Pari todistajaa yritti hymyillen selittää minulle, miten paljon parempi vaihtoehto maanpäällinen paratiisi on kuin kirkkokuntien perinteinen taivaskäsitys. Paratiisimaassa kun voi sentään tehdä työtä ja nähdä kättensä työn tulokset, sen sijaan, että pitäisi istua ikuisuus pilvenreunalla harppua soittamassa, vailla mahdollisuutta tehdä mitään konkreettista, josta olisi ikään kuin ajankuluakin.
Tuli väkisinkin mieleen kysymys, että mitäs nämä 144 000 siellä sitten oikein aikovat tehdä? Tuskin he vain soittaisivat harppua kunnes kyllästyisivät kuoliaaksi. Ja kun pitäisi vielä ehtiä istua hallituksessakin. Ja jos heiltä onnistuisi muukin kuin harpunsoitto, miksei sitten muiltakin?
Toinen ihan mielenkiintoinen seikka tuossa oli se rivien välissä oleva väite, että paratiisissa/taivaassa voisi olla todella niin tylsää, että siellä tarvitsisi erikseen ajanvietettä. (Sinne on kumminkin ihmeellisen kova tunku, 144 000 joukkoon, ja paikka on kovassa arvossa.
Perustuvatko nämä kuulemani jutut oikeasti viralliseen jt-oppiin, ja ovatko ne peräisin oikein jostakin painotuotteesta vai ovatko ne osa oppien "ääneen lausumatonta", "itsestään selvää" puolta?