Lapset pomottaa ja vanhemmat vikisee.

[rippeli]

http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Las ... f=fb-share

Olen tuon kanssa aivan samaa mieltä. Varsinkin asia korostuu yksinhuoltajilla, jotka koittavat paikata omaa huonoa omaatuntoaan antamalla kaiken lapsilleen.

Lähipiirissä Kaksi noin 23v poikaa majailee äitinsä luona ja maksattavat kaiken äidillään. Jos äiti ei anna rahaa, niin otetaan pikavippi ja tuodaan lasku äidille. Ruoka ja asuminen on tietenkin ilmaista vaikka molemmilla on vakinainen työ.

Ihmetyttää miten lapsista on tullut kunkkuja jotka määrävät vanhempiensa elämän.

[YksinäinenSusi]

Ihmetyttää miten lapsista on tullut kunkkuja jotka määrävät vanhempiensa elämän.

Kerran eräs äiti sanoi minulle, että pakkohan hänen on huolehtia aikuisista lapsistaa, kun on ne tähän maailmaan saattanut.

[rippeli]

Niin just. Kuvaavaa.

[sorbet]

Kyllä sitä huomaa antavansa aika helposti neidille periksi (kohta 3v). Halusin vain yhden lapsen,jotta voisin häntä taloudellisesti tukea,en tosin 50v asti. Haluan antaa lapselleni sellaisia mahdollisuuksia,joita minulla ei lapsena ollut. Haluan antaa hänelle mahdollisuuksia harrastaa ja tukea taloudellisesti kun alkaa opiskelemaan. Toiveena on,että opiskelisi vähän enenmän kuin äitinsä,katsotaan kuinka käy.
Avioerosta koen huonoa omaatuntoa ja sitä sitten tavalla tai toisella lapselle välillä hyvittelee.
En usko,että lapsen hemmottelu on rikoksista vakavampia. Kaipa olen sellainen curling vanhempi. Haluan olla läsnä lapseni arjessa ja puuhata hänen kanssaa mahdollisimman paljon kaikenlaista. Toki minua on kritisoitu tavastani kasvattaa lastani,mutta tällä tyylillä mennään ja en halua,että lapseni joutuu kaikki asiat vaikeimman kautta kokemaan.

[lavanpalvelija]

Olin varautunut vastoinkäymisiin oman jehovantodistajuus taakkaani vuoksi. Minulla kävi kuitenkin niin, että lapset kasvoivat sen kummemmin kasvattamatta onnellisiksi aikuisiksi.

[Maiscimus]

Itse lasten parissa työskennelleenä suurimmaksi ongelmaksi olen käytännössä kokenut sen, että vanhemmat eivät uskalla sanoa lapselle ei, pelkäävät loukkaavansa lasta tai eivät kestä sitä, kun lapset kiukuttelevat. En usko fyysiseen kuritukseen enkä sen puolen ylenpalttiseen hemmotteluun vaan siihen, että perheessä vanhemmat tekevät päätökset ja lasta kuunnellaan iän mukaan häntä koskevissa asioissa ja vastuuta ja velvollisuuksia annetaan kehityksen myötä. Pikkulapsi ei ole tasapuolinen keskustelukumppani tai neuvottelutoveri. Pikkulapsi ei ole kypsä tai pätevä päättämään perheen aikatauluista, ruokahuollosta tai siitä, miten julkisilla paikoilla tulee käyttäytyä vaan nuo päätökset kuuluvat yksinoikeudella vanhemmille. Olen kuullut mm. vanhempien neuvottelevan 3-vuotiaan kanssa siitä, että miksi päiväkodista pitää lähteä kotiin kun vanhemmat tulevat hakemaan ja siitä, miksei rattaissa saa seisoa liikkuvassa bussissa vaikka haluaisi. Tottakai lapselle voi sanoa, että kotiin pitää mennä koska äidillä on muuta ohjelmaa ja että seisominen rattaissa on vaarallista, mutta se ei ole neuvottelukysymys. Ei kiukkuisen lapsen pitäisi antaa vaikuttaa siihen, että vanhempi on se vastuullinen ja päättävä aikuinen. Lapsesta jonka vanhemmat eivät osaa asettaa rajoja, tuntuu usein pohjimmiltaan turvattomalta.

Sekä lapsenteko ja kasvattaminen vaatii munaa ja tuskinpa hemmottelu silloin tällöin tekee kenellekään pahaa...