Kielioppinäkemys ja yleisnimien kirjoittaminen

[Markku Meilo]

”Ihminen tai esine tai asia tunnistetaan nimestä. Sana ”jumala” on yleisnimi. Erisnimi taas erottaa persoonan kaikista muista yksilöistä. ”Jehova” on erisnimi.” (Vartiotorni 15. marraskuuta 1978 sivu 9)

Aikaa sitten eräs jehovantodistajaksi tunnustautuva nimimerkki huomautti minulle siitä, että aloitan jumala-sanan minuskelilla. Viittasin jt-aikaiseen opetukseeni siitä, että kyseessä on Vt-seuran mukaan yleisnimi, sen jälkeen, siihen hänellä ei sitten ollut mitään kommenttia.

Vt-seura lyö kaiken aikaa rumpua sen näkemyksen puolesta, että tulee käyttää erisnimeä ja säännöllisin välein Vt-seura muistuttaa, että SB:llä ei ole totuutta, koska se käyttää yleisnimeä erisnimen asemesta. Kuitenkin Vt-seura aloittaa tämän yleisnimeksi katsomansa sanan majuskelilla, jäljitellen näin valtauskonnon tapaa, jossa Jumala-kirjoitusasu katsotaan erisnimeksi. Eikös SB:n jäljittely, ainakin ennen UN/DPI/NGO-liitännäisjäsenyyttä, ollut pahasta?

[RaM]

Olen itse ajatellut asian niin, että kirjoittamalla jumalan isolla alkukirjaimella tunnustaa samalla uskovansa jumalan olemassa oloon. On se sitten minkäniminen jumaluus tahansa. Korostan pienellä alkukirjaimella omaa uskonnottomuuttani niin jumalasta kuin raamatusta kirjoitettaessa. Minulle se EI ole Pyhä Raamattu, kuten monille muille.

[Voimantorni]

Vt-seura lyö kaiken aikaa rumpua sen näkemyksen puolesta, että tulee käyttää erisnimeä ja säännöllisin välein Vt-seura muistuttaa, että SB:llä ei ole totuutta, koska se käyttää yleisnimeä erisnimen asemesta. Kuitenkin Vt-seura aloittaa tämän yleisnimeksi katsomansa sanan majuskelilla, jäljitellen näin valtauskonnon tapaa, jossa Jumala-kirjoitusasu katsotaan erisnimeksi.

Luulisin järjestössä pelättävän jumalan pienellä alkukirjaimella kirjoittamisen nostavan ihmisten kynnystä vastaanottaa Jt-kirjallisuutta, etenkin länsimaissa. SB:n kristillisellä sektorilla monet ihmiset vierastavat tällaista kirjoitusasua, joten kirjoituskomiteassa ehkä ajatellaan toimittavan vain Paavalin mallin mukaisesti: ollaan juutalainen juutalaiselle, kreikkalainen kreikkalaiselle ja amerikkalainen amerikkalaiselle, jotta voitettaisiin mahdollisimman monta ihmistä Jt-bisneksen puolelle. - Markkinointikeino, kuten myönnytykset monien pakanallista alkuperää olevien tapojenkin kohdalla?

[Markku Meilo]

Luulisin järjestössä pelättävän jumalan pienellä alkukirjaimella kirjoittamisen nostavan ihmisten kynnystä vastaanottaa Jt-kirjallisuutta, etenkin länsimaissa. SB:n kristillisellä sektorilla monet ihmiset vierastavat tällaista kirjoitusasua, joten kirjallisuuskomiteassa ehkä ajatellaan toimittavan vain Paavalin mallin mukaisesti: ollaan juutalainen juutalaiselle, kreikkalainen kreikkalaiselle ja amerikkalainen amerikkalaiselle, voittaakseen mahdollisimman monta ihmistä Jt-bisneksen puolelle. - Markkinointikeino, kuten myönnytykset monien pakanallista alkuperää olevien tapojenkin kohdalla?

Tätä minäkin ajattelin kun tuon kirjoitin. Markkinointi vaatii veronsa, jos pitää liiaksi kiinni omista periaatteistaan, menettää kaupan. Tai kuten tuttu myyjä kerran asian ilmaisi: "Asiakkaan kanssa käydyn kiistan voittaminen on samalla menetetty kauppa."

[Jaakko Ahvenainen]

Itse asiassa kaikki teksti majuskeleilla (isoin kirjaimin) kirjoitettaessa kirjoitettiin majuskeleilla ja minuskeleilla (pienin kirjaimin) kirjoitettaessa minuskeleilla tekemättä sen suurempaa eroa erisnimen tai yleisnimen välillä. Puhtaalla majuskelikirjaimistolla tämä pätee edelleen. Lähimpää hautausmaata pidemmälle ei tarvitse mennä tämän todetakseen.

Kielellä ja sen vivahteilla on tapa kehittyä, myös kirjoitettaessa. Näin tässäkin kysymyksessä, mutta aivan alussa ei ollut näin. Myönnän, etten osaa nykysuomea, tätä finengelskaa, enkä tule osaamaan. Kohdallani ongelma kuitenkin poistunee seuraavan 35 vuoden kuluessa.

Täältä tämä selviää, kirjoituksen kehitys.

[Voimantorni]

jos pitää liiaksi kiinni omista periaatteistaan, menettää kaupan.

Myös jäsenilleen järjestö on joutunut tekemään pakon edessä myönnytyksiä ja antamaan "alennuksia". Tulee vain mieleen tienraivaajien tuntivaatimukset, jotka ovat vuosien saatossa tulleet rytisemällä alas järjestön optimoidessa aina parhaat mahdolliset hyödyt/tehot kulloinkin käytettävissään olevasta aineksesta:

"Kalenterivuoden 1999 alusta lähtien vakituisten tienraivaajien tuntitavoite on 70 tuntia kuukaudessa eli yhteensä 840 tuntia vuodessa. Osa-aikaisten tienraivaajien tuntitavoite on 50 tuntia kuukaudessa. Erikoistienraivaajien ja lähetystyöntekijöiden tuntivaatimukset pysyvät ennallaan, sillä Seura auttaa heitä huolehtimaan aineellisista perustarpeistaan. Näin he voivat täydemmin keskittyä tehtäväänsä saarnata ja tehdä opetuslapsia."

"Toivottavasti tämä tuntivaatimusten muutos auttaa useampia tienraivaajia pitämään kiinni tästä kallisarvoisesta palvelusedusta. Sen ansiosta myös monille muille julistajille pitäisi avautua mahdollisuus ryhtyä vakituiseen ja osa-aikaiseen tienraivaustyöhön. Tämä osoittautuu varmasti suureksi siunaukseksi jokaiselle seurakuntaan kuuluvalle!"

(Valtakunnan palveluksemme tammikuu 1999)

[Markku Meilo]

Itse asiassa kaikki teksti majuskeleilla (isoin kirjaimin) kirjoitettaessa kirjoitettiin majuskeleilla ja minuskeleilla (pienin kirjaimin) kirjoitettaessa minuskeleilla tekemättä sen suurempaa eroa erisnimen tai yleisnimen välillä.

Tuo kehitysvaihe oli typografiassa jo jäänyt taakse kun Jehovan esitetään valinneen Russelin edustajakseen.

Puhtaalla majuskelikirjaimistolla tämä pätee edelleen. Lähimpää hautausmaata pidemmälle ei tarvitse mennä tämän todetakseen.

Taitaa luupuisto ja siihen kiinteästi liittyvä käytäntö olla suurelle yleisölle viimeinen unsiaalitekstin linnake. Jaa, no tietyt karkeat liikkuvan tekstin mediarainat taitavat olla tyrkyllä vielä pitkään.

[Markku Meilo]

Myös jäsenilleen järjestö on joutunut tekemään pakon edessä myönnytyksiä ja antamaan "alennuksia". Tulee vain mieleen tienraivaajien tuntivaatimukset, jotka ovat vuosien saatossa tulleet rytisemällä alas järjestön optimoidessa aina parhaat mahdolliset hyödyt/tehot kulloinkin käytettävissään olevasta aineksesta:

Unohtamatta 1940-luvun tavoitteita, joista Jehova on tinkinyt. Erikoistieraivaaja 175, tavallisempi 150 ja rivijulistaja 60 tuntia kuukaudessa.

[Vieras]

"""Toivottavasti tämä tuntivaatimusten muutos auttaa useampia tienraivaajia pitämään kiinni tästä kallisarvoisesta palvelusedusta. Sen ansiosta myös monille muille julistajille pitäisi avautua mahdollisuus ryhtyä vakituiseen ja osa-aikaiseen tienraivaustyöhön"" -Ja eikös aikoinaan ollut mahdollista korvata tuo vartiotornikaupittelu appelsiinien poimintatyöllä, mikäli ne poimittiin vartiotorniseuran omistamalla viljelmällä (Floridassa ?) eikä poiminnasta haluttu palkkaa ?

Virkkeen alku kun tulisi olla aina isomaajuskelissa, niin keskemmällä taas iso J osoittaa puhuttavan kristityn Jumalasta, pikkusellainen taas, että kristityn Herrasta ei ole kyse, niin yksinkertaisesti meikäläinen on käsittänyt ja ollut käsittämättä asian.

[Voimantorni]

Unohtamatta 1940-luvun tavoitteita, joista Jehova on tinkinyt. Erikoistieraivaaja 175, tavallisempi 150 ja rivijulistaja 60 tuntia kuukaudessa.

Huh

Nyt taidetaan onneksi olla jo niin paljon lähempänä Loppua, että huomattavasti vähemmät työmäärät julistajaa kohti riittelevät (onhan heitä toki nykyään vastaavasti paljon enemmän kuin 1940-luvulla). Toki samaan alennuskoriin voidaan laskea myös 33,3 %:n lasku viikottaisten kokousten määrässä. Hyökkäähän Saatana näinä päivinä entistä kiivaammin nuhteettomien järjestön todistajien kimppuun, ja siksi kokouksissa käyminen voisi nykyään helposti muodostua kristitylle jopa "taakaksi", kuten järjestö ensimmäisessä asiaa käsittelevässä kirjeessään tilannetta luonnehti vuonna 2008.

Mutta eihän siinä mitään, Jehova oli ilmeisesti päättänyt, että 1. tammikuuta 2009 alkaen hänen todistajansa pärjäävät hyvin kahdella viikottaisella kokouksella, vaikka hän vielä vuonna 2007 oli varannut tuon kokouksen rakkaudellisena järjestelynä todistajilleen, nimenomaan hengelliseksi tueksi näinä vaikeina aikoina:

"Kukin viidestä viikoittaisesta kokouksestamme on luonteeltaan ja tarkoitukseltaan erilainen. Ne kaikki ovat kuitenkin tärkeitä, jotta voimme ”ottaa huomioon toinen toisemme kannustaaksemme rakkauteen ja hyviin tekoihin” (Hepr. 10:24, 25). Mitkä seurakunnan kirjantutkistelulle tunnusomaiset piirteet tekevät siitä hyödyllisen?"

"Miten monia hyötyjä kirjantutkisteluun liittyykään! Tämä Jehovan rakkaudellinen järjestely auttaa meitä pitämään jalkamme vakaalla hengellisellä pohjalla näinä vaikeina aikoina (Ps. 26:12)."

(Valtakunnan Palveluksemme, elokuu 2007)

[Markku Meilo]

Huh :(

Muistan räkänokka-ajaltani kun kierrospaavali puhui tuntien keskiarvosta ja ensin kehui keskiarvoa, toki toivoen heti perään josko sitä keskiarvoa saisi vaikka vain 0,1 t/kk ylöspäin. Voi kun olisi tiennyt, että toista vuosikymmentä aiemmin tavoite oli ollut 50 tuntia enemmän ja tämä kierrospaavali näperteli kuuden minuutin kanssa. No eihän logiikka ole koskaan ollut minkäänlainen arvo uskonnollisissa kulteissa, vaan enhän minä räkänokkajehovantodistajana voinut sitä tietää.

Nyt taidetaan onneksi olla jo niin paljon lähempänä Loppua...

1972 elettiin jo lopun lopun aikaa, mistähän Piplian käännöksestä tuokin termi löytyy ja millä suurennuslasin kertoimella.

Hyökkäähän Saatana näinä päivinä entistä kiivaammin nuhteettomien järjestön todistajien kimppuun...

Joo, tässä suhteessa tilanne on mennyt helvetilliseksi jokunen vuosi sitten, Saatana Perkele Panettelija ei Vt-seuran mukaan vielä vuonna 2003 kyennyt suoraan hyökkäämään, mihin sitten hyökkäilikin:

”Magogin Gogilla tarkoitetaan Saatana Panettelijaa siinä alennetussa tilassa, jossa hän on ollut vuodesta 1914 lähtien. Henkiluomuksena hän ei pysty hyökkäämään suoraan, vaan hän käyttää siinä ihmisiä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 2003 sivu 20)

Tasan vuotta myöhemmin Saatana Perkele Panettelija oli varmaan havainnut, että menossa oli lopun lopun lopun lopun aika ja oli aika hyökätä suoraan:

”Olemme myös alttiina Saatanan suorille hyökkäyksille. Saatana käy sotaa niitä voideltujen jäännökseen kuuluvia vastaan, ”jotka noudattavat Jumalan käskyjä ja joilla on Jeesuksesta todistamisen työ” (Ilmestys 12:17). Myös Jeesuksen ”muut lampaat” ovat maalitauluna, kun Saatana hyökkää heitä vastaan kieltojen ja vainojen välityksellä (Johannes 10:16).” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 2004 sivu 16)

Millaisia Saatana Perkele Panettelijan hyökkäykset tulevat olemaankaan kun hemmo hiffaa, että pian on Jeesuksen kolmannen Vt-paluun 100-vuotisbileet ja esimerkiksi lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun lopun aika á la Australian lahja Suomelle?

[Vieraas]

Kuitenkin Vt-seura aloittaa tämän yleisnimeksi katsomansa sanan majuskelilla,

<OT>Miltä aikakaudelta/alalta nämä minuskelit ja majuskelit muuten ovat kotoisin? Itse muistelen muinaisna aikoina puhutun versaalista ja gemenasta. Nykynuorisohan ei muista niitäkään, vaan puhuu capseista.</OT>

[Markku Meilo]

<OT>Miltä aikakaudelta/alalta nämä minuskelit ja majuskelit muuten ovat kotoisin? Itse muistelen muinaisna aikoina puhutun versaalista ja gemenasta. Nykynuorisohan ei muista niitäkään, vaan puhuu capseista.</OT>

Typografisia termejähän nuo ovat. Vuodelta 1923 oleva Malmströmin "Kirjapainotaidon oppikirja" käyttää jo suomenkielisiä sanoja suur- ja pienaakkoset, mutta sulkeissa ovat vielä (latinankielestä juontuvat) majuskeli sekä minuskeli. Vuoden 1942 "Kirja ja kirjapainotaito" on vielä samoilla linjoilla, mutta vuoden 1960 "Graafinen tietokirja" ei enää tunne majuskelia eikä minuskelia, nämä termit olivat myös kadonneet käsinlatojien yleiskäytöstä kun minä aloitin valoladonnan parissa 1970-luvun alussa. Sen sijaan (saksankielestä juontuvat) versaali ja gemena olivat silloin ainoat ammattikäytössä kuulleeni termit, suur- ja pienaakkosista en muista kenenkään ammattimiehen silloin puhuneen.

Capsit ovat mielestäni typografian kehitysmaan USA:n lahja maailmalle, eli capital letters, joka juontuu roomalaisista käsinkirjoitetuista majuskelityyleistä capitalis quadrata sekä capitalis rustica. Capseille en tunne puheessa käytetyn vastaparia, joka johtuu englanninkielisen typografian nk. cap line termistä. Suomenkielinen nimitys on versaalilinja, se on kuvitteellinen versaalikirtsun korkeutta rajaava linja. Gemenan vastaava linja kun on nimeltään x-line (x-korkeus tai -linja). (Small caps taas on suomeksi kapiteeliteksti ja tarkoittaa pieniä suuraakkosia, mutta oikeaoppinen kapiteelitekstin korkeus ylittää saman kirjainleikkauksen x-linjan. Samalla käytän tilaisuutta ja korostan, että kirjasinleikkaus on virheellinen termi, kirjasin kun on käsinladonnassa käytetyn kirjakkeen se osa, jolla väri siirretään paperille.)

Upper case ja lower case olivat pääsääntöiset englanninkieliset typografian termit 1970-luvulla kun aloin kääntämään graafisen alan käsikirjoja. Toivottavasti tämä hieman selvensi käsilatojien väistymisen aiheuttamaa terminologiasotkua.

[Vieraas]

Kiitos näistä tiedoista! Arvelinkin, että aika kauas ajassa menevät. Pysyvää ei ole kuin muutos, ammattislangissakaan. :)

<OT>Miltä aikakaudelta/alalta nämä minuskelit ja majuskelit muuten ovat kotoisin? Itse muistelen muinaisna aikoina puhutun versaalista ja gemenasta. Nykynuorisohan ei muista niitäkään, vaan puhuu capseista.</OT>

Typografisia termejähän nuo ovat. Vuodelta 1923 oleva Malmströmin "Kirjapainotaidon oppikirja" käyttää jo suomenkielisiä sanoja suur- ja pienaakkoset, mutta sulkeissa ovat vielä (latinankielestä juontuvat) majuskeli sekä minuskeli. Vuoden 1942 "Kirja ja kirjapainotaito" on vielä samoilla linjoilla, mutta vuoden 1960 "Graafinen tietokirja" ei enää tunne majuskelia eikä minuskelia, nämä termit olivat myös kadonneet käsinlatojien yleiskäytöstä kun minä aloitin valoladonnan parissa 1970-luvun alussa. Sen sijaan (saksankielestä juontuvat) versaali ja gemena olivat silloin ainoat ammattikäytössä kuulleeni termit, suur- ja pienaakkosista en muista kenenkään ammattimiehen silloin puhuneen.

Capsit ovat mielestäni typografian kehitysmaan USA:n lahja maailmalle, eli capital letters, joka juontuu roomalaisista käsinkirjoitetuista majuskelityyleistä capitalis quadrata sekä capitalis rustica. Capseille en tunne puheessa käytetyn vastaparia, joka johtuu englanninkielisen typografian nk. cap line termistä. Suomenkielinen nimitys on versaalilinja, se on kuvitteellinen versaalikirtsun korkeutta rajaava linja. Gemenan vastaava linja kun on nimeltään x-line (x-korkeus tai -linja). (Small caps taas on suomeksi kapiteeliteksti ja tarkoittaa pieniä suuraakkosia, mutta oikeaoppinen kapiteelitekstin korkeus ylittää saman kirjainleikkauksen x-linjan. Samalla käytän tilaisuutta ja korostan, että kirjasinleikkaus on virheellinen termi, kirjasin kun on käsinladonnassa käytetyn kirjakkeen se osa, jolla väri siirretään paperille.)

Upper case ja lower case olivat pääsääntöiset englanninkieliset typografian termit 1970-luvulla kun aloin kääntämään graafisen alan käsikirjoja. Toivottavasti tämä hieman selvensi käsilatojien väistymisen aiheuttamaa terminologiasotkua.

[Markku Meilo]

Pysyvää ei ole kuin muutos, ammattislangissakaan. :)

Ehkä yritän alitajuntaisen toivottomasti nuorruttaa itseäni sillä, että olen iän myötä kaiken aikaa kiinnostuneempi eilisestä kuin huomisesta? Onhan maailmassa toki suhteellisen ikuisesti pysyviäkin asioita, kuten nuoren miehen rakkaus, siinä toki kohde vaihtuu aika ajoin.