Persoonallisuushäiriöisen lähimmäisen kohtaaminen

[Jaakko Ahvenainen]

Uskonnolliset ääriliikkeet, kuten jehovantodistajuus, ovat omiaan aiheuttamaan paitsi jäsenistössään, myös todistajuudesta jo irtautuneissa erilaisia psyykkisiä seuraamuksia, joista jotkut saattavat saada varsin kohtalokkaat piirteet, kuten hoitamaton syvä masennus.

Toisaalta olen ollut havaitsevinani jehovantodistajuuden kaltaisten liikkeiden aiheuttavan tai vähintäänkin voimistavan erilaisia persoonallisuushäiriöitä, mitkä ovat siinä merkityksessä vakavia, että ne ovat, paitsi henkilölle itselleen myös hänen ympäristölleen, erittäin kiusallisia, mitä ei suinkaan helpota se, ettei henkilö itse välttämättä tätä sairauttaan tunnista.

Persoonallisuushäiriöt eriasteisina ovat sinänsä varsin yleisiä, mutta kun niihin liittyy narsistinen ja osin paranoidinen persoonallisuus, minkä hoitoprognoosi on varsin heikko, ollaan melkoisessa liemessä. Lähiympäristö kärsii ja usein alistuu (Tästä lienee Rutherford hyvä esimerkki.), tai, mikäli mahdollista, etääntyy sairaasta henkilöstä. Henkilö jää yksin oman omnipotenttisuutensa kanssa.

Miten katsoisitte voivanne auttaa tällaisia lähimmäisiänne! He itse kokevat olevansa täysin terveitä, mutta läheistensä sairaita tai ainakin vainoavan heitä. He eivät halua suostua mihinkään hoitoon. He terrorisoivat ympäristöään omine harhatulkintoineen ja pyrkien hallitsemaan sitä. He eivät koe juurikaan mitään tunteita, paitsi itseensä kohdistuvia negaatioita, joilla aina on joku heitä kiusaamassa ja vainoamassa.

Katson yleisen keskustelun tästä tarpeelliseksi syystä, että yksi ja toinen palstalla kirjoittavista lienee kohdannut tällaisen henkilön aivan omassa lähiympäristössään.

[YksinäinenSusi]

Minä kerran olin pidemmän aikaa tuommoisen lähimmäisen vaikutuspiirissä. Hän oli menossa eduskuntaan ja oli monta rautaa tulessa yht aikaa, ihan eri asioita kaikki.
Tiesin että hän suuttuisi ,jos yrittäisin taivutella häntä järkiinsä , joten lähdinkin siihen mukaan ,aloin kannustamaan ja kehumaan häntä ja esittämään että kuinka hienoa on kun hän lähtee eduskuntaan ja että olen hänestä ylpeä.

No, eduskuntaan lähteminen sitten kuitenkin jäi häneltä ja tuli masennusvaihe ja hän kävi hoidossakin olemassa jonkin aikaa, kunnes taas tuli järkiinsä. Mutta selvittyään hän ei ollut minulle vihainen , koska olin ollut hänen puolellaan ja uskonut häneen.

[Kaarmis]

Minä kerran olin pidemmän aikaa tuommoisen lähimmäisen vaikutuspiirissä. Hän oli menossa eduskuntaan ja oli monta rautaa tulessa yht aikaa, ihan eri asioita kaikki.
Tiesin että hän suuttuisi ,jos yrittäisin taivutella häntä järkiinsä , joten lähdinkin siihen mukaan ,aloin kannustamaan ja kehumaan häntä ja esittämään että kuinka hienoa on kun hän lähtee eduskuntaan ja että olen hänestä ylpeä.

No, eduskuntaan lähteminen sitten kuitenkin jäi häneltä ja tuli masennusvaihe ja hän kävi hoidossakin olemassa jonkin aikaa, kunnes taas tuli järkiinsä. Mutta selvittyään hän ei ollut minulle vihainen , koska olin ollut hänen puolellaan ja uskonut häneen.

Kuulostaa ihan kaksisuuntaisuudelta... Kokemusta on.

[lavanpalvelija]

Persoonallisuushäiriöt eriasteisina ovat sinänsä varsin yleisiä, mutta kun niihin liittyy narsistinen ja osin paranoidinen persoonallisuus, minkä hoitoprognoosi on varsin heikko, ollaan melkoisessa liemessä. Lähiympäristö kärsii ja usein alistuu (Tästä lienee Rutherford hyvä esimerkki.), tai, mikäli mahdollista, etääntyy sairaasta henkilöstä. Henkilö jää yksin oman omnipotenttisuutensa kanssa..

Uskonnollinen fanaattisuus muistuttaa narsistista persoonallisuushäiriötä. Hoitoprognoosio ei ole suinkaan heikko edellyttäen potilaan terapiamyönteisyyttä ja on myös pikkasen älykkyyskysymys myös. Asiantuntijoiden mielestä asian ydin on siinä, että tällainen syvässä uskonnollisessa mielenhallinnassa oleva ihminen saa uskonnosta kaiken tyydytyksen narsistisille yllykkeilleen joten häntä ei kiinnosta lainkaan menettää näitä saavuttamiaan etuja varsinkaan kun lääketieteellä ei ole mitään kouriintuntuvaa antaa tilalle.

On monenlaisia terapiamuotoja jotka fokusoituvat tuloksen mukaan erilaisiin häiriötilanteisiin. Uskonnon aiheuttama psykoosi on huonompi juttu siihen ei ole kuulemma keksitty vielä
yksiselitteisesti tehokasta hoitomuotoa, lääkityksen lisäksi sairaalahoito on yleensä välttämätön. Vertaistuki on asiantuntijoiden mukaan osoittautunut tulokselliseksi.

On myös huomioitava, että on psyykkisen toimintamekanismin ero itse oivaltaen mukaan tulleella ja uskontoon kasvatetulla. Huom, en ole besserwisser, mutta nämä käsitykset perustuvat yleisieen ajatustenvaihtoon alan asiantuntijoiden kanssa.

[Pehmoluopio]

kun niihin liittyy narsistinen ja osin paranoidinen persoonallisuus, minkä hoitoprognoosi on varsin heikko, ollaan melkoisessa liemessä. Lähiympäristö kärsii ja usein alistuu (Tästä lienee Rutherford hyvä esimerkki.), tai, mikäli mahdollista, etääntyy sairaasta henkilöstä. Henkilö jää yksin oman omnipotenttisuutensa kanssa.

Miten katsoisitte voivanne auttaa tällaisia lähimmäisiänne! He itse kokevat olevansa täysin terveitä, mutta läheistensä sairaita tai ainakin vainoavan heitä. He eivät halua suostua mihinkään hoitoon. He terrorisoivat ympäristöään omine harhatulkintoineen ja pyrkien hallitsemaan sitä. He eivät koe juurikaan mitään tunteita, paitsi itseensä kohdistuvia negaatioita, joilla aina on joku heitä kiusaamassa ja vainoamassa.

Minusta nuo ovat täysin terveitä tulkintoja elämästä. Olen ennenkin sanonut, että Jehovan todistajuudessa on paljon myönteisiä piirteitä, luopion ei IMO pidä pelätä niitä lainkaan. Luopio pyrkii olemaan JT:n antiteesi vaikka synteesi olisi rakentavampi ratkaisu.
Minun vaivojani ovat ylpeys ja omahyväisyys, koska olen rakentanut kaiken itse. Joskus minua ihmetyttää ajattelevatko toiset ihmiset juuri koskaan. Minun pitää tietoisesti nöyrtyä silloin kun saan rehellistä palautetta. Se rehellinen ovenavaajien palaute oli yksi syy minun erkaantumiselleni jehovantodistajuudesta, se, että ne, jotka sanoivat heillä olevan "oma uskonto" olivatkin minua fiksumpia.
On täysin normaalia olla paranoidinen yhteiskunnassa, joka perustuu samanlaiselle lahkorakenteelle kuin jeputkin. Sairaassa yhteiskunnassa on epänormaalia olla terve.

Minä olen paranoidinen suvaitsevaisten suhteen. Ei ole mitään keskustelupalstaa suvaitsevaisuudesta missään, ikinä en ole kuullut mitään pohdintaa siitä, miksi ihmiset ovat suvaitsevaisia. Arvelen, että ihmiset on indokrinoitu suvaitsevaisuuteen. Samalla tavalla ihmiset on indokrinoitu kapitalismiin ja muuhun hevonpaskaan.

Minun teoriankehittelyni lähestyy Tähtiportin tai Matrixin filosofiaa, enkä löydä oikein kumppania mistään muista kuin tällä hetkellä gnostilaisista ajatuksiani jakamaan. Tällä hetkellä mietin esimerkiksi sitä, miksi Jumala loi maailman. Pitää katsoa, onko jepuilla vastaus tähän kysymykseen.

[Massetar]

Minä olen paranoidinen suvaitsevaisten suhteen. Ei ole mitään keskustelupalstaa suvaitsevaisuudesta missään, ikinä en ole kuullut mitään pohdintaa siitä, miksi ihmiset ovat suvaitsevaisia.

Minun tulkintani on se, että ihminen joka sanoo olevansa suvaitsevainen, on yleensä jo tehnyt mielessään jakoa asioiden suhteen, mitä pitää suvaita. Aidosti suvaitsevainen ihminen ei yleensä edes tajua olevansa suvaitsevainen. Toisaalta suvaitsevaisuuden voi itsessään kyllä huomata, jos vertaa omaa asennettaan toisten asenteisiin. Kun huomaa ihmettelevänsä toisen tuomitsevuutta, voi tajuta olevansa itse suvaitsevainen. Kaksipiippuinen juttu.

Tällä hetkellä mietin esimerkiksi sitä, miksi Jumala loi maailman. Pitää katsoa, onko jepuilla vastaus tähän kysymykseen.

Kyllähän tuo on mielenkiintoinen ajatus pohdittavaksi, mutta löytyneekö tuohon vastausta? Jos Jumala on meitä äärettömän paljon älykkäämpi, niin ymmärrämmekö koskaan hänen motiivejaan?

[Pehmoluopio]

Minun tulkintani on se, että ihminen joka sanoo olevansa suvaitsevainen, on yleensä jo tehnyt mielessään jakoa asioiden suhteen, mitä pitää suvaita. Aidosti suvaitsevainen ihminen ei yleensä edes tajua olevansa suvaitsevainen. Toisaalta suvaitsevaisuuden voi itsessään kyllä huomata, jos vertaa omaa asennettaan toisten asenteisiin. Kun huomaa ihmettelevänsä toisen tuomitsevuutta, voi tajuta olevansa itse suvaitsevainen. Kaksipiippuinen juttu.

Minua kiinnostaa se, että tajuaako suvaitsevainen sitä, millä kartalla tässä oikein liikutaan? Suvaitsevainen on kuin esijehovatilassa oleva välinpitämätön luterilainen, joka avuttomuudessaan antautuu heti kun ovelle tulee sellainen joka pystyy perustelemaan käsityksensä jehovantodistajamaisella hölynpölyllä.
Esimerkiksi näin, 1. Kor 11:3, 9.

Teidän tulee kuitenkin tietää, että jokaisen miehen pää on Kristus, naisen pää on mies ja Kristuksen pää on Jumala. 9 eikä miestä luotu naisen takia vaan nainen miehen takia.

Tähän on aika vaikea upottaa samansukupuolista paria. Se on sama kuin että tämä hierarkia kyseenalaistettaisiin ja samalla Kristuksen ja Jumalan olemassaolo. Fundiksien kannalta tämä on kysymys eloonjäämisestä. Minä täysin ymmärrän heitä. Sen sijaan suvaitsevaiset eivät taida ymmärtää.

Ja jos kysymys on riviluterilainen vs. jeppu niin jeppu on kyllä parempi, sillä hän ainakin on jossain määrin perehtynyt Raamattuun.

Kyllähän tuo on mielenkiintoinen ajatus pohdittavaksi, mutta löytyneekö tuohon vastausta? Jos Jumala on meitä äärettömän paljon älykkäämpi, niin ymmärrämmekö koskaan hänen motiivejaan?

Minun mielestäni vastaus tuohon on keskeistä uskon kannalta. Jumala totesi luomuksensa olevan hyvä, mutta hän on vähän jäävi arvostelemaan omaa työtään. Mistä me tiedämme, puhuuko hän totta. Hänen yhteiskuntakokeilussaan paratiisimaassa ei viihtynyt ainoakaan ihminen. Valitsivat mielummin kuoleman. Minusta tuntuu, että Aatami, Eeva ja Saatana olivat oikeassa ja Jahve hävisi kiistakysymyksensä. Hävisi siksi, ettei hänen olisi pitänyt ryhtyä luomaan alunperinkään vaan paistatella omassa erinomaisuudessaan ja kaikkitietävyydessään.

Jahve ei siis ole hyvä Jumala, pikemminkin hän on sellainen Tähtiportti-tyylinen narsistinen ja omahyväinen despootti, jolla on viehtymys orjuuttamiseen ja väkivaltaan.

Jos jumala on ihmisen kuva, niin minun kuvani ei ainakaan ole Jahve. Jos minä olisin Jumala, niin minä en rupeaisi sanelemaan ihmisille yksityiskohtaisia ohjeita siitä, miten minua tulee palvoa. Sen sijaan ihmiskunnasta on tullut Jahven kuva koska meille on uskoteltu, että sellainen jumala on hyvä.

Se narsistisuus on sisäänleivottu kristinuskon (ja juutalaisuuden ja islamin) rakenteeseen. Huono puu tuottaa huonoa hedelmää.

[sinner74]

Se narsistisuus on sisäänleivottu kristinuskon (ja juutalaisuuden ja islamin) rakenteeseen. Huono puu tuottaa huonoa hedelmää.

You got the point. Ei mitään lisättävää.

Paitsi alkuperäiseen aiheeseen liittyen, jos ihminen tietää olevansa omnipotentti ja automaattisesti oikeassa kaikessa, minkäs sille joku muu mahtaa? Puhun tällä kertaa tuon kaikkivaltiaan pojan ominaisuudessa. Ei auta järkevien puhuminen, ei auta uhkailu, ei auta väkivalta. Kusipää on kusipää, silti se on minun kusipääni.

Pakkohoitoon ottamisen perusteiden höllentäminen on ainoa konkreettinen ratkaisu jonka minä keksin. Muuten ei voi auttaa ihmistä joka ei ole järjissään, mutta kuitenkin riittävästi.

[Ariadna]

Toisaalta olen ollut havaitsevinani jehovantodistajuuden kaltaisten liikkeiden aiheuttavan tai vähintäänkin voimistavan erilaisia persoonallisuushäiriöitä............ Persoonallisuushäiriöt eriasteisina ovat sinänsä varsin yleisiä, mutta kun niihin liittyy narsistinen ja osin paranoidinen persoonallisuus,

Tuo, että aiheuttaisi persoonallusuushäiriön on jo yliampuvaa ja turhaa panettelua jehovantodistajuudesta.
Narsismi on vakava persoonnallisuushäiriö, joka tuhoaa lähimmäisiään, avioliittoja ja on parantumaton vamma, joka onneksi ei ole niin yleinen, että havaittaisiin todistajien tai siitä luopuneiden keskuudessa yleisesti.

Tästä voi lukea sittä enemmän;http://www.savonsanomat.fi/mielipide/ar ... mmi/183771

Miten katsoisitte voivanne auttaa tällaisia lähimmäisiänne! He itse kokevat olevansa täysin terveitä, mutta läheistensä sairaita tai ainakin vainoavan heitä. He eivät halua suostua mihinkään hoitoon.

Lavanpalvelija antoikin jo hoitomuodon uskonnollisen häiriötilan auttamiseksi ja sehän oli vertaistuki, joka ei ole terveeksi tai sairaaksi leimaamista.

Katson yleisen keskustelun tästä tarpeelliseksi syystä, että yksi ja toinen palstalla kirjoittavista lienee kohdannut tällaisen henkilön aivan omassa lähiympäristössään.

Narsistin olen tavannut, jonka uhrille on sanottu suoraan, ettei siihen hoitoa ole, valehtelemiseen ja manipulointiin kun ne pillerit eivät tehoa. Ainoa tapa säilyttää oma hyvinvointinsa on pysyä kaukana henkilöstä, eikä langeta hänen kaunopuheisuuteensa ja lupauksiinsa.

Olen tavannut myös Aspergerin oireyhtymää sairastavan, joka lokeroidaan helposti narsistiksi. Hänen vammansa ei liity valehtelemiseen ja manipulointiin vaan päinvastoin hän intohimoiseti saattaa paneutua selvittämään jotain hänelle tärkeää aihetta.
AS potevalta puuttuu empatiakyky, joka mutkistaa sosiaalista kanssakäymista, joka taas ei ole hänen vikansa, vaan vamma aivoissa johon ei ole lääkettä, lähimmäisten ymmärrys ja tuki helpottavat ongelmien kohtaamista.

AS testin kysymykset valaisevat jo hyvin millaisesta sairaudesta ja henkilöstä on kyse.[url]kyse.http://www.asperger.fi/testi.htm[/url]

[Tupuna]

Jaska esitti tämän ketjun aloituksessa kysymyksen miten voisimme auttaa näiden persoonallisuushäiriöisten uhreja, niitä lähimmäisiä jotka kärsivät häiriöisen käytöksestä. Persoonallisuushäiriöitä on monelaisia, mutta jos otetaan yksi niistä: narsistinen persoonallisuushäiriö, niin ihminen jolla on se, ei tunnista itsessään olevan mitään vikaa ja osaa naamioida käytöksensä tarvittaessa sellaiseksi etteivät muut häntä vähemmän tuntevat näe mikä hän on todellisuudessa. On tapauksia jolloin on käyty jopa perheterapiassa eikä terapeuttikaan ole tunnistanut narsistista persoonallisuushäiriötä vaan on mennyt lankaan ja ongelmien aiheuttajaksi on määriteltykin uhri. Siis, jos uhri pystyy avautumaan ja kertomaan jollekin mitä hän kokee tällaisen ihmisen kanssa eläessään, työskennellessään, toimiessaan muutoin, kannattaa kuunnella. Joskus voi olla vaikea uskoa uhria jos itse tuntee narsistin jollakin tavalla, sillä moni narsisti osaa olla todella mukava niin halutessaan, mutta toisaalta myös erittäin pirullinen niille läheisille jotka kokee itseään alempiarvoisemmiksi.

Se, että uhri kokee edes yhdenkin ihmisen kuuntelevan ja uskovan mitä hän kertoo, on ensimmäinen askel pois helvetistä ja alku paranemiselle. Nimittäin uhrin paranemiselle, narsistin paraneminen onkin sitten haasteellisempaa, varsinkin ellei hän edes myönnä omaa tilaansa. Toinen apukeino on antaa tietoa uhrille näistä persoonallisuushäiriöistä. Moni narsistin uhri on havahtunut siihen ettei ole itsekään tunnistanut aluksi missä ja kenessä vika piilee kun ikäviä asioita alkaa tapahtua, sillä narsisti osaa manipuloida ja saada muut tuntemaan syyllisyyttä omista tekemisistään. Voi mennä vuosia ennen kuin uhri tajuaa mistä on kysymys. Uhrille on oman mielenterveytensä vuoksi hyväksi mitä aiemmin hän tunnistaa oireet ja niiden aiheuttajan ja kykenee hakemaan apua.

Mitään keittiöpsykologiaa tai omin päin tehtyjä diagnooseja ei silti kannata alkaa tehdä, vaan paras tapa on ehdottaa uhrille ammattiauttajan apua.