Luukas 21:32 ja tulkinnat

[Jaakko Ahvenainen]

Otsikko on Maken lempiaihe. Se on ollut myös alkuseurakunnan lempiaihe aina 250-luvulle asti ja yhä edelleen nykyisten kristillisten seurakuntien kimurantti aihe, mitä se on jakeen selittelijöillekin.

Avaan tämän keskustelun toivottavasti ruotiaksemme sitä, mitä ruodittavissa on. Kysymys Jeesuksen paluusta ei näet ole lainkaan yksinkertainen. Olen havainnut eri tutkijoiden ja UT:n eksperttien kiemurtelun aiheen ympärillä. Ainoa, joka tietämäni mukaan on ottanut suoran kannan on Albert Schweitzer, joka teoksessaan "Piirteitä elämästäni ja ajattelustani, s.51, on sanonut: "Jeesus erehtyi".

Erehtyikö Jeesus näin Luukkaan mukaan sanoessaan, vai erehtyikö Luukas? En osaa juuri nyt sanoa, mutta tosiasia on, että UT:n mukaan niin Paavali kuin Pietari ja heidän seuraajansa otaksuivat Jeesuksen pikaiseen paluuseen.

Toisaalta: Kun luetaan aihetta käsittelevä perikooppi (kokonaisuus) Luuk. 21:20-33, menee tekstissä sekaisin Jerusalemin hävitys kuin Jeesuksen paruusiakin. Niin ikään tiedämme, että alkuseurakunnan aikoihin ja ensimmäisellä vuosisadalla seurakunnilla ei ollut käytettävissään evankeliumeiden kokoelmaa tai kaanonia, vaan jokainen seurakunta käytti sitä evankeliumitekstiä, minkä oli käsiinsä saanut ja mitä suosi.

[Vieras]

Tuosta on jäänyt epähuomiossa pois, että mitä on Schweizeria vastaan sikäli kuin mono likistää ?

[Jaakko Ahvenainen]

Tuosta on jäänyt epähuomiossa pois, että mitä on Schweizeria vastaan sikäli kuin mono likistää ?

Pahoittelen. Toiset tutkijat pääsääntöisesti kiemurtelevat vailla selkeää ratkaisua. He lähinnä viittaavat niihin Jeesuksen sanoihin, jotka sulkevat pois tämän tulkinnan, kuten esim. Matt. 25:13Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä. tai Mt. 23:42 Valvokaa siis, sillä ette tiedä, minä päivänä teidän Herranne tulee,

tai Lk.11:45 Mutta jos palvelija sanoo sydämessään: 'Herrani tulo viivästyy', ja rupeaa lyömään palvelijoita ja palvelijattaria sekä syömään ja juomaan ja päihdyttämään itseänsä,
46 niin sen palvelijan herra tulee päivänä, jona hän ei odota, ja hetkenä, jota hän ei arvaa, ja hakkaa hänet kappaleiksi ja määrää hänelle saman osan kuin uskottomille,

tai Mt. 25: 5 Yljän viipyessä tuli heille kaikille uni, ja he nukkuivat.
6 Mutta yösydännä kuului huuto: 'Katso, ylkä tulee! Menkää häntä vastaan.'
7 Silloin kaikki nämä neitsyet nousivat ja laittoivat lamppunsa kuntoon.
8 Ja tyhmät sanoivat ymmärtäväisille: 'Antakaa meille öljyänne, sillä meidän lamppumme sammuvat'.
9 Mutta ymmärtäväiset vastasivat ja sanoivat: 'Emme voi, se ei riitä meille ja teille. Menkää ennemmin myyjäin luo ostamaan itsellenne.'
10 Mutta heidän lähdettyään ostamaan ylkä tuli; ja ne, jotka olivat valmiit, menivät hänen kanssansa häihin, ja ovi suljettiin.
11 Ja myöhemmin toisetkin neitsyet tulivat ja sanoivat: 'Herra, Herra, avaa meille!'
12 Mutta hän vastasi ja sanoi: 'Totisesti minä sanon teille: minä en tunne teitä'.
13 Valvokaa siis, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.

Tai muihin vastaaviin kohtiin, joissa Jeesuksen sanat ovat ristiriitaiset "tämän sukupolven" kanssa. Niin ikään he viittaavat em. teksteihin, joissa ilmiselvästi viitataan siihen, mitä Jeesus Mt. 24:36 Mutta siitä päivästä ja hetkestä ei tiedä kukaan, eivät taivasten enkelit, eikä myöskään Poika, vaan Isä yksin, sanoi.

Olen hyvin pahoillani olettaessani tämän asian olevan tuttu, varsinkin Jehovan todistajille, jotka eittämättä ovat hyvin Raamattuun perehtyneitä.

Raamattuviitteet KR-38 mukaan. Ks. tästä. Ks. myös.

Lisäys: Nykyään näyttäisi Albert Schweitzer olevan taas huomioonotettavissa teologina.

[Markku Meilo]

Otsikko on Maken lempiaihe. Se on ollut myös alkuseurakunnan lempiaihe aina 250-luvulle asti ja yhä edelleen nykyisten kristillisten seurakuntien kimurantti aihe, mitä se on jakeen selittelijöillekin.

Aiheen vaikeusaste on suoraan verrannollinen ajankuluun ja juuri siitä syystä aihetta joko kartetaan tai selitellään parhain päin kun odotuksen 2000-vuotisbileet lähestyvät. Jehovantodistajien selityskaava on (second) adventismille tyypille esikuva/vastakuva -selittely, jonka perusta on milleriläinen (second) adventismi, ei Raamattu.

Albert Schweitzer, joka teoksessaan "Piirteitä elämästäni ja ajattelustani, s.51, on sanonut: "Jeesus erehtyi".

Jehovantodistajille Jeesus on suurin koskaan maan päällä käppäillyt opettaja ja Jehovan äänitorvi, se rooli ei juurikaan jätä varaa erehtymiselle.

Erehtyikö Jeesus näin Luukkaan mukaan sanoessaan, vai erehtyikö Luukas? En osaa juuri nyt sanoa, mutta tosiasia on, että UT:n mukaan niin Paavali kuin Pietari ja heidän seuraajansa otaksuivat Jeesuksen pikaiseen paluuseen.

Jehovantodistajille Raamattumme sisältö on (miltei) virheetöntä ja Jehovan varjelemaa, joten poikain odotus on siltä pohjalta ollut oikeutettua. Sitä oikeutusta ei kuitenkaan haluta hyväksyä, vaan tilanne selitellään parhain päin.

Tämä aihe on sen verran arka, että kissan nostaminen pöydälle ei tunnu onnistuvan jehovantodistajien kilpailijoidenkaan kanssa.

[Markku Meilo]

Tai muihin vastaaviin kohtiin, joissa Jeesuksen sanat ovat ristiriitaiset "tämän sukupolven" kanssa.

Valvoessa tulee pitkä yö eteen kun ottaa huomioon keitä Jeesus puhutteli ja millä tavalla (vaihteeksi vaikka á la KR38):

”Ja kun teitä vainotaan yhdessä kaupungissa, paetkaa toiseen; sillä totisesti minä sanon teille: te ette ehdi loppuun käydä Israelin kaupunkeja, ennenkuin Ihmisen Poika tulee.” (Matt. 10:23)

"Sillä Ihmisen Poika on tuleva Isänsä kirkkaudessa enkeliensä kanssa, ja silloin hän maksaa kullekin hänen tekojensa mukaan. Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Ihmisen Pojan tulevan kuninkuudessaan." (Matt. 16:27, 28)

”Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki nämä tapahtuvat.” (Matt. 24:34)

”Ja hän sanoi heille: "Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan tulevan voimassansa"." (Mark. 9:1)

"Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin nämä kaikki tapahtuvat." (Mark. 13:30)

"Totisesti minä sanon teille: tässä seisovien joukossa on muutamia, jotka eivät maista kuolemaa, ennenkuin näkevät Jumalan valtakunnan." (Luuk. 9:27)

"Totisesti minä sanon teille: tämä sukupolvi ei katoa, ennenkuin kaikki tapahtuu." (Luuk. 21:32)

Rutherfordin koskaan lainkaan ollenkaan yhtään kuolevien teeman mukaisia 1920-nurkalla eläneitä aikuisia oletan olevan elossa alle miljoonan. Jeesuksen aikalaisia aikuisia oletan olevan hengissä hieman vähemmän.

Olen hyvin pahoillani olettaessani tämän asian olevan tuttu, varsinkin Jehovan todistajille, jotka eittämättä ovat hyvin Raamattuun perehtyneitä.

Huumori kukkii.

[Jaakko Ahvenainen]

Tämä aihe on sen verran arka, että kissan nostaminen pöydälle ei tunnu onnistuvan jehovantodistajien kilpailijoidenkaan kanssa.

Näinhän se tapaa olla. En minäkään työssä ollessani olisi voinut nostaa Schweizerin näkökulmaa esille tavallisten seurakuntalaisten kuullen. Toisaalta asialliseen keskusteluun kuuluu myös vaikeiden asioiden ja kysymysten aprikointi niiden oikeilla nimillä.

Tässä merkityksessä Schweitzer oli hyvin rehellinen ilmituodessaan näkökulmansa. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt häntä erityisemmin filosofina, lääkärinä ja tunnetusti kristittynä haitanneen. Kenties hänelle riitti käytännön työ niin lääkärinä, sairaala-alueensa hoitajana kuin Bach-tulkitsijanakin.

Kun tarkastelee Luukkaan ao. perikooppia kokonaisuutena, näyttää siinä sekoittuvan niin paruusia kuin Jerusalemin tuhokin yhteen sekamelskaan, mielestäni. Näitä paluun viivästymisen tai epätäsmällisyyden merkkejä Uusi testamentti sisältää runsaammin, kuin pelkkä Lk. 21:23 jae, kuten edellä alustavasti osoitin.

Termi "sukupolvi" esiintyy paruusian merkityksessä ainoastaan Matteuksella ja Luukkaalla, ei muilla. Tämäkin tulee ottaa huomioon, mutta myös se, että nämä evankeliumit ovat noin 20 v nuorempia kuin esim. Paavalin kirjeet Tessalonikalaisille. Sen, että asia oli hyvin akuutti vielä 250-luvulla ja myöhemminkin, osoittaa puolestaan 2. Pietarin kirje UT:n nuorimpana.

Heitän pohdintaan ajatuksen siitä, että Jeesuksen sanomaksi Lk 21:32ssa mainittu viitaisikin Jerusalemin tuhoon vuonna 70. Tällöin sukupolvi pitäisi paikkansa ja olisi muutoinkin linjassa muualla UT:ssa sanotun kanssa, mutta, kuten sanottu, kysymys on enemmän kuin kinkkinen. Tekisi mieleni kysyä asiaa Larsilta, mutta epäilen, ettei yksiselitteistä vastausta löydy.

Ajatustani vastaan sotii se tunnettu ja myös Uudessa testamentissa esiintyvä näkemys paluusta pian, saman sukupolven aikana, mitä näkemystä alkuseurakunnissa, etenkin Paavalin, mutta myös Pietarin kautta kiihkeästi odotettiin. Samaan tulokseen tuli myös Johannes Näkijä ilmestyksessään.

[Jaakko Ahvenainen]

Valvoessa tulee pitkä yö eteen kun ottaa huomioon keitä Jeesus puhutteli ja millä tavalla (vaihteeksi vaikka á la KR38):

Kyllä ne taas 22.12. jälkeen alkavat lyhetä tuon estämättä.

Lähinnä halusin tuoda esille Uuden testamentin ristiriitaisuuden tässä kysymyksessä, kuten:
Mt.24:36 "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. [Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1,2]".

[Markku Meilo]

Näinhän se tapaa olla. En minäkään työssä ollessani olisi voinut nostaa Schweizerin näkökulmaa esille tavallisten seurakuntalaisten kuullen. Toisaalta asialliseen keskusteluun kuuluu myös vaikeiden asioiden ja kysymysten aprikointi niiden oikeilla nimillä.

Kun olen tämän asian nostanut esiin, niin hätävarakommenttina on ollut minulta puuttuva Pyhä Henki tai pyhä henki, taikka sitten minulla oleva väärä sydämentila, jota ei sitten milään haluta korjata.

Kun tarkastelee Luukkaan ao. perikooppia kokonaisuutena, näyttää siinä sekoittuvan niin paruusia kuin Jerusalemin tuhokin yhteen sekamelskaan, mielestäni.

Pahiten todistajan näkemyksiä ravistelee todellisuus Jeesuksen pakanainaika-maininnasta. Tosin todellisuus ei tiukasti Vt-seuraa seuraavaa kohtaa.

Heitän pohdintaan ajatuksen siitä, että Jeesuksen sanomaksi Lk 21:32ssa mainittu viitaisikin Jerusalemin tuhoon vuonna 70. Tällöin sukupolvi pitäisi paikkansa ja olisi muutoinkin linjassa muualla UT:ssa sanotun kanssa, mutta, kuten sanottu, kysymys on enemmän kuin kinkkinen.

Kun sitten katsoo asiaa mainitsemasi Näkijäjohanneksen ensimmäisen ja toiseksi viimeisen jakeen valossa, niin jotain kovin oleellista oli tuolloin vielä kesken.

[Markku Meilo]

Lähinnä halusin tuoda esille Uuden testamentin ristiriitaisuuden tässä kysymyksessä, kuten:
Mt.24:36 "Mutta sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaan enkelit eikä edes Poika, sen tietää vain Isä. [Ap. t. 1:7; 1. Tess. 5:1,2]".

Nimenomainen yksittäinen vuorokausi ja sen vuorokaudenaika ei ole oleellinen silloin kun viitataan sukupolven mittaiseen ajanjaksoon. Tätä ajatusta Vt-seura tarjosi perusteeksi sille, että vuosi (1975) voitiin nimetä.

[Vieras]

" Pahiten todistajan näkemyksiä ravistelee todellisuus Jeesuksen pakanainaika-maininnasta "

Oliko Jeesuksen opetus yleensä ollenkaan tuolla tavoin irti todellisuudesta, kun mielikuva on käytännöllisestä miehestä (orjan muodossa siis) esim. että ihokkaita tulee jakaa (mutta ei öljyä) ja että jos on järvi edessä, niin uskosta saa sillan jolla kävellä. Siten odottaisi pakanain aikain loppumisen ilmenevän pakanain, tekoineen, päättymisenä. Mutta lahkolla tuo on täysin irti todellisuudesta, sen ennustukset, alkamiset ovat nähtävissä vain sen omissa julkaisuissa, ne ovat ymmärrettävissä vain sen omia selityksiä lukemalla, ne ovat uskottavissa vain hurahtamalla lahkoon.

[Vieras]

Yksi suurimpia virheitä Raamattua lukiessa on se, että unohdetaan keille kulloinenkin teksti on kirjoitettu. Tilanne on suorastaan surkuhupaisa, kun ihmiset vuosisatojen ajan ovat lukeneet, että sana "meille" tarkoittaa aina juuri silloin eläneitä ihmisiä.

Tämä tulee pitää mielessä kun luetaan myös tätä ko. Luukkaan 21:30-33 kohtaa.

Evankeliumi Luukkaan mukaan 21:20 KR92
20. "Kun te näette Jerusalemin olevan sotajoukkojen piirittämä, silloin tiedätte, että sen hävitys on lähellä.

Jeesus kohdistaa siis sanansa silloin eläneille ihmisille aloittaessaan kertomuksensa sanoilla: "Kun te näette".

Evankeliumi Luukkaan mukaan 21:25 KR92
25. "Auringossa, kuussa ja tähdissä näkyy merkkejä. Meren aallot pauhaavat jylisten, ja maan päällä ovat kansat ahdistuksen ja epätoivon vallassa.

Tämä on kohta, jonka toteutumisen moni uskoo tapahtuvan vasta myöhemmin. Se täyttyi kuitenkin jo tuolloin "viimeisinä päivinä" kuten Pietari helluntaina v.33 kertoo:

Apostolien teot 2:14-20 KR92
14. Silloin Pietari ... alkoi puhua kuuluvalla äänellä: ...
16. Tämä on sitä, mikä profeetta Joelin suulla on ilmoitettu:
17. - Viimeisinä päivinä, sanoo Jumala, minä vuodatan Henkeni kaikkiin ihmisiin. Teidän poikanne ja tyttärenne profetoivat, nuorukaiset näkevät näkyjä ja vanhukset ennusunia.
18. Näin teen: palvelijoihini ja palvelijattariini minä vuodatan Henkeni niinä päivinä, ja he profetoivat.
19. Minä näytän ihmeitä ylhäällä taivaalla, merkkejä alhaalla maan päällä: verta, tulta ja suitsevaa savua.
20. Aurinko pimenee, kuu värjäytyy vereen, ennen kuin koittaa Herran päivä, suuri ja häikäisevä.

Jeesuksen ennustamat tapahtumat olivat samoja joita profeetta Jooel oli jo muinoin ennustanut. Pietari vakuutti, että tuolloin, juutalaisen järjestelmän viimeisinä päivinä, ennustukset alkoivat täyttyä. Jeesuksen ennustuksen mukaisesti juutalaisten asema opastavana "aurinkona" ja "kuuna" päättyy. Kristillinen seurakunta astuu heidän tilalleen edustamaan Jumalan valtakuntaa.
Näiden tapahtumien piti toteutua "ennen kuin koittaa Herran päivä". Jos tämä saa epäilemään, ettei "Herran päivä" koittanut tuolloin, ja siksi näiden ennusten toteutuminen on vielä edessäpäin, niin katsotaanpa milloin tämä "Herran päivä" Raamatun mukaan piti olla.

Malakian kirja 3:23,24 KR92
23. Kuulkaa! Ennen kuin tulee Herran päivä, suuri ja pelottava, minä lähetän teille profeetta Elian.
24. Hän kääntää isien sydämet lasten puoleen ja lasten sydämet isien puoleen. Silloin en tuomitse maata perikatoon, kun tulen.

Evankeliumi Matteuksen mukaan 11:13,14 KR92
13. Kaikki profeetat ja laki ovat Johannekseen asti olleet ennustusta,
14. ja uskokaa tai älkää, juuri hän on Elia, jonka oli määrä tulla.

Ennen "Herran päivää" ennustettiin "profeetta Elian" eli Johannes Kastajan tulo. Hän valmisti Jeesuksen tuloa, johon kaikki profetiat keskittyivät. Jeesus tulee "Herran päivänä" tuomitsemaan juutalaisen järjestelmän - ei koko maata.

Katsotaanpa vielä muutamaa muuta kohtaa, joita yleensä luetaan niin, että "meille" kohdistetut sanat tulkitaan tarkoitetuksi aina juuri sille kuka kulloinkin tekstiä lukee.

Ensimmäinen kirje korinttilaisille 10:11 KR92
11. Nämä tapahtumat ovat varoittavia esimerkkejä, ja ne on kerrottu ojennukseksi meille, joiden osana on elää lopun aikoja.

Keille "meille" nämä sanat oli kirjoitettu? Silloin eläneille Korintin kristityille, jotka elivät juutalaisen järjestelmän "lopun aikoja".

Ensimmäinen Pietarin kirje 4:7 KR92
7. Kaiken loppu on lähellä. Olkaa siis ymmärtäväiset ja raittiit voidaksenne rukoilla.

Pietari kohdisti sanansa silloin eläneille kristityille, varoittaen heitä siitä, että "kaiken loppu" eli juutalaisen järjestelmän loppu "on lähellä".

Toinen kirje Timoteukselle 3:1 KR92
1. Sinun on tiedettävä, että viimeisinä päivinä koittavat vaikeat ajat.

Paavali varoitti Timoteusta siitä, että juutalaisen järjestelmän viimeisinä päivinä tulisi vaikeita aikoja. "Sinun on tiedettävä", siis Timoteuksen, eikä meidän, joille tätä varoitusta ei ollut tarkoitettu.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille 4:15 KR92
15. Ilmoitamme teille, mitä Herra on sanonut: Me elossa olevat, jotka saamme jäädä tänne siihen asti kun Herra tulee, emme ehdi poisnukkuneiden edelle.

Paavali kertoi tessalonikan kristityille, vedoten itsensä Jeesuksen lupaukseen, että Jeesus tulee heidän elinaikanaan.

Kun vain pitää mielessään sen yksinkertaisen ja selvän asian, keille kulloinenkin Raamatun teksti on kirjoitettu, on Raamatun ymmärtäminen huomattavasti helpompaa. Se myös lisää uskoa näitä kirjoituksia ja ennustuksia kohtaan, kun nyt voimme havaita niiden täyttyneet aivan siten kuin oli ennustettu.
Silloiset Jeesuksen ennustuksia epäilevät ja niitä pilkanneetkin tulivat havaitsemaan miten "kaikki" ei pysynyt ennallaan siten kuin se juutalaisessa järjestelmässä oli vuosisatoja ollut. Jeesus tuli lupauksensa mukaisesti toimeenpanemaan juutalaisen järjestelmän tuhon roomalaisten välityksellä vuonna 70. Se ei tullut kuitenkaan yllätyksenä kristityille, jotka tiesivät silloin elävänsä "lopun aikaa" ja odottivat Jeesuksen tulevan toteuttamaan ennustamansa tuhon.

Toinen Pietarin kirje 3:3,4 KR92
3. Erityisesti tietäkää, että lopun aikoina tulee pilkkaajia, jotka ovat omien himojensa vietävinä.
4. He sanovat pilkaten: "Onko hän muka tullut, niin kuin lupasi? Isämme ovat nukkuneet pois, ja kaikki on entisellään, niin kuin on ollut maailman luomisesta asti."

[Vieras]

" Yksi suurimpia virheitä Raamattua lukiessa on se, että unohdetaan keille kulloinenkin teksti on kirjoitettu "

Raamattu on tarkoitettu kaikille. myös jehovantodistajille. Mutta esim. Jeesuksen opettavaiset kertomukset muodostavat kukin oman opetuksensa, ja sellaisena ne tulee nauttia.
Ei Jeesus sanonut että sitten kun parin tuhannen vuoden kuluttua on vartiotorniseura, jonka nimissä laaditaan kirjoituksia, joissa minun puheestani Genetsaretin järven rannalla poimitaan yksi jae, toinen jae siitä mitä olen kertonut matkallani kohtaamalle publikaanille jne muodostaen niistä jonkinlaisia opinkappaleita, niin sitten te tulette kuulemaan totuuden, ei sittenkään että tuo järjestö tulee lupaamaan pelastuksen.

[Markku Meilo]

Oliko Jeesuksen opetus yleensä ollenkaan tuolla tavoin irti todellisuudesta, kun mielikuva on käytännöllisestä miehestä (orjan muodossa siis)...

Koko pakanainaika-maininta on Jeesuksen maininnassa sivuseikka, merkitsevämpää oli Jerusalemin temppeli.

Siten odottaisi pakanain aikain loppumisen ilmenevän pakanain, tekoineen, päättymisenä. Mutta lahkolla tuo on täysin irti todellisuudesta, sen ennustukset, alkamiset ovat nähtävissä vain sen omissa julkaisuissa, ne ovat ymmärrettävissä vain sen omia selityksiä lukemalla, ne ovat uskottavissa vain hurahtamalla lahkoon.

Vt-seura on koko historiansa ajan harrastellut raamattunumerologiaa, esikuvansa W. Millerin viitoittamalla tiellä. Valheellinen 607+2520=1914 -laskelma pitää oppirakennelmaa pystyssä, joten kosketuspintaa todellisuuteen ei voi olla.

[lavanpalvelija]

Tämä Jeesuksen paluulupaus tekee hänestä inhimillisen. Jeesuksen olemuksessa oli kaikkivoipaisen tempuntekijän piirteitä. Hän saattoi hyvinkin itse uskoa omaan pikaiseen paluuseensa, tai sitten hän puheillaan valmisti itseään kohtaamaan kuoleman ilman pelkoa.

Tiedeyhteisössä vallitsee suuri yksimielisyys siitä, että Jeesuksen lupaus oli katteeton aiheutten väärinkäsityksen seuraajiensa keskuudessa.

[Jaakko Ahvenainen]

Kun sitten katsoo asiaa mainitsemasi Näkijäjohanneksen ensimmäisen ja toiseksi viimeisen jakeen valossa, niin jotain kovin oleellista oli tuolloin vielä kesken.

Oli, myönnettäköön, mutta tuo "pahasti kesken" ei päättynyt tähän, vaan siitä puhuttiin vielä 2.Pt 3:3,4, eli noin 250-luvulla. Niille, joille asia on tuntematon, sanottakoon nykytutkimuksen perustella 2.Pt:n olevan UT:n nuorin teksti, joka sijoitetaan 200-luvun puolivälin tietämille. Kirjoittaja hyökkää erityisesti niitä vastaan, jotka sanovat: "Missä on Kristuksen tulo? Mitään ei ole tapahtunut. Kaikki on kuin ennenkin." Tätä kirjoittaja pitää harhaoppina.

Edellisessä tekstissäni viittasin Albert Schweitzeriin (ei siis Schweizer, kuten virheellisesti kirjoitin). Nyt siteeraan Eduard Schweizeria alunperin saksankielisestä selityssarjasta Das Neue Testament Deutsch (NTD), osaa 3 Luukkaan evankeliumi, jonka suomennos on Kirsti Hulmin ja präntätty Kirjapajan toimesta Juvalla 1992.

Alkuperäistä tekstiä olen hieman lyhentänyt niiltä osin, mitkä eivät kuulu varsinaiseen aiheeseen ja jakanut pienempiin kappaleisiin luettavuuden helpottamiseksi.

"31 »Jumalan valtakunta» on Luukkaan lisäys, joka jo jakeissa 16,19 ja 28 korosti viittausta opetuslapsiin. Miten hän käsittää sen läheisyyden? Ei voida tarkoittaa sen läsnäoloa Jeesuksessa (kuten jakeessa 9:27, ks. sen selitys), koska sitä edeltävät kosmiset merkit ja Ihmisen Pojan tulo.

32 Mikä on sitten »tämä sukupolvi»? Jakeiden 17:25; 11:29-32,50s. mukaan sen olisi tarkoitettava Jeesuksen aikana eläviä, niin että Luukas odottaisi Jumalan valtakuntaa, ennen kuin jakeissa 28-32 toisessa persoonassa puhutellut viimeiset silmännäkijät kuolevat, siis seuraavien kahden tai kolmen vuosikymmenen kuluessa. Luukas ehkä tarkoittaa sitä todella (vrt. 18:8). »Kaiken» (jakeessa 32) pitäisi silloin sisältää myös Jeesuksen tulo jakeessa 27.

Näin ei kuitenkaan todennäköisesti ole. Muutoinhan ei Apostolien tekoja olisi voitu kirjoittaa lähes viittauksetta tähän maailmanloppuun ja vailla kaikkea apokalyptista kieltä. Tarkoitetaanko »tällä sukupolvella» siis juutalaisia?

Silloin olisi Jumalan historian merkki (Room 9-11), etteivät he voi sulautua toisten kansojen joukkoon. Olisiko Luukas kuitenkaan näin tärkeän asian yhteydessä rajoittunut käyttämään tätä hieman epäselvää ilmausta? Eikö silloin vähintään jakeiden Apt 28:26-28 olisi pitänyt
sanoa jotain siitä? Kristityistä ei koskaan käytetä nimitystä »tämä sukupolvi ».

Olisiko siis tarkoitettu ihmiskuntaa kuten jakeessa 16:8? Yhtä varmasti kuin se kuolee, yhtä varmasti tulee Jumalan valtakunta. Se olisi kuitenkin ilmaistu pikemminkin latteasti. Pikimmin Luukas tarkoittaa, että pääsiäisestä lähtien kaikki kuuluvat lopunajan sukupolveen, joka myös kohtien 1QpHab 2,7; 7,2 mukaan näyttää käsittävän monta sukupolvea, koska »lopunajat pitkittyvät» (7,7). [1QpHab tarkoittaQumranin teksteistä löydettyä ensimmäistä Habakuk-kääröä]

Sen vuoksi myös korostetaan, ettei kukaan ihminen tiedä Jeesuksen tulon päivää (Apt 1:7), mikä tosin ei koske Jeesusta - jae Mk13:32 on näet poistettu!
_ _

Loppu ei tule vain joskus kerran, vaan se määrää myös nykyistä elämää. Sen vuoksi Jerusalemilla on tärkeä asema, kun taas luonnonkatastrofit asettuvat taka-alalle. Jerusalemin tuho on alku Jumalan lopunajoille, »pakanoiden ajoilIe», jonka Luukas jo vahvasti yhdistää Jeesuksen viimeisen tulon kanssa. Sen vuoksi jakeiden 16,18s. ja 28 objektiivinen kuvaus muuttuu suoraksi puhutteluksi, kun taas jakeiden Mk 13:33-37 kaltaiset kehotukset on jo esitetty jakeissa
12:35-59 ja 17:22-37.

Päihtymys ja krapula, loisto ja ahdinko voivat täyttää sydämen niin, ettei paikkaa enää löydä se mikä todella on tärkeää, uskon tieto siitä, että loppu on lopullisen ilon alku. Siitä on lähdettävä parantavan levottomuuden, joka asettaa uusia arvoja." Lähde: Emt. ss 222,223

Kysymys "tästä sukupolvesta" vaikuttaisi olevan ainakin E Schweizserille melko kimurantti: toisaalta - toisaalta, mutta kuitenkin.