Neljä graduni informanteista kertoi harkinneensa tai harkitsevansa itsemurhaa. Kaikilla heillä oli JT-tausta. Missään muussa yhteisössä ei tällaista ilmennyt (siis omien informanttieni joukossa). Itsemurha-asiasta on mainittu gradun sivulla 51.
Informantteja minulla oli 49, joista todistajia oli 14. Siis lähes joka kolmas Jehovan todistaja -informanteistani kertoi kirjeessään itsetuhoajatuksista. En kysynyt asiaa suoraan, joten itsemurhaa vaihtoehtona pohtineiden luku voi todellisuudessa olla suurempikin.
Yhtenä mahdollisena uutena tutkimuskohteena otin gradussani esille, että jonkun olisi syytä tutkia, kuinka yleistä itsetuhoiset suunnitelmat ovat silloin, kun on pakottava tarve päästä eroon ahdistavasta lahkosta tai kultista (s.114).
Todistaja aikoina tuntui että lähes kaikki kaverit söivät jonkunlaisia masennuslääkkeitä. Monesti juteltiinkin itsemurhan mahdollisuudesta. (itsekkin sitä yrittäneenä ) Se tuntui jotenkin ainoalta ulospääsyltä... Helpolta sellaiselta.
Olisko osasyynä se oppi että "kun kuolet niin lakkaat olemasta". Ei tarvinnut pelätä joutuvansa esim. helvettiin tai saatikka joutua syntymään tänne uudelleen...
Onneksi erottivat minut ja sain rakentaa elämäni uudelleen. Viimeinkin olen saanut sen rauhan mistä todistajavuosina haaveilin!!!
Mullakin oli vähän aikaa rauha tästä asiasta mutta nyt tuntuu että tää pahenee koska olen täällä sivustolla. Joko tän asian käsittely on tarpeen tai sitten tää vaan pahentaa asiaa. Täytyy tosiaan miettiö onko itelle parasta täällä kirjoitella.
Jokainen uloskäynti on sisäänkäynti johonkin muualle.
Minäkin olen yrittänyt, en onneksi onnistunut. Masennuslääkkeet sekä eräs korvaushoito riippuvuuteen on tällä hetkellä käytössä, mutta muuten voin vallan mainiosti Olispa aina ollut yhtä "synnitön" olo kuin nyt, ei paljon huolet paina. Yhdessä vaiheessa pelkäsi, sit jossain oli surullinen, sitten tuli vihaiseksi ja katkeraksi ja sitten neutraaliksi. Ei kannata uhrata omaa energiaa liikaan pohtimiseen ja katkerana olemiseen, tietysti ne vaiheet on käytävä läpi (ja ikävä kyllä niissä tuppaa menemään ihan pirun pitkä aika...), mutta ei kannata velloa niissä tunteissa. Tämän sanon ihan omasta kokemuksesta.
nina2011 kirjoitti:Mullakin oli vähän aikaa rauha tästä asiasta mutta nyt tuntuu että tää pahenee koska olen täällä sivustolla. Joko tän asian käsittely on tarpeen tai sitten tää vaan pahentaa asiaa. Täytyy tosiaan miettiö onko itelle parasta täällä kirjoitella.
Asioiden käsittely kannattaa aina. Esim. terapia kestää tunnin kerrallaan. Aivot tarvitsevat aikaa asioiden käsittelyyn. Käsittelyaikaa myös tällä palstalla esiintuleville asioille tarvitaan. Ehkä voisit laittaa itsellesi joitain ohjeellisia rajoja. Käyt täällä esim. 2 kertaa viikossa ja luet max tunnin kerrallaan, tai jotain sellaista.
""pahenee koska olen täällä sivustolla. Joko tän asian käsittely on tarpeen tai sitten tää vaan pahentaa asiaa.""
Luulisi että perusmekanismi on verrattavissa vaikka heikoilla jäillä oloon. Ylität järveä ja yli puolen välin päästyä tajuat että ei se niin vahva jää ollutkaan vaan pelottavan heikko.
Lahkossa taas se jään heikkous on monimutkaisempi juttu ja sinne jäälle menoon kytketään aiheetta syyllisyyksiä ja poispääsyyn mitä kummallisempia kiemuroita.
nina2011 kirjoitti:Mullakin oli vähän aikaa rauha tästä asiasta mutta nyt tuntuu että tää pahenee koska olen täällä sivustolla. Joko tän asian käsittely on tarpeen tai sitten tää vaan pahentaa asiaa. Täytyy tosiaan miettiö onko itelle parasta täällä kirjoitella.
Tämä vaikutta hyvin viisaalta ajattelulta. Mikäli tämä sivusto Sinua tällä hetkellä ahdistaa, jätä täällä vierailu. Voit aina palata uudelleen, kun olosi parantuu, tai kuten Massetar ehdotti rajoittaa täällä käymistä.
) Se tuntui jotenkin ainoalta ulospääsyltä... Helpolta sellaiselta. 
Olispa aina ollut yhtä "synnitön" olo kuin nyt, ei paljon huolet paina. Yhdessä vaiheessa pelkäsi, sit jossain oli surullinen, sitten tuli vihaiseksi ja katkeraksi ja sitten neutraaliksi. Ei kannata uhrata omaa energiaa liikaan pohtimiseen ja katkerana olemiseen, tietysti ne vaiheet on käytävä läpi (ja ikävä kyllä niissä tuppaa menemään ihan pirun pitkä aika...), mutta ei kannata velloa niissä tunteissa. Tämän sanon ihan omasta kokemuksesta.