Taas tiede harppasi tutkimusmenetelmissä

[Filippos]

Atomikello on siis osoittanut yhden faktan - atomien värähtely hidastuu painovoiman kasvamisen myötä.

On se osoittanut jo aiemmin muitakin faktoja, tässä hieman insinöörimäisempää asian käsittelyä:
http://www.physicsfoundations.org/socie ... eminar.pdf

Tuossa on käsitelty nykypäivän tekniikan sovelluksien kannalta välttämätöntä aikadilaatioiden korjausta.
Sekä gravitaation, että suhteellisen nopeuden aiheuttamaa muutosta. Kellot ovat mittareita, jotka laskevat jonkin säännölisesti ja similaarisesti toistuvan tapahtuman tapahtumisen kertoja. Sen kummempia ajan mittareita ei ole nykytietämyksen valossa mahdollista tehdä. Sen parempaa objektiivista näyttöä meillä ei todellakaan ole ajasta.

(Olen joskus lukenut teoriasta, jonka mukaan aika olisi kvantittunutta. Sekin oli mielenkiintoinen teoria, mutta sen todistamiseen ei käsittääkseni ole ollut mahdollisuuksia - puoleen, eikä toiseen.)

"Yleisen suhteellisuusteorian mukainen aika-avaruuden kaareutumisesta johtuva signaalin kulkuajan piteneminen maan massan läheisyydessä tunnetaan Shapiro-viiveenä."
Tässäkin kirjoittaja puhuu "suhteellisuusteorian mukaisesta", millä tarkoitetaan, että matemaattisen mallinnuksen avulla pystytään ennustamaan tämänkaltaiset ilmiöt. Tämän empiirisesti koetun maailmamme matemaattisen mallinnuksen nimi nyt sattuu olemaan se suhteellisuusteoria.

Gravitaatiovoima on myös sekin tieteelle tuntematon voima siinä mielessä, ettei tuon voiman välittäjää tunneta tarkalleen. Intuitiivisesti nähtynä ei ole olemassa mitään voimaa, joka vetää. On olemassa vain voima, joka työntää.
Mikä siis on gravitaatiovoima? Mikä tuon voiman selkeän ilmenemisen aiheuttaa?
Tämän voiman käyttäytymisen selittäjänä on havaittu toimivaksi Einsteinin suhteellisuusteoriassaan esittämä aika-avaruuden kaareutuminen, jonka matemaattinen mallinnukseen Einstein kehitti matemaattisen olion, ns. tensorin. Tensorit eivät ole myöskään sen kummempia, kuin lineaarisia kuvauksia, joiden avulla on helpompi matemaattisesti muodostaa verranto tarvittaville suureille erilaisten avaruuksien koordinaatistojen välillä.

Tämä teoria olettaa, että avaruus kaareutuu massan (eli energian) ympärillä ja sen avulla on laskettavissa teoreettisesti esimerkiksi kaukaisesta tähdestä tulevan valon kaareutuminen, kun se ohittaa läheltä jonkin suurimassaisen kappaleen.
Tämä on voitu kokeellisesti osoittaa paikkaansa pitäväksi, kun ollaan mitattu kyseisiä ilmiöitä.

Suhteellisuusteorian voi kiistää, se pitääkin kiistää, koska se ei vielä selitä kaikkea. Ilman teorian kiistämistä tiede ja ajatus jumittuu paikoilleen - ei tapahdu kehittymistä, emme saa uutta tarkempaa ja ehkä parempaa teoriaa, joka selittäisi vielä niitäkin asioita, mitä ei vielä osata selittää.
Kiistäminen pitää pystyä perustelemaan, tuntien myös asian, mitä on kiistämässä. Muuten on vaarana, että kiistäminen töksähtää vain uuden ja paremman teorian hylkäämiseen, sitä edes sen kummemmin tarkastelematta.

Einsteiniläisessa suhteellisuus ja BB-teoriassa koko maailmankaikkeuden aine, energia ja aika oli pienessä pisteessä, singulariteetissa, joka oli äärimmäisen pieni, tiheä ja kuuma.

Molemmat teoriat pohjaavat havaintoihin.

BB-teorian tueksi on havaittu, että maailmankaikkeudessa olevat energiakeskittymät loittonevat toisistaan, kuten ilmapallon kuori, kun siihen puhalletaan ilmaa. Tästä havainnosta tulee loogisesti jo Newtonin fysiikan mukaisesti johtopäätös: Kaikki nämä havaitut energiakeskittymät ovat lähteneet jostain.

Jos kaikki energia on tämän havainnosta johdetun loogisen päättelyn seurauksena lähtenyt jostain yhdestä pisteestä, täytyy tuon pisteen olla ollut joskus kaikkeuden lähtöpiste.
Otettuna huomioon, ettei kukaan tiedä mihin tämä aika-avaruus laajeenee kokonaisuutena, siitä voidaan esittää vain valistuneita arvauksia.
Singulariteetti on yksi valistunut arvaus, joka perustuu vahvasti havaintoihin ja niistä johdettuihin loogisiin, nykyisten tunnettujen fysiikan "lakien" mukaan tehtyihin laskelmiin ja yksinkertaisiin (myös subjektiivisiin) päättelyihin.

Singulariteetti on lähinnä teoreettinen oletus. Kukaan ei tiedä millaiset olosuhteet olivat BB:n tapahtuessa. Sen jälkeisistä olosuhteista voidaan vetää melko hyviä päätelmiä.
Teoreettisesti laskettuna, jos kaikki maailmankaikkeuden energia on ollut pienessä avaruudessa, se luhistuu singulariteettiin oman gravitaationsa vuoksi.
Kukaan ei tiedä, kukaan ei edes väitä tietävänsä - singulariteetti on sekin matemaattisen mallin tulos.

Myös teoreettinen musta aukko pitää sisällään saman tyyppisen, mutta pienempienergisen singulariteetin. Se on energia ja ainekeskittymä, joka ilmeisesti ei BB:ssä hajonutkaan pitkin avaruutta vaan jäi tiheäksi omaksi möykykseen.

Maailmankaikkeudessa olevien mustien aukkojen ei tiedetä olevan singulariteetteja. Singulariteetista puhuttaessa mustien aukkojen yhteydessä, puhutaan silloinkin matemaattisesta mallista, jonka avulla mustien aukkojen aiheuttamat ilmiöt ja niiden havainnoinnit ovat selitettävissä.

Tässä vielä Wikipedian versio singulariteetistä:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Singulariteetti

TODELLISUUDESSA lämpö syntyy atomien värähtelystä.

Lämpö ON atomien ja molekyylien värähtelyä.
Tuon värähtelyn me havaitsemme lämpönä.

Kuten atomikello osoittaa, niin äärettömän tihessä singulariteetissa = äärettömässä painovoimakeskittymässä atomien värähtely olisi lakannut kokonaan.

Äärettömän tiheässä singulariteetissa olevia vallitsevia ominaisuuksia ei fysiikka tunne. Singulariteetissa aine ja materia ei olisi enää lähelläkään sellaista, mitä me pystymme havaitsemaan tai näin ollen edes tietämään.

Lämpötilan ei sinänsä tarvitse laskea gravitaation vaikutuksesta, koska aika hidastuu mitattavan lämpötilan aiheuttama hiukkasten värähtelyn kanssa samassa suhteessa.
Käytännössähän tiedämme, että paineen kasvu lisää hiukkasten värähtelyä, jolloin myös lämpötila kasvaa. Gravitaatiovoima aiheuttaa aineessa aina painetta, joka lisää lämpötilaa omalla tavallaan. Jos lähellä singulariteettia päästäisiin mittaamaan lämpötilaa, olisi myös mittarin aika hidastunut samassa suhteessa kuin mitattavan, jonka vuoksi lämpömittari voisikin näyttää yllättävän suuria lukemia - gravitaation aiheuttaman paineen vaikutuksesta.

Se ei siis olisi ollut äärimmäisen kuuma piste, vaan KYLMÄ.

Se olisi ollut suhteellisen kuuma, jos olisit ollut sen läheisyydessä - saman aika-avaruuden kaareuman aiheuttaman suhteellisen ajan hidastumisen vaikutuksen alla.

Se olisi ollut absoluuttinen nollapiste jossa kaikki lämpövärähtely olisi lakannut kokonaan.

Ulospäin se siltä näyttääkin, koska aika kuluu ulkona paljon nopeampaa -> singulariteetissa oleva lämpövärähtely näyttäisi olevan täysin pysähtynyttä.

Vasta tuon singulariteetin räjähtäminen olisi voinut synnyttää äärettömän tiheästä aineesta vapautuvaa energiaa joka olisi ilmennyt syntyvänä kuumuutena.

Singulariteetin leviäminen tapahtuu aika-avaruuden leviämisenä, jossa yleisaika on suhteellisesti sama -> lämpövärähtely tapahtuu "samalla aika vyöhykkeellä", eli se näyttää olevan kuuma siinä näkövinkkelissä.

Räjähtävä singulariteetti ei olisi voinut synnyttää toisia singulariteetteja, koska niiden syntymiselle tarvittavia voimia ei ollut olemassa.

Singulariteetti on edelleen lähinnä matemaattinen olio, joka mallintaa mahdollista olevaa.

Ei olisi ollut painovoimakeskittymää, joka olisi räjähdyksen yhteydessä vetänyt osaa räjähtävästä massasta omiksi singulariteeteikseen, koska äärimmäisestä tiheydestä syntyneen äärettömän energian ja äärettömän kuumuuden voima (äärimmäisen painovoiman kumonut vastavoima) olisi voinut muodostaa vain aineen pienimpiä yksikköjä, jotka olisivat olleet entropian hallitsemassa tilassa.

Energia, joka ilmenee myös aineena, omaa massaa, jolla on ominaisuutena gravitaatiovoima. Räjähtääkö mikään täysin tasaisesti? Keskittymiä, jotka alkavat omalla gravitaatiollaan vetämään muuta puoleensa on hyvin todennäköistä vapaassa aika-avaruudessa, johon laajentuminen alkoi.

Ydinpommin räjähtäessä se ei synnytä minkäänlaista ainekeskittymää, vaan sen synnyttämä pakoisvoima hajoittaa kaiken aineen.

Oletko varma, että kaikki aine hajoaa täydellisen tasaisesti ympäristöönsä - ilman minkäänlaisia keskittymiä - edes pieniä?

Sama olisi ollut tilanne alkuräjähdyksessä. Muussa tapauksessa singulariteetit olisivat imeneet sisälleen kaiken heikon gravitaatiovoiman omaneen hiukkastasoisen aineen, joka ei siten olisi voinut muodostaa hiljalleen omia ainekeskittymiään (tähtiä) heikon gravitaationsa avulla.

Edelleen singulariteetit ovat matemaattisia olioita. Todellisuudessa mustat aukot, joista oletettavasti puhut, eivät välttämättä ole äärettömän pieniä, eikä niiden ominaisuuksia tunneta vielä läheskään tarpeeksi. Siksi niistä on vain teorioita - madonreikää ym.

Koska singulariteetissa ei ollut sisällään minkäänlaista värähtelyä, se ei voinut silloin pitää sisällään myöskään AIKAA. Tai hypoteettista aika-avaruutta.

KYLLÄ! Aika-avaruus "syntyi" oletetun singulariteetin "räjähdettyä" - näin olettaisin.

Suhteellisuusteorian hyväksyminen on synnyttänyt fyysikoilta myös monenlaisia muita teoriota, joilla maailmankaikkeuden olemassaoloa ja syntyä on pyritty selittämään.

Kyllä. Monenlaisia teorioita on tullut. Suhteellisuusteoria mallintaa maailmankaikkeutemme ilmiöitä paremmin kuin aiemmat teoriat. Suhteellisuusteoria ei ole kaiken selittävä teoria.

Niin kutsut 'madonreiät' eli teoreettiset 'aukot aika-avaruudessa' ovat saaneet aikaiseksi mielikuvituksellisia teoriota fyysikkojen keskuudessa. Ne ovatkin mustan aukon kääntöpuolelle - valkoiseen aukkoon - johtavia käytäviä. Tuo valkoinen aukko toimisi päinvastoin kuin musta aukko. Se sylkisi ulos ainetta ja energiaa ELI toimisi singulariteettipisteenä.

Madonreiät liittyvät oleellisesti aika-avaruuden kaareutumiseen. Niiden olemassaolosta ei ole todisteita, suhteellisuusteorian mallinnuksen perusteella, niitä voidaan olettaa olevan olemassa - kenties joskus löytyy todisteita - kenties voidaan todistaa, ettei niitä ole.
Suhteellisuusteoria on ennsutanut monia jälkeenpäin havaittuja ilmiöitä - miksei madonreikiä?

Indianan yliopiston teoreettinen fyysikko Nikodem Poplawski onkin esittänyt teorian siitä, että maailmankaikkeutemme onkin syntynyt suuremman maailmankaikkeuden mustan aukon sisälle (jossa siis edelleen asumme) ja sen sisällä olevan 'madonreiän' kautta voimme kyetä näkemään toiseen maailmankaikkeuteen.

Yksi teoria, jossa mielikuvitus on oltava valloillaan. Ilman mielikuvitusta ei oltaisi keksitty tähän mennessä olevia ja "tosiksi" jo havaittujakaan teorioita.

Einsteiniläisen suhteellisuusteorian ympärille syntyy siis jatkuvasti uusia teorioita, joille kaikille yhteisenä piirteenä voidaan havaita yksi asia = niiden lähtökohtana oleva teoria pitää sisällään virheitä ja epämääräisiä käsityksiä:

Mitä virheitä?

- singulariteettipiste ei voinut olla kuuma

Edellä käsitelty. Suhteellisuusteorian mukaan voi, jopa fysikaalisesti mahdottomassa singulariteetissa. Suhteellisuusteoria on matemaattinen malli, kuvaamassa fysikaalista maailmaa.

- singulariteettipiste ei voinut sisältää aikaa

Ei niin.

- singulariteettipiste ei voinut synnyttää uusia singulariteettejä joiden ympärille olisi muodostunut mustia aukkoja

Käsitelty.

- BB teoria ei huomioi lainkaan pimeää ainetta ja -energiaa sekä sen suhdetta alkuräjähdykseen

Toivottavasti keksitään parempi teoria tai parannellaan vanhaa, joka ottaisi nuo paremmin huomioon.

- entropia ei sovi teoriana tai johdonmukaisena ajatuksena yhteen 'ikuisen' singulariteetin olemassaolon kanssa

Entropia ei ole teoria - se on suure. Entropian kanssa suhteellisuusteoria käy käsi kädessä. Suhteellisuusteoria nimenomaan mallintaa paremmin entropiankin käyttäytymistä, kuin vanhemmat teoriat.

- painovoiman voimasta olemassaollut singulariteettipiste ei voi räjähtää ilman tuota painovoimaa suurempaa vastavoimaa, jonka olemassaoloa suhteellisuusteoria ei ole selittänyt

Tuohon ei ole kellään tietääkseni vastausta - on vain teorioita, joita ei olla ainakaan vielä voitu todistaa suuntaan eikä toiseen.
Suhteellisuusteoria on matemaattinen malli, jonka pohjalta voidaan loogisilla päätelmillä vetää vieläkin yllättäviä johtopäätöksiä...

- teoriassa puhutaan singulariteetti PISTEESTÄ, jollaiseen sitä koskeva kuvauskin viittaa ja se esitetään graafisestikin pisteenä josta kaikki on saanut alkunsa - kuitenkin sanotaan ettei se ole varsinainen piste (joka olisi havaittavissa oleva keskikohta maailmankaikkeudessa) vaan räjähdys tapahtui samaan aikaan kaikkialla. Tämä kolminaisuusopin kaltainen selitysten sekamelska osoittaa, että tieteellinen käsitys siitä on melkoisen hataralla pohjalla.

Singulariteetti ja sen laajentuminen oli ja on "kaikkialla" jatkuvasti. Tuo "kaikkialla" oli joskus singulariteetti.
Edelleenkään ei tiedetä, eikä kukaan osaa varmasti sanoa, mihin tämä aika-avaruutemme laajenee - on vain jossain määrin havaittu, että se laajenee.

Valtaoja totesikin siitä eilisessä tv-haastattelussa, että maailmankaikkeutta tutkimalla voimme teoreettisesti peräytyä hetkeen juuri alkuräjähdyksen jälkeen, mutta sitä edeltävästä ajasta ei ole minkäänlaista realistista käsitystä.
Itse singulariteetti ominaisuuksineen on siis teorian synnyttämä hypoteesi

.
Kyllä. Matemaattisen mallin tuottama johtopäätös. Sen todellista fysikaalista vastinetta ei ole tiedossa.

Tässä taas käsityksiäni esille tuomistasi asioista.
Valtaoja on erinomainen fyysikko-filosofi - ehkä sen vuoksi, että hänen kirjoistaan olen saanut tukea omille pähkäilyilleni.

[RaM]

Mitä suurimmat kiitokseni taas sinulle Filippos.
Minä olen myös koittanut lukea niin Valtaojan kuin Enqvistin teoksia. Ongelmana on kuitenkin se, että vaikka ymmärrän mitä he kertovat näistä asioista, niin heikkolahjaisuuteni ja tietoisuuteni fysiikan ja tämän tasoisen matematiikan alueelta estää minua kuitenkaan SISÄISTÄMÄSTÄ näitä tietoja. On helppo sanoa että olen oikeasti samaa mieltä heidän kanssaan (ja sinun kanssasi), koska kunnioitan noin viisaiden ihmisten työtä ja sen mukanaan tuomia käsityksiä. Kokonaan toinen asia on kuitenkin ymmärtää sitä, mihin pitäisi uskoa. Niinpä teen näitä omia kriittisiä teorioitani, joiden avulla toivon joidenkin palasten loksahtavan hieman paremmin kohdalleen ja kenties synnyttävän oivalluksia asioista, jotka ainakaan eivät ole mahdollisia. Tietynlaista asioiden ja vaihtoehtojen pois sulkemisen logiikkaa.

Tein jo kertaalleen tuon ramilaisen teorian, kunnes huomasin itsekin kirjoittavani siihen täysin puutaheinää ja ristiriitaisuuksia. Sitten piti uudemman kerran miettiä teorian olemattomia perusteita ja logiikkaa.
Tämä entisen fundamentalistin pää ei ole kaikkein paras väline näiden fysiikkaan liittyvien asioiden selvittelemiseen (joissain muissa aiheissa se toimii huomattavasti paljon paremmin), mutta aina voi koittaa parantaa sen toimintaa.

Koitanpa kehitellä tähän vielä hieman lisää väännettävää.

[Johanneksen poika]

Gravitaatiovoima on myös sekin tieteelle tuntematon voima siinä mielessä, ettei tuon voiman välittäjää tunneta tarkalleen.

- - - -

Maailmankaikkeudessa olevien mustien aukkojen ei tiedetä olevan singulariteetteja. Singulariteetista puhuttaessa mustien aukkojen yhteydessä, puhutaan silloinkin matemaattisesta mallista, jonka avulla mustien aukkojen aiheuttamat ilmiöt ja niiden havainnoinnit ovat selitettävissä.

Itse en ole mikään tiedemies enkä osaa selittää vaikeita asioita muille, mutta olen yrittänyt itselleni selittää noita mainitsemiasi asioita havainnollistamalla niitä noin suurin piirtein 2-ulotteisella avaruusmallilla.

Gravitaation havainnollistaminen.
Kaksi henkilöä ottaa ison lakanan neljästä kulmasta kiinnin ja venyttää sen suurin piirtein tasaiseksi tasoksi. Lakana on nyt periaatteessa kuin taso, mikä ei kaareudu mihinkään. Kolmas henkilö asettaa pesäpallon lakanalle, jolloin siihen kohtaan tulee painauma, ts. lakana "kaareutuu". Jos tämä kolmas henkilö nyt laittaa pöytätennispallon vierimään suoraan eteenpäin aika läheltä pesäpalloa, se alkaa kaartaa pesäpallon suuntaan, koska se on kaareuttanut lakanaa ja tehnyt siihen kuopan. Jos tämä kolmas henkilö laittaa potkupallon lakanalle, siihen muodostuu jo isompi kuoppa kuin pesäpallosta, ja sen lähelle heitettynä pingispallo vierisi luultavasti kiinni potkupalloon, ellei sen vauhti riittäisi ohitukseen, joka tapauksessa senkin vierimisrata muuttuisi.

Mustan aukon omituisuudet.
Kaksi henkilöä pitää edelleen lakanan kulmista kiinni. Kolmas henkilö laittaa lakanalle painavan urheiluvälineen, miesten kuulantyönnössä käytetävän monta kiloa painavan kuulan. Kuulan massa on niin suuri, että se kaarruttaa lakanaa liikaa, jolloin se repeää ja kuula putoaa maahan. Musta aukko (kuula) muodosti "madonreiän".

Näin olen yrittänyt selittää asioita itselleni. En kuitenkaan ole edes harrastelijafyysikko, ja vielä vähemmän harrastelijafilosofi. Joten en ihmettele, ettei selitykseni ja havainnollistamani asia saa vastakaikua. Mutta itseni olen kyennyt vakuuttamaan.

[RaM]

Täsmennän ensin yhden einsteiniläisyyden ja ramilaisuuden eron.

MUSTA AUKKO
Einsteiniläisyydessä:
Mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti. Se on pistemäinen kohde, johon on keskittynyt kaikki mustan aukon massa; atomin, tähden tai jopa miljoonien tähtien massa. Mustan aukon näkyvä raja, jonka sisäpuolella pakonopeus ylittää valonnopeuden, on nimetty tapahtumahorisontiksi.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_aukko
Ramilaisuudessa:
Musta aukko on muodostunut jättimäisestä luhistuneesta tähdestä ja imenyt sisälleen hiljalleen myös muita 'lähellä' olleita tähtiä alati kasvavan gravitaatiovoimansa avulla. Kenties kokonaisen galaksin, jonka ominaisuudet ovat suunnilleen sellaiset, kuin einsteiniläisyydessä käsitetään.

Musta aukko ei taivuta aikaa tai 'aika-avaruutta', jotka ovat aineettomina käsitteinä teoreettisestikin sen ulottumattomissa, vaan sen gravitaatiovoima vetää itseään kohden kaikkia läheltä ohi kiitäviä massoja. Massat joiden voimat ovat liian suuria (nopeus) eivät aukkoon kierry, vaan niiden kulkurata saattaa taipua aukkoa ohitettaessa mutta liike-energia kuljettaa massan ohi vaaran.
Myös valo eli fotonit taipuvat ohittaessaan aukon tietyltä etäisyydeltä. Mustien aukkojen lämpötila lähentelee absoluuttista nollapistettä (aukon sisältämästä massasta eli sen koosta riippuen) valtavan gravitaatiovoiman estäessä lämpövärähtelyn sen keskipisteessä. Aukon sisältämä energia kuitenkin purkautuu sen reuna-alueilta purkautuvana säteilynä ja mikäli aukko ei 'kaappaa' riittävästi ainetta ohi kulkevista taivaankappaleista, se hiljalleen kuivuu kokoon energiaa purkaavan säteilyn seurauksensa. Aukon lämpötila kasvaa sen tyhjentyessä (säteily) ja sen sisäinen entropian kasvu lopulta räjäyttää sen jäänteet hiukkasiksi.
Todellisuudessa mustan aukon säteilyä ei ole havaittu. Tämä johtuu siitä, että tuntemamme mustat aukot ovat vain sellaisia mustia aukkoja, jotka ovat syntyneet tähden luhistuessa. Esimerkiksi muutaman Auringon massaisen mustan aukon säteily on vain asteen miljoonasosan päässä absoluuttisesta nollapisteestä.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Hawkingin_s%C3%A4teily

Gravitaatiovoimaa ei ramilaisuuskaan tarkemmin osaa selittää, mutta sen tuntemattomana pidetty pakovoima on sama kuin fysikaalisena suureena tunnettu entropia. Tämän pakovoiman hiukkasta/toimintamekanismia ei ole toistaiseksi löytynyt.

PUNASIIRTYMÄ
Taivaankappaleiden loittoneminen toisistaan ei osoita alkuräjähdyksen suuntaan, vaan taivaankappaleiden ympärillä 'viraavan' pimeän aineen sekä energian vuorovaikutusta maailmankaikkeuden 'elollisuuteen'. Maailmankaikkeus on kuin valtameri jonka vettä pimeä aine ja -energia vastaavat. P-aine liikkuu kaikkialla liikuttaen myös taivaankappaleita ja p-energia on sitä liikuttava voima.

Einsteiniläisyyden suhteellisuusteoria pyrkii selittämään samoja ilmiöitä kuin ramilaisuuden suhteettomuusteoria, mutta se etsii vastauksia monimutkaisista tieteenfilosifisista hypoteeseista siinä, missä suhteettomuusteoria puhtaasta tietämättömyyden synnyttämästä päättelystä ja yksinkertaisimpien mallien vaihtoehdoista. Se on siis toimivampi yksinkertaisten teoria (mitä enemmän liikkuvia osia sen suurempi toimimattomuuden todennäköisyys).

[Filippos]

Täsmennän ensin yhden einsteiniläisyyden ja ramilaisuuden eron.

MUSTA AUKKO
Einsteiniläisyydessä:
Mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti. Se on pistemäinen kohde, johon on keskittynyt kaikki mustan aukon massa; atomin, tähden tai jopa miljoonien tähtien massa. Mustan aukon näkyvä raja, jonka sisäpuolella pakonopeus ylittää valonnopeuden, on nimetty tapahtumahorisontiksi.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Musta_aukko
Ramilaisuudessa:
Musta aukko on muodostunut jättimäisestä luhistuneesta tähdestä ja imenyt sisälleen hiljalleen myös muita 'lähellä' olleita tähtiä alati kasvavan gravitaatiovoimansa avulla. Kenties kokonaisen galaksin, jonka ominaisuudet ovat suunnilleen sellaiset, kuin einsteiniläisyydessä käsitetään.

Tähän asti aivan samanlainen..?

Musta aukko ei taivuta aikaa tai 'aika-avaruutta', jotka ovat aineettomina käsitteinä teoreettisestikin sen ulottumattomissa, vaan sen gravitaatiovoima vetää itseään kohden kaikkia läheltä ohi kiitäviä massoja. Massat joiden voimat ovat liian suuria (nopeus) eivät aukkoon kierry, vaan niiden kulkurata saattaa taipua aukkoa ohitettaessa mutta liike-energia kuljettaa massan ohi vaaran.

Juuri tällainen on perinteinen Newtonin painovoimateorian mukainen käsitys gravitaation vaikutuksesta. Tämä käsitys, sekin matemaattinen malli, ei vain selitä kaikkia havaintoja, mitä olemme painovoiman vaikutuksista huomanneet.

Myös valo eli fotonit taipuvat ohittaessaan aukon tietyltä etäisyydeltä.

Havainto. Perinteinen gravitaatioteoria ei selitä, miksi valo taipuu. Valolla ei ole massaa, johon Newtonin gravitaatiovoima voisi vaikuttaa. Suhteellisuusteorian mukainen avaruuden kaareutuminen on tässä kohtaa parempi matemaattinen malli - sen avulla voidaan valon käyttäytyminen ennustaa, sen ohittaessa suuri massaisen energiakeskittymän.

Mustien aukkojen lämpötila lähentelee absoluuttista nollapistettä (aukon sisältämästä massasta eli sen koosta riippuen) valtavan gravitaatiovoiman estäessä lämpövärähtelyn sen keskipisteessä.

Missä vaiheessa, millä periaatteella gravitaatiovoiman kasvu jossain vaiheessa kääntää lämpötilan nousun käänteiseksi? Esimerkiksi auringon sisäisen gravitaation tiedetään aiheuttavan lämpötilan pysymisen korkeana. Yleisestikin perinteisen termodynamiikan periaatteiden mukaan lämpötila nousee, mitä suurempi on aineeseen kohdistuva paine.
Mustien aukkojen fysiikasta ei tiedetä, millaisia ominaisuuksia tunnetut fysiikan ilmiöt saavuttavat noin äärimmäisissä olosuhteissa. Suhteellisuusteorian matemaattinen mallinnus selittää vain tarkemmin ja paremmin ilmiöt, joita voidaan olettaa olevan moisen äärimmäisyyden ilmentymässä - verrattuna Newtonin gravitaatioteorian (jota nähtävästi intuitiivisesti käytät Ramilaisuudessa) ennustamaan.

Aukon sisältämä energia kuitenkin purkautuu sen reuna-alueilta purkautuvana säteilynä ja mikäli aukko ei 'kaappaa' riittävästi ainetta ohi kulkevista taivaankappaleista, se hiljalleen kuivuu kokoon energiaa purkaavan säteilyn seurauksensa.

Tämä osio on samanlainen molemmissa teorioissa.

Aukon lämpötila kasvaa sen tyhjentyessä (säteily) ja sen sisäinen entropian kasvu lopulta räjäyttää sen jäänteet hiukkasiksi.

Tämä väite sotii kaikkia termofysiikan lakeja vastaan. Miten aukon lämpötila voi kasvaa, jos sen energiaa kuluu säteilyyn ja sen sisäinen paine pienenee?
Entropian kasvu räjäyttää?
Entropia ei yleisesti ottaen tarkoita muuta, kuin systeemin epäjärjestyksen kasvamisen nopeuden todennäköisyydelle määritettävissä olevaa suuretta. Se, että jonkin entropia kasvaa = sen energia hajoaa ympäristöön, ei sinällään pitäisi räjäyttää mitään? Päinvastoin se pienentää energiakeskittymän energiaa ja vie poispäin kriittisestä räjähdyspisteestä. Entropian vaikutus on nähtävissä esimerkiksi omassa kodissasi, jos et siivousta liiemmin ehtisi harrastaa. Pöly, tavarat menevät yksinkertaisesti sekaisin, levittäytyvät pikkuhiljaa joka puolelle.
Tälle systeemin luonnolliselle epäjärjestyksen kasvulle voidaan määrittää suhteellinen kerroin, joka perustuu systeemin hiukkasten lukumäärään ja niiden liikkeeseen (lämpötilaan) ja mm. paineeseen. Paine on entropian kasvun vastustava voima - samoin on gravitaatiovoima.
Gravitaatio luo epäjärjestykseen järjestystä.
Jos musta-aukko säteilee energiaansa pois, sen entropia pienenee, ei suinkaan kasva.

Todellisuudessa mustan aukon säteilyä ei ole havaittu. Tämä johtuu siitä, että tuntemamme mustat aukot ovat vain sellaisia mustia aukkoja, jotka ovat syntyneet tähden luhistuessa. Esimerkiksi muutaman Auringon massaisen mustan aukon säteily on vain asteen miljoonasosan päässä absoluuttisesta nollapisteestä.
- http://fi.wikipedia.org/wiki/Hawkingin_s%C3%A4teily

Ulospäin havaittavan säteilyn näkyminen lähellä nollapistettä on yksi suhteellisuusteoriassa esitetyn matemaattisen mallin tuomista uusista - tulevaisuudessa toivottavasti havaittavissa - ennusteista. Koko tuo lainaus pohjautuu tähän suhteellisuusteorian ennusteeseen.

Gravitaatiovoimaa ei ramilaisuuskaan tarkemmin osaa selittää, mutta sen tuntemattomana pidetty pakovoima on sama kuin fysikaalisena suureena tunnettu entropia. Tämän pakovoiman hiukkasta/toimintamekanismia ei ole toistaiseksi löytynyt.

Entropiassa ei ole kyse niinkään voimista, vaan todennäköisyyksistä.
Entropian määrittämiseen pohjautuva laskukaava perustuu todennäköisyyslaskentaan, jolla pyritään vain saamaan käsitystä suuren hiukkasjoukon liikkumisen todennäköisestä suunnasta.
Tämä entropian käsite on ainakin termofysiikan määritelmien puitteissa juuri näin yksinkertainen. Sillä ei tarkoiteta mitään voimaa, vaan sillä pyritään ennustamaan hiukkasjoukossa jo vallitsevien voimien aiheuttaman joukkoliikeen suuntaa.

PUNASIIRTYMÄ
Taivaankappaleiden loittoneminen toisistaan ei osoita alkuräjähdyksen suuntaan, vaan taivaankappaleiden ympärillä 'viraavan' pimeän aineen sekä energian vuorovaikutusta maailmankaikkeuden 'elollisuuteen'. Maailmankaikkeus on kuin valtameri jonka vettä pimeä aine ja -energia vastaavat. P-aine liikkuu kaikkialla liikuttaen myös taivaankappaleita ja p-energia on sitä liikuttava voima.

Valon havaittaviin aallonpituuksiin voi toki vaikuttaa sellaiset toistaiseksi vielä tuntemattomat voimat, joiksi pimeä energia ja pimeä aine voivat vaikuttaa. Mutta tuolle on olemassa yksinkertaisempi selitys, joka on suoraan se, että tähdet loittonevat. Valon aallonpituuden kun on havaittu ja yleisesti tunnettu muuttuvan valoa emittoivan kappaleen liikkeen mukaisesti.

Einsteiniläisyyden suhteellisuusteoria pyrkii selittämään samoja ilmiöitä kuin ramilaisuuden suhteettomuusteoria, mutta se etsii vastauksia monimutkaisista tieteenfilosifisista hypoteeseista siinä, missä suhteettomuusteoria puhtaasta tietämättömyyden synnyttämästä päättelystä ja yksinkertaisimpien mallien vaihtoehdoista. Se on siis toimivampi yksinkertaisten teoria (mitä enemmän liikkuvia osia sen suurempi toimimattomuuden todennäköisyys).

Yksinkertaisemman teorian kaipuuseen Einstein juurikin alkoi kehittelemään suhteellisuusteoriaansa. Se selittää huomattavasti yksinkertaisemmin ja vähemmillä liikkuvilla osilla havaitsemiamme ilmiöitä, kuin vanhat teoriat.
Ramilaisuus kuulostaa vahvasti tukeutuvan perinteisiin klassisen mekaniikan olettamuksiin ja matemaattiseen mallinnukseen. Nämä mallit on havaittu olevan ristiriidassa monissa äärimmäisissä fysiikan ilmiöissä. Tähän mallinnuksen puutteeseen Einstein kehitteli teoriansa, joka mallintaa havaintomme selkeästi paremmin.

p.s. Mustat aukot ovat kokonaisuudessaan suhteellisuusteorian ennustamia olioita, perinteisellä klassisella mekaniikalla niitä ei pitäisi päästä edes syntymään. Näiden väistämättömien fysikaalisten äärimmäisien ilmiöiden selittäminen ja ennustaminen perinteisellä mekaniikalla ei onnistu, koska perinteinen mekaniikka johtaa äärettömien suureiden dilemmaan, jota se ei osaa ratkaista.
Matematiikka - sitä ihminen käyttää maailmaansa mallintamisessa. Kaikki teoriat ovat käytännössä matemaattisia mallinnuksia, joiden pohjalta mielikuvitus sitten alkaa rakentamaan omia käsityksiään. Näiden mielikuvituksen kehittämien käsitteiden ymmärtäminen vaatii myös niiden pohjalla olevien matemaattisten mallien tuntemusta.
Musta-aukko on yksi mielikuvituksen kehittämä käsite, matemaattisen käsitteen, eli singulariteetin aineellistamiseksi.

[Filippos]

Valosta vielä: Jos puhut fotoneista, oletan, että hyväksyt niiden yleisen määritelmän, joka tarkoittaa lähinnä energiakvantteja, ei massallisia hiukkasia.

Newtonin mekaniikka ei tunne energioiden välistä gravitaatiota, vain massan välisen.

[RaM]

Kiitos jälleen. Nyt ensimmäisen kerran sain kiinni jostain joka ei aikaisemmin ole mennyt oikein jakeluun.
En tunne myöskään mitään muitakaan suhteellisuusteoriaa edeltäviä teorioita, joten yhteneväisyydet tässä ' ramilaisessa suhteettomuusteoriassani' ovat puhdasta sattumaa. Olen kehitellyt ja parhaillaan koitan kehitellä tätä leikkimielistä vastateoriaani puhtaasti yksittäisten fysiikkaa koskevien yksityiskohtien pohjalta, joista olen kirjoista/netistä lukenut ja jotka joko ovat tuntuneet järkeviltä tai joiden kohdalta 'loogisuuteni' vaatisi korjaamista.

Pari pahaa kysymystä tuonne putkautit joita täytyy hetki pohtia jam iettiä, mitä niihin koittaisi kommentoida.
FOTONIn olen ymmärtänyt olevan kuitenkin hiukkanen, johon sen kohtaama massa vaikuttaa. Kun fotoni menee massan ohi, tuo vaikutusvoima - on se sitten gravitaatioon tai sähkömagnetismiin perustuva - voisi taivuttaa tuon fotonin kulkureittiä kuvailemallani tavalla.

Palailen kunhan olen saanut väännettyä päästäni jotain uutta pseudotieteellistä järkeilyä ulos.
Kiitos vielä kerran.

[RaM]

Aloitetaan suurimmasta ongelmasta tai epäselvyydestä, joka minua häiritsee - SINGULARITEETISTA.
Lainaan tähän pelkän linkittämisen sijaan Wikipediaa helpottamaan aiheen käsitelyä:

Singulariteetti on astrofysiikassa aika-avaruuden vääristymä, jossa jokin suure on äärettömän suuri, joten se ei käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan. Nykyisen fysiikan termein singulariteettia ei voida kuvailla, koska ei tunneta luonnonlakeja, jotka pätevät kun fyysisten suureiden arvot ovat äärettömän suuria. Koska luonnossa ei pitäisi esiintyä mitään ääretöntä, ovat singulariteetit käytännössä pikemminkin teoreettisia konstruktioita kuin todellisia luonnonilmiöitä. Esimerkiksi mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti, jossa rajallinen massa on tiivistynyt äärettömän pieneksi pisteeksi, jolloin myös sen tiheys on ääretön. Tätä pistettä ympäröi tapahtumahorisontti, jonka sisällä pakonopeus mustasta aukosta ylittää valon nopeuden, eikä edes säteily pääse enää pakenemaan sen ulkopuolelle. Myös maailmankaikkeus saattoi olla alkuräjähdyksen hetkellä singulariteetti.

Singulariteetin olemassaolosta ei ole mitään varmaa todistetta, ja koska nykykäsityksen mukaan äärettömyyttä ei pitäisi esiintyä luonnossa, saattaa singulariteetti olla enemmän klassisen suhteellisuusteorian puutteellisuuden seuraus kuin todellinen luonnonilmiö. Klassiset teoriat eivät edes päde, kun on kyse singulariteetteihin liittyvistä ilmiöistä. Kvanttimekaniikan sisältävä yhä kehitteillä oleva yhtenäisteoria saattaa ratkaista singulariteettien ongelman.

Koko alkuräjähdysteoria joutuu tuon alleviivaamani näkemyksen perusteella hyvin kyseenalaiseen valoon ja siltä minusta itsestänikin tuntuu.

Singulariteetin luonne on hieman samanlainen kuin jumaluudella. Sitä ei tunneta, sitä ei havaita, sitä ei logiikan tai luonnonlakien mukaan pitäisi olla olemassa; silti se on ollut olemassa ikuisesti (=aluton), sen olemusta ei kyetä ymmärtämään ja jokin mystinen voima on laukaissut sen synnyttämään maailmankaikkeuden.

MUSTAN AUKON keskustassa oletetaan olevan myös tuollainen singulariteetti.
Tämä on siis tieteellinen musta aukko.
Siinä minun mustassa aukossa EI ole singulariteettiä keskipisteenään. Käsitän eron sellaiseksi, että singulariteetissa aine on musertunut atomejakin pienempään muotoon eli kenties sinne kvarkkitasolle tai vieläkin pienemmäksi. Tilaan jossa kaikki on mystistä luonnonlakien vastaista äärettömyyttä.
Minun mustassa aukossa aine on puristunut kenties atomitasoiseksi yhdeksi tiiviksi möykyksi, jolla on suunnaton oma massa ja painovoima ja joka kasvaa sen mukaisesti kuin tuo aukko saa imettyä sisäänsä uutta materiaa.

Koska singulariteetti on ominaisuuksiltaan ääretön eikä sen rakennetta tai olemusta tunneta edes teoriatasolla, niin mielestäni ei ole mitään syytä asettaa perusoletukseksi, että siihen varautunut suunnaton energia olisi kuumaa. Aivan yhtä hyvin se voi olla kylmää, koska tuo rakenne ei perustu mihinkään fysiikan tuntemiin luonnon lakeihin. Koska sen sisällä ei ole kuitenkaan lämmön edellyttämää värähtelyä, tuntuisi luonnollisemmalta ajatella että se olisi kylmä. Täynnä kylmäenergiaa. Tämä ajatus saattaa tuntua viisaammasta ja fysiikkaa paremmin ymmärtävästä ihmisestä kahjolta, mutta toistaiseksi itse olen pitänyt sitä mahdollisena.

Ajatukseni omasta mustasta aukosta - jossa ei siis ole sisällään tuota singulariteettiä - lähtee siitä, että se on lähes absoluuttisen nollapisteen kylmyydessä, sillä senkin äärimmäisen (ei kuitenkaan äärettömän) tiivis rakenne (elektronitkin ovat purituneet osaksi ainemöykkyä) estää kaiken lämpövärähtelyn.
Teoriani siitä, että tuo musta aukkoni säteilyn ja puuttuvan lisäaineen seurauksena hitaasti purkautuisi, kuumenisi ja lopulta räjähtäisi juontuu siitä epätieteellisestä ajattelustani, että tyhjentyessään aukon sisäinen painovoima pienenisi ja lopulta aine entropian seurauksena harvenisi niin, että normaali atomien toiminta voisi jälleen käynnistyä. Tuolloin alkaisi myös muodostumaan luonnollista lämpöä aiheuttavaa värähtelyä joka kenties aukkoon varautuneen loppuenergian kanssa räjähtäisi. Tai sitten aukko vain kuihtuisi pois jättäen jälkeensä jonkinlaisen hiukkaspilven.

[Filippos]

"Valon dualistinen luonne" on varmaankin tuttu sanonta?

Fotoni termi kuvaa fysiikassa enemmänkin energiakvanttia, eli diskreettiä "pakettia", joka käyttäytyy kuin hiukkanen, mutta olematta hiukkanen.

Fotonit esimerkiksi siroavat hilasta, kuten hiukkassuihku.

Fotonit eivät kulje, eivätkä käyttäydy täysin kuten hiukkaset. Valo kulkee kuten aalto. Esim. valon interferenssi. http://fi.wikipedia.org/wiki/Interferenssi

Fotoni on subjektiivinen käsite sinänsä, että sen tarkkaa objektiivista olomuotoa ei pystytä havaitsemaan. Nähdään vain valon tuottamat ilmiöt, joiden perusteella ollaan tultu johtopäätökseen, että valolla on sekä hiukkasille ominaisia vinkeitä, että myös aalloille ominaisia, joita ei voi selittää hiukkasmallilla. Hiukkasluonnetta kuvaamaan on luotu käsite fotoni.

Eli tässäkin asiassa on ensin havaittu, että valo aiheuttaa jotain. Sitten on kehitetty käsite, joka voisi kuvata tuon aiheuttajaa -> Fotoni.
Mutta on huomattu, että valolla on muunkinlaisia ominaisuuksia, joiden kuvaamisessa kyetään käyttämään paremminkin aaltoliikkeen matemaattisia malleja.

Fotoni on yleisesti käytetty termi, joka antaa hyvän intuitiivisen kuvan valon välittäjistä. Pitäisi vain enemmän tähdentää, että fotoni ei ole eksakti hiukkanen, se on vain jotain, jonka olemassa ololla kyetään valon ominaisuuksia helpommin selittämään.

Vastaava "hiukkanen" gravitaatiolle on keksitty: Gravitoni. Tuokin on vain termi, jonka kehittäminen lähtee siitä oletuksesta, että gravitaatiovoimalla täytyy olla jokin, jonka välityksellä se vaikuttaa. Intuitiivisesti ajateltuna tuollainen hiukkanen pitäisi olla. Kukaan ei tiedä onko gravitonia olemassa: ei olla vielä osattu millään havaita tuollaista hiukkasta - nähdään vain gravitaatiovoiman yleinen olemassaolo.

Fotonikin oli alunperin oletettu olevan materinen hiukkanen, mutta kuten esimerkiksi wikipediasta on luettavissa valon tutkimuksen historiasta, uudet havainnot ovat kehittäneet tuonkin käsitteen ymmärrystä enemmänkin energiakvantiksi.

hmmm... tuokin on muuten jännä, ihminen ei pysty kovin konkreettisesti määrittelemään esimerkiksi energia -käsitettä. Se on vain jokin abstrakti suure, joka kuvaa montaa erilaista asiaa ja niiden suhteellisuutta.
Mutta kuitenkin tuotakin käsitettä käytetään päivittäin ja moni kuvittelee sen olevan jotain konkreettista, materiaa, mitä se ei ole.

[Filippos]

Aloitetaan suurimmasta ongelmasta tai epäselvyydestä, joka minua häiritsee - SINGULARITEETISTA.

Singulariteetti on puhtaasti teorioiden matemaattisen logiikan lopputulos. Jos teorioiden logiikka pitää paikkaansa, eli jos teorioiden matematiikka on ihmisen logiikan pohjalta hyvin realimaailmaa mallintava, silloin singulariteetti on oltava olemassa.
Eli jos ihmisen havaintojen pohjalta tehty teoria laajenevasta maailmankaikkeudesta on tosi, silloin maailmankaikkeus on matemaattisella logiikalla johdettuna ollut joskus singulariteetti.

Mustan aukon olemassa olo vaatii matemaattisen singulariteetin olemassaoloa. Jos jonkin kappaleen gravitaatiovoima on niin suuri, ettei edes valon nopeuden nopeus riitä pakonopeudeksi massattomalle fotonille tuosta kurimuksesta, täytyy tuon mustan aukon sisuksissa olla singulriteetti, eli äärettömän tiheä osio. Kukaan ei ole nähnyt mustaa-aukkoa, eli singulariteettia, kukaan ei tiedä, onko sellainen edes reaalimaailmassa mahdollinen.
Musta-aukko, eli äärettömän tiheä massakeskittymä, eli singulariteetti, on suhteellisuusteorian matematiikan logiikan pohjalta tehty olettamus.

Niitä luonnon lakeja ei tunneta, jotka reaalisessa universumissamme vallitsisivat, kun lähestytään singulariteettia. Materia jollaisena me sen tunnemme, ei olisi enää ollenkaan sellaista, minä me sen näemme ja koemme.

Singulariteetissa atomit eivät olisi enää atomeja, eivätkä mitkään atomien partikkelit. Singulariteetissa ei olisi tilaa, jossa materia olisi.

Ja edelleen: Tuo singulariteetti on loogisen matemaattisen päättelyn tulosta tämänhetkisen maailmankaikkeuden matemaattisen mallin pohjalta - suhteellisuusteorian.

Tuo, mikä wikissä on, esittää singulariteetin fyysikon näkökulmasta, vaikka se on puhtaasti matemaattinen olio:

Singulariteetti on astrofysiikassa aika-avaruuden vääristymä, jossa jokin suure on äärettömän suuri, joten se ei käyttäydy tunnettujen fysiikan lakien mukaan. Nykyisen fysiikan termein singulariteettia ei voida kuvailla, koska ei tunneta luonnonlakeja, jotka pätevät kun fyysisten suureiden arvot ovat äärettömän suuria. Koska luonnossa ei pitäisi esiintyä mitään ääretöntä, ovat singulariteetit käytännössä pikemminkin teoreettisia konstruktioita kuin todellisia luonnonilmiöitä. Esimerkiksi mustan aukon keskuksen ajatellaan olevan singulariteetti, jossa rajallinen massa on tiivistynyt äärettömän pieneksi pisteeksi, jolloin myös sen tiheys on ääretön. Tätä pistettä ympäröi tapahtumahorisontti, jonka sisällä pakonopeus mustasta aukosta ylittää valon nopeuden, eikä edes säteily pääse enää pakenemaan sen ulkopuolelle. Myös maailmankaikkeus saattoi olla alkuräjähdyksen hetkellä singulariteetti.

Singulariteetin olemassaolosta ei ole mitään varmaa todistetta, ja koska nykykäsityksen mukaan äärettömyyttä ei pitäisi esiintyä luonnossa, saattaa singulariteetti olla enemmän klassisen suhteellisuusteorian puutteellisuuden seuraus kuin todellinen luonnonilmiö. Klassiset teoriat eivät edes päde, kun on kyse singulariteetteihin liittyvistä ilmiöistä. Kvanttimekaniikan sisältävä yhä kehitteillä oleva yhtenäisteoria saattaa ratkaista singulariteettien ongelman.

Koko alkuräjähdysteoria joutuu tuon alleviivaamani näkemyksen perusteella hyvin kyseenalaiseen valoon ja siltä minusta itsestänikin tuntuu.

Koko alkuräjähdysteoria perustuu vain tämänhetkiseen tietämykseen ja tällä hetkellä vallalla olevien matemaattisten mallien pohjalta tehtyihin teorioihin. Mitään muuta ei tieteelliset teoriat yksinkertaisesti ole.
Suhteellisuusteoria kuvaa tällä hetkellä parhaiten maailmaa, sitä mitä olemme siitä havainneet empiirisesti. Sen teorian matemaattinen teoria, eli logiikka nojaa siihen mitä näemme ja pystymme mittaamaan.
Teorian matemaattinen logiikka tuo sitten eteemme johtopäätköksiä, väistämättömiä tuloksia, kuten nyt tuo singulariteetti.

Singulariteetin luonne on hieman samanlainen kuin jumaluudella. Sitä ei tunneta, sitä ei havaita,

Tähän asti olemme periaatteessa samaa mieltä.

sitä ei logiikan tai luonnonlakien mukaan pitäisi olla olemassa

Tämänhetkisten luonnonlakien tuntemuksen perusteella se nimenomaan pitäisi olla olemassa. Singulariteetti on vain ja ainoastaan käsite, joka kuvaa matemaattista johtopäätöstä tunnetun maailmankaikkeuden tietämyksemme pohjalta.
Sen absoluuttista olemassaoloa ei olla voitu mitenkään todistaa, kuten ei jumaluudenkaan. Jumalasta vaan ei ole mitään havaintoa, eikä sen olemassaoloon johda mikään logiikka. Jumalan olemassaolo täytyy olettaa, sitä ei voi loogisesti johtaa. Tämä on se olennainen ero.

; silti se on ollut olemassa ikuisesti (=aluton), sen olemusta ei kyetä ymmärtämään ja jokin mystinen voima on laukaissut sen synnyttämään maailmankaikkeuden.

Kuten Valtaoja oli mukaasi sanonut: Pystymme logiikallamme näkemään vain hetkeen ennen alkuräjähdystä, sitä ennen ollutta ei kukaan tiedä.
Matemaattinen logiikkamme johdattaa meidät johtopäätökseen, jolle on annettu nimitys singulariteetti.
Me näemme, että maailmankaikkeus laajenee tällä hetkellä. Logiikkamme sanoo, että jossain täytyy olla se alkupiste -> Johtopäätös: koko maailmankaikkeus on lähtenyt yhdestä pisteestä, sanotaan sitä nyt vaikka singulariteetiksi.

MUSTAN AUKON keskustassa oletetaan olevan myös tuollainen singulariteetti.
Tämä on siis tieteellinen musta aukko.

Tämä on suhteellisuusteorian matemaattisesta maailmankaikkeuden mallinnuksesta johdettu matemaattinen tulos.
Tälle tulokselle on annettu nimi: singulariteetti. Tälle matemaattiselle oliolle on annettu konkreettisempi nimitys, jollaiseksi joku tieteilijä on tuon mieltänyt: Musta-aukko.

Siinä minun mustassa aukossa EI ole singulariteettiä keskipisteenään. Käsitän eron sellaiseksi, että singulariteetissa aine on musertunut atomejakin pienempään muotoon eli kenties sinne kvarkkitasolle tai vieläkin pienemmäksi. Tilaan jossa kaikki on mystistä luonnonlakien vastaista äärettömyyttä.

Tällaiseen mustaan aukkoon johtaa looginen matemaattinen päättely.

Minun mustassa aukossa aine on puristunut kenties atomitasoiseksi yhdeksi tiiviksi möykyksi, jolla on suunnaton oma massa ja painovoima ja joka kasvaa sen mukaisesti kuin tuo aukko saa imettyä sisäänsä uutta materiaa.

Sinun musta-aukkosi ei ole musta. Esimerkiksi pulsaritähti on tällainen "musta-aukko", joka on puristunut kenties atomitasoiseksi möykyksi.

Koska singulariteetti on ominaisuuksiltaan ääretön eikä sen rakennetta tai olemusta tunneta des teoriatasolla, niin mielestäni ei ole mitään syytä asettaa perusoletukseksi, että siihen varautunut suunnaton energia olisi kuumaa. Aivan yhtä hyvin se voi olla kylmää, koska tuo rakenne ei perustu mihinkään fysiikan tuntemiin luonnon lakeihin. Koska sen sisällä ei ole kuitenkaan lämmön edellyttämää värähtelyä, tuntuisi luonnollisemmalta ajatella että se olisi kylmä. Täynnä kylmäenergiaa. Tämä ajatus saattaa tuntua viisaammasta ja fysiikkaa paremmin ymmärtävästä ihmisestä kahjolta, mutta toistaiseksi itse olen pitänyt sitä mahdollisena.

Singulariteetti reaalifysiikassa on käsittämätön ilmiö, jossa vallitsevia tuntemiamme fysiikan lakeja ei ole. Singulariteetissa ei olisi mitään materiaa, ei olisi tilaa, ei aikaa, ei lämpötilaa, ei mitään. Singulariteetti on yksi-ulotteinen piste, jossa ei ole mitään mitä pystymme hahmottamaan.

Mustien aukkojen kohdalla singulariteetti on lähinnä niiden ominaisuuksien mallintamiseen käytettävä matemaattinen olio, jonka avulla sen ulospäin näyttämät ominaisuudet on mallinnettavissa. Todellisuusdessa mustien aukkojen ulottuvuuksista ei tiedetä - ei tiedetä miten materia käyttäytyy äärettömässä tai lähes äärettömässä gravitaatiossa.

Ajatukseni omasta mustasta aukosta - jossa ei siis ole sisällään tuota singulariteettiä - lähtee siitä, että se on lähes absoluuttisen nollapisteen kylmyydessä, sillä senkin äärimmäisen (ei kuitenkaan äärettömän) tiivis rakenne (elektronitkin ovat purituneet osaksi ainemöykkyä) estää kaiken lämpövärähtelyn.
Teoriani siitä, että tuo musta aukkoni säteilyn ja puuttuvan lisäaineen seurauksena hitaasti purkautuisi, kuumenisi ja lopulta räjähtäisi juontuu siitä epätieteellisestä ajattelustani, että tyhjentyessään aukon sisäinen painovoima pienenisi ja lopulta aine entropian seurauksena harvenisi niin, että normaali atomien toiminta voisi jälleen käynnistyä. Tuolloin alkaisi myös muodostumaan luonnollista lämpöä aiheuttavaa värähtelyä joka kenties aukkoon varautuneen loppuenergian kanssa räjähtäisi. Tai sitten aukko vain kuihtuisi pois jättäen jälkeensä jonkinlaisen hiukkaspilven.

Suhteellisuusteorian ennustama musta-aukko lähtee siitä oletuksesta, että gravitaatiovoima tulisi niin suureksi, että mikään atomeja, edes niiden rakenneosia, koossa pitävät voimat eivät enää pidä ainetta koossa. Oletus on, että atomit ja atomien osasetkin ovat murskaantumassa. Yksinkertaisesti gravitaatiovoima tulee suuremmaksi, kuin mikään tuntemamme ainetta koossapitävä voima voisi olla. Tämä romahduttaisi aineen äärettömän pieneen klönttiin, joka ei olisi enää mitään - singulariteettiin.

Sinulla on sylinteri ja mäntä. Puristat männällä ilmaa kasaan. Puristat ja puristat. Ilma tiivistyy nesteeksi (lämpötila vain kasvaa paineen vaikutuksesta). Puristat lisää. Nestemäinen ilma tiivistyy kiinteäksi (lämpötila kasvaa edelleen, koska ilman partikkelit värisevät paineen takia aina vain suuremmalla energialla). Puristat lisää. Ilman molekyylien koossa pitävät voimat alkavat musertua. Kiinteästä aineesta tulee plasmaa. (Lämpötila nousee jatkuvasti, koska hiukkaset edelleenkin värisevät aina vain suuremmalla energiatasolla). Puristat lisää. Kaikki tuntemamme aineen rakenneosaset alkavat murskautua ja puristua pienemmäksi. Puristat lisää.
Tästä eteenpäin fysiikka ei tiedä. Lämpötila ja muut tuntemamme fysikaaliset suureet eivät enää olisi vallalla. Matemaattisesti voisit puristaa tuon sylinterin tilavuuden nollaan, tiheys nousee äärettömäksi -> singulariteetiksi.

Jos massaa on tarpeeksi, gravitaatiovoima voi kasvaa niin suureksi, että tuntemamme ainetta koossa pitävät voimat eivät enää kestä.

[RaM]

Wau. Minun ja suhteettomuusteoriani ainoa epätoivoinen pelastusrengas on siis punasiirtymän merkitys.
Futsinpa sitä ja palaan asiaan.
.
.
.
.
PUNASIIRTYMÄ
Tähdet ja galaksit loittonevat toisistaan ja tämä ilmiö havaintaan niiden loistaman valon punasiirtymästä, joka siis merkitsee niiden liikkuvan havainnoitsijasta poispäin. Sen lisäksi ne liikkuvat toisistaan poispäin eli käsittääkseni se osoittaa samalla sen, ettei niillä ole yhteistä ('vierekkäisilläkään' tähdillä) poistumissuuntaa. Räjähdys varsinaisesti suntautuu säteittäin ympärilleen. Alkuräjähdys ei ole siis voinut olla mikään tietty piste, joka olisi synnyttänyt normaaliksi ymmärrettävän räjähdyksen. Siksi sen sanotaankin myös räjähtäneen kaikkialla, joka on mielestäni lähellä kolminaisuusopin dogmatiikkaa.

Punasiirtymä ei sinänsä todista alkuräjähdyksestä, vaan ainoastaan ko. kappaleiden liikkeestä. Kun mm. Kari Enqvist tutkii maailmankaikkeuden ääriä (tai niin kauas kuin kykynee näkemään), hän voi matemaattisesti ryhtyä laskemaan havaittujen tähtien liikettä takaperoiseen suuntaan. Tai todellisuudessa hän voi tehdä siitä matemaattisen mallin joka antaa jonkinlaisen arvion siitä, mihin tähdet peruuttaisivat.
No jos ne kaikki loittonevat toisistaan, niin toki niiden ilman kaavaakin pitäisi silloin peruuttaa toisiinsa kiinni - mikä tietenkin tukee oletusta singulariteettipisteestä.

MUTTA

Suhteettomuusteorian mukaan maailmankaikkeus on ikuinen. Sen aine ja energia ovat ikuista. Maailmankaikkeus 'elää' eli se liikkuu ja muovautuu jatkuvasti kuin valtameri. Olemassa oleva taustasäteilykin todistaa sen olemassa olosta ja massan sekä energian määrn suhteesta tilaan. Ei siis mistään räjähdyksestä. Niinpä punasiirtymäkään ei johdata taivaankappaleita yhteiseen alkupisteeseen, vaan pimeä aine pimeän energian voimasta kuljettaa niitä kuin muoviankkoja valtameressä. Havaitsemassamme miljardin vuoden tähtitieteellisessä 'hetkessä' tähdet ovat leijumassa pois päin toisistaan.
Singulariteettiä ei tarvita!

mutta mutta

Jos täältä maapallolta on havaittu kaikkien eri planeettojen loittonevan kaikissa eri ilmansuunnissa, niin eikö tämä maapallo ole silloin niiden alkupiste...