista. Markionin isä oli piispa ja näin ollen oli lähempänä alkukristillisyyttä kuin kirkon filosofitaustaiset kirkkoherrat jotka tuomitsivat Markionin harhaoppiseksi.
Mikä sitten on oikeaa alkukristillisyyttä on vaikea sanoa sillä.....

Mitä nuo muut tekstit olivat ja missä ovat nyt?

Kari Kuula muistaakseni mainitsi tutkijoiden tietävän ainakin 30 eri evankeliumia joiden joukosta Markionin kaanonin sijaan ryhdyttiin UT kokoamaan.