Taas tiede harppasi tutkimusmenetelmissä

[RaM]

Juuri näin hyvä Rippeli. Iloitsen sinunkin löytämästäsi 'korkeammasta viisaudesta' joka valaisee meitä maan matosia.
Paljastankin tässä nyt lähes IKUISEN NUORUUDEN salaisuuden - lenkkeikää otsalamppu otsallanne ja mitä pidempiä ja nopeavauhtisempia lenkkejä teette, sitä pitkäikäisempiä olette!

[YksinäinenSusi]

Probleema:

Mun on ollu vaikee käsittää sitä että mistä se kaikki aine tuli siihen pieneen pisteeseen , josta pomahti valloilleen maailmankaikkeus.

Oon sitten aatellu , että josko se vaikka olis ensin ollu hyperavaruudessa tuo pieni piste ja sitten tämä meidän maailmankaikkeus on laajentunut hyperavaruuden sisälle.

Ku... jotenkinhan näit solmui pitäis kait aukoo...

Mutta tietysti täytyy kai hyväksyä sekin mahdollisuus , ettei kaikkea voi saada tietoonsa tahi edes ymmärtää.

[RaM]

Kellossani on tunti siirtynyt taaksepäin - onkohan painovoimakentässä havaittu suuriakin muutoksia?

[Jaakko Ahvenainen]

Älä huolestu, elämme ihan normaalia aikaa.

[RaM]

Mutta tietysti täytyy kai hyväksyä sekin mahdollisuus , ettei kaikkea voi saada tietoonsa tahi edes ymmärtää.

Minun ongelmanani kun on se, että vaikka saan tietooni, niin en ymmärrä. Se on tämä synnynnäinen tyhmyys sellaista mutta mitä siitä... elämä on mukavaa siltikin ja ehkäpä juuri siksi.

[YksinäinenSusi]

Joku sano jossain elokuvassa , että pitäis ajatella kolmiulotteisesti , ett vois ymmärtää vaikeit avaruudellisii asioi. Mut emmää kyllä ymmärrä sitäkää että miten ajatellaan kaksi ulotteisesti.

Nii, ja mitä se oikeastaan meinaa tuo kolmiulotteinen ajattelu ?

Kaksiulotteinen ajattelu voisi kai tarkoittaa , että pysytää kaidalla tiellä , eikä poiketa sivulle.

[Filippos]

Väite: "Aikaa ei ole" on paradoksi jo itsessään. Miten joku voi "olla olematta", kun ottaa huomioon jo verbin "olla" itsensä sisältämän viitekehyksen?

Tässä yritän kääntää joitain omia käsityksiäni tekstimuotoon:

Aika on subjektiivinen käsite. Meistä jokainen ymmärtää ajan kulun omalla tavallaan. Aika-avaruudessa on olemassa yleinen aika, josta jokaisella on oma subjektiivinen käsityksensä. Tosin jokaisen käsitykseen keskeisellä tavalla vaikuttaa fysiikan ilmiöiden tapahtumien nopeus suhteessa ympäröivään maailmankaikkeuteen.

Perinteisesti ajan voidaan ajatella olevan neljäs ulottuvuus. Esimerkiksi ajatellaan vaikkapa kolmiulotteista avaruutta ja laitetaan avaruuteen hiukkanen. Hiukkasen paikka voidaan määrittää neljällä ulottuvuudella, merkitään yleisesti x-,y- ja z- akseleilla, sekä ajalla. Hiukkanen ei voi olla samaan aikaan kahdessa paikassa. Jos aika-ulottuvuuttta ei olisi, ei olisi hiukkastakaan.
Ilman aikaa, ei yksinkertaisesti "ole". Olla-verbikin viittaa siis jo itsessään aikaan.
Abstraktisti matemaattisesti ajateltuna hiukkasen paikka 4-ulottuvuuksisessa aika-avaruudessa voidaan aina ilmaista neljällä eri koordinaatilla. Myös mikä tahansa näistä neljästä ulottuvuudesta voidaan poistaa, jolloin päädytään täysin loogiseen 3-ulotteiseen (aika-)avaruuteen.

(Sama asia on myös pituuden suhteen: Ei ole olemassa mitään yleistä pituutta, on olemassa vain yleisesti käytössä oleva mittayksikkö, jota jokainen käyttää omassa subjektissaan havaintojensa apuna.)

Koko maailmankaikkeudessa on sama yleisaika, jota me ihmiset havaitsemme omalla subjektiivisella tavallamme.

Fysiikan lakien mukaisesti meidän jokaisen ajatustoiminta tapahtuu suhteellisesti samannopeuksisena - tapahtuuhan meidän kaikkien aivoissa olevat impulssit ja kemialliset reaktiot suunnilleen samalla nopeudella toisiimme nähden. Suhteellinen aika pallomme pinnalla on lähes sama joka puolella. Tietyn impulssin kulkeminen tiettyn pituista hermorataa tapahtuu tietyssä ajassa, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.

Sama subjektiivisen havainnoitsijan suhteellisuus on mukana kaikessa ihmisen havainnoissa.

Kun ajatellaan suhteellisuusteoriaa, on otettava aina huomioon havaitseva subjekti, jonka mukaan suhteellisuus määräytyy suhteessa ympäristöönsä.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan kappaleen aika hidastuu suhteessa ympäristöönsä, mitä suurempi sen nopeus on.
Saman suhteellisuusteorian mukaan kappaleen massa kasvaa sitä mukaa, kuin sen nopeus.

Kappaleen, tai paremminkin voisi sanoa energiakeskittymän
aika hidastuu nimenomaan suhteellisesti ympäröivään avaruuteen. Havainnoitsija ei huomaa itse mitään eroa, koska hänen aivotoimintonsa toimii suhteellisesti samaa tahtia kautta kokemansa aika-dimension.

Energiakeskittymä, jollainen siis myös massa on, vääntää aika-avaruutta. Jokainen aineen hiukkanen, jokainen energiakeskittymä vääntää aika-avaruutta. Teorian mukaan, mitä lähempänä massa/energiakeskittymää ollaan, sitä hitaammin aika kulkee suhteessa ympäröivään maailmankaikkeuteen.

Mustat aukot ovat teorian tunnetuimmat ja dramaattisimmat esimerkit: Mustan aukon läheisyydessä aika-avaruus kaareutuu niin paljon, ettei edes fotonit pääse karkuun. Mustassa aukossa aika pysähtyy.

Tätä atomikellokoe todisti: Atomikellojen itsensä kokemina niiden taajuus ei muuttunut mihinkään, mutta ulkopuolisen tarkkailijan silmissä lähempänä energiakeskittymää (maapalloa) olevan atomikellon taajuus (hiukkasen nopeus) oli hitaampaa, kuin kauempana olevan.

Meillä täällä maapallolla on oma maapallolle ominainen aikakäsitys ympäröivään maailmankaikkeuteen suhteutettuna. Tämän aikakäsityksen osatekijät ovat planeettamme, aurinkokuntamme, linnunratamme ja koko ympäröivän aika-avaruuden sisältämä energia, massa ja niiden suhteelliset nopeudet toisiinsa nähden. Aika ei ole meidän itsemme määrittelemä suure, vaan meidän havaitsemamme suure, jolle olemme kehittäneet mittaustapoja ja mittareita - aivan kuten pituus tai paino. Kaikki mittarimme on tehty omien subjektiivisten havaintojemme pohjalta.

Kaikki on suhteellista.

Suhteellisuusteoria on yritys saada käsittämätön käsitettäväksi. Käsitteellistää idea, jonka tueksi on löydetty jo todisteita.

[RaM]

KIITOS Filippos, että olet ottanut näin laadukkaalla tekstillä kantaa hieman kieli poskella esittämiini väittämiin, joita oman tietämättömyyteni ja asiantuntemattomuuteni tunnustaen haluan kuitenkin pohtia - etenkin virallisen tieteen ulkopuolelta. Tieteen esittämiä käsityksiä löytää helposti googlaamalla, mutta asioiden ymmärtäminen ja syvällinen oivaltaminen onkin jo kokonaan toinen asia. Siksi sallittakoon tässä keskustelussa myös epätieteellisiä vääriä väittämiä, joita aina toinen asiantuntevampi voi korjata.

Tuohon alkukommenttiisi.

Väite: "Aikaa ei ole" on paradoksi jo itsessään. Miten joku voi "olla olematta", kun ottaa huomioon jo verbin "olla" itsensä sisältämän viitekehyksen?
Tässä yritän kääntää joitain omia käsityksiäni tekstimuotoon:
Aika on subjektiivinen käsite.

Kutsuessasi aikaa subjektiiviseksi - ei siis objektiiviseksi - käsitykseksi, asetut mielestäni kuitenkin näkemykseni puolelle 'aikaa ei ole'.
Koska aika ei ole objektiivinen, siihen ei voi myöskään mikään vaikuttaa.

4-ulottuvuuksisessa aika-avaruudessa

Sama koskee tuota neliulotteista aika-avaruutta. Se ei ole objektiivinen vaan subjektiivinen käsite. Se on siis vain tieteen teoria, jonka olemassa olon tässä rohkeasti kiistän.

(Sama asia on myös pituuden suhteen: Ei ole olemassa mitään yleistä pituutta, on olemassa vain yleisesti käytössä oleva mittayksikkö, jota jokainen käyttää omassa subjektissaan havaintojensa apuna.)

Tässä olemme jälleen samanmielisiä. Kaikki erilaiset mittayksiköt ovat samassa kategoriassa, kuin aikakin. Ne ovat MITTAYKSIKÖITÄ, joita ihminen on kehittänyt avukseen hahmottaakseen ympäristöään ja sen tapahtumia. Eivät luonnonvakioita.

Koko maailmankaikkeudessa on sama yleisaika, jota me ihmiset havaitsemme omalla subjektiivisella tavallamme.

Katson sinun tarkoittavan tällä samaa asiaa (vaikka et sitä niin olisikaan tarkoittanut) kuin itseni käyttämä temi 'yleinen ajankulu', jolla viittaan maailmankaikkeudessa oleviin jatkuviin tapahtumiin.
Fysiikassa ei kaiketi tällaista varsinaista yleisaikaa kuitenkaan tunneta. Se ei ole objektiivinen suure sen enempää kuin normaali ihmisen välineillään mittaama aikakaan.

Fysiikan lakien mukaisesti meidän jokaisen ajatustoiminta tapahtuu suhteellisesti samannopeuksisena - tapahtuuhan meidän kaikkien aivoissa olevat impulssit ja kemialliset reaktiot suunnilleen samalla nopeudella toisiimme nähden. Suhteellinen aika pallomme pinnalla on lähes sama joka puolella. Tietyn impulssin kulkeminen tiettyn pituista hermorataa tapahtuu tietyssä ajassa, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.

Minä taas pidän tätä puhtaasti biologisena asiana, joka ei todista itse ajan puolesta mihinkään suuntaan.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan kappaleen aika hidastuu suhteessa ympäristöönsä, mitä suurempi sen nopeus on.
Saman suhteellisuusteorian mukaan kappaleen massa kasvaa sitä mukaa, kuin sen nopeus.

Sitten olen tässäkin asiassa eri mieltä kuin Einstein. Nopeus ei voi kasvattaa massaa eikä lisätä ainetta, vaan ainoastaan lisätä siihen kohdistuvaa energiaa joka taas tulee esille törmäystilanteessa.

Energiakeskittymä, jollainen siis myös massa on, vääntää aika-avaruutta. Jokainen aineen hiukkanen, jokainen energiakeskittymä vääntää aika-avaruutta. Teorian mukaan, mitä lähempänä massa/energiakeskittymää ollaan, sitä hitaammin aika kulkee suhteessa ympäröivään maailmankaikkeuteen.

Tämä on siis vain einsteiniläinen hypoteesi jonka minä ramilaisena kiistän.

Tätä atomikellokoe todisti: Atomikellojen itsensä kokemina niiden taajuus ei muuttunut mihinkään, mutta ulkopuolisen tarkkailijan silmissä lähempänä energiakeskittymää (maapalloa) olevan atomikellon taajuus (hiukkasen nopeus) oli hitaampaa, kuin kauempana olevan.

Koe ei todistanut mitään itse aikaan liittyen, vaan ainoastaan sen että mittausvälineenä käytetyn cesium-133-isotoopin atomin tietyssä energiatilan muutoksessa syntyvän säteilyn värähtelyjaksoon gravitaatiovoima vaikuttaa värähtelyä hidastavasti.

Meillä täällä maapallolla on oma maapallolle ominainen aikakäsitys ympäröivään maailmankaikkeuteen suhteutettuna. Tämän aikakäsityksen osatekijät ovat planeettamme, aurinkokuntamme, linnunratamme ja koko ympäröivän aika-avaruuden sisältämä energia, massa ja niiden suhteelliset nopeudet toisiinsa nähden.

Tähän haluan esittää eriävän mielipiteen. Maailmankaikkeudessa tapahtuvien erilaisten tapahtumien välillä ei ole eroa. Niitä kaikkia mitataan ihmistekoisten mittavälineisen avulla ja niille määritellää aikakäsitys. Ei ole eroa tapahtuvatko nuo asiat meidän aurinkokunnassamme, galaksissamme vai naapurigalaksissa. Kaikkialla tapahtumien väli mitataan samalla periaatteella, jolloin havaittava aika todetaan kaikkialla samana.

Kaikki on suhteellista.

Niin minustakin. Kaeskustelu aiheesta jatkukoon.... toivon mukaan... ja kenenkään hermostumatta ramilaisuudesta.

Ensimmäisiä kelloja oli painovoimalla toimiva aurinkokello. Sen alaspäin roikkuva 'viipotin' oli painovoiman vaikutuksesta aina oikeassa kulmassa, jotta varjon osoittama aika oli oikea.
Jos tuo kello olisi tuotu avaruuteen, jolloin painovoima ei olisi siihen enää päässyt vaikuttamaan, kello olisi näyttänyt mitä sattuu. Maapallolla olevaan mitattavaan aikaan se ei olisi kuitenkaan vaikuttanut millään lailla.
70-luvulla tuli vedettävien jousikellojen tilalle kvartsikellot, joiden diginäyttö perustui 100 000 kertaa sekunnissa värähteleviin kvartsikiteisiin. Viemällä tuon kellon avaruuteen painovoiman heikentyminen vaikutti kvartsikiteen värähtelyyn, mutta tuo ajannäytön ongelma ei koskenut itse oikeaa aikaa, vaan kellon luotettavaa toimintaa tuossa ympäristössä.
Atomikellon 9 192 631 770 kertaa sekunnissa (maanpinnan tasolla vaikuttavassa painovoimakentässä) värähtelevä atomi on vielä paljon tarkempi mittausväline sekunnin pituutta määriteltäessä, mutta senkään toiminnan/värähtelyn nopeutuminen avaruudessa ei koska todellisen ajan kulkua, vaan on kellon toimintavirhe tuossa ympäristössä. Jos atomikellon värähtely avaruuden olemattomassa painovoimakentässä otettaisiin sekunnin pituuden määritteeksi ja tuo kello tuotaisiin sitten maanpinnalle käymään hitaasti (painovoiman vaikutuksesta), niin sen hidas käynti ei pidentäisi ihmisten elinikää eli aika ei kulkisi yhtään sen hitaammin.

Kohta laukeaa MC:n giljotiini kolahtaen...

[YksinäinenSusi]

Luin suhteellisuusteoriasta sellaisenkin aika kiintoisan väittämän , että...

...Kunkappale saavuttaa valonnopeuden , niin sen massa on kasvanut äärettömäksi , ja sen sekunti on kasvanut äärettömäksi eli aika on pysähtynyt.

Tätä on vaikea käsittää , mutta voihan olla ettei se olekkaan aivan näin , että ihan äärettömäksi , kun tuota...
...ääretön on aika vaikuttava sana niin ajattelin että , jos tuo kappale olisi painoltaan ääretön , niin millainen musta-aukko siitä syntyisikään.
Tosin on otettava huomioon sekin ,että tuo suhteellisuusteoria on vuodelta 1925 painetussa kirjassa, että voisi kaivata päivittämistä.

[Filippos]

Tuohon juurikin perustuu se, ettei mikään voi mennä valoa nopeampaa.

Mitä lähempänä valon nopeutta, sitä suurempi massa. Jos nopeus lähenee valon nopeutta, massa lähenee ääretöntä ->
kappaleen kiihdyttämiseen tarvittava energia lähenee ääretöntä -> Kappale ei voi saavuttaa valon nopeutta.

[Filippos]

Aluksi tähdennän, että kirjoitan omia käsityksiäni asioista.

[Tuohon alkukommenttiisi.

Väite: "Aikaa ei ole" on paradoksi jo itsessään. Miten joku voi "olla olematta", kun ottaa huomioon jo verbin "olla" itsensä sisältämän viitekehyksen?
Tässä yritän kääntää joitain omia käsityksiäni tekstimuotoon:
Aika on subjektiivinen käsite.

Kutsuessasi aikaa subjektiiviseksi - ei siis objektiiviseksi - käsitykseksi, asetut mielestäni kuitenkin näkemykseni puolelle 'aikaa ei ole'.
Koska aika ei ole objektiivinen, siihen ei voi myöskään mikään vaikuttaa.

Mikä ei ole jokaisen omassa maailmassaan subjektiivista? Mielestäni objektiivisen ajasta saa vasta se, että useampi subjektiivisesti tarkasteleva ihminen yhdistää havaintojansa. Muuten en keksi mitään tapaa, millä mistään saisi "objektiivista". Tässä mielessä kaikki on subjektiivista yksilön näkökulmasta, mistä sinäkin ymmärtääkseni omat mielipiteesi esitit, kun kyseenalaistat ajan fysikaalisen luonteen. Aika on objektiivista vain käsitteenä, samoin kuin mikä tahansa asia. Empiirinen havainnointi on aina subjektiivista, siksi empiirisen luonteen vuoksi myös aika on subjektiivista.

Aika on fysikaaliseksi suureeksi hyväksytty, siinä missä pituus, massa, ym. Tämä tekee subjektiivisesta käsitteestä objektiivisesti tarkasteltavan. Jos kyseenalaistat ajan, kyseenalaistat kaikki, mitä subjektiivisesti ympärillämme havaitsemme. Tällöin ajattelu palautuu väistämättä filosofian peruskysymykseen: Mistä voimme olla varmoja, että ylipäätään olemme? Mitä on "olla olemassa"?

Mikä yleisajasta tekee sitten yhtään ihmeellisemmän, kuin yleissijainnista? Molemmat on fysikaalisen maailmamme ulottuvuuksia. Me olemme tietyssä pisteessä aika-avaruutta, siitä pisteestä subjetiivisesti tarkastelemme maailmaa. Yleisaika on yksi yleissijainnin määräävistä koordinaateista, jotka ovat kaikki syntyneet maailmankaikkeuden syntyessä.

Jos subjektiivisten havaintojen perusteella oletamme jonkin olevan olemassa, pyrimme muodostamaan sen yleisluontoiseksi käsitteeksi, jota taas tieteessä pyritään tutkimaan objektiivisesti.

4-ulottuvuuksisessa aika-avaruudessa

Sama koskee tuota neliulotteista aika-avaruutta. Se ei ole objektiivinen vaan subjektiivinen käsite. Se on siis vain tieteen teoria, jonka olemassa olon tässä rohkeasti kiistän.

Olet "oikeassa", se on vain teoria. Yleisesti hyväksytty, siinä missä yleensä minkään olemassa olo.
Teorioilla on aina se ongelma, että niiden lähtökohdiksi on oletettava tietyt perusteet, joihin koko teoria tukeutuu.
Ihmisen ongelma on se, että kaikki ajatukset tulevat aivoista, jotka rakentuvat fysikaalisten rajoitusten vallitessa.
Kaikki hermoradat, kaikki asiat, mitkä aivot oppivat, tulevat jostain aistein koetusta ärsykkeestä ja niiden "johdannaisista". Ihminen ei yksinkertaisesti osaa edes kuvitella mitään, mitä ei jollain tavalla ole empiirisesti havainnut ja niistä rationalistisesti omalla logiikallaan yhdistellyt.

(Sama asia on myös pituuden suhteen: Ei ole olemassa mitään yleistä pituutta, on olemassa vain yleisesti käytössä oleva mittayksikkö, jota jokainen käyttää omassa subjektissaan havaintojensa apuna.)

Tässä olemme jälleen samanmielisiä. Kaikki erilaiset mittayksiköt ovat samassa kategoriassa, kuin aikakin. Ne ovat MITTAYKSIKÖITÄ, joita ihminen on kehittänyt avukseen hahmottaakseen ympäristöään ja sen tapahtumia. Eivät luonnonvakioita.

Luonnonvakioita on useita. Aikaan liittyvänä suhteellisuusteoria tukeutuu valon nopeuteen tyhjiössä. Suhde välimatkan ja ajan välillä, joka on empiirisesti havaittu olevan vakio.

"

Koko maailmankaikkeudessa on sama yleisaika, jota me ihmiset havaitsemme omalla subjektiivisella tavallamme.

Katson sinun tarkoittavan tällä samaa asiaa (vaikka et sitä niin olisikaan tarkoittanut) kuin itseni käyttämä temi 'yleinen ajankulu', jolla viittaan maailmankaikkeudessa oleviin jatkuviin tapahtumiin.
Fysiikassa ei kaiketi tällaista varsinaista yleisaikaa kuitenkaan tunneta. Se ei ole objektiivinen suure sen enempää kuin normaali ihmisen välineillään mittaama aikakaan."

Jos kyseenalaistat ajan suureen, kyseenalaistat myös välimatkat, massan ym. Nämä kun ovat kaikki riippuvaisia toisistaan. Suure on kuitenkin aina vain ihmisen subjektiivisesti havaitsema käsite jollekin, jota sitten pyritään mittaamaan ja sen apuvälineeksi on kehitetty erilaisia yksiköitä.

"

Fysiikan lakien mukaisesti meidän jokaisen ajatustoiminta tapahtuu suhteellisesti samannopeuksisena - tapahtuuhan meidän kaikkien aivoissa olevat impulssit ja kemialliset reaktiot suunnilleen samalla nopeudella toisiimme nähden. Suhteellinen aika pallomme pinnalla on lähes sama joka puolella. Tietyn impulssin kulkeminen tiettyn pituista hermorataa tapahtuu tietyssä ajassa, olimmepa missä päin maailmaa tahansa.

Minä taas pidän tätä puhtaasti biologisena asiana, joka ei todista itse ajan puolesta mihinkään suuntaan."

Biologiset ilmiöt ovat vain fysikaalisten ilmiöiden kerrannaisia. Ihmisen aivoissakin tapahtuvat ilmiöt ovat kaikki perusosasiltaan fysikaalisia. Biologisiksi näitä ilmiöitä sanotaan sen vuoksi, että fysikaalisina ilmiöintä tutkittaessa kokonaiskuvan luominen partikkeleista vaatisi suhteettoman suurta laskentakapasiteettia. On helpompi käsitellä kokonaisuuksia silloin, kun yksityiskohtien hallintaan ei ole resursseja. Ihminen empiristisenä havaintojen kartoittajana näkee ilmiöiden seuraukset, kokonaiskuvan mikroskooppisista asioista, yksityiskohtia makroskooppisista asioista ja luo niiden havaintojen pohjalta teorioita, jotka parhaansa mukaan selittää seurausten pohjalta itse ilmiötä.

Einsteinin suhteellisuusteorian mukaan kappaleen aika hidastuu suhteessa ympäristöönsä, mitä suurempi sen nopeus on.
Saman suhteellisuusteorian mukaan kappaleen massa kasvaa sitä mukaa, kuin sen nopeus.

Sitten olen tässäkin asiassa eri mieltä kuin Einstein. Nopeus ei voi kasvattaa massaa eikä lisätä ainetta, vaan ainoastaan lisätä siihen kohdistuvaa energiaa joka taas tulee esille törmäystilanteessa.

Perinteisessä fysiikassa homma menee juuri noin. Mutta perinteinen fysiikka ei selitä läheskään kaikkia astronomien havaitsemien ilmiöiden syitä eikä edes seurauksia. Tästä johtuen tarvitaan parempia selityksiä eli teorioita.

Einsteinin teoria, jossa kappaleen vallitseva massa, pituus ja aika muuttuu suhteessa ympäristöönsä on todistettu kokeellisesti. Nopeus kasvattaa massana havaitsemaamme energiakeskittymän aiheuttamaa aika-avaruuden vääntymää. (Jos liikutat kättäsi vedessä, veden pinnalle muodostuu suuremmat aallot, jos liikutat kättäsi nopeammin, mutta muuten samalla syvyydellä.)

Energiakeskittymä, jollainen siis myös massa on, vääntää aika-avaruutta. Jokainen aineen hiukkanen, jokainen energiakeskittymä vääntää aika-avaruutta. Teorian mukaan, mitä lähempänä massa/energiakeskittymää ollaan, sitä hitaammin aika kulkee suhteessa ympäröivään maailmankaikkeuteen.

Tämä on siis vain einsteiniläinen hypoteesi jonka minä ramilaisena kiistän.

Eihän tuo teoria ole aukoton, eikä lopullinen kaiken selittävä teoria. Tämänhetkisistä teorioista se selittää melko kattavasti erilaisia fysikaalisia ilmiöitä ja niiden käyttäytymistä - paremmin ja tarkemmin kuin Newtonin aikanaan kehittämät teoriat, jotka ovat huomattavasti intuitiivisempia subjektiivisesti maailmaa tarkastelevalle tallaajalle. Tarkemmat havainnot pakottavat kehittämään tarkempia teorioita - suhteellisuusteoria on yksi tällainen yritelmä.

Tätä atomikellokoe todisti: Atomikellojen itsensä kokemina niiden taajuus ei muuttunut mihinkään, mutta ulkopuolisen tarkkailijan silmissä lähempänä energiakeskittymää (maapalloa) olevan atomikellon taajuus (hiukkasen nopeus) oli hitaampaa, kuin kauempana olevan.

Koe ei todistanut mitään itse aikaan liittyen, vaan ainoastaan sen että mittausvälineenä käytetyn cesium-133-isotoopin atomin tietyssä energiatilan muutoksessa syntyvän säteilyn värähtelyjaksoon gravitaatiovoima vaikuttaa värähtelyä hidastavasti.

Koe todisti vakiotaajuksisen värähtelijän hidastuvan gravitaatiovoiman vaikutuksesta.

Meillä täällä maapallolla on oma maapallolle ominainen aikakäsitys ympäröivään maailmankaikkeuteen suhteutettuna. Tämän aikakäsityksen osatekijät ovat planeettamme, aurinkokuntamme, linnunratamme ja koko ympäröivän aika-avaruuden sisältämä energia, massa ja niiden suhteelliset nopeudet toisiinsa nähden.

Tähän haluan esittää eriävän mielipiteen. Maailmankaikkeudessa tapahtuvien erilaisten tapahtumien välillä ei ole eroa. Niitä kaikkia mitataan ihmistekoisten mittavälineisen avulla ja niille määritellää aikakäsitys. Ei ole eroa tapahtuvatko nuo asiat meidän aurinkokunnassamme, galaksissamme vai naapurigalaksissa. Kaikkialla tapahtumien väli mitataan samalla periaatteella, jolloin havaittava aika todetaan kaikkialla samana.

Kyllä, intuitiivinen subjektiivinen aikakäsityksemme on juurikin tuollainen.

Ensimmäisiä kelloja oli painovoimalla toimiva aurinkokello. Sen alaspäin roikkuva 'viipotin' oli painovoiman vaikutuksesta aina oikeassa kulmassa, jotta varjon osoittama aika oli oikea.

Aurinkokello näyttää paremminkin ihmisen näkövinkkelistä ympäristön aikaa, johon ei painovoiman muutos sinällään vaikuta.

"Atomikellon 9 192 631 770 kertaa sekunnissa (maanpinnan tasolla vaikuttavassa painovoimakentässä) värähtelevä atomi on vielä paljon tarkempi mittausväline sekunnin pituutta määriteltäessä, mutta senkään toiminnan/värähtelyn nopeutuminen avaruudessa ei koska todellisen ajan kulkua, vaan on kellon toimintavirhe tuossa ympäristössä. Jos atomikellon värähtely avaruuden olemattomassa painovoimakentässä otettaisiin sekunnin pituuden määritteeksi ja tuo kello tuotaisiin sitten maanpinnalle käymään hitaasti (painovoiman vaikutuksesta), niin sen hidas käynti ei pidentäisi ihmisten elinikää eli aika ei kulkisi yhtään sen hitaammin."

Tuon virheen syy? Tuon virheen katsotaan olevan todiste teorian paikkaansapitävyydestä, koska teoria "ennusti" virheen. Teorian kokeellinen todistaminen lähtee siitä oletuksesta, että teoria on tosi niin kauan, kuin se riittävällä tarkkuudella kykenee selittämään ilmiötä ja toisaalta myös ennustamaan ilmiön seurauksia. Jos sinulla on parempi ja tarkempi selitys sille, miksi virhe on juuri tämän havaitun suuruinen, kerro se ihmeessä.
Ei suhteellisuusteoria ole sen ihmeellisempi, ei se välttämättä ole täysin paikkansa pitävä, mutta sen avulla pystytään selittämään sellaisia ilmiöitä, joita ei vielä muuten osattaisi.


Omia pohdintojani vielä lisää:
Jos aikaa ei ole, ei olisi tilaakaan. Termi "tyhjä" ei mielestäni ole täysin oikea kuvaamaan tilannetta esim. ennen BB:tä. Termi "tyhjä" sisältää oletuksen, että on tila, joka on tyhjä. Mutta ennen BB:tä ei ollut sitä tilaakaan, ei ollut aikaa. Ei yksinkertaisesti ollut.
Ei voi sanoa edes, että ei ollut mitään. Ei vain ollut.
Sellaisen kuvitteleminen on vaikeaa. Aika ja tila, sekä näiden ulottuvuuksien sisälä oleva materia ja energia ovat ne, mitä me nyt subjektiivisesti pystymme tarkkailemaan ja jotka syntyivät samalla kertaa.
Ulottuvuuksia voi olla maailmassamme useampiakin, mutta me emme yksinkertaisesti pysty aisteillamme niitä havaitsemaan.
Tämän universumin ominaisuuksia, joita pystymme havainnoimaan, selittää ja ennustaa tämänhetkisistä teorioista parhaiten suhteellisuusteoria.

[Filippos]

Nyt ei nuo quotet suostunu toimimaan ollenkaan oikein...

[Filippos]

Uusia teorioita tulee vähän väliä julkisuuteen. Osa saa kannatusta, osa kuopataan samantien, kun huomataan, että se ei selitä mitään.

Suhteellisuusteorian myötä Newtonin fysiikka olisi voitu jo kuopata.
Sitä ei kuitenkaan olla kuopattu, koska sen avulla voidaan mallintaa riittävällä tarkkuudella maailmaa moneen eri tarkoitukseen.

Suhteellisuusteoriahan ei ole loppujen lopuksi juuri muuta, kuin matemaattinen mallinnus, jolla maailmankaikkeuden ominaisuuksia pystytään kuvaamaan Newtonin mekaniikkaa tarkemmin.

[RaM]

Nyt ei nuo quotet suostunu toimimaan ollenkaan oikein...

Minun kohdallani se ei haittaa lainkaan. Erotan omani sieltä hyvin.

Tähdennän vielä kerran kaikille sitä, etten tosissani kiistä suhteellisuusteoriaa, sillä vähäinen koulutukseni, tietoni ja ymmärrykseni ei riittäisi siihen alkuunkaan. Koska moni muukin on samassa asemassa kanssani tämän ymmärryskyvyn suhteen, niin siksi (omasta ja toisten puolesta) hieman 'vänkään' näiden asioiden ja väittämieni kanssa, jotta viisaammat ovaavat vääntää rautalangasta (niin kauan kuin kärsivällisyys kestää) näitä asioita ja me vähemmän viisaat onnistumme poimimaan siitä tiedonjyväsiä ja oivaltamaankin kenties joitain asioita.
Toki teorioiden todistaminen tyhmälle on hyvin vaikeaa, kuten tämäkin keskustelu osoittaa.
Jatkan kuitenkin vielä hieman tätä ramilaista tyhmyilemistä - jos ei muuten niin oman ymmärrykseni lisäämiseksi.

[RaM]

...
(Meni kommentissa omat ajatukset jo tyhmyyttäni niin solmuun, että pakko rukata ne uusiksi.)
- - -
Noniin... nyt on ramilaista suhteettomuusteoriaa kirkastettu ja siinä sivussa kumoutuu kammoksumani einsteiniläisyyden bigbang muine teorioineen.
- - -

Atomikello on siis osoittanut yhden faktan - atomien värähtely hidastuu painovoiman kasvamisen myötä.

Einsteiniläisessa suhteellisuus ja BB-teoriassa koko maailmankaikkeuden aine, energia ja aika oli pienessä pisteessä, singulariteetissa, joka oli äärimmäisen pieni, tiheä ja kuuma.
Myös teoreettinen musta aukko pitää sisällään saman tyyppisen, mutta pienempienergisen singulariteetin. Se on energia ja ainekeskittymä, joka ilmeisesti ei BB:ssä hajonutkaan pitkin avaruutta vaan jäi tiheäksi omaksi möykykseen.
Einsteiniläinen suhteellisuusteoria ennusti BB:n synnyttäneen avaruuteen taustasäteilyn, joka muodostuu olemassa olevan aineen ja energian tuottamasta yhteisestä lämmöstä ympäröivään tilaan. Vuonna 1964 todettiinkin tuollaisen noin 3 kelvinin lämpötilan vallitsevan kaikkialla, joka vahvisti näin einsteiniläisen teorian. Niin ainakin tieteessä on tähän ramilaiseen suhteettomuusteoriaan saakka luultu.

TODELLISUUDESSA lämpö syntyy atomien värähtelystä. Kuten atomikello osoittaa, niin äärettömän tihessä singulariteetissa = äärettömässä painovoimakeskittymässä atomien värähtely olisi lakannut kokonaan. Se ei siis olisi ollut äärimmäisen kuuma piste, vaan KYLMÄ. Se olisi ollut absoluuttinen nollapiste jossa kaikki lämpövärähtely olisi lakannut kokonaan. Vasta tuon singulariteetin räjähtäminen olisi voinut synnyttää äärettömän tiheästä aineesta vapautuvaa energiaa joka olisi ilmennyt syntyvänä kuumuutena.
Räjähtävä singulariteetti ei olisi voinut synnyttää toisia singulariteetteja, koska niiden syntymiselle tarvittavia voimia ei ollut olemassa. Ei olisi ollut painovoimakeskittymää, joka olisi räjähdyksen yhteydessä vetänyt osaa räjähtävästä massasta omiksi singulariteeteikseen, koska äärimmäisestä tiheydestä syntyneen äärettömän energian ja äärettömän kuumuuden voima (äärimmäisen painovoiman kumonut vastavoima) olisi voinut muodostaa vain aineen pienimpiä yksikköjä, jotka olisivat olleet entropian hallitsemassa tilassa.

Ydinpommin räjähtäessä se ei synnytä minkäänlaista ainekeskittymää, vaan sen synnyttämä pakoisvoima hajoittaa kaiken aineen. Sama olisi ollut tilanne alkuräjähdyksessä. Muussa tapauksessa singulariteetit olisivat imeneet sisälleen kaiken heikon gravitaatiovoiman omaneen hiukkastasoisen aineen, joka ei siten olisi voinut muodostaa hiljalleen omia ainekeskittymiään (tähtiä) heikon gravitaationsa avulla.
Koska singulariteetissa ei ollut sisällään minkäänlaista värähtelyä, se ei voinut silloin pitää sisällään myöskään AIKAA. Tai hypoteettista aika-avaruutta.

Suhteellisuusteorian hyväksyminen on synnyttänyt fyysikoilta myös monenlaisia muita teoriota, joilla maailmankaikkeuden olemassaoloa ja syntyä on pyritty selittämään. Niin kutsut 'madonreiät' eli teoreettiset 'aukot aika-avaruudessa' ovat saaneet aikaiseksi mielikuvituksellisia teoriota fyysikkojen keskuudessa. Ne ovatkin mustan aukon kääntöpuolelle - valkoiseen aukkoon - johtavia käytäviä. Tuo valkoinen aukko toimisi päinvastoin kuin musta aukko. Se sylkisi ulos ainetta ja energiaa ELI toimisi singulariteettipisteenä.
Indianan yliopiston teoreettinen fyysikko Nikodem Poplawski onkin esittänyt teorian siitä, että maailmankaikkeutemme onkin syntynyt suuremman maailmankaikkeuden mustan aukon sisälle (jossa siis edelleen asumme) ja sen sisällä olevan 'madonreiän' kautta voimme kyetä näkemään toiseen maailmankaikkeuteen.

Einsteiniläisen suhteellisuusteorian ympärille syntyy siis jatkuvasti uusia teorioita, joille kaikille yhteisenä piirteenä voidaan havaita yksi asia = niiden lähtökohtana oleva teoria pitää sisällään virheitä ja epämääräisiä käsityksiä:
- singulariteettipiste ei voinut olla kuuma
- singulariteettipiste ei voinut sisältää aikaa
- singulariteettipiste ei voinut synnyttää uusia singulariteettejä joiden ympärille olisi muodostunut mustia aukkoja
- BB teoria ei huomioi lainkaan pimeää ainetta ja -energiaa sekä sen suhdetta alkuräjähdykseen
- entropia ei sovi teoriana tai johdonmukaisena ajatuksena yhteen 'ikuisen' singulariteetin olemassaolon kanssa
- painovoiman voimasta olemassaollut singulariteettipiste ei voi räjähtää ilman tuota painovoimaa suurempaa vastavoimaa, jonka olemassaoloa suhteellisuusteoria ei ole selittänyt
- teoriassa puhutaan singulariteetti PISTEESTÄ, jollaiseen sitä koskeva kuvauskin viittaa ja se esitetään graafisestikin pisteenä josta kaikki on saanut alkunsa - kuitenkin sanotaan ettei se ole varsinainen piste (joka olisi havaittavissa oleva keskikohta maailmankaikkeudessa) vaan räjähdys tapahtui samaan aikaan kaikkialla. Tämä kolminaisuusopin kaltainen selitysten sekamelska osoittaa, että tieteellinen käsitys siitä on melkoisen hataralla pohjalla.
Valtaoja totesikin siitä eilisessä tv-haastattelussa, että maailmankaikkeutta tutkimalla voimme teoreettisesti peräytyä hetkeen juuri alkuräjähdyksen jälkeen, mutta sitä edeltävästä ajasta ei ole minkäänlaista realistista käsitystä.
Itse singulariteetti ominaisuuksineen on siis teorian synnyttämä hypoteesi.

Ramilainen suhteettomuusteoria väittääkin, että
- maailmankaikkeuden aine ja energia on ollut aina olemassa ja tuon energian ja aineen taspainoa säätelee painovoima sekä entropia
- avaruuden taustalämpö on suora johdannainen siellä olevasta aineesta ja energiasta
- tähtien loittonemista osoittava punasiirtymä ei todista BB:stä, vaan tähtien liikkeestä maailmankaikkeudessa; koko maailmankaikkeus 'elää' ja liikkuu
- mustat aukot eivät pidä sisällään singulariteettejä eikä madonreikiä vaan ovat luhistuneiden jättiläistähtien synnyttämiä poikkeuksellisen suuria aine- ja painovoimakeskittymiä, joissa atomitasoinen värähtely on lakannut lähes täysin; kenties kokonaan. Ne ovat avaruuden kylmimpiä pisteitä joiden sisältä ei pääse pois muu kuin sähkömagneettinen säteily
- BB:n synnyttämää aika-avaruutta ei myöskään ole eikä itse aikaakaan objektiivisena asiana, vaan maailmankaikkeudessa tapahtuvia asioita voidaan ainoastaan määritellä ja mitata inhimmilistä tarvetta varten keksityillä mittausvälineillä. Ilman ihmistä ei ole aikaakaan suureena.

Ramilaisessa suhteetomuusteoriassa aika ei voi muuttua nopeuden, painovoiman tai entropian vaikutuksesta, sillä sitä ei luonnon vakiona ole olemassa. Se on pelkkä mitta-asteikko, jonka ihminen on kehittänyt havainnoidakseen todellisuuksia ja sen tapahtumia. Niinpä myöskään nopeus ei vaikuta siihen mitenkään. Ramilaisen suhteettomuusteorian mukaan myöskään nopeuden lisääntyminen ei lisää ainetta eli massaa.
Nopeus x massa = voima. YLInopeus x massa = YLIvoima.
Luonnon vakioiden tai vuorovaikutusvoimien vaikutukset ajan mittaamista varten keksittyihin välineisiin ei koske aikaa, vaan välineitä. Ihmisen maailmankaikkeuden tapahtumien kautta havaitsema yleinen ajankulu on sama kaikkialla maailmankaikkeudessa. M.O.T.