Jehovantodistajien saarnaaminen epäsopivissa paikoissa

[Yrjö]

" monesta muustakin asiasta. Myös vieraan kirjoittelusta "
Etsimään oikeat foorumit sitten vain.

Eli sinun mielestäsi tämä foorumi on vain huomautteluun?

" Eli jos en itse ole törmännyt johonkin asiaan "
-Kyllä ne sitaatit lahkon ohjeista hautausmaalle menemisestä kaupittelemaan vartiotorneja ovat oikeita.

MIssä olen väittänyt etteivät ne ole oikeita?

" Tiedän kyllä ihan tarpeeksi todistajista, enempää tietoa en tarvitse "
Tämä palsta on kuitenkin myös tiedon antamista varten lahkosta.

Muistaakseni puhuit minusta, et kaikista, joten omalta osaltani esitykseni pitää paikkansa.
Ja mitä tulee tämän foorumin kirjoitteluun, sen negatiivinen asennoituminen karkottaa varmasti monta lukijaa pois. Mitenkäs sen mission kanssa onnistuminen silloin?

Eikö Yrjö ole kiinnostunut nimenomaan siitä tiedosta, mikä johtaa asunnonvaihtoon ja mitä salaisuuksia siihen sisältyy, ja kuinka sitten voisimme auttaa poloisia lahkosta ulos asuntokarkuruudesta huolimatta.

Vieras nyt kuvittelee edelleen omiaan, eikä ainakaan minuta kannata tehdä minkäänlaisia johtopäätöksiä omien kuvitelmien perusteella.

[Yrjö]

En ole missään vaiheessa esittänyt etteikö seuran kirjallisuudessa lue niin. Vai olenko? Missä?

Sanojen laittaminen toisen suuhun on tunnetusti argumntointivirhe. Kutsutaan olkinukeksi.

Tosiasia nyt on että käyn hautausmaalla usein, eikä siellä eikä sen porteilla ole todistajia tarjoilemassa kirjallisuuttaan.

Tässä kohden argumentointivirhe on sinun oletuksissasi.

Ahsoo, suo anteeksi, ymmärsin että vedit omista kokemuksistasi johtopäätöksiä jehovantodistajien toimintaa laajemminkin ajatellen.

Miten tämä muuten liittyy aloituksen aiheeseen?

Mielestäni tämä käsittelee juuri sitä.

Joo, sellaisia ymmärryksiä sattuu itse kullekin, varsinkin kun niin halutaan nähdä.

Kirjoitus on nyt eri paikassa. Ja aiemminkin asiaa käytettiin perusteluna toiminnalle. Tosin se siirrettiin ihan muiden toimesta koskemaan henkilöä.

[Tony]

En koe tarpeelliseksi niellä ilman vastaansanomista henkilökommentointia. Enkä suostu sellaiseen..

Eikä ole tarvettakaan. Kuitenkin jos itse alentuu samaan, menettää pelimerkit huomautella asiasta.

Tiukennetaan moderointia näissä parissa ketjussa henkilökommentoinnin suhteen. Pitää kuitenkin ymmärtää että kaikki jollekin nimimerkille osoitettu kirjoittelu ei ole henkilökommentointia. Esimerkiksi jos henkilö a esittää mielipiteensä asiasta x, henkilö b:n kommentointi henkilö a:n mielipidettä kohtaan asiasta x ei ole henkilökommentointia. Esittämällä mielipiteensä keskustelupalstalla, asettaa mielipiteensä avoimesti kritisoitavaksi.

[Tony]

Mahdollinen jatkokeskustelu henkilökommentoinnista palauteketjuun.

[RaM]

<snip. paskapuhe>

Käväisin kurkkaamassa mainostamaasi blogia jossa näköjään jälleen jatkat omaa lässytystäsi. Teet itse juuri sitä mistä toisia syytät. Kirjoitat vain henkilöistä ja laitat sanoja suuhun. Olenko sanonut että hautausmaa-saarnaaminen on ollut syynä konventtikäynteihin?

***

Jos sinusta ei ole asialliseen keskusteluun ***, niin älä pura sisintäsi tänne. *** Ystävällisin tervesin nimim. herra X. (Et kai vaan arvaa kuka tämän kirjoitti.)

(Tämä palaute kuuluu tähän keskusteluun ja ko. henkilölle eikä Veljesseuraa koskevaan.)

[Jaakko Ahvenainen]

Älähän suotta hermostu, RaM. Ilmiselvä tosiasia on, että Jehovan todistajat ovat ohjeistaneet ja ohjeistavat jäsenistöään "julistamaan sopivissa ja sopimattomissa" paikoissa, kuten esille nostamasi esimerkit osoittavat. Ettei näin välttämättä tapahdu joka ikisellä hautausmaalla, ei sulje pois sitä, etteikö näin menetellä. Onhan tunnettua, että Jehovan todistajille kaikki käskyt ilmaistaan konditionaalissa (tulisi, pitäisi...).

Toinen tähän liittyvä harrastus on tutkia kuolinilmoituksia ja hakeutua läheisensä menettäneiden luokse "lohduttamaan", kas näin:

"Jos valtakunnansalissa pidetään muistotilaisuus, tuleeko paikalle ei-uskovia? Heitä varten voisi laittaa esille kirjallisuutta, jossa on lohduttavaa aineistoa. Ehkä sama voidaan tehdä myös muualla pidettävissä muistotilaisuuksissa. Toisinaan sanomalehtien kuolinilmoitusten perusteella on voitu kirjoittaa lyhyt lohduttava kirje sureville perheenjäsenille. Erään kerran muuan leskimies, joka oli saanut tällaisen kirjeen ja muutaman traktaatin, meni tyttärensä kanssa julistajan asunnolle ja kysyi: ”Tekö lähetitte minulle tämän kirjeen? Haluaisin tietää enemmän Raamatusta.” Mies ja tytär alkoivat tutkia Raamattua ja käydä seurakunnan kokouksissa.

Saarnaajan 7:2:ssa sanotaan: ”Parempi kuin mennä pitotaloon on mennä surutaloon.” Yleensä sureva kuuntelee Jumalan sanaa herkemmin kuin ilonpitäjä. Meidän kaikkien tulisi tarttua tilaisuuksiin lohduttaa ihmisiä, jotka surevat läheisensä kuolemaa". (km 4/08 s.8 )

Koska ohjeistus on näin selvä, sitä myös käytetään, onhan sitaatti ns. sisäpiirin tietoa, varsin tuoretta sellaista.

[Vieras]

" Eli sinun mielestäsi tämä foorumi on vain huomautteluun? "
Yrjö, et ole ymmärtänyt omaa kirjoitustasi. Kun olet sanonut että "monesta muustakin asiasta" niin tämä foorumi ei koske muita asioita, vaan jehovantodistajuutta. Jos luet hitaasti uudestaan, voit ymmärtää

" MIssä olen väittänyt etteivät ne ole oikeita? "
Hyvä ettet kiistä.

" kirjoitteluun, sen negatiivinen asennoituminen karkottaa "
Yrjön asennoitumisen päättää Yrjö itse

" Vieras nyt kuvittelee edelleen omiaan "
Tämä ei ole vastaus kysymykseen. Ei ole myönteinen asennoituminen. Kysymyshän oli "Eikö Yrjö ole kiinnostunut nimenomaan siitä tiedosta, mikä johtaa asunnonvaihtoon ja mitä salaisuuksia siihen sisältyy, ja kuinka sitten voisimme auttaa poloisia lahkosta ulos asuntokarkuruudesta huolimatta."

Myöskään tähän kysymykseen ei Yrjö vastannut: Yrjö, mikä on vastenmielistä siinä hautausmaaelinkeinossa vartiotornien kanssa kun sitä esität, et kirjoitettujen ohjeiden tosiasiasiana etkä hautuumalla kaupustelemassa nähtyjen totistajien tosiasiana vaan lähestyt sitä omalla väitteelläsi että et koskaan ole nähnyt. Täällä lukijoilla kun ei ole mahdollista tarkistaa väitettäsi. Niin, mikä on vastenmielistä ajatuksessa vartiotorneja kaupittelevasta lahkolaisesta arkkua hautaan laskevien perheenjäsenten takinliepeessä riippumassa ?

[Yrjö]

<snip. paskapuhe>

Käväisin kurkkaamassa mainostamaasi blogia jossa näköjään jälleen jatkat omaa lässytystäsi. Teet itse juuri sitä mistä toisia syytät. Kirjoitat vain henkilöistä ja laitat sanoja suuhun. Olenko sanonut että hautausmaa-saarnaaminen on ollut syynä konventtikäynteihin?

***

Jos sinusta ei ole asialliseen keskusteluun ***, niin älä pura sisintäsi tänne. *** Ystävällisin tervesin nimim. herra X. (Et kai vaan arvaa kuka tämän kirjoitti.)

(Tämä palaute kuuluu tähän keskusteluun ja ko. henkilölle eikä Veljesseuraa koskevaan.)

Kirjoitan blogiin kun kerran täällä on vinoitunut moderointi. AINA vasta sen jälkeen kun vinouma on todettu, en ennen.

Sinun keskustelusi ei ole asiallista, tosin ei se minua muuten haittaisi (koska osaan olla itsekin asiaton), mutta koska vinoutunut moderointityyli suosii negatiivisesti todistajista kirjoittavia, on etsittävä toinen vaihtoehto.

[Yrjö]

" Eli sinun mielestäsi tämä foorumi on vain huomautteluun? "
Yrjö, et ole ymmärtänyt omaa kirjoitustasi. Kun olet sanonut että "monesta muustakin asiasta" niin tämä foorumi ei koske muita asioita, vaan jehovantodistajuutta. Jos luet hitaasti uudestaan, voit ymmärtää

Ymmärsin oikein hyvin, ja monet ennen minuakin ovat ymmärtäneet tämän asian ihan samoin.
Epäilen auttaako hitaasti lukeminenkaan sinua ymmärtämään tätä.

" MIssä olen väittänyt etteivät ne ole oikeita? "
Hyvä ettet kiistä.

Miksi siis olet rakennellut olkinukkeja? Vastaako se oikeamielistä toimintaa? Onko se esim. hyvä esimerkki muille miten tulee toimia?

[Tony]

Ketjun aiheen (Jehovantodistajien saarnaaminen epäsopivissa paikoissa) mukaiset viestit tervetulleita, muut lähtevät poistoon automaattisesti tästä edespäin. Jos kirjoittajat eivät halua pysyä aiheessa, ketju menee lukkoon.

[Vieras]

Yrjö, tuo moderaattori Tonyn ohje on paikallaan koska mielekkyys keskustelusta katoaa ja se käypi mahdottomaksikin jos se ei pysy raameissa.

Yrjö, tuo seuraava kysymys vastaa varmaankin myös moderaattorien aihekäsitystä ja vastaus olisi valtavan kiinnostava.

Myöskään tähän kysymykseen ei Yrjö vastannut: Yrjö, mikä on vastenmielistä siinä hautausmaaelinkeinossa vartiotornien kanssa kun sitä esität, et kirjoitettujen ohjeiden tosiasiasiana etkä hautuumalla kaupustelemassa nähtyjen totistajien tosiasiana vaan lähestyt sitä omalla väitteelläsi että et koskaan ole nähnyt. Täällä lukijoilla kun ei ole mahdollista tarkistaa väitettäsi. Niin, mikä on vastenmielistä ajatuksessa vartiotorneja kaupittelevasta lahkolaisesta arkkua hautaan laskevien perheenjäsenten takinliepeessä riippumassa ?

[RaM]

...sanomalehtien kuolinilmoitusten perusteella...

Todellisuudessahan minä en hermostu, mutta ei sitä tarvitse muille kertoa. Joku muu syy aina termistön terävöintiin.
Mitä tulee tuohon kuolinilmoitustyöhön, niin muistan kuinka meillä Hki-eteläisessä oli aikoinaan kampanjana hautuumaatyön lisäksi juuri tuo kuolinilmoitusten tutkailu ja yhteystietojen kaivelu (no Yrjötärhän ei tätä usko sillä ei ole ollut seurakunnassamme toteamassa näitä asioita). Liikuntarajoitteisia erityisesti neuvottiin tuon kuolinilmoitusten kaivelemistyöhön ja kirjeen kirjoittamiseen omaisille. Minusta se oli noloa ja hävettävää.

[Tony]

Talosta taloon saarnaamisen lisäksi olemme yrittäneet tavoittaa ihmisiä monella muullakin tavalla. Olemme saaneet hyviä tuloksia muun muassa levittämällä raamatullisia julkaisuja kaupungin monilla hautausmailla.

Myös sairaaloissa on todistettu. Erään sarajevolaisen sairaalan sydäntautiosaston ylilääkäri otti 8.12.1996 päivätyn Herätkää!-lehden, jonka kansiotsikko on ’Sydänkohtaus – mitä voidaan tehdä?’ Hän pyysi lehtiä lisää, niin että hän voisi antaa niitä toisillekin lääkäreille. Sitten todistajille annettiin lupa käydä hänen osastonsa kaikkien potilaiden luona. Niinpä vähän yli tunnissa levitettiin yli sata lehteä vuoteelta vuoteelle. Monet potilaat sanoivat, että se oli ensimmäinen kerta, kun joku kävi heidän luonaan sairaalassa rohkaisemassa heitä ja antamassa heille toivoa.

Toisella kertaa käytiin lastentautien osastolla näyttämässä lapsille sopivia kirjoituksia. Osaston ylilääkäri otti myös muutaman Kirjani Raamatun kertomuksista -kirjan lukuhuoneeseen. Nyt äidit, jotka käyvät sairaalassa katsomassa lapsiaan, lukevat heille Raamatun kertomuksia joka päivä. Tämän lääkärin luona käydään myös hänen kotonaan.

Pidä ylimääräistä kirjasta mukanasi ja käytä sitä todistaessasi vapaamuotoisesti. Haluat ehkä käydä alueellasi sijaitsevissa krematorioissa tai ruumishuoneilla kysymässä, haluaisivatko siellä työskentelevät saada kirjasen lohduttaakseen surevia perheitä. Tai voit ehkä tahdikkaasti lähestyä surevia hautausmailla, kun he käyvät menettämänsä rakkaan ihmisen haudalla.

Ajattelehan erästä kokemusta. Useita vuosia sitten muuan todistaja todisti Valtakunnasta kirjeitse eräälle leskelle, jonka miehen kuolinilmoitus oli ollut paikallisessa sanomalehdessä. Hän ei saanut vastausta. Sitten marraskuussa 1994, yli 21 vuotta myöhemmin, todistaja sai kirjeen tuon naisen tyttäreltä.

Kun Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti C. T. Russell kävi vuonna 1912 Ceylonissa, jona Sri Lanka silloin tunnettiin, Matilda oli vasta 12-vuotias. Hän on Valtakunnan julistajia -kirjan sivulla 239 olevassa kuvassa; hän istuu maassa toisena oikealta. Myöhemmin hän palveli monia vuosia erikoistienraivaajana miehensä kanssa. Hän on nyt 94-vuotias ja on edelleen toimelias todistustyössä. Äskettäin hänelle tuli täyteen vuosi osa-aikaista tienraivauspalvelusta. Hän pääsee hiukan liikkumaan kävelykepin turvin – tarpeeksi käyttääkseen hyödyksi tilaisuudet, joita tarjoutuu, kun naapureita, ystäviä, sukulaisia, kauppiaita, postinkantajia tai keitä muita tahansa tulee käymään hänen luonaan. Silti hänen täytyy tehdä suurin osa todistustyöstään kirjoittamalla. Hän saa nimiä ja osoitteita kuolinilmoituspalstalta päivän lehdestä ja kirjoittaa joihinkin noista osoitteista. Hän on hyvin iloinen saadessaan arvostavia vastauksia.

Eräs veli tapasi liikemiehen, joka asuu toisessa osassa maata. Mies ilmaisi kiinnostusta totuuteen. Niinpä veli antoi hänen nimensä ja osoitteensa tälle sisarelle, joka jatkoi kiinnostuksen kehittelyä postitse. Joitakin nimiä hän saa kuolinilmoituksista.

[Vieras]

Tuo saaliiden tavoittelu arkunkantajista on tarkoitettu ohjeeksi ja tiedoksikin vasta kasteella käyneelle jehovantodistajistolle, työn idea toimisi kielteisellä vaikutuksella annettuna tiedoksi henkilölle joka ei ole vielä saanut rakkauspommitusrituaalien kautta kosketusta lahkoon.

*** Mutta ei tässä ainutlaatuista, lahkossa on paljonkin asioita joita esitetään vastaan kypsään todistajuuteen aivopesussaan edistyneille.

[Vieras]

Talosta taloon saarnaamisen lisäksi olemme yrittäneet tavoittaa ihmisiä monella muullakin tavalla. Olemme saaneet hyviä tuloksia muun muassa levittämällä raamatullisia julkaisuja kaupungin monilla hautausmailla.

Myös sairaaloissa on todistettu. Erään sarajevolaisen sairaalan sydäntautiosaston ylilääkäri otti 8.12.1996 päivätyn Herätkää!-lehden, jonka kansiotsikko on ’Sydänkohtaus – mitä voidaan tehdä?’ Hän pyysi lehtiä lisää, niin että hän voisi antaa niitä toisillekin lääkäreille. Sitten todistajille annettiin lupa käydä hänen osastonsa kaikkien potilaiden luona. Niinpä vähän yli tunnissa levitettiin yli sata lehteä vuoteelta vuoteelle. Monet potilaat sanoivat, että se oli ensimmäinen kerta, kun joku kävi heidän luonaan sairaalassa rohkaisemassa heitä ja antamassa heille toivoa.

Toisella kertaa käytiin lastentautien osastolla näyttämässä lapsille sopivia kirjoituksia. Osaston ylilääkäri otti myös muutaman Kirjani Raamatun kertomuksista -kirjan lukuhuoneeseen. Nyt äidit, jotka käyvät sairaalassa katsomassa lapsiaan, lukevat heille Raamatun kertomuksia joka päivä. Tämän lääkärin luona käydään myös hänen kotonaan.

Pidä ylimääräistä kirjasta mukanasi ja käytä sitä todistaessasi vapaamuotoisesti. Haluat ehkä käydä alueellasi sijaitsevissa krematorioissa tai ruumishuoneilla kysymässä, haluaisivatko siellä työskentelevät saada kirjasen lohduttaakseen surevia perheitä. Tai voit ehkä tahdikkaasti lähestyä surevia hautausmailla, kun he käyvät menettämänsä rakkaan ihmisen haudalla.

Ajattelehan erästä kokemusta. Useita vuosia sitten muuan todistaja todisti Valtakunnasta kirjeitse eräälle leskelle, jonka miehen kuolinilmoitus oli ollut paikallisessa sanomalehdessä. Hän ei saanut vastausta. Sitten marraskuussa 1994, yli 21 vuotta myöhemmin, todistaja sai kirjeen tuon naisen tyttäreltä.

Kun Vartiotorni-seuran ensimmäinen presidentti C. T. Russell kävi vuonna 1912 Ceylonissa, jona Sri Lanka silloin tunnettiin, Matilda oli vasta 12-vuotias. Hän on Valtakunnan julistajia -kirjan sivulla 239 olevassa kuvassa; hän istuu maassa toisena oikealta. Myöhemmin hän palveli monia vuosia erikoistienraivaajana miehensä kanssa. Hän on nyt 94-vuotias ja on edelleen toimelias todistustyössä. Äskettäin hänelle tuli täyteen vuosi osa-aikaista tienraivauspalvelusta. Hän pääsee hiukan liikkumaan kävelykepin turvin – tarpeeksi käyttääkseen hyödyksi tilaisuudet, joita tarjoutuu, kun naapureita, ystäviä, sukulaisia, kauppiaita, postinkantajia tai keitä muita tahansa tulee käymään hänen luonaan. Silti hänen täytyy tehdä suurin osa todistustyöstään kirjoittamalla. Hän saa nimiä ja osoitteita kuolinilmoituspalstalta päivän lehdestä ja kirjoittaa joihinkin noista osoitteista. Hän on hyvin iloinen saadessaan arvostavia vastauksia.

Eräs veli tapasi liikemiehen, joka asuu toisessa osassa maata. Mies ilmaisi kiinnostusta totuuteen. Niinpä veli antoi hänen nimensä ja osoitteensa tälle sisarelle, joka jatkoi kiinnostuksen kehittelyä postitse. Joitakin nimiä hän saa kuolinilmoituksista.

Monet potilaat sanoivat, että se oli ensimmäinen kerta, kun joku kävi heidän luonaan sairaalassa rohkaisemassa heitä ja antamassa heille toivoa.------
kylläpäs teki pahasti todistajat!
---
Nyt äidit, jotka käyvät sairaalassa katsomassa lapsiaan, lukevat heille Raamatun kertomuksia joka päivä.---Ihan kamalaa!
...---
Hän on hyvin iloinen saadessaan arvostavia vastauksia.---Ihan hävytöntä!

..... Mies ilmaisi kiinnostusta totuuteen. Niinpä veli antoi hänen nimensä ja osoitteensa tälle sisarelle, joka jatkoi kiinnostuksen kehittelyä postitse.---Kerrassaan häjyä!


Kun mieheni kuoli, ainoat jotka tukivat surussani ja antoivat raamattuun perustuvaa toivoa, olivat
Jehovan todistajia, ei luterilaisia,kuten sukuni ;(
Mieheni oli myös luterilainen, itse olen uskonnoton.
Kuolemasta vaietaan nykyisin, se on tabu?
Pelätään kohdata kuolleen läheinen, ei osata -omasta mielestä-sanoa mitään lohduttavaa..
Usein pelkkä läsnäolo lohduttaisi....-
se ei lohduta että vältellään ..ja kartellaan sanoja "syöpä" ja "kuolema"...