1260, vuosia vai päiviä ja kenelle sekä koska?

[Markku Meilo]

Vartiotorniseuran tapa kertoa omasta menneisyydestään - tai kuten tässä, olla kertomatta – on tuttua kautta koko järjestön historian. Nimettöminä esiintyvät kirjoittajat ovat suojassa arvostelulta, toki arvostelulta suojaa sekä leimaamisen pelko että Jehovan rakkaudellinen kiristämisjärjestely, erottaminen. Tässä esimerkki lapsuudestani, ’totuus’ vuosimallia 1951:

ONE “time” is accepted as referring to one year. Therefore this means ‘one year, two years and a half a year’, totaling three and a half years. Corroboration of this “time” reckoning is provided by the inspired use of the expression at Revelation 12:6, NW: “a thousand two hundred and sixty days,” and according to Bible reckoning this is three and a half years. Also reference is made at Revelation 11:2 to the “holy city” as being trampled underfoot for forty-two months. Bible scholars of past generations have worked out the period on a scale of a day as one year, making 1,260 years. However, there is no reasonable support for this conclusion and these wonders cannot take place until after 1914, but must happen inside the length of time of our generation. It is Scriptural and proper to understand by ‘time, times and half a time’ the period of 1,260 literal days, or three and a half years. (w51 July 1 p. 408-409)

“Bible scholars of past generations”-viittaus joutuu perin hankalaan valoon kun tarkastellaan Vt-seuran omaa oppihistoriaa. Siinä missä oppineet ovat tulkinneet tuon 42 kuukautta merkitsevän 1260-vuotista jaksoa, täsmälleen siinä samassa joukossa seisoi Vt-seuran ensimmäinen oraakkeli C.T. Russell, tässä Raamatuntutkielmien kakkososan näyte aiheesta:

“…the period of Papacy's triumph is given as three and a half times, and this we know (and will show in this volume) was fulfilled in twelve hundred and sixty years (360 x 3 1/2 = 1260). (TIAH p. 91)

Vt-seuran perustajaoraakkelin kuoltua hänen seuraajansa J.F. Rutherford polkaisi käyntiin jatko-osan Raamatuntutkielmille. Tämä ’Täyttynyt salaisuus’-kirja, joka oli kymmenkunta vuotta virallinen selitys raamatullisesta totuudesta, on edelleen sama vuonna 1917:

Forty and two months. — 1260 years from papacy's establishment as a temporal power, 539 A. D. to 1799 A. D. —…A thousand, two hundred and three score days. — 1260 years, from A. D. 539 to 1799. (TFIM p. 173)

Siis Vartiotorniseuran ‘totuus’ oli tässä käsitellyssä asiassa täsmälleen sama kuin menneiden sukupolvien oppineiden mielipide. Vt-seuran pää-äänenkannattajan “there is no reasonable support for this conclusion”-toteamuksella järjestö kertoo, että se on itsekin ollut metsässä ’totuutensa’ kanssa aina vuoteen 1930, jolloin Rutherfordin ’Valo’ kirjaparin ensimmäisessä osassa 1260 vuotta lyhennettiin vastaavaksi määräksi päiviä.

Vartiotorniseura syyttää oppineita perusteettomasta opista, vaikka sen oma ’totuus’ on sisältänyt täsmälleen samanlaisen näkemyksen noina menneinä sukupolvina. Puhumattakaan siitä, että edelleen seitsemän aikaa on 2520 vuotta, mutta kolme ja puoli aikaa onkin 1260 päivää, vaikka jälkimmäisellä perustellaan edellisen pituutta.

[Voimantorni]

Vt-seuran pää-äänenkannattajan “there is no reasonable support for this conclusion”-toteamuksella järjestö kertoo, että se on itsekin ollut metsässä ’totuutensa’ kanssa

Kuten hyvin tiedossa on, oikeastaan lähes kaikki mahdollinen Vt-seuran ennusteluissa ja historiassa on osoittautunut perusteettomaksi ja paikkansapitämättömäksi. Mutta silti he vain jatkavat valitsemallaan tiellä. Ja mikä antaakaan heille raamatullisen oikeutuksen tällaiseen omavaltaiseen huseeraamiseen? Ei mikään muu kuin Vt-seuran itsensä ilmoittama poikkeuksellinen suhde luoja-jumalaan. Tämä illuusio maalaa jokaisen sen opetuksen ympärille kultareunukset (mikä noista opeista vain kulloinkin sattuu olemaan voimassa). Ja samalla se toki nätisti mitätöi jokaisen kilpailevan raamatuntulkinnan yksinkertaisesti "vääränä oppina" ja "eksytyksenä". Vain Vartiotorni-seura voi olla oikeassa.

Jos esimerkiksi kuka tahansa muu kuin Vt-seura opetti vuosituhannen vaihteessa tapahtuvaa muutosta, se oli kansankiihottaja-fundamentalisti. Vt-seura sitä vastoin 'pysyi vain hereillä' puhuessaan 1900-luvun loppuun mennessä saatettavasta evankelioimistyöstä. Tai jos kuka tahansa muu kuin Vt-seura ennusti tiettyä ajankohtaa maailmanlopulle, oli se selkeästi väärää profetoimista. Vt-seura sitä vastoin 'on vain pysynyt hereillä aikojen suhteen' ennustaessaan omia vääriä vuosilukujaan, kerta toisensa jälkeen.

aina vuoteen 1930

Ja tässä sitten Vt-seuran seuraava myöntö metsässä olemisestaan:

"There was a measure of disappointment on the part of Jehovah's faithful ones on earth concerning the years 1914, 1918 and 1925, which disappointment lasted for a time. Later the faithful learned that these dates were definitely fixed in the Scriptures; and they also learned to quit fixing dates for the future and predicting what would come to pass on a certain date, but to rely (and they do rely) upon the Word of God as to the events that must come to pass." (Vindication 1 1931 edition p. 338-339)

Tästä huolimatta nykyisille Jehovan todistajille opetetaan tällaista:

"Kun orjaluokan jäännös läpäisi tämän tuominnan, joka saavutti huippukohtansa vuonna 1918, se puhdistettiin maailmallisesta ja uskonnollisesta saastutuksesta. Miksi Jehova puhdisti jäännöksen jäsenet? Koska kyseessä oli hänen hengellinen temppelinsä. Se on Jehovan palvontaa varten tehty temppelin kaltainen järjestely, joka perustuu Jeesuksen Kristuksen sovitusuhriin. Jehova halusi temppelinsä olevan puhdas, niin että kun sinne tuotaisiin suuret määrät palvojia, joilla olisi maallinen toivo, he voisivat löytää paikan, jossa hänen kaikkeuden suvereenisuuttaan kunnioitetaan, hänen jumalallista nimeään pidetään pyhänä ja hänen vanhurskaita lakejaan totellaan." (Vartiotorni 1. toukokuuta 1993, s. 16)

Miten esimerkiksi se, että Vt-seura on esittänyt opillisen historiansa ihan tositarkoituksella väärin nykyisille lukijoilleen nyt jo reilun 60 vuoden ajan, voisi sopia yhteen sen kanssa, että Jumala puhdisti Vt-seuran itselleen vuonna 1919? Tai miten se seikka, että Jeesusta palvottiin Vt-seurassa Jehovan ohella aina 1950-luvun loppupuolelle saakka, olisi sovitettavissa yhteen tämän 1919-puhdistusopin kanssa?


P.S. Sorry Markku, jos tämä meni nyt vähän ohi alkuperäisen aiheen.

[RaM]

Kysehän on näiden menneisyyden oppien kohdalla vanhasta valosta, joka on aikoinaan ollut 'totuus' mutta jota ei enää nykyään haluta muistella tai missään muodossa käsitellä. Vanha 'totuus' muuttuu uuden valon mukana pilaantuneeksi ja saastaksi. Menneisyyden käsitykseksi jonka olemassa olo pitää unhotaa. Niinpä lahko pyrkii voimakkaasti keskittämään huomion vain uusimpaan kirjallisuuteen ja voimassa oleviin oppeihin sysäten historiansa suurelta osin syrjään.

[Vieras]

-

pyrkii voimakkaasti keskittämään huomion vain uusimpaan kirjallisuuteen ja voimassa oleviin oppeihin sysäten historiansa suurelta osin syrjään.

-
Kovin inhimillistä käytöstä.
Näinhän tehdään usein muissakin yhteisöissä ja historiankirjoja kirjoitellaan jatkuvasti "uusiksi".
Jehovantodistajatkin lienevät ihmisiä? ;D

[Vieras]

" Kysehän on näiden menneisyyden oppien kohdalla vanhasta valosta, joka on aikoinaan ollut 'totuus' mutta jota ei enää nykyään haluta muistella tai missään muodossa käsitellä. "

Ainakin osan tuosta himmenneestä valosta voisi lahkojohto panna saatanan vallassa olevien yliopistollisten tutkijoiden syyksi, joiden työn tulokset on esitetty niin makeina hedelminä että itse Jehova on tyrkyttänyt niitä kanavatansa myöten ihan lahkojohdollekin.

Vai olisiko tuo liian paksua ?

[Markku Meilo]

Tai miten se seikka, että Jeesusta palvottiin Vt-seurassa Jehovan ohella aina 1950-luvun loppupuolelle saakka, olisi sovitettavissa yhteen tämän 1919-puhdistusopin kanssa?

Jos ei sovi, niin sovitetaan. WTBTS:n peruskirjassa palvotaan Jeesusta edelleen, mutta nykyään lainaukset peruskirjasta tehdään siten, ettei tuo asia tule esille.

[ajoulupukisti]

Joistakuista voi kuitenkin näyttää siltä, ettei tuo polku ole kulkenut aina suoraan eteenpäin. Toisinaan Jehovan näkyvän järjestön esittämät selitykset ovat näyttäneet olevan muutoksia takaisin aikaisempiin näkökantoihin. Mutta niin ei ole ollut todellisuudessa. Tätä voitaisiin verrata siihen, mitä purjehtijat sanovat ”luovimiseksi”. Purjehtijat voivat purjeitten avulla saada veneen kulkemaan edestakaisin oikealle ja vasemmalle, mutta kaiken aikaa he kulkevat kohti määränpäätä vastatuulista huolimatta. Ja määränpää, jota kohti Jehovan palvelijat pyrkivät, on Jumalan lupaamat ”uudet taivaat ja uusi maa”. – 2. Pietari 3:13.

[Markku Meilo]

Tätä voitaisiin verrata siihen, mitä purjehtijat sanovat ”luovimiseksi”.

Mistä ihmeen lähteestä ovat ne opilliset vastatuulet, jota päin hallintoelin kehottaa seuraajiaan pyrkimään sovittelemalla näkemyksissä? Raamattu kun antaa jotain tämäntapaista ohjetta sille, joka esittää nojaavansa Raamattuun:

”Luota Jehovaan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Ota hänet huomioon kaikilla teilläsi, niin hän itse tekee polkusi suoriksi.” (Sananlaskut 3:5, 6 UMK)

“...jotta emme enää olisi lapsia, jotka heittelehtivät kuin aaltojen ajamina ja joita jokainen opetuksen tuuli kuljettaa sinne tänne...” (Efesolaisille 4:14 UMK)

Vt-seuran kestolaina Sananlaskujen 4:18 ei kuitenkaan kerro vanhurskaiden polusta tuollaista luovimisominaisuutta, vaan sen pitää kirkastua kirkastumistaan, ei välillä himmeten.

Tässä sitten Vartiotorniseuran viesti luovimisen välttämiseksi:

”Nykyään meidän täytyy kuunnella jatkuvasti suurta Opettajaamme, Jehova Jumalaa. Meidän täytyy käyttää täysin hyväksemme ’uskollisen ja ymmärtäväisen orjan’ välityksellä annettuja apuvälineitä. Tämä varmistaa sen, että meillä on ’suora polku’ jaloillemme. – Matteus 24:45–47; Jesaja 30:20, 21.” (Vartiotorni 15 joulukuuta 2003 sivu 14)

Jehovantodistajuus on käsittätöntä opillista sillisalaattia, jossa musta on ajoin valkoista ja valkoinen mustaa. Tämä luoviminenkin on oivallinen osoitus siitä miten mielenhallinta saa hallintoelimen jorinoihin uskovan jehovantodistajan kritiikittömäksi.

[ajoulupukisti]

Jehovantodistajuus on käsittätöntä opillista sillisalaattia, jossa musta on ajoin valkoista ja valkoinen mustaa. Tämä luoviminenkin on oivallinen osoitus siitä miten mielenhallinta saa hallintoelimen jorinoihin uskovan jehovantodistajan kritiikittömäksi.

Tuntuu nyt, kun on välillä lueskellut VT-seuran kirjoituksia, että ei mitenkään saa otetta siihen mitä siinä sanotaan. On kuin tämä epälooginen teksti ja toinen toisistaan perusteiltaan eroavat kuvaukset (vrt. purjehtiminen - valon kirkastuminen) olisi tarkoitettu mielen jumittamiseen. Tuntuu välillä, että mihinkään kysymykseen ei saa juuri mitään suoraa vastausta, tai jos saa, niin selkeää perustelua vastaukselle. "Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi kaikille ihmisille" saadaan käännettyä järjenkäytön jäädyttämiseksi uskonasioiden suhteen. Asioiden analysointi on ilmeisesti 'väärää järkeilyä, joka ei johda mihinkään'.

Sillisalaatti on erinomainen kuvaus. Se on vaikea purkaa osiin ja tarkastella osasten suhteita toisiinsa. Iselläni päässä soi ajatus "polykryptinen paskakasa, josta ei tiedä oikein, mihin tikulla tökkäisi".

Se oli niin helppoa, kun saattoi vain lukea kirjoista, että päivä vuotta kohden ja AHAA! Siinä se on. Minä olen tutkinut syvällisesti. Mutta toisin on nyt. Rasittavaa. Aivot joutuu kovalle rasitukselle, kun joutuu tekemään jotain sellaista, mitä ole joutunut vuosiin tekemään, ajattelemaan. Ja vielä se, että tietää joutuvansa tästä rikoksista suurimmasta rangaistavaksi.

[Markku Meilo]

Tuntuu nyt, kun on välillä lueskellut VT-seuran kirjoituksia, että ei mitenkään saa otetta siihen mitä siinä sanotaan.

Osasyy siihen on tekstin suostuttelevuus ja naiivius, kriittisesti suhtautuva näkee se sumuverhon läpi. Eli kuten kirjoitit:

Asioiden analysointi on ilmeisesti 'väärää järkeilyä, joka ei johda mihinkään'.

Vt-seura pyrkii luomaan jehovantodistajuudesta juuri sitä kuuluisaa "aivot narikassa" - meininkiä. Mitä mielikuvituksellisinpia asoita esitetään kiveen hakattuina totuuksina ja pahimmillaan niillä toistaiseksi löytymätytömillä todisteilla perusteltuna - kuitenkin yleensä ilman järjellisiä perusteluja.

Se oli niin helppoa, kun saattoi vain lukea kirjoista, että päivä vuotta kohden ja AHAA! Siinä se on. Minä olen tutkinut syvällisesti.

Josvaikka pysyisi Raamatun linjoilla, niin sittenkin on syytä pitää mielessä, että Raamatussa on kaksi "päivävuotta" ja molemmissa tapauksissa oli nimenomainen ohje tuon laskutavan käyttöön. Seitsemän ajan kohdalla ei ole tätä raamatullista ohjetta, joten sen käyttö ko. aiheessa on mielivaltaa. Asia selviää viimeistään silloin kun pysähtyy miettimään miksi 3,5 aikaa on 3,5 vuotta, mutta sitä käytetään todisteena tilanteessa, jossa 7 aikaa on 2520 vuotta.

Mutta toisin on nyt. Rasittavaa. Aivot joutuu kovalle rasitukselle, kun joutuu tekemään jotain sellaista, mitä ole joutunut vuosiin tekemään, ajattelemaan.

Joo ja siinä ohessa muistaa kaiken aikaa, että on aiemmin uskonut kybällä moiseen soopaan.

Ja vielä se, että tietää joutuvansa tästä rikoksista suurimmasta rangaistavaksi.

Jos rangaistus on kuten vaikka vuoden 1975 näkymätön maailmanloppu, niin sen kyllä kestää ja kestää sitä paremmin mitä vähemmän siihen uskoo.

[Aaron Hannu]

Pannaan nyt tähän täysin erilainenkin näkemys. Itse uskon kuten on tullut ilmikin Raamatun olevan totuuteen pyrkijöiden opus ja sen tulkinta on ainoastaan henkilökohtainen yksilön henkistä kasvua ajatellen, jota ei missään nimessä tule tarkastella kirjaimellisesti. 1260 päivää viittaa mielestäni henkiseen kasuun ykslilöllisellä tasolla ja päivät olisivat miltei kirjaimellinen pituus sille ajalle, jonka tämä aika vie. "Erämaassa syntynyt lapsi" kuvaa sitä kokemusta, kun ihmiset totuuden tavoittelussaan saattavat kohdata. Se on sisäinen lapsi meissä itsessä joka taistelee hyvän ja pahan välimaastossa. Siksi raamattu tullee säilyttämään paikkansa henkisessä keskustelussa ja tarjoaa vastaisuudessakin jotain sellaista, mikä menee kyynisen ajattelun yläpuolelle tai sellaisen ajattelun, joka lulee tuntevansa sen, mutta ei näe sen henkistä arvoa.

[ajoulupukisti]

Ja vielä se, että tietää joutuvansa tästä rikoksista suurimmasta rangaistavaksi.

Jos rangaistus on kuten vaikka vuoden 1975 näkymätön maailmanloppu, niin sen kyllä kestää ja kestää sitä paremmin mitä vähemmän siihen uskoo.

Jos rangaistus on ystävyyssuhteiden katkeaminen ja näiden vanhojen tuttavuuksien saattaminen etsimään sinusta todisteita itsekkyydestä, ilkeydestä, moraalisesta rappeutumisesta ja pitämään sinua valehtelevana draama kuningattarena, jolla on jokin itsekäs tarve perustella "totuuden" hylkäämistä ja löytämäänkin niitä todisteita, oli niitä tai ei, alkaa se jo tuntumaan. Tietysti miten sen kokee on subjektiivinen asia.

[Markku Meilo]

Jos rangaistus on ystävyyssuhteiden katkeaminen ja näiden vanhojen tuttavuuksien saattaminen etsimään sinusta todisteita itsekkyydestä, ilkeydestä, moraalisesta rappeutumisesta ja pitämään sinua valehtelevana draama kuningattarena, jolla on jokin itsekäs tarve perustella "totuuden" hylkäämistä ja löytämäänkin niitä todisteita, oli niitä tai ei, alkaa se jo tuntumaan.

Toki näin, minä nyt otin tuossa esille tuon maailmanlopulla pelottelun. Eräs rangaistus realisoituu hyvin usein silloin kun jt-avioparilla tapahtuu ainaostaan toispuolinen silmien avautuminen.

[Vieras]

Näin on! Silmäni avautuivat epäilysten muodossa ja seurasi avioero, vaikka raamatullista syytä ei ollutkaan. Exä oli valmis sen eron ottamaan pölyn laskeudettua srk:ssa. Itse en eroa ottanut, muta hakemuksen tekeminen ei ollut ongelma exälle uskonnosta huolimatta kuitenkaan.

Se kävi niin, että aloin huomata asioita ja puhuin niistä. Epäilykseni saivat varmistuksen vasta JT-ajan jälkeen tällä keskustelupalstalla.

[ajoulupukisti]

Jos rangaistus on ystävyyssuhteiden katkeaminen ja näiden vanhojen tuttavuuksien saattaminen etsimään sinusta todisteita itsekkyydestä, ilkeydestä, moraalisesta rappeutumisesta ja pitämään sinua valehtelevana draama kuningattarena, jolla on jokin itsekäs tarve perustella "totuuden" hylkäämistä ja löytämäänkin niitä todisteita, oli niitä tai ei, alkaa se jo tuntumaan.

Toki näin, minä nyt otin tuossa esille tuon maailmanlopulla pelottelun. Eräs rangaistus realisoituu hyvin usein silloin kun jt-avioparilla tapahtuu ainaostaan toispuolinen silmien avautuminen.

Itse olen nauttinut naimattomuuden lahjasta. Nyt alkaa tajuamaan, miten se on lahja. Olisi paljon tuskallisempaa, jos puoliso on todistaja ja itse herää niistä kehää kiertävistä järkeilyistä. Puhumattakaan, että on lapsia siinä rumbassa mukana.