Juu, sinne molskahti. Ei minun mieleni ole kysymyksessä Juudas Iskariotin kohtalo mihinkään muuttunut. Johannes tulkitsee tämän kadotukseen joutuvan Ps. 41:10 lauseen "Ystävänikin, johon minä luotin, joka minun leipääni söi, nostaa kantapäänsä minua vastaan" toteutumaksi.Vieras kirjoitti:Tarkoittaako Jaakko (Tuliko muuten kylmä kivi heitettyä 25.7 ?) muuttaneensa mieltänsä tuohon Iskariotin ikuisuuskysymykseen ?
Toisaalta Jeesus itse sanoi: "Sentähden minä sanon teille: jokainen synti ja pilkka annetaan ihmisille anteeksi, mutta Hengen pilkkaamista ei anteeksi anneta." (Mt 12:31). Tässä on selvä ristiriita, joten kysymys on avoin. Se ratkeaa aikanaan. Käytännön elämässä itse kullakin lienee suurempiakin asioita ratkottavanaan, vaika kysymys sinänsä onkin kiintoisa.
Myöskään Pyhän Hengen pilkasta ei voine olla kysymys. Useat selittäjät tuovat tällä kohdin esiin Jumalan ennaltatietämyksen ja ennalta määräämisen. Mielestäni tämäntyyppinen selitys on hyvin ontuva. Sehän osoittaisi Jumalan olevan Fortunan kaltainen ja tyystin mielivaltainen. Tällaista kuvaa Jumalasta ei Uusi testamentti anna. Jehovan todistajilla ja monilla muillakin on tästä oma näkemyksensä, kuten Aadamista ja Eevastakin, ynnä monesta muusta jumalanhylkäämästä, kuten ns. luopioista. Viskasee, sanoi ruotsalaispoika ja heitteli kivillä.
Kyllähän rajapyykkejä pystytetään kaiken aikaa, edellyttäen, että Valtakunnalla tarkoitetaan Israelia ja saakutin valtakunnalla palestiinalaisia Jerusalemissa. Raamatullisessa merkityksessään tämäkin jäänee nähtäväksi.Tuosta Siionista ei meikäläinen osaa varmempaa sanoa, mutta siellähän on aika yhtenäisen tuntuinen rakennuskanta ja tuntuisi hassulta että sinne pystytettäisiin rajapyykit Valtakunnan ja saakutin valtakunnan välille ?