Jumalaan uskovana ihmisenä olen miettinyt usein, että miten jokin sattuman oikku olisi niin "viisas", että kehittäisi huikean hienoja asioita, joita tiedemiesten pitää sitten jäljitellä, jotta saataisiin lopputulos, joka edes hieman muistuttaa luonnosta saatavaa esimerkkiä. Tässä pari vertailua: sudenkorento lentää paremmin ja luotettavammin kuin helikopteri. Hämähäkki kutoo kestävämpiä verkkoja kuin ihminen. Kärpäsen silmät ovat parempi kamera kuin nykyiset digi-Canonit.
Mielestäni Jumala on parempi suunnittelija kuin ihminen, vaikka toki ihminenkin on saanut kehiteltyä monenmoista kivaa ja hyödyllistä asiaa. Onko nykyihmisen vaikea antaa Luojalle se kunnia, minkä hän ansaitsee? Vai miksi luonnon "ihmeet" aina halutaan selittää sattuman oikuiksi. Entropia todistaa puolestaan sen, että ilman ohjausta kaikki alkaa hajota ja epäjärjestys lisääntyy. Miksi sitten luonnossa on niin huikean paljon kaikkea monimutkaista ja kuitenkin suhteellisen pysyvää rakennetta, mikä sattuman oikkujen ja entropian lain mukaan ei olisi oikein "todennäköistä". Lue lisää entropiasta täältä. Lainaan tähän arkipäivän entropiasta pienen näytteen:
Entropia arkielämässä
Arkinen vertauskuva entropiasta on huoneen epäjärjestyksen kasvaminen, mikäli ei tee työtä sen siistinä pitämiseksi. Vaikka tässä vertauskuvassa onkin enemmän kyse huolimattomuudesta kuin entropiasta, kuvastaa se silti asioiden pyrkimystä kohti suurempaa epäjärjestystä.
Lainaus päättyi tähän. Jos hieman suomennetaan tätä juttua, niin mikähän saa huoneen lopulta olemaan taas järjestyksessä? Sattuman oikkuko? Varhaisteinin aloitteellisuus? Vai onko se perheen äiti, joka taas uhrautuu.
Vastaan, että se ei ole ainakaan sattuman oikku.
