Vieras kirjoitti:Joten kaiken näiden muiden pelottelujen jälkeen, oma nauvoni on: kokeile. Lähde mukaan. Se tyhjiö kyllä tulee täytetyksi ja saat lukemattomia ystäviä ja uusia kavereita, ja rohkaistut entisestään kun huomaat että kaikki ihmiset eivät ole sellaisia tyhjäpäitä mitä nykymaailma on pullollaan.
Hieno esimerkki lahkossa vallitsevasta naiivista ajattelumaailmasta. Osoittaa myös sitä uskonnollista narsismia, joka on lahkoille ominaista. Me hyvikset ja järkevät, nuo pahikset ja tyhjäpäät -ajattelua.
Luultavasti Raamatun tutkimisen kautta alat myös uskoa, mutta vaikka et alkaisi, todistajuuden myötä tulevat ystävät ja elämäntapamuutokset ovat pelkästään positiivisia. Et siis voi hävitä kävin miten kävi.
Tässä esityksessä haiskahtaa vahvasti nk.
Pascalin veto. Siinä esitetään että kannattaa uskoa koska niin ei voi hävitä mitään. Jos Jumalaa ei ole, et häviä mitään, mutta jos Jumala on, voit voittaa paljon. Ikuisen elämän tai mitä milläkin jumaluudella nyt milloinkin on palkintona. Kyseinen ajattelu tuottaa kuitenkin monitasoisia ongelmia. Vähäisin niistä tuskin on että usko ei ole asia jonka saa päälle nappia painamalla. Sitä ei voi päättää odotusarvon tai politikoinnin perusteella.
Odotusarvoon perustuva usko on ainoastaan uskon teeskentelyä, josta pääsemme toiseen tämän ajattelun ongelmista. Jos Jumalan oletetaan olevan kaikkitietävä, niin tämä eittämättä tietää kenen usko on teeskenneltyä ja kenen aitoa. Jos teeskennelty epäaito usko menee läpi, niin mitä se kertoo Jumalasta joka antaa enemmän arvoa teeskennellylle uskolle kuin rehelliselle uskonnottomuudelle?
Jos tässä taas yritetään esittää että jehovantodistajuus on ilman jumal-uskoakin paras mahdollinen harrastus, niin mielestäni kyse on vähintäänkin vastuuttomasta esityksestä tai väitteestä. Siinä toivotaan että henkilö jossain vaiheessa alkaa uskomaan ja heittäytyy toimintaan kunnolla mukaan. Jehovantodistajuutta ei ole ilman uskoa, ja ne jotka ovat jehovantodistajia ilman uskoa Jumalaan tai lahkoon, eivät pääsääntöisesti voi kovin hyvin lahkossa. Hehän joutuvat teeskentelemään jehovantodistajaa liki 24/7. Onko teeskentely todellakin hyvä vaihtoehto? Ovatko ystävät jotka ovat ystäviä ainoastaan siksi että henkilö jaksaa teeskennellä ystäviä ensinkään? Ja mikä tärkeintä, onko tämä nk. elämän tyhjiö todella täytetty kun pääsee salille teeskentelemään?
Antaa näiden täällä loksuttaa leukojaan ja purkaa vihaansa, se varmaan tekee heille hyvää. Itse tulet kokeilemaan sopiiko tämä uskonto sinulle. Minulle se on edelleen sopinut ja olen vilpittömästi tyytyväinen että ratkaisu tuli aikoinaan tehtyä.
Ei jehovantodistajuudesta varoiteltaisi, jos siihen ei olisi syytä. Se mikä lahkon jäsenelle näyttäytyy vihana tai katkeruutena, on useimmiten välittämistä ja tärkeän informaation jakamista. Se että jehovantodistajuus sopii sinulle, on kannaltasi hyvä asia, mutta se on uskonto joka tuottaa toiminnoillaan myös paljon pahaa aikaan, eikä sitä tule vähätellä, kuten lahkolla ja lahkon jäsenillä ymmärrettävästi - vaikkakin valitettavasti - tapana on.
En tuhlaa aikaani erinäköisten "sukupolvioppien" ja päivämäärien ja tällä sivustolla mainittujen ristiriitaisuuksien todentamiseen tai kumoamiseen, aivan sama. Kun kerran täällä on hyvä olla, se riittää. Kiitos.
Näinhän se menee. Totta kai lahkossa on hyvä ja turvallista olla, kun elämä on kietoutunut sen ympärille. Se on vähän niinkuin peitto huomisaamuna kun arki, eli todellisuus, taas alkaa. Olisihan se mukava jäädä sen sisälle ja nauttia peiton lämmöstä, mutta se ei vastaa pidemmän päälle todellisuutta. Samalla tavalla lahkon jäsenille on tänä päivänä yhä yhdentekevämpää mitä lahkon teologia pitää sisällään, sen ristiriitaisuuksista ja epäinhimillisistäkin piirteistä huolimatta. Lahkossa nyt on vain niin kiva olla, siellä on kavereita ja yhteisöllisyyttä. Kannattaa kuitenkin muistaa että sieltä ei pääse pois kokematta totaalista mullistusta elämässään. Ja ennenkuin kenellekään lähtee suosittelemaan jehovantodistajuutta edes kokeiluna, kannattaa miettiä pitkään ja hartaasti kuinka oma elämä muuttuisi jos päättäisi jättää oman 'kokeilunsa'. Voiko kenellekään todella suositella selaista 'kokeilua'?
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
