Elämänhallinta

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

ex-tienraivaaja
Viestit: 10
Liittynyt: 06.11.2008 16:33
Paikkakunta: Nilsiä

Elämänhallinta

Viesti Kirjoittaja ex-tienraivaaja »

Minut kastettiin Jehovan todistajaksi 2004 ja erosin 2008. Eron jälkeen aloin nopeasti seurustella ja nyt näyttää siltä, että senkin aika on ohi.Huomasin, etten eläkään omaa elämääni vaan kaverini elämää, hänen ehdoilla. Aloin ehkä seurustelemaan täyttääkseni jonkin tyhjän paikan elämässäni. Ehkä sen paikan jonka Jehovan todistajat ensin täyttivät. Olen pian 10 vuotta tehnyt aina sen mukaan mitä toiset ihmiset minulta odottavat ja tahtovat ja olen siinä sivussa ehkä kadottanut sen MIKÄ ja KUKA minä alunperin olin...

Olen tehny päätöksiä liaan nopeasti, pysähtymättä miettimään, mitä MINÄ haluan elämältäni.
Nyt on aika pysähtyä. Jehovan todistajien järjestöelämä tavallaan "laitosti" minut elämään elämää, toisten sanelemien ehtojen mukaan.
"Mikä ei tapa, vahvistaa"
Kovanyrkki.

Re: Elämänhallinta

Viesti Kirjoittaja Kovanyrkki. »

ex-tienraivaaja kirjoitti:Olen pian 10 vuotta tehnyt aina sen mukaan mitä toiset ihmiset minulta odottavat ja tahtovat ja olen siinä sivussa ehkä kadottanut sen MIKÄ ja KUKA minä alunperin olin...
Oikea asenne! Päätöksiä tulee tehdä siltä pohjalta, mikä itsestä tuntuu oikealta. Painostusta tulee joka tuutista, jossa sinulle valaistaan, miten pitäisi elää, jotta tekisi ja eläisi oikein. Nämä oikean elämätavan markkinoijat, eivät kuitenkaan elä sinun elämääsi, joka on aina syytä muistaa.

Kovanyrkki.
Avatar
Johanneksen poika
Viestit: 3702
Liittynyt: 29.04.2007 13:49
Paikkakunta: Espoo
Viesti:

Re: Elämänhallinta

Viesti Kirjoittaja Johanneksen poika »

Kovanyrkki. kirjoitti: Nämä oikean elämätavan markkinoijat, eivät kuitenkaan elä sinun elämääsi, joka on aina syytä muistaa.
Näin on. Kukaan ei voi antaa ehdottoman oikeita neuvoja kenenkään toisen elämään. Ihminen itse tekee valintansa ja sitten vastaa niiden seurauksista.
Vieras

Re: Elämänhallinta

Viesti Kirjoittaja Vieras »

" Huomasin, etten eläkään omaa elämääni vaan kaverini elämää, hänen ehdoilla. ...olen siinä sivussa ehkä kadottanut sen MIKÄ ja KUKA minä alunperin olin... "

Tuo saattaisi, jos olisi liitosta kyse, olla parhaimmiten perheterapeuttinen seikka. Kaverin kelkasta poistuminenhan ei vääryys ole kaverille milloinkaan. Kerranhan Dr Phil sanoi jollekin parille, että olkaa toisistanne kaukana kunnes selvitätte omat asianne, minkä jälkeen voitte helposti ratkaista keskinäisen suhteenne.
Vastaa Viestiin