Ajattelun vivahteet

[YksinäinenSusi]

Nykyään kun mennyt jehovantodistajuus ei enää korvenna pahasti sisuksia ja on oppinut näkemään , että maailmassa ihmisillä on laaja kirjo ajattelun vivahteissa.

Olen monesti hämmästynyt , kun olen saanut huomata että jos haluan olla ihmisten ystävä , niin minun on kuunneltava heitä. Tästä seuraa , että hekin usein kuuntelevat minua.

Mutta jos puhun vain omista ongelmistani , kuten joskus tein , niin ihmiset suuttuivat. Eräskin sanoi, ett hei , emmä mikään kaatopaikka oo - johon sää voit kipata kaikki paskas - painu terapeutille.

Niin noista ajattelun vivahteista , niihin on ollut vähän vaikee tottua , kun JT:nä ajattelin että kaikessa pitää olla selvät rajat.

Mutta on täytynyt pakosta ruveta tajuamaan , että asioita pitää ajatella monelta eri näkökantilta.

Maailmallisesta tuntuis ehkä että , niin tietenkin , mitäs ihmeellistä siinä on ? Totta kai pitää ajatella laajalla kirjolla.
Opettelu maailmalliseksi ihmiseksi ei ole ihan täysin selvää ollut minulle , ja vieläkään en ymmärrä helposti , että miten pitäisi suhtautua huumoriin , en aina ymmärrä huumoria.

Toivottavasti oppisin ymmärtämään , jokin on vielä pahasti lukossa ja rajoittaa kanssakäymistä.
Osaisimpa nauraa ääneen, silloin olisin onnellinen.

[RaM]

"Vain elämää ei sen enempää, on kaikki tää koita ymmärtää" lauloi Irwing vainaakin aikoinaan. Ja oli täysin oikeassa. Jos ei luo itselleen onnellisuuden edellytykseksi tavoitteita, joiden saavuttaminen on käytännössä mahdotonta, voi nauttia elämästään ja kokea sen paremmaksi, kuin saavuttamatonta jahdatessaan.
Kun oivaltaa että menneisyys on taaksejäänyttä eikä sitä kannata liikaa murehtia, on helpompi keskittyä tulevaisuuden rakentamiseen hieman paremmaksi ja mukavammaksi.
Kaikki on meidän omissa käsissämme! Paitsi jos edellytämme onnemme perustaksi esim. lottovoiton saamista - silloin tyytyväisyyden löytyminen voi olla vaikeaa.

Sama meillä on tämän jehovantodeistajuudenkin kanssa. Se on osa menneisyyttämme ja pysyy sellaisena, vaikka yrittäisimme kuinka leikkiä ettei sitä ole lainkaan tapahtunut. Unohtaa me emme sitä voi, mutta voimme oppia tulemaan toimeen sen kanssa. Niillä joilla ei ole enää esim. sukulaisten muodossa sidoksia tuohon menneeseen, on tuon menneisyyden taka-alalle jättäminen ehkä helpompaa kuin edelleen sidoksien kanssa toimivilla.
Usein nuo menneisyyden ikävät asiat painavat mieltä ja silloin niistä pitäisi päästä juttelemaan toisten kanssa. Kaikki eivät tietenkään ole halukkaita toimimaan henkisenä kaatopaikkana, kuten totesit joidenkin suuttuneen ja se on aivan ymmärrettävää. Tällainen palsta on kuitenkin hyvä paikka purkaa samoista ongelmista kärsineiden kanssa tuntojaan. Täällä kunnellaan molemmin puolisesti ja ymmärretään toistemme kokemuksia.

Meidän ei varsinaisesti kannata 'opetella' maailmalliseksi, vaan antaa itsemme vapaasti kasvaa uuteen kukkaan. Nauttia tästä vapaudesta olla sitä, mitä olemme. Nauttia siitä, ettei meidän tarvitse jatkuvasti suorittaa saadaksemme jonkun yhteisön hallitsijan suosion. Eletään ja nautitaan jokaisen päivän pienistä hienouksista, sillä niitä meillä kaikilla edessämme aina on. Ne eivät ole lottovoittoja, vaan normaalista elämästä löytyviä hetkiä jos vain osaamme niitä arvostaa. Sellainen voi olla ylitse lentävä kurkiaura, tuntemattoman ihmisen ystävällinen hymy tai vaikka mahtava sienisaalis syksyisessä metsässä. Jos emme osaa löytää hyvän olon tunnetta elämän pienistä asioista, voi tuska kasvaa joskus sietämättömäksi. Silloin syntyy myös masennus.

Vaikka emme vielä kykene kaikille asioilel nauramaan ääneen, niin koitetaan edes itseksemme hymyillä niille. Sekin on askel eteenpäin. Se millainen huumorintaju meillä itse kullakin on, tuntuu kovin yksilölliseltä ominaisuudelta. Kenties sitäkin voime koittaa kehittää... en tiedä. Itselläni 'onneksi' huumoria tuntuu riitävän joskus hankalienkin tilanteiden keskellä. Ei tosin minullakaan aina.
Sinulla on niin rankka elämäntausta, että ymmärrän hyvin sen kuinka pienillä askeleilla olet joutunut kulkemaan eteenpäin. Minun mielestäni olet tämän palstalle kirjoittelusi aikana päässyt jo hienosti eteenpäin oman avautumisesi kanssa. Toki meillä kaikilla on monia palasia sisällämme, jotka pitää vielä saada kohdilleen, mutta ei surra niitä vaan tehdään hiljalleen työtä itsemme korjaamisessa. Ydinvoimalaitoksen rakentaminen on hidasta puuhaa kuten voimme nähdä. Rikkinäisen minuuden korjaaminen on vähintäänkin yhtä työlästä ja siinä työssä täytyy koittaa olla kärsivällinen. Pala palalta.
Näin itse viimeyönä täällä mökillä toistamiseen tänä syksynä poikkeuksellisen pitkän ja hienon tähdenlennon. Senkin kokemisessa on jotain hienoa. Harvoin niitäkään noin selvästi pääsee katsomaan.

[YksinäinenSusi]

Kiitos , olen todella samaa mieltä , että onni tai tyytyväisyys löytyy aina pienistä asioista. Ei se onni siitä tule , että on niin paljon rahaa , että voi ostaa ison veneen takapihalleen koristeeksi , kun ei sillä kuitenkaan tule ajeltua vesillä koskaan kiireiden vuoksi.

Ja sitten kun ei ole kiire , niin ei jaksa ruveta raahaamaan isoa venettä merenrannalle , vaatii monta työvaihetta ja paljon aikaa.

Ei käy kyllä yhtään kateeks nuo rikkaitten hömpötykset , mutta rikkaitakin tarvitaan , että sais heiltä vähän rahaa kun tekee heille vähän töitä aina välillä , että sikäli tarpeellisia nuo rikkaat.

Olen jopa pannut merkille , että eräs rikas tyyppi myi kaiken omaisuutensa pois . Sanoi että liiasta kiinteästä omaisuudesta on vain harmia ja huolta , hän haluaa olla vapaa huolista ja mennä niin kuin huvittaa, ei tarvii huolehtia.

[rippeli]

Jokainen teinipoika-iän elänyt tietää, että onni tulee pienestä .

[Tupuna]

Arvatkaas mitä minä löysin viime kesänä? Olen jo vuosia jättänyt kesälomamatkat tekemättä kun ei ole ollut ketään kenen kanssa tehdä niitä ja aina ajattelin että tylsäähän se yksin on minnekään mennä. No nyt kun olen elvyttänyt ajotaitoni parin vuoden aikana uudelleen ja ostanut elämäni ensimmäisen auton (yksihuoltajana ei koskaan ollu varaa), niin otin ja lähdin kiertämään Suomea. Ja olihan se kivaa Sai pysähtyä just sinne minne itse halusi ja milloin halusi. Sai ottaa siideriä jos huvitti ja jaksoi levätä yhdessä paikassa promillet pois. Sai lukea, saunoa, uida ja vaan olla ja tuijotella järvelle, ihan rauhassa ilman kenenkään vaateita. Ja sai juttuseuraakin mikäli halusi.
Kun ajelin takaisin kotiin päin myöhäisenä kesäiltana, en meinannut malttaa pitää silmiä tiessä kun oli niin kaunis auringonlasku ja kauniita järvimaisemia matkan varrella. Kotiin tullessani oli todella rentoutunut ja rauhallinen olo.

Kun yksinäisyys painaa, ajattelen että en ole todella yksin. Pojan perhe asuu parin kilometrin päässä ja huhtikuussa minusta tuli mummi 46-vuotiaana Nyt syksyllä olen myös alkanut kirjoitella nuoruuden aikaisille ystävilleni meilejä ja kertonut rohkeasti miksi en ole pariin vuosikymmeneen pitänyt heihin yhteyttä, eli koska olin lahkolainen. Hyvin ovat suhtautuneet.

Kaikkea yllä mainittua olen tehnyt ihan impulsiivisesti, sen kummemmin pohtimatta. Jos ei liikaa pohdi vaan elää ja vaan tekee eri asioita niin huomaa että onkin päässyt elämässään eteenpäin ja saanut aikaan jotain. Nämä tekemiset vaikuttavat oman elämän lisäksi yleensä myös muiden elämään.

Eihän tämä kenellekään helppo tie ole, siis muuttaa mielenmaiseemaansa kun on vuosia oppinut yhdenlaisen tavan elää ja sitten pitääkin opetella ihan uusi elämänkatsomus, mutta asia ja päivä kerrallaan. Mulla on tuon viinan kanssa ollu vähän ongelmia aina, alkoholistin lapsena sitä totuin käyttämään jo aika nuorena. Eikä seurustelu suurkuluttajan kanssa parantanut asiaa viime vuosikymmenellä. Vaan olen opetellut vähentämään ja ottanut liikunnan ohjelmaani. Tosin välillä tulee takapakkeja, kuten toissa lauantaina kun oli henkisesti paha olla ja menin ja ostin lohtupullon. No sunnuntai olikin sitten ihan hirveä. Makasin kankkusessa ja kärsin lisäksi rytmihäiriöistä. Vaan nyt on arki taas. Tämä yökin meni valvoessa omia huolia mut eiköhän tämä tästä. Tää kirjoittaminen tänne auttaa. Vaikka vähän hankala kirjoittaa kun teksti hyppii koko ajan??? Täytyy lopetella että ehtii suihkuun ja duuniin. Valvotun yön jälkeen hiukka voi iltapäivällä väsyttää...

[rippeli]

Arvatkaas mitä minä löysin viime kesänä? Olen jo vuosia jättänyt kesälomamatkat tekemättä kun ei ole ollut ketään kenen kanssa tehdä niitä ja aina ajattelin että tylsäähän se yksin on minnekään mennä. No nyt kun olen elvyttänyt ajotaitoni parin vuoden aikana uudelleen ja ostanut elämäni ensimmäisen auton (yksihuoltajana ei koskaan ollu varaa), niin otin ja lähdin kiertämään Suomea. Ja olihan se kivaa Sai pysähtyä just sinne minne itse halusi ja milloin halusi. Sai ottaa siideriä jos huvitti ja jaksoi levätä yhdessä paikassa promillet pois. Sai lukea, saunoa, uida ja vaan olla ja tuijotella järvelle, ihan rauhassa ilman kenenkään vaateita. Ja sai juttuseuraakin mikäli halusi.
Kun ajelin takaisin kotiin päin myöhäisenä kesäiltana, en meinannut malttaa pitää silmiä tiessä kun oli niin kaunis auringonlasku ja kauniita järvimaisemia matkan varrella. Kotiin tullessani oli todella rentoutunut ja rauhallinen olo.

Kun yksinäisyys painaa, ajattelen että en ole todella yksin. Pojan perhe asuu parin kilometrin päässä ja huhtikuussa minusta tuli mummi 46-vuotiaana Nyt syksyllä olen myös alkanut kirjoitella nuoruuden aikaisille ystävilleni meilejä ja kertonut rohkeasti miksi en ole pariin vuosikymmeneen pitänyt heihin yhteyttä, eli koska olin lahkolainen. Hyvin ovat suhtautuneet.

Kaikkea yllä mainittua olen tehnyt ihan impulsiivisesti, sen kummemmin pohtimatta. Jos ei liikaa pohdi vaan elää ja vaan tekee eri asioita niin huomaa että onkin päässyt elämässään eteenpäin ja saanut aikaan jotain. Nämä tekemiset vaikuttavat oman elämän lisäksi yleensä myös muiden elämään.

Eihän tämä kenellekään helppo tie ole, siis muuttaa mielenmaiseemaansa kun on vuosia oppinut yhdenlaisen tavan elää ja sitten pitääkin opetella ihan uusi elämänkatsomus, mutta asia ja päivä kerrallaan. Mulla on tuon viinan kanssa ollu vähän ongelmia aina, alkoholistin lapsena sitä totuin käyttämään jo aika nuorena. Eikä seurustelu suurkuluttajan kanssa parantanut asiaa viime vuosikymmenellä. Vaan olen opetellut vähentämään ja ottanut liikunnan ohjelmaani. Tosin välillä tulee takapakkeja, kuten toissa lauantaina kun oli henkisesti paha olla ja menin ja ostin lohtupullon. No sunnuntai olikin sitten ihan hirveä. Makasin kankkusessa ja kärsin lisäksi rytmihäiriöistä. Vaan nyt on arki taas. Tämä yökin meni valvoessa omia huolia mut eiköhän tämä tästä. Tää kirjoittaminen tänne auttaa. Vaikka vähän hankala kirjoittaa kun teksti hyppii koko ajan??? Täytyy lopetella että ehtii suihkuun ja duuniin. Valvotun yön jälkeen hiukka voi iltapäivällä väsyttää...

Hienoa lukea, että elämä oikeasti alkaa voittaa.
Kokemuksesi ja kirjoituksesi ovat upeita.
Koitahan jaksaa duunissa.

[Tupuna]

Kiitos kommentista Rippeli Hyvä että edes sinä tykkäsit kirjoituksistani. Taidan lopettaa täällä vierailun tähän. Hyvää jatkoa sinulle.
Elämä todella voittaa lopulta vaikka vaikeaa monasti onkin. Ciao!

[Jaakko Ahvenainen]

Mikä masentaa? Miksi lopettaisit? Kerro, kuulisin mielelläni.
Kirjoituksiasi on ollut mielenkiintoista lukea.

[Tupuna]

Jaskalle ja muille tiedoksi: Näitä masennuksia nyt tulee ja menee...
Tänään kuitenkin näin http://www.youtube.com/watch?v=yYe6tmrFxbw

Mukavaa viikonloppua kaikille