Jonkin verran eksyksissä

[YksinäinenSusi]

Tietääkö kukaan , miten itsensä voi hyväksyä, siten että jonain päivänä olisi hyvä olla ja sinut itsensä kanssa, tykkäisi itsestään?
Vai voiko tästä kokonaan parantua koskaan?

[rippeli]

Varmaa vastausta en tiedä, mutta minusta olet matkalla oikeaan suuntaan.

[RaM]

Meidän tulee toimia parhaamme mukaan ja opetella olemaan armollisia itsellemme.

[Aaron Hannu]

Tietääkö kukaan , miten itsensä voi hyväksyä, siten että jonain päivänä olisi hyvä olla ja sinut itsensä kanssa, tykkäisi itsestään?
Vai voiko tästä kokonaan parantua koskaan?

Itse kohtasin pahimmat pelkoni. Tutkin itseäni mitä oikeasti halusin ja myönsin itselleni touuden itsestäni, annoin itselleni anteeksi ja aloin itse määritellä itseäni, koska tiedän itsestäni kaikkein eniten.

[SonOfJesus]

Tuntea itsensä ja hyväksyä itsensä sellaisena kuin on. Siinä pulma.

Itse olen yrittänyt kasvattaa itseni hyväksymistä tarkkailemalla ja tunnistamalla tunteitani. Sitten kysyn itseltäni: miksi tunnen näin. Kiellettyjä tunteita on niin paljon, että etenkin aluksi tunteiden tunnistaminen oli hankalaa. Vielä nykyisinkin vastaus miksi -kysymykseen voi olla kiven alla, koska torjunta peittää todellisuuden.

Esimerkiksi minulla meni hyvin pitkään havaita itsessäni pelkoja. Kunnes huomasin, että lapsuudesta asti olen piilottanut pelot jopa itseltäni. Tämä johtuu mm. lapsena saamastani opetuksesta: "Olkaa Daavidin kaltaisia". Lapsi ei tiedä, että pelko on tärkeä tunne ja että rohkeus on pelon voittamista ei sen kieltämistä

Itsensä hyväksymiseen minulla on auttanut se, kun huomaan ymmärrettäviä syitä omien ominaisuuksieni taustalla. Ymmärrys mahdollistaa armollisuuden itseä kohtaan. Tietoisena itsestäni en helposti vain reagoi tilanteisiin, vaan pystyn valitsemaan käyttäytymiseni. Aina se ei onnistu. Jos omat reaktiot eivät miellytä, niitä voi aina pyrkiä muuttamaan päättämällä että ensi kerralla reagoin toisin.