Miksi sain mennä kasteelle?

[tumpelo]

Monet kerrat on tullut mietittyä sitä, että miksi piti mennä kasteelle. Jos tuo olisi jäänyt tekemättä, olisi jäänyt paljon tuskaa kokematta. Monesti sitä on koittanut muistella hetkiä, jolloin tuo päätös tuli tehtyä. Ikää oli 14 vuotta ja koko muu perhe aktiivi todistajia, isä esivalvoja, siskot tienraivaajia jne. En koskaan oikeasti ollut kiinnostunut uskon asioista, oli vain tottunut siihen mitä ympärillä oli. En ole koskaan lukenut yhtäkään jt julkaisua kannesta kanteen.

Kastekysymyksien läpi käynti on jostain syystä jäänyt erityisen hyvin mieleen. Suoraan sanottuna en osannut vastata suurimpaan osaan kysymyksistä lähellekkään oikein, ei ollut edes kiinnostanut valmistautua kysymyksien läpikäyntiin etukäteen. Muistan hyvin kun palvelusvalvojan kanssa käytiin kysymyksiä läpi, niin lähes joka kysymyksen jälkeen hänen avustuksellaan käytiin katsomassa vastaus kirjallisuudesta ja sitten se oli mukamas ymmärretty.

Näin jälkeenpäin olen miettinyt, että varmasti perheeni asema seurakunnassa oli osasyynä siihen, että minut "päästettiin" kasteelle läpi sormien. Olen kuitenkin ymmärtänyt, että kasteelle "päästetään" vasta sitten, kun asiat on ymmärretty ja sisäistetty. Ei kovin kummoista pelisilmää olisi vaatinut, että olisi huomannut asian oikean laidan ja olen aika varma, että kyllä tämä huomattiinkin.

Miksi minulle ei sanottu, että katsotaan nyt vielä vuosi eteenpäin tms. En olisi vuodenkaan päästä asioita sen paremmin tiennyt. Jos tapaukseni olisi käsitelty rehellisesti ja suoraselkäisesti kastekysymysten käsittelyn yhteydessä, niin tuskin minusta olisi koskaan jt tullutkaan. Erittäin edesvastuutonta toimintaa varsinkin, kun miettii seuraukset, joita lapsi saa kokea sen jälkeen, kun ei enää toimikkaan "uskonsa" mukaisesti.

Ja kyllähän minä itsekin syyn tiedän tällaiseen toimintaan mutta oikein pöyristyttää, kun asioita oikein ajatuksella jälkeenpäin miettii.

[lavanpalvelija]

No saman töppöilyn tein minäkin aavistuksen nuorempana kuin sinä. Minä koin tekeväni ratkaisuni itse, mutta laitan kuitenkin sen murrosiän tunne-elämän ailahtelujen piikkiin. Rituaali ja sitä seurannut sitoutuminen oli kovasti murhetta tuonut hairahdus. No luulisi elämänkin antavan erheet anteeksi, eihän mitään kehitystä tapahdu jos erehdykset olisivat aivan korjaamattomia kuten tässä meidän tapauksessamme näyttää ilmeiseltä. No moka mikä moka ja seuraamukset sen mukaiset.

[Mag Mell]

Täällä myös aivan sama tarina.
Eihän tuon ikäinen _oikeasti_ ole kykenevä tekemään loppuelämäänsä koskevia isoja päätöksiä, sen takia laissakin on suojaikärajat olemassa erinäisissä yhteyksissä. Päätös voi toki siinä iässä tuntua "omalta", vaikka äärimmäisen harvoin se sitä todellisuudessa on. Kyse lienee loppuviimeksi järjestön pohjattomasta uusien jäsenien tarpeesta, joka nähtävästi pyhittää kaikki keinot. On täysin edesvastuutonta antaa mielenhallinnassa olevan lapsen tehdä tällaisia päätöksiä, jotka eivät edes ole hänen omasta päästään lähtöisin, ja sitten vielä vakavalla naamalla uskotella ratkaisun olleen täysin lapsen oma. Surullisinta tässä on se, että kaikki tapahtuu lapsen vanhempien (joko toisen tai molempien) tietäen, heidän suostumuksellaan, ellei jopa suoranaisella avustuksella.

[ippe]

Täytynee esittää hieman erilainen vastaus... eli en yhdy edellisiin puhujiin . Itselläni vanhemmat eivät edes tienneet että olen menossa kasteelle kypsässä 15 vuoden iässä, joten ainakaan heitä en voi syyttää. Kielsin jopa seurakunnan vanhimpia kertomasta muille, että olen menosa kasteelle ja he osoittautuivat luottamuksen arvoisiksi eivätkä kertoneet siitä eteenpäin, joten oli melkoinen yllätys sukulaisilleni kun nousinkin pompaten pystyyn konventissa.

Itse kävin tiukkoja keskusteluja esivalvojan, palvelusvalvojan ja sihteerin kanssa kastekysymyksistä. Olin sen verran nuori että en osannut kyseenalaistaa heidän vastauksiaan. Tosin minulla kun on hieman jopa ongelmana lukeminen niin olin lukenut suurimman osan seuran julkaisuista. Ne kyseenalaistamiset tulivat vasta myöhemmin Tunnekuohu ei myöskään ollut kyseessä... sen kertonee "teokraattinen urani". Kuitenkin sain luvan kasteeseen koska olin iässä jossa voin tehdä itse oman päätökseni Suomen valtion lainsäädännön mukaan.

Lisäksi täytynee loppukaneetiksi sanoa, että en kadu sitä että ryhdyin todistajaksi, tai mitä olen sinä aikana tai sen jälkeen tehnyt, sillä se on kasvattanut minua ihmisenä ja saanut paljon hyvää aikaan

[Natsku]

On täysin edesvastuutonta antaa mielenhallinnassa olevan lapsen tehdä tällaisia päätöksiä, jotka eivät edes ole hänen omasta päästään lähtöisin, ja sitten vielä vakavalla naamalla uskotella ratkaisun olleen täysin lapsen oma.

Niin, ja tähän vielä se, että kasteelle painostetaan sillä, että toitotetaan sitä, että ellei mene kasteelle, kuolee "pian" koittavassa harmagedonissa.

[lavanpalvelija]

Lisäksi täytynee loppukaneetiksi sanoa, että en kadu sitä että ryhdyin todistajaksi, tai mitä olen sinä aikana tai sen jälkeen tehnyt, sillä se on kasvattanut minua ihmisenä ja saanut paljon hyvää aikaan

Sinä olet selvinnyt poikkeuksellisen hyvin, löydät tällaisesta tilanteesta mielenkiintoisesti kehityksen siemeniä. . Olen myös löytänyt jotain positiivista ja kasvattavaa jehovantodistajuudestani, mutta vaaka omalta kohdaltani kallistuu vahvasti kielteisiin kokemuksiin. Eihän virhe katumalla todellakaan korjaannu. Katkeruuden tunne jota toki yhä vähenemässä määrin itse tunnen-- ei ole kovin kehitystyä tukeva tunne.

Voisitko mainita aivan muutamalla sanalla kuinka jehovantodistajuutesi on sinua kasvattanut ja saanut paljon hyvää aikaa? Tuoko jehovantodistajuutesi ongelmia nykyiseen elämääsi? Miten isäsi ja äitisi on suhtautunut ja suhtautuu nykyisin sinuun?

[YksinäinenSusi]

No mun velipoikaa ei päästetty kasteelle. Hän oli liittynyt teokraattiseen kouluunkin ja kerran töissä ollessaan meni stressaantuneena ihan muina miehinä tupakille tupakkahuoneeseen. No, eiköhän vanhin raota yhtäkkiä ovea ja hämmästy suuresti kun veljeni tupakoi.

Vanhin hämmästyneenä vetäytyy taakseppäin ja lähtee pois sieltä. Veljeni kertoi myöhemmin , ettei vanhin edes tervehtinyt häntä , vaan äkkiä peruutti pois oven raosta tympeä hämmästynyt ilme naamallaan.

Sitten myöhemmin veljeni yritti kasteelle , eivät päästäneet - sanoivat jotain hengellisestä edistymisen tarpeesta.

No veljeni olikin vähän sellainen Raamatun soveltaja-tyyppi , jolla ei aina ollut Vt-seuran opit etusijalla ja hän esitti omia näkemyksiäänkin aika vapaasti. Eihän sitä tietenkään sillain kasteelle pääse.

[ippe]

Muutamalla sanalla niin kuin pyysit. Itse olin koulukiusattu... ja pahemman kerran, eli olin luokan nuorin, pienin ja vielä Jehovan todistaja... You do the math En syyttänyt uskontoani tai vanhempieni uskontoa syyksi. Täytynee sanoa että vanhempieni todistajuus on... kai normaalia... isä on hyvin jyrkkä uskovainen ja äitini enemmän humaani. Äitiini on pitänyt yhteyttä minuun. Tosin hieman vähemmän kuin aikaisemmin. Se ei liene ongelma, sillä en ole muutenkaan kovin sukurakas. Kuitenkin puhumme viikottain puhelimessa. Kotiini en ole tervetullut käymään isäni vuoksi, mutta sen voin sanoa vain siunauksena. Sinne en tahtoisinkaan käydä, kuulostamatta katkeralta.

Kysymys kaksi, eli tuoko Jehovan todistaja tausta ongelmia nykyiseen elämääni? Vastaus kylmästi on: EI. En pidä meteliä menneisyydestäni, eli jos joku kysyy miksi kirjahyllyssäni on VT vuosikerrat vuodesta 1918 alkaen (eng 1879-), niin kerron avoimesti että sukuni on ollut todistajia vuodesta nakki alkaen, vanhempani ovat olleet ko. organisaatiossa mukana elämänsä ajan ja itse olin mukana 35 vuotta tavalla tai toisella. itse kuitenkin tein päätökseni, jouduin erotetuksi ja hyväksyin kokemuksen.

Kuinka todistajuus on kasvattanut minua, voisin sanoa, että johtuen sekä varhaisista kokemuksistani, että myös todistaja-aikaisista tapahtumistani olen kehittänyt vahvan itsetunnon (pelottanee joskus muita). Lisäksi todistaja aikoinani pyrin kehittämään itseäni niin hengellisesti kuin henkisestikin, eli kuten varmaan jo sanoin olin kova lukija ja tutkija, joten huomasin kyseenalaisuuksia joita en alunperin esittänyt. Myöhemmin kun kysyin niistä niin asioista vaiettiin ja sen jälkeen ruvettin piilottelemaan. Kun sitten menin kysymyksissäni liian pitkälle (jopa piirivalvoja ei osannut vastata tyydyttävästi) niin ruvettiin arvioimaan "tasapainoani kristittynä".

Kuitenkin täytynee sanoa, että olen ollut tyytyväinen elämääni tähän asti, enkä mitään vaihtaisi pois, ja tähän jopa puolisoni, joka istuu vieressäni yhtyy

[Vieras]

"itse kuitenkin tein päätökseni," Tuota, toisaalta on aikuisuuteen päässeitä, jotka eivät kuulleet sanaakaan lahkosta, ja sellaisiakin, jotka kuulivat vain kielteistä, mutta yksi äärivaihtoehto on sekin, jossa on kuultu vain pilkallista, ehkä alivarianttina vielä, jossa kuultu taho on vilpittömästi yrittänyt tukahduttaa pilkallisuutta mutta se vain on tullut esiin.

Että tahdonvapaus on ainakin olosuhdealtis.

"VT vuosikerrat vuodesta 1918 alkaen (eng 1879-)" Nuo kiinnostavat ja varmasti tulevat kiinnostamaan vastaisuudessa. Jos joskus haluaa päästä eroon, niin mielellään antaisi tiedoksi ennen kuin heittää roskalaatikkoon, jos saa sanoa.

[lavanpalvelija]

Kuitenkin täytynee sanoa, että olen ollut tyytyväinen elämääni tähän asti, enkä mitään vaihtaisi pois, ja tähän jopa puolisoni, joka istuu vieressäni yhtyy

Sinulla on kaikki hyvin johon jopa puolisosi yhtyy. Omalta kohdaltani tuo kasterituaali oli suuri möhläys, tein myös ratkaisun salassa muilta ihmisiltä. Ainoa positiivinen asia minkä minä uskon saaneeni on se, että koen ymmärtäväni syvällisesti ihmisiä heidän hassunkuriselta jopa mielestäni helposti älyttömältä vaikuttavasta uskonnollisesta tai poliittisesta vakaumuksestaan huolimatta.

Kastevirheestäni jouduin kärsimään mielestäni kohtuuttoman häikäilemätöntä kohtelua jehovantodistajien ja perheeni taholta. Pelkkä aivopesu ei riitä oikeuttamaan tällaista epäihnimillisen tunteetonta suhtautumista.

Kaste-elämyksen vaihtaisin elämästäni pois jos se olisi mahdollista.

[rippeli]

Kastekuulusteluista jäi ieleen se kun kysyttiin, että miten rikoksen tekijän pitäisi toimia tullessaan katumukseen.
Minä olin sitä mieltä, että asia pitäisi jotenkin korvata. Oikea vastaus oli, että ei pitäisi enää tehdä niin.

Kasteella olleet tietävät, että kyllähän niitä muitakin sanktioita tulee, mikä on sinänsä hyväkin asia.