Pettymys omiin vanhempiin

Yleistä keskustelua Jehovan todistajista.

Valvoja: Moderaattorit

Vieras

Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Vieras »

purkautuu eri tavoin..
Valitettavaa on, että nykyään tunnen halua purkaa aggressioita ja pettymystä äitiini. Ja puran myös.-lainaus näiltä sivuilta...

Henkinen kypsyminen kulkee meillä eri tahtia kullakin.
Ikävää on todeta kuinka monet kohtelevat huonosti vanhempiaan..

Jotkut eivät ole henkisesti aikuisia vielä eläkkeelle jäädessäänkään..
Ankarat elämänkokemukset hidastavat henkistä kehitystä....
Vieras

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Pettymys omiin vanhempiin hallitsee monen ihmisen elämää
vielä eläkeiässäkin.
oma lapsuus meni tärviölle kun omilla vanhemmilla oli "vanhemmuus hukassa" elikä eivät osanneet lapsiaan rakkaudella kasvattaa.
Ikävä kyllä sellainen kostautuu sitten tuleviinkin sukupolviin...
Angry Bird
RaM

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja RaM »

Omaa pettymystä EI pidä purkaa niihin, jotka itsekin ovat joutuneet petetyiksi ja toimineet (vaikka typerästikin) kaikessa kuitenkin hyvää tarkoittaen. Uskoen siihen mihin heidät on sokaistu uskomaan.
Pettymyksen kohteen tulisi AINA olle se, joka toimii pettäjänä, ihmisten manipuloijana ja kaiken taustavoimana; tässä tapauksessa siis vt-seuraan. Se on ainoa kohde johon omaa huonoa oloaan tulisi purkaa. Osoittakaa mieltänne sitä vastaan, ei vanhempianne!
Vieraas

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Vieraas »

RaM kirjoitti:Pettymyksen kohteen tulisi AINA olle se, joka toimii pettäjänä, ihmisten manipuloijana ja kaiken taustavoimana; tässä tapauksessa siis vt-seuraan. Se on ainoa kohde johon omaa huonoa oloaan tulisi purkaa. Osoittakaa mieltänne sitä vastaan, ei vanhempianne!
Olet kyllä oikeassa. Mutta ihminen on sen verran inhimillinen eläin, että myös niiden omien vanhempien toiminnasta riippuen saattaa olla jäänyt arpia. Kyllä jättäisin vähän oikeutta olla myös katkera omien vanhempien väärästä toiminnasta, jos on vaikkapa tullut selkäsaunaa ja henkistä painostusta.
lavanpalvelija
Viestit: 492
Liittynyt: 27.12.2008 16:31

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja lavanpalvelija »

Vieraas kirjoitti:
RaM kirjoitti:Pettymyksen kohteen tulisi AINA olle se, joka toimii pettäjänä, ihmisten manipuloijana ja kaiken taustavoimana; tässä tapauksessa siis vt-seuraan. Se on ainoa kohde johon omaa huonoa oloaan tulisi purkaa. Osoittakaa mieltänne sitä vastaan, ei vanhempianne!
Olet kyllä oikeassa. Mutta ihminen on sen verran inhimillinen eläin, että myös niiden omien vanhempien toiminnasta riippuen saattaa olla jäänyt arpia. Kyllä jättäisin vähän oikeutta olla myös katkera omien vanhempien väärästä toiminnasta, jos on vaikkapa tullut selkäsaunaa ja henkistä painostusta.
Kyllähän tuo pettymys on hyvin oikeutettua. Eihän lapsi voi olettaa esim. äitinsä joka on jakanut rajatonta rakkautta, olevan aivan yksinkertainen ja tyhmä. Iän kypsymisen ja ymmärryksen myötä huijaus paljastuu ja petetty kohdistaa raivonsa nimenomaan pettäjään eikä regressiivisesti Vartiotorniseuraan.

Usein pettäjä haluaa paeta peläten omaa tuhoutumista jolloin jäljelle jää hylkääminen, karttaminen mikä vain provosoi agressioita. Ihmiset reagoivat tällaisiinn tilainteisiin vähän erilailla. Itsenäiset haluavat tuhota pettäjän, vetäytyjät nuolevat haavansa omissa oloissa, ja riippuvaiset pyrkivät maanisesti preparoimaan mitä pystyvät etsimällä opillisia epäkohtia.
Varjo seuraa, halusit tai et.
Kaarmis
Viestit: 3909
Liittynyt: 29.04.2007 22:13

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Kaarmis »

Vanhempani ovat toimineet vilpittömästi, joten heitä kohtaan en kanna kaunaa. Vartiotorniseura taas... Se johtoporukka, Suomessaki, ei ole voinut olla niin sokeita. Katkera en ole, mutta vihainen, kyllä. Kaikki se valehtelu ja hyväksikäyttö, lähinnä pelkästään vallan takia. Olisi jotenkin ymmärrettävämpää jos motiivi olisi raha, mutta kun johtokööri ei ole jäänyt kiinni kuin loistoautoista ja viiden tähden lentomatkoista, en käsitä. Enkä anna anteeksi.

Ei ole kiva olla pelko perseessä linnaan joutumisesta 13 vuotta. Vieläpä kun siviilipalvelus melkein jo hyväksyttiin hallintoelimessä juuri ennenkuin kieltäytymiseni palveluksesta ylös kirjattiin. Minäkin olin vaan ulkoistanut omantuntoni New Yorkiin, sokeuttani. :evil:
"Meinasin sanoa että älä tule haudallenikaan. Mutta - tule silti."
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Vieras kirjoitti:Henkinen kypsyminen kulkee meillä eri tahtia kullakin.
Totta kirjoitat, muistan kuinka eräs ihastukseni kohde torjui minut lapsellisuuteeni viitaten, hän olikin kääntynyt myöhäisemmällä iällä ja oli oikeassa havainnossaan.
Ikävää on todeta kuinka monet kohtelevat huonosti vanhempiaan..
Totta kirjoitat, joku on myös huolissaan siitä kuinka huonosti jehovantodistajavanhemmat kohtelevat lapsiaan.
Jotkut eivät ole henkisesti aikuisia vielä eläkkeelle jäädessäänkään..
Tuosta voisi päätellä, ettei tuolla mittarilla mitattuna kaikki ole henkisesti aikuisia vielä omissa hautajaisissaankaan.
Ankarat elämänkokemukset hidastavat henkistä kehitystä....
Olen havainnut väitettävän, että vaativuudessaan ankarat kokemukset nopeuttavat aikuistumista, tosin tämän nopeuttavan mallin kokemuksiin en ole ole kertaakaan (Vt-seuran oman materiaalin vaikutuksen ulkopuolella) havainnut sisällytettävän ankaraa jehovantodistajuutta.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vieras

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Vieras »

Mitenhän vaikutti sota-aika ja -kokemukset ihmisiin jotka lapsina/nuorina joutuivat kokemaan sen kauheudet?
-tuliko heistä kypsiä vanhempia omille lapsilleen?
Minun vanhemmistani ei ainakaan, enkä voi syyttää heidän huonosta käytöksestään Vartiotorni-seuraakaan, koska olivat kuolemaansa asti riviluterilaisia.
olisi parempi ollut heille kuin lapsilleenkin ollut olla pariutumatta -tai ainakaan lisääntymättä...
R-I P. kuitenkin.
YksinäinenSusi
Viestit: 3808
Liittynyt: 19.06.2010 08:27

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja YksinäinenSusi »

Vieras kirjoitti: ...olisi parempi ollut heille kuin lapsilleenkin ollut olla pariutumatta -tai ainakaan lisääntymättä...
R-I P. kuitenkin.
Minäkin olen usein ajatellut näin, mutta sitten olen huomannut että itsekin tein vakavia virheitä isänä oman lapseni kohdalla, ja voisin perustellusti sanoa, että minun olisi pitänyt olla pariutumatta.

Mutta luonto on näköjään järjestänyt niin, että sitä ei huomaa 18-30 vuotiaana haitallisia ominaisuuksiaan, jotta voisi pidättyä ainakin lasten teosta, vaan luonto ikäänkuin panee pakolla kaikki yleensä lisääntymään.

Poikkeuksena ovat ne miehet ,jotka ovat niin selvästi sairaita, että eivät kelpaa kellekkään naiselle.

Vasta 35-40 vuotiaana alkaa huomaamaan omat selvästi sairaat piirteet, ja sitten sitä älyääkin jo olla viljelemättä haitallista perimäänsä tai käyttää ainakin ehkäisyä huolellisesti, jos nyt sattuisi naisen saamaan - puhuttua ympäri sänkyyn, ja sekin on jo melkein mahdotonta, ainakin nykyään, kun on aivan liian epäonnistunut kaikillä elämän alueilla, ja naiset vaistoaa herkästi sellaiset asiat, eiväthän he idioottia halua itselleen riesaksi, mikä on ihan okei ja hieno piirre.
Ihmisellä on oikeus yksilönä - määrätä oma kohtalonsa.
Avatar
Tony
Viestit: 7521
Liittynyt: 28.04.2007 07:38

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Tony »

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti: Mutta luonto on näköjään järjestänyt niin, että sitä ei huomaa 18-30 vuotiaana haitallisia ominaisuuksiaan, jotta voisi pidättyä ainakin lasten teosta, vaan luonto ikäänkuin panee pakolla kaikki yleensä lisääntymään.

Poikkeuksena ovat ne miehet ,jotka ovat niin selvästi sairaita, että eivät kelpaa kellekkään naiselle.
Kyllä meitäkin on, jotka ovat ovat päättäneet olla lisääntymättä, ja ihan omasta tahdosta. :wink:
"Jos Seura sanoisi minulle, että tämä kirja on musta vihreän sijaan, minä sanoisin: 'Kappas vaan, voisin vaikka vannoa, että se on vihreä, mutta jos Seura sanoo, että se on musta, niin se on musta!'" - Bart Thompson - piirivalvoja
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

JarkkeParkkeBabylon5 kirjoitti:...vaan luonto ikäänkuin panee pakolla kaikki yleensä lisääntymään.
Vai sittenkin niin, että muita voimallisemmin lisääntyvät ja elävät valtaavat alaa tehottomammin sikiäviltä ja eläviltä ilman sen kummempia pakkoja. Oli sitten elikko, kasvi tai pöpö.

Siis luonnonvalinta, ei luojanvalinta.
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Markku Meilo
Viestit: 13450
Liittynyt: 24.04.2007 10:28

Re: Pettymys omiin vanhempiin

Viesti Kirjoittaja Markku Meilo »

Tony S kirjoitti:Kyllä meitäkin on, jotka ovat ovat päättäneet olla lisääntymättä, ja ihan omasta tahdosta. :wink:
Sitten on niitäkin, joita Vt-seura on auttanut päättämään, ilmiö on ollut arkea nimenomaan ennen näkymättömiä maailmanloppuja ja kaiken aikaa voimassa hengellisillä uraohjuksilla.
Viimeksi muokannut Markku Meilo, 04.06.2011 22:43. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Syy: sananväli lisätty
Pyrkimykseni olkoon kaikkia miellyttävän keskusteluilmapiirin luominen.
Vastaa Viestiin