Opetetut valehtelemaan

[Vieras]

Seura antaa plajon opetusta sujuvaan valehtelemiseen. Ensin täytyy itse omaksua sen levittämät valheet mielessään todeksi. Kuulostaa utopistiselta, mutta toden ja valheen raja hämärretään erityisellä sosiaalisin sanktioin ja palkinnoin varustetulla mielenmanipulointiohjelmalla. Valehtelija itse on näin vilpittömässä mielessä ja kiinnostuneen on siksi vaikea huomata JT:n valehtelu.

Teokraattinen koulu sisältää valehteluharjoituksia ovenavaajia silmällä pitäen ja myös suoraa valehtelua lavalta. Valehtelijaa saataa ajoittain epäilyttää, puhuuko itsekään totta, mutta tällaiset pyrkimykset toden puhumiseen ja omien ajatusten ajattelemiseen omilla aivoilla vaiennetaan tehokkaasti.

Valheita ylläpidetään toiston ja keskinäisen yhteisymmmärryksen muodossa.

Jos lopettaa kollektiivisen valehtlun ja alkaa puhua totta, saattaa jouta niin sanotun luopion asemaan. Tällaisesta luopiosta valehdellaan, että hän valehtelee, kun hän onkin tehnyt parannuksen elämässään ja alkanut puhua totta keskittyen todellisuuteen.

Valheet suunnitellaan keskitetysti Amerikassa eikä niitä vastaan saa alkaa puhua totta.

Valehtelemisen päämäärä on kartuttaa seuran materiaalista omaisuutta ja maallista hyvinvointia.

[Vieraas]

Valehtelemisen päämäärä on kartuttaa seuran materiaalista omaisuutta ja maallista hyvinvointia.

Totta turiset tästä valehtelemisasiasta. Esim. jotkut innokkaat kierrosvalvojat olivat niin hanakoita värittämään kenttäesityksiä, että lähes mikä tahansa "sinne päin" oleva tarina kelpasi kiinnostuksen herättämiseen.

Materiaalinen omaisuus on varmasti yksi asia, joita VT-seuralla on liuta ihmisiä laskemassa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että myös Seuran terävin kärki asuu ja elää laitoksessa, jossa siitä hyötyminen on aika rajallista. Muita syitä ovat epäilemättä valta sekä oman elämäntavan turvaaminen. Valheelliselle "totuudelle" koko urakehityksensä uhranneille kun ei kauheasti ole kysyntää ulkopuolisessa maailmassa.

[Markku Meilo]

Esim. jotkut innokkaat kierrosvalvojat olivat niin hanakoita värittämään kenttäesityksiä, että lähes mikä tahansa "sinne päin" oleva tarina kelpasi kiinnostuksen herättämiseen.

Olen kuullut kahdelta eri taholta, että kierrosviikon vanhimpainkokouksessa on kierrospaavali väittänyt ettei seura ole koskaan opettanut 1914-sukupolven ymmärrysikää. Tuollainen kierrospaavalin väitehän on härski vale:

"Jesus was obviously speaking about those who were old enough to witness with understanding what took place when the 'last days' began. . . . Even if we presume that youngsters 15 years of age would be perceptive enough to realize the import of what happened in 1914, it would still make the youngest of 'this generation' nearly 70 years old today." (g68 Oct. 8 p. 13; ‘with understanding’ kursivoitu alkuperäisessä tekstissä)

Kierrospaavalin valehtelu ei yllätä, mutta tarkemmin ajatellen ei yllätä myöskään se, että kummassakaan tapauksessa vanhimmat eivät puuttuneet kierrospaavalin valehteluun. Pidän täysin poissuljettuna ajatusta, että seurakunnan koko vanhimmisto olisi tietämätön tuosta aikoinaan hyvin tunnetusta opetuksen piirteestä. (Itse asiassa toisessa tapauksessa AP tiesi ymmärrysikävaatimuksen ja kotiin päästyään vielä varmisti asian.)

Seurakunnan vanhimmat ovat tiukan alisteisia kierrospaavaleille, jolloin nämä pyhän hengen virkaansa asettamat vanhimmat hyväksyvät vaieten valheenkin kunhan sen esittää hengellisessä ravintoketjussa yläpuolella oleva pyhän hengen nimittämä veijari. Mutta 'auta armias' jos nokkimisjärjestyksessä tasavertainen tai alempi jää kiinni epärehellisyydestä.

[Aaron Hannu]

Näinhän se menee. Koitapas lakata valehtelemasta. Se on vaikeampaa kuin kuvittelemmekaan, koska pelkäämme kollektiivisia uskomuksia ihmispelon ja esim kuolemanpelkomme takia. puhu sinä se, mitä ajattelet ja katso mihin se vie...

[Markku Meilo]

Näinhän se menee. Koitapas lakata valehtelemasta.

En edes yritä, valehtelen edelleen jos emo esimerkiksi kysyy näyttääkö tuhtonsa jossain asusteessa jonkinlaiselta. Nk. totuuden ylläpito valehtelulla ja sen hiljainen hyväksyminen on ainakin minulle sitten jo aivan eri luokan juttu.

Se on vaikeampaa kuin kuvittelemmekaan, koska pelkäämme kollektiivisia uskomuksia ihmispelon ja esim kuolemanpelkomme takia.

En osaa sanoa onko mainitsemasi asia sidoksissa nimenomaan uskontoon, minulle ei ainakaan tule mieleen tarvetta valehdella mainitusta syystä mihinkään suuntaan. Miljardit ihmiset ovat kuolleet ennen meitä ja kuolee jälkeemmekin, se tekee kuolemasta luonnollisen asian.

[Aaron Hannu]

Miljardit ihmiset ovat kuolleet ennen meitä ja kuolee jälkeemmekin, se tekee kuolemasta luonnollisen asian

Samassa veneessä ollaan kaikki. Itse ajattelen, että asiaan perhehtymättömät eivät ole uskaltaneet kohdata todellisuutta. En tiedä onko uskontoon ryhtyminen kuolemanpelkoa vai tottumusta - ehkä molempia ja jotain muutakin. On helppo olla ajattelematta silloin kun siitä on itselle konkreettista kuviteltua hyötyä - se saa ihmisen helposti tuudittautumaan oman erikoisuuteen, mutta hah - annapas ajan kulua.

[Markku Meilo]

En tiedä onko uskontoon ryhtyminen kuolemanpelkoa vai tottumusta - ehkä molempia ja jotain muutakin.

Kyllä uskonnolla ja jonkin sortin kuolemanjälkeisellä odotteella tuntuisi olevan yhteys. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen Vt-seuran jäsenmäärä kasvoi muutaman vuoden 20 % vuosivauhtia.

[Aaron Hannu]

toisen maailmansodan jälkeen Vt-seuran jäsenmäärä kasvoi muutaman vuoden 20 % vuosivauhtia.

Oman käsitykseni mukaan lahko oli tuolloin paljon nykyistä suvaitsevampi. Sai polttaa, oliko erottamisia ja karttamisia? Kun katsoin vanhoja ameriikkalaisia konventtikuvia, tuli mieleen tavallisten ihmisten protesti vallitsevaa uskontoajattelua kohtaan...

[Vieras]

Lapsuuden kokemukset / kasvvatus määräävät millaiseksi kasvetaan kuolemanpelon suhteen.

Esim. Tuntemattoman sotilaan Antti Rokka oli oikealta nimeltään Viljam Pylkäs ja hänen rohkeutensa oli poikkeuksellista, kun sotilaan rohkeus, silloin kun sitä on, on usein hammasta purevaa, niin hän säilytti ajattelu- ja arvostelukyvyn. Kasvattaja haluaisi kuulla ohjeen mutta osanneeko sitä kukaan antaa ?

Kaukoidässä puhutaan jostain rikkaan perheen vesasta, josta piti tuli onnellinen sitä kautta että hän ei saisi tietää mitään kielteistä, nälkää kurjuutta tms, ja sitten tarinan mukaan kun hän pääsi aikuisehkona jo näkemään, oliko se vain ensimmäisen kerjäläisensä, niin hänestä tuli jonkinlainen kerjäläismunkki vai mikä kummajainen, ettei olisi ollut Buddha taikka joku uskonnonperustaja ?

[Markku Meilo]

Oman käsitykseni mukaan lahko oli tuolloin paljon nykyistä suvaitsevampi.

Tietyssä määrin kyllä, mutta oma mielikuvani on iloisemmasta ja vilpittömämmästä veljesseurasta. Vilpittömyys nojasi siihen tosiasiaan, että kriittistä xjt-materiaalia oli ylen vähän ja sekin englanninkielistä. Nykyään on suomalaistenkin todistajien nähtävä vaivaa kriittisen materiaalin sulkemiseksi ajatuksista. Lisänä vielä luonnontieteen esille tuomat seikat, jotka ovat suorassa ristiriidassa hallintoelimen näkemysten kanssa.

Sai polttaa,

Nuoruudessani ei "saanut" polttaa, mutta erottamisperusteeksi röökaaminen tuli vasta myöhemmin.

oliko erottamisia ja karttamisia?

Nykyisenmallinen erottaminen alkoi joitakin vuosia toisen maailmansoden jälkeen, karttamista ei ollut. Oma mielikuva on se, että alkuun eronneita ja erotettuja lähinnä säälittiin, en muista missä vaiheessa tuli kehotus olla puhumatta erotetun kanssa nk. hengellisistä asioista. Nykymallisen karttamisen näen suorana seurauksena 1980-nurkille osuneille tapahtumille, jotka viimeistään ajoivat hallintoelimen pelkälle puolustuskannalle.

Kun katsoin vanhoja ameriikkalaisia konventtikuvia, tuli mieleen tavallisten ihmisten protesti vallitsevaa uskontoajattelua kohtaan...

Se positiivinen lapsuudenkuva, joka minulla oli iloisista jehovantodistajista, särkyi kun minulle myöhemmin selvisi, että iloinen ikääntynyt porukka oli tietoinen 1925-fiaskosta ja salasi sen kunnioitettavan tehokkaasti. Myöhemmin se on oikein valehdeltu olemattomaksi:

"Eräs seikka oli vuoden 1975 läheisyys ja se, mitä voitaisiin odottaa silloin. Tajuatko, että vuosi 1975 on vain kolmen lyhyen vuoden päässä? Tulisiko meidän lähestyä tuota aikaa odottaen jotakin erikoista? Olimme hyvin hämmästyneitä pannessamme merkille, miten monta kertaa Seuran julkaisut ovat viitanneet 1970-luvun puoliväliin ja siihen, mitä meidän tulee odottaa, ja havaitsimme myös, että Seura on puhunut etukäteen vain yhdestä muusta vuodesta tällä tavoin, nimittäin vuodesta 1914. Täyttikö vuosi 1914 odotuksemme? Kyllä varmasti täytti! Luuletko, että myös vuosi 1975 täyttää odotuksemme? Seura varmasti ajattelee siten, joten olkaamme huolellisia siinä, että vaikka emme haluakaan sanoa enempää kuin Seura sanoo tuosta ajasta, me emme jätä sitä huomioon ottamatta." (km-FI 2/1972)

Sama unohdus laskeutui 1950-luvun maailmanlopun ylle, vaikka 1919 ja 1922 Cedar Pointin vaelluskokouksia mainostettiinn urakalla ja laskuun. Mainostettiin siitäkin huolimatta, että ne olivat loppurutistus ennen vuoden 1925-maailmanloppua. Olihan Rutherfordin mukaan Suuri Babylon tuhoutunut jo 1918.

[Bergerac]

Kyllä uskonnolla ja jonkin sortin kuolemanjälkeisellä odotteella tuntuisi olevan yhteys. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen Vt-seuran jäsenmäärä kasvoi muutaman vuoden 20 % vuosivauhtia.

En nyt tarkista, mutta eikös jäsenmäärä ottanut myös jonkinsortin harppauksen juuri ennen 1975:sta mutta tuli sitten hetken lehmänhäntää alas 75:n jälkeen.

[Markku Meilo]

En nyt tarkista, mutta eikös jäsenmäärä ottanut myös jonkinsortin harppauksen juuri ennen 1975:sta mutta tuli sitten hetken lehmänhäntää alas 75:n jälkeen.

Joo näin meni, mutta ei aivan samassa mitassa. Jos oikein muistan, niin 1940-luvun huippuvuosi oli jotain +25 %. Vuoden 1975 ikimuistoisan maailmanlopun jälkeinen notkahduskin oli jotain prosentin luokkaa, kun esimerkiksi ikimuistoisan 1925-maailmanlopun jälkeinen kato oli 75...80 prossan tienoilla.

[Vieras]

" ...toisen maailmansodan jälkeen Vt-seuran jäsenmäärä kasvoi muutaman vuoden 20 % vuosivauhtia. "
Mahtoiko tuolloin heti sodan jälkeen olla sellainen ilmapiiri, etä oli vaikea uskoa pahaa ? Lahkon ideointi olisi omiaan hyödyntämään sellaista ilmapiiriä. Yksi elementti lahkoon liittymisessä on tietysti aina hyväuskoisuus.

[Markku Meilo]

Mahtoiko tuolloin heti sodan jälkeen olla sellainen ilmapiiri, etä oli vaikea uskoa pahaa ?

Tottamooses pitkä sota sai aikaan kaipuun ilmapiiriin, jossa paratiisi alkoi olla joillekin realistinen vaihtoehto.

Lahkon ideointi olisi omiaan hyödyntämään sellaista ilmapiiriä.

Kasvu nyykähti 1960-luvulle tultaessa, sodan vaikutus oli käytetty hyödyksi, mutta tuo vaikutus lakkasi ja oli keksittävä jotain uutta. 1951 ja 1954 maailmanloputkin olivat osoittautuneet näkymättömiksi, jolloin F. Franz lämmitti kirjoittamansa vuonna 1943 julkaistun kirjan 1972-maalmanlopun, korjaten ajanlaskun vuodeksi 1975. Tuota perimätietoon - ei Raamattuun - pohjannutta ideaa hyödynnettiin vuodesta 1968 vuoden 1975 näkymättömään maailmanloppuun ja käsittääkseni jäsenmäärässä jäätiinkin jonkin verran voitolle.

Nyt pää on jälleen kerran tullut vetävän käteen ja ideoita tarvittaisiin kipeämmin kuin ennen, koska netti on tehnyt myös jehovantodistajien tiedonsaannin Vt-menneisyydestä harmittavan helpoksi.

Yksi elementti lahkoon liittymisessä on tietysti aina hyväuskoisuus.

Järkevä/rehellinen/jehovantodistaja -kolminaisuus on mahdoton, jostain on tigittävä.

[Harmus]

Seura antaa plajon opetusta sujuvaan valehtelemiseen. Ensin täytyy itse omaksua sen levittämät valheet mielessään todeksi. Kuulostaa utopistiselta, mutta toden ja valheen raja hämärretään erityisellä sosiaalisin sanktioin ja palkinnoin varustetulla mielenmanipulointiohjelmalla. Valehtelija itse on näin vilpittömässä mielessä ja kiinnostuneen on siksi vaikea huomata JT:n valehtelu.

Teokraattinen koulu sisältää valehteluharjoituksia ovenavaajia silmällä pitäen ja myös suoraa valehtelua lavalta. Valehtelijaa saataa ajoittain epäilyttää, puhuuko itsekään totta, mutta tällaiset pyrkimykset toden puhumiseen ja omien ajatusten ajattelemiseen omilla aivoilla vaiennetaan tehokkaasti.

Valheita ylläpidetään toiston ja keskinäisen yhteisymmmärryksen muodossa.

Tämä ei kuulosta utopistiselta vaan hyvältä selitykseltä. Sulla on paketti kasassa siinä.

Näihin kirjoituksiin kannattaisi kuitenkin laittaa esimerkkejä joka väitteen tueksi ja mitä suuremmasta väitteestä on kysymys, niin sitä useampia esimerkkejä kaivataan. Tässä kannattaa siis ottaa mallia Vartiotornista, joka toistaa yksinkertaisia väitteitä ja ottaa niiden tueksi yksinkertaisia esimerkkejä. Eivät nämä asiat niin selkeitä ole, että ilman esimerkkejä voi vaan todeta jotain ja olettaa, että muut vanhastaan tietävät perusteet. Itse asiassa tällainen "toteava" esitystapa on tyypillisempi mielen hallintaa harjoittavien keskuudessa, missä yksi avainsana tai lause riittää synnyttämään mielikuvan perustellusta asiasta, ja se riittää yleisölle, joka kuuntelee tyytyväisenä. Siellä itsekritiikki pohjauskomusten kanssa ei ole ensiarvoista.

Olikohan tässä lainatussa avauksessa siksi käänteinen tarkoitus? Kun heittää tuollaisia suoria väitteitä, niin välttämättä ole niiden puolella.