Silminnäkijä, TV2, 10.1.2011 klo 22.25

[Vieras]

Kirjoittaja ei ole tiennyt mistä on kirjoittanut ja kirjoittanut hatusta tempaisten jutun. Hänellä on vain näkemys että todistajat elävät rauhallisesti. Hän arvaa että lahkoa syytetään omista ongelmista.

Lahkoon kirjoittaja sopisi oivallisesti sikäli että hänellä on juuri tuo lahkovastuuntunto.

Tuossa yllä on kirjoitettu lahkon asunnonmyyntivinkki, jeesusmaisesti noudatettavan esimerkin muotoon laitettuna.
Mikä sitten olisi lahkon vastuunkantaminen ollut ?
Kuinka olisi pyydetty jäseniltä anteeksi että heidät oli laitettu oville julistamaan v. 1975 maailmanloppua ihmisille, joita he joutuivat v. 1975 jälkeenkin kiusallisesti tapaamaan. Kuinka pyytää anteeksi ja korvata niille, jotka ovat poikkeuksellisen herkässä elämäntilanteessa tosiaan säikähtäneet maailmanlopun mahdollisuutta ? Kuinka saada kaikki osalliset normaalille mielen kannalle edelleen ? Kuinka korvata todistajajäsenille näiden ajankäytöllinen hukka ?

Kotimaan kirjoittaja ei vielä tiedä sitä että todistaja painostetaan luopumaan lahkon ulkopuolisista ihmissuhteistaan ja erotessaan edelleen entiset lahkotoverit painostetaan katkaisemaan suhteensa tuohon eronneeseen.

Kirjoittajalla on ollut asiat niin hyvin että hän ei tarvinnut toisen myötätuntoa, eikä sitten osaa sitä lähimmäisellensäkään antaa.

[odette80]

Kovanyrkki: Onko tullut mieleen että nykyisin pärjää paremmin kuin silloin heti eron jälkeen? Kyllä minullakin (n. kolme vuotta myöhemmin) asiat on paremmalla tolalla nyt kuin ikinä elämäni aikana. Ohjelmassa olevat pojat ovat käyneet kovan taiston ja heillä (toivottavasti) on asiat paremmin nykyisin. Onko tämä asia niin hankala tajuta?

Itse olin kovin lähellä itsaria aikoinaan. Se olisi ollut se helppo tie (itselleen). En yhtään ihmettele etteikö muut ajattele samaa tai ole ajatelleet. Joillekin joilla on ollut elämää järjestön ulkopuolella on helpompi lähteä. Mutta mitä jos sitä ei ole ollut ollenkaan? Tai kaikki muu kaatuu samalla niskaan: avioero, rahahuolet, terveys ja yleinen toimeen tuleminen. Yksinäisyys pahimpana.

Olen sanonut tämän miehelleni ja monille muille: Miltä tuntuisi jos sinun kaikki kaverit, sukulaiset ja rakkaat kuolisi kerralla? Huomenna herätessä heitä ei ole?

[Kaarmis]

Mieleeni jäi toi että puolet palaa takaisin? Vaikea uskoa. Onkohan tosiaan niin? Enemmän minä kokonaan homman jättäneitä tiedän kuin palanneita.

Uskoakseni puolet palasi takaisin ennen nettiaikaa. Nyt on tilanne vähän toinen. Ehkä veikko on vähän dementoitunut?

[Kovanyrkki.]

Kovanyrkki: Onko tullut mieleen että nykyisin pärjää paremmin kuin silloin heti eron jälkeen? Kyllä minullakin (n. kolme vuotta myöhemmin) asiat on paremmalla tolalla nyt kuin ikinä elämäni aikana. Ohjelmassa olevat pojat ;) ovat käyneet kovan taiston ja heillä (toivottavasti) on asiat paremmin nykyisin. Onko tämä asia niin hankala tajuta?

Ei ole.

Uusliberalismin ajatuksena on, että sosiaaliturvan vähentäminen kannustaa yksilöä etsimään mahdollisuuksia selvitä. Kukaan ei väitä, että sosiaalietuuden pois ottaminen tuntuu mukavalta, elämässä vain sattuu ikäviä asioita, joista täytyy selvitä. Mutta ajatuksena uusliberalisteilla on se, että yksilö aktivoituu ja ponnistelee ja huolehtii itsestään ja läheisistään. Karttaminen ei ole kivaa, ja itsesääliin olisi varmasti aihettakin jäädä rypeämään, mutta elämä jatkuu. Avioerossakin kartetaan exää, mutta silti jokainen avioeron kokenut ei vedä itseään jojoon, tähän perustan ajatuksen siitä, ettei karttaminen aja ketään täyspäistä itsemurhaan, mutta muiden psyykkisten ongelmien kanssa, näin toki voi tapahtua. Karttamisen jalostavasta vaikutuksesta en voi muuta sanoa, kun sen mitä olen nähnyt näillä palstoilla 10-vuotta ja nyt televisoista, että kartetut ovat poikkeuksellisen vahvoja ja fiksuja ihmisiä.

Kovanyrkki.

[Kletos]

Kovanyrkille edelleen:

Valitettavasti en voi todistaa sinulle väitteitäni oikeaksi, sillä en voi paljastaa niiden henkilöiden nimiä, jotka ovat kertoneet elämäntarinoitaan minulle gradua varten omilla nimillään. Tutkimukseni perusteella voin kuitenkin väittää, että psyykkiset ongelmat ovat hyvin yleisiä myös Jehovan todistajien yhteisöstä irtautuneille ja myös joillekin edelleen mukana oleville.
Vastaavia tuloksia ja mielipiteitä saat keneltä tahansa psykiatrisen puolen toimessa olevalta.

Kysyit, miksi toinen on yliopistossa ja toinen hirttoköydessä. Siihen tuskin löytyy yksiselitteistä vastausta. Yhteisöstä erottaminen, syyllistäminen ja karttaminen eivät kuitenkaan ole mitään ihmisen elämänlaatua parantavia asioita. En tunne ainuttakaan ihmistä, joka pitäisi positiivisena asiana elämässään sellaisia tilanteita, joissa ihmissuhteiden menettäminen oman tahdon vastaisesti olisi ollut positiivinen kokemus.
Oletettavasti keskimääräistä fiksummat pärjäävät myös vaikeissa tilanteissa keskimääräistä paremmin.

Tiedän itse todella hyvin, mitä uskonnollisesta yhteisöstä eristäminen tuntuu, vaikka en ole sitä Jehovan todistajeien piirissä kokenutkaan. Aivan turhaa yrittää väittää ainakaan minulle, että karttaminen ja painostaminen ei aiheuttaisi tuskaa niille ihmisille, jotka joutuvat sitä kokemaan.

Lapsen kurittaminen hengellisellä väkivallalla on myös väärin.

Vaikka karttaminen kannustaisi ihmisiä kuinka merkittävästi tahansa, on se silti hengellistä väkivaltaa ja niin kaukana rakkaudesta kuin itä on lännestä. Pahuudestakin voi seurata hyvää, mutta sen ei tule olla perustana pahuuden suosimiseen tai sen hyväksymiseen. Karttamisessa on aina kaksi puolta. Mitä hyvää saa aikaan ja miten karttamissäännöt kannustavat lastaan karttavia vanhempia, sisaruksia, sukulaisia ja entisiä ystäviä?

Neljä graduni informanttia kertoi pohtineensa itsemurhaa. Heistä jokainen oli joko entisiä tai nykyisiä Jehovan todistajia. Ulkopuolisen silmissä sekin kuvaa jo melko hyvin todistajien uskonnon "hengellisiä hedelmiä". Veljesseuran sivuilta voi lukea monta muuta tarinaa, jossa on itsetuhoisia ajatuksia ja niistä, jotka ovat lopettaneet päivänsä kyseisen uskonnon jäseninä tai erottamina.

Lapsen tai nuoren hylkääminen ei milloinkaan ole rakkautta - se on pahuutta.

[Kletos]

Kovanyrkille:

Avioerossa menettää normaalisti vain yhden läheisen ihmissuhteen - puolison. Uskonnollisesta yhteisöstä irtaantunut saattaa pahimmassa tapauksessa menettää puolison, lapset, sisarukset, vanhemmat, isovanhemmat, serkut ja lähimmät ystävät. Lisäksi kaikki pitävät häntä saatanan omana. Hänet tuomitaan hengelliseen kuolemaan ja hän menettää myös suuren osan aiemmista aktiviteeteistaan, kun kokouksissa ja kentällä käyminen loppuu.

Näin siksi, koska todistajat ovat usein koko sukuna kyseisen uskonnon jäseniä, jopa useassa polvessa. Tämän varmasti hyvin tiedätkin. Avioerossa välit vanhempiin ja sisaruksiin saattavat usein jopa vahvistua - samoin ystäviin. Kartetuksi joutuvalla todistajalla on harvoin hyviä ja syviä ystävyyssuhteita yhteisön ulkopuolella, koska niitä ei suosita.
Väittäisin, ettei yksikään avioeron kokenut ole niin yksin, kuin nuori murrosikää läpi käyvä todistajista erotettu, jolla jää koko suku ja ystävät yhteisöön.

Jos hän selviää sairastumatta psyykkisesti ja saa koottua itsensä täysipainoiseen elämään, se on melkoinen suoritus. Elämässä sattuu ikäviä asioita - totta, mutta karttaminen ei ole sattumaa. Se on tietoisesti aiheutettua tuskaa, jonka ainut tarkoitus on saada kartettu ihminen ahdistumaan niin paljon, että hän palaa kuuliaisesti takaisin yhteisöön.

[Kovanyrkki.]

Kovanyrkille edelleen:
Lapsen tai nuoren hylkääminen ei milloinkaan ole rakkautta - se on pahuutta.

Tuosta olemme samaa mieltä. Karttaminen ei ole minun, sinun tai vaikkapa Torninvartijan syy, syyllinen löytyy WT-seurasta.

Eri mieltä olen karttamisen määrästä ja sen vaikutuksesta yksilöön. Elämä on vastoinkäymisiä täynnä, eikä joka "vaivasta" terve ihminen ole itseään tappamassa. Syitä täytyy olla karttamisen lisäksi muita, jotka yhdessä muodostavat kokonaisuuden, joka johtaa itsemurhaan.

Muutan lausuntoani: Henkisesti terveiden ja vahvojen ihmisten kohdalla, karttaminen on osoittautunut tekijäksi, joka on nostanut yksilön asemaa yhteiskunnassa.

Kovanyrkki.

[Kaarmis]

Tässä vielä täydennystä virallisiin sääntöihin.
-----------
Tämähän vaikuttaa suoraan kuin Raymond Franzin (ja muiden) erottamisen aikoihin, aivan kuin teksti olisi hänen kauttaan tarkoitettu muille?

Nimenomaan. Osittain kirjoitus varmaankin tehtiin siksi, että saatiin kivi kengässä, Raymond Franz erotettua.

[odette80]

Minä jos kukaan tiedän elämän ikävistä puolista, mutta tuo karttaminen nyt on yksi pahimmista. Ja olen myös käynyt läpi avioeron joka sekään ei ollut niin paha asia! Se että suku ja ystävät alkavat karttamaan ei ole ihan normaalia. Yleensä kartetaan siksi että ihminen on tehnyt tosi pahaa. Ymmärrän toki todistajien kannan, mutta onko se silti oikein että karttaminen on noinkin radikaalia? Ettei edes tiedä oman äitinsä kuolleen ja haudatun? Onko tuollainen toiminta enää normaalia? Minä kastettuna pidin pariin lähisukulaiseeni yhteyttä (erotettuja). Minun usko ei siitä kärsinyt ja totta vie ei kenenkään muunkaan, jos olisi niin pitäisi miettiä mikä oikea syy on taustalla.

Se että voisin käydä pari kertaa vuodessa kaffilla ja jutella kuin normaalit ihmiset ei ole paljon pyydetty. Katsomassa siskon lapsia ja muita sukulaisia ilman sen ihmeempiä asioita. Mutta tämäkin on pannassa. Iso peukku niille jotka ei välitä säännöistä noin tarkkaan vaan huolehtivat sukulaisistaan kuten oikean uskovan kuuluukin.

Toisaalta hyvänä kulmana asiaan on se että on koe kovaa painostusta takaisin, kun ei pidetä yhteyttä.

Ja vielä lopuksi jos ihminen on fiksu ja vahva niin hän on sitä todistajana sekä erotettuna. Kaikki ei ole yhtä vahvoja ja fiksuja tai sanotaanko älykkäitä.

[Kaarmis]

Kaikki neljä ovat fiksuja miehiä, eikä karttaminen näköjään ole heihin mitään vahinkoa saanut aikaan. Näyttää siltä, että karttamisen tuloksena ihminen pärjää keskimäärin paremmin, kuin tavis suomalainen. Jos karttamisen tuloksena on tutkijanura yliopistossa, niin suosittelen karttamista lähes joka perheelle. Ehkä ohjelma olisi ollut tehokkaampi, jos karttamisen seurauksena joku majailisi sillanalla pullo kädessä. Ilmeisesti tämänkaltaisia ihmisiä on joko hyvin vähän, tai exät eivät tiedä niistä ollenkaan, koska heistä ei mainittu. Mielestäni neljä fiksua ja hyvinmenestyvää ihmistä on hyvä esimerkki karttamisen positiivisista vaikutuksista. Ilmeisesti karttaminen toimiin jonkinlaisena evoluutiokarsijana, joka jalostaa ihmisestä varsinaisen sisupussin ja voittajan. Lukuisat kirjoittajat ovat kehuneet kartettujen suorituksia, joten mitä tämä todistaa karttamisesta?

Yhteenvetona sanoisin, että karttamista on poikkeuksellisen vähän, ja lisäksi karttamisella on verrattain positiivisia vaikutuksia ihmisen sosioekonomiseen asemaan.

Kovanyrkki.

Nojaa. Tiedossani on näitäkin, jotka ovat esimerkiksi itse eronneet "pitääkseen seurakunnan puhtaana" ja ovat sitten juoneet itsensä hengiltä. Silloin on jo aika myöhäistä pyytää heitä Silminnäkijään haastatteluun...

[odette80]

Kaarnis: Joo taitaa olla dementiaa. Huvittavin pläjäys koko asiassa jolle voinee jopa nauraa!

[PoterO]

Ja vielä lopuksi jos ihminen on fiksu ja vahva niin hän on sitä todistajana sekä erotettuna. Kaikki ei ole yhtä vahvoja ja fiksuja tai sanotaanko älykkäitä.

Itse puhuisin onnekkuudesta.

[odette80]

Potero: Ehkä sitäkin.

[PoterO]

Potero: Ehkä sitäkin.

Mistä muusta vahvuudet ja "fiksuus" loppupelissä juontavat kuin onnekkuudesta? Jos ne eivät ole seurausta onnekkuudesta, niin niiden tulisi olla ansaittuja ominaisuuksia. Nähdäkseni kukaan ei ole ansainnut kohtaloa mitä ei pysty kantamaan.

[odette80]

Noin ajatellen olet oikeassa. Tosin vahvuutta voi kasvattaa. Kuten itselläni kävi ja kova taisto olikin. Älykkyyttä nyt ei valitettavasti