Miksi raamattu ei puhu mitään aivoista?

[Vieras]

Jos raamattu on todiste Jumalisesta viisaudesta, niin herää kysymys: miksi siinä ei puhuta ihmisen aivoista?

Sanotaan useasti sydän ihmisen personoituman / ajattelun / mielen lähteenä, esim. Sydämmestä lähtevät väärät halut ym.

Miksi moinen? Onko kyseessä metafora vai muuta?
Näin meidän annetaan seuran puolelta aina ymmärtää.

Mitä tosiasiat sanovat?

Sen ettei kyseessä ole metafora tms vaan raamatun kirjoittajat uskoivat ihmisen minän ja tunteiden ym olevan lähtöisin sydämmestä.

Kyse täysin sen ajan ihmisten ajattelusta.

Todiste: egyptiläiset uskoivat samoin kuin mitä raamattu puhuu sydämmestä. Palsamoidessa kaikki tärkeät elimet huomioitiin, mutta aivot heitettiin turhina roskiin, niiden kun ei ymmärretty olevan tärkeitä kuolemanjälkeisessä elämässä.

Olette varmaan nähneet kuvan jossa Anubis punnitsee ihmisen kuoleman jälkeen tämän sydämmen vaa-alla. Vastapainona ihmisen sydämmelle on sulka.

Jos sydän oli raskas, odottava demoni söi sydämmen ja sitten ihminen oli tuomittu lopulliseen kuolemaan.

Tästä uskomuksesta edelleenkin puhutaan esim. Sanat light hearted tai heavy hearted.

Raamattu siis ilmentää sen aikaista ihmisajattelua, ei totuutta asiasta. Vasta 1650 yaa alettiin ymmärtämään aivojen merkitys ajattelun keskuksena.

Metaforaan ei siis voi vedota, koska raamattu on kirjoitettu paljon aikaisemmin.

Hiukan puolustusta kuitenkin egyptiläisille siitä, miksi kuvittelivat sydämmen olevan 'aivot'.
Ajattele jos kärsit kovia tunnepuolen tuskia. Silloin oikeasti voi puristaa sydänlihasta ja vatsan aluetta. Kyse oli siis käytännön viisaudesta, joka ei valitettavasti tässä tapauksessa pitänyt paikkaansa.

Raamattu tämän valossa ei siis voi olla jumalista alkuperää, kun ei tiennyt aivojen merkitystä!

[Viljo]

Öh, pitäisikö raamatussa myös olla tekstiä ydinvoimasta ja puolijohteista, sillä kyllähän jumala luojana tiesi niistäkin? Jos nykyajan teknologiasta ei ole mainintaa, ei raamatulla voi olla mitään tekemistä jumalan kanssa.

[Vieras]

Öh, pitäisikö raamatussa myös olla tekstiä ydinvoimasta ja puolijohteista, sillä kyllähän jumala luojana tiesi niistäkin? Jos nykyajan teknologiasta ei ole mainintaa, ei raamatulla voi olla mitään tekemistä jumalan kanssa.

Raamattu ei kuitenkaan mainitse kirjoittamiasi asioita mitenkään, joten niistä ei voi sanoa mitään.
Vain sellaisista asioista voi sanoa, jotka raamattu suoraan mainitsee, kuten sydämmen tunteiden tyyssijana ( lue eka kommentti)

[Vieras]

Öh, pitäisikö raamatussa myös olla tekstiä ydinvoimasta ja puolijohteista, sillä kyllähän jumala luojana tiesi niistäkin? Jos nykyajan teknologiasta ei ole mainintaa, ei raamatulla voi olla mitään tekemistä jumalan kanssa.

Itseasiassa missaat pointin. Nyt ei puhuta siitä mitä raamattu ei mainitse, vaan sitä että raamattu puhuu sydämmestä toimintoineen (tunteineen, järkeilyineen) , kuten aivoista.

Pointi oli, että raamattu höpisi aikalaistensa viisautta asiasta, joka oli väärää!

[Aaron Hannu]

Koska Raamattu on aikansa kulttuurillinen ihmisten näkemys jumalasta - selvä puute on rajoittaa jumaluus (paremman sanan puutteessa) pelkästään Raamattuun.

[Vieras]

Jotka puolustavat Raamattua virheettömänä, voivat sanoa että se ei ole luonnontieteiden oppikirja, kun aurinko näytti laskevan, niin Raamattu lähtee samasta vallinneesta käsityksestä eikä rupea kertomaan kuinka oikeasti onkin niin että maapallo pyörii. Joka olisi voinutkin tuoda puhujalle uskottavuusongelmia ja viedä puheenaiheet syrjään tarkoitetusta Herran tahdosta.

Aivojen kertomus olisi voinut olla vastaavaa, epäuskottavaa ja vienyt pois ajatukset ihmisen mielen saloista, synnin tunnosta, pelastuksen autuudesta jne.

[Viljo]

Pointi oli, että raamattu höpisi aikalaistensa viisautta asiasta, joka oli väärää!

Eikö raamatussa yleensä ole erikseen maininta "tämä on herran sana" tai "näin sanoo herra" silloin kun tekstin väitetään olevan jumalalta? Jos profeetallista (tai historiallista) kontekstia ei ole, niin eikö teksti ole kutakuinkin samanarvoista kuin vaikka piispa Irja Askolan sanat seurakunnalle?

Viittauksella ydinvoimaan ja puolijohteisiin yritin osoittaa kuinka mahdotonta silloisten ihmisten olisi ollut ymmärtää asioita, joiden havainnointiin ei vielä ollut välineitä (pyöreä maa vs litteä maa). Tähän on tosin todettava, että jo neoliittisellä ajalta on todisteita kallonporauksesta ja sen tarkoituksena on ollut parantaa epileptisiä kohtauksia ja mielenhäiriöitä, joten aivan tuntematonta ei pään suhde käyttäytymiseen ole ollut.

[Aaron Hannu]

vienyt pois ajatukset ihmisen mielen saloista, synnin tunnosta, pelastuksen autuudesta jne.

Todellisuus kertoo juuri vastoin Raamattuun sitoutuvia ajatuksiasi vastaan. Raamattu vie huomion pois ihmisen mielen saloista, joko jumal tai saatana persoonilla, syntiä ei ole olemassa muualla kuin vanhaan raamatun tulkintaan perustuvassa tietoisuudessa - on vain valintoja. Raamatussa esitetty "pelastus" on todellisuudessa epäinhimillisen olennon puuttumista asioihin - kun taas pelastumisen tunteen voi kokea armahtamalla itsensä ja hyväksymällä itsensä kaikkine puolinensa ja sitä kautta toiset. Valitse vapaasti ja anna muiden valita vapaasti.

[Vieras]

Minä taas tarkoitin vain olla samaa mieltä kuinAaron Hannu.

[Markku Meilo]

Jos raamattu on todiste Jumalisesta viisaudesta, niin herää kysymys: miksi siinä ei puhuta ihmisen aivoista?

Kysymykseesi vastasit itsekin, mutta katsotaan kuinka Vt-seura sekoili aikoinaan tuon vanhan harhaluulon kanssa. Vartiotorniseura esittää karttavansa kaikkia pakanallisia tapoja ja virheellisiä uskontoon liittyviä ajatuksia ja kirjoittaa sydämeen liittyvistä harhaluuloista näin:

”Muinaiset egyptiläiset pitivät kirjaimellista sydäntä älyn ja tunteiden tyyssijana. Lisäksi he ajattelivat, että sillä on oma tahto. Babylonialaiset sanoivat, että sydämessä asuu sekä äly että rakkaus. Kreikkalainen filosofi Aristoteles opetti, että se on aistien tyyssija ja sielun valta-alue. Ajan kuluessa ja tiedon lisääntyessä nämä käsitykset kuitenkin hylättiin. Lopulta sydän alettiin tuntea sinä, mikä se todellisuudessa on, pumppuna joka panee veren kiertämään koko elimistössä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1986 sivu 17)

Milloin ’aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt’ tästä asiasta esimerkiksi Vartiotorniseuralle, eli milloin Vartiotorniseura ’lopulta alkoi tuntea sydämen sinä, mikä se todellisuudessa on’? Aika oli kulunut ja tieto lisääntynyt nimenomaan kesäkuun 1986 kirjoituksessa, josta tuo lainaus on.

Koska tuo vuonna 1986 pakanalliseksi havaittu ajatus sitten otettiin käyttöön Vartiotorniseurassa? Tuo pakanallinen ajatus esitettiin vuoden 1970 konventissa, josta englanninkielinen Vartiotorni-lehti kertoo seuraavaa:

“Also focusing attention on the heart was the edifying talk ‘Serving Jehovah with a Complete Heart.’ When the Bible refers to the heart, it was explained, the literal heart and not the mind or a figurative heart is meant. So, as the Bible says, the heart, yes, one’s literal heart, can impel and incite. (Ex. 35:21, 26, 29) How vital it is, therefore, that we guard the heart by always filling it with good impressions!” (w70 Oct. 1 p. 603)

Suomenkielellä tuota konventtiantia muisteltiin tällä tavalla:

”Se mitä sanottiin sydämestä, oli myös vaikuttavaa. Havaitsitko uuden ajatuksen? Oli kiinnostavaa oppia, että Raamatun viittaukset ihmissydämeen koskevat lihallista sydäntämme, eivätkä ole pelkästään kuvaannollisia. Mutta asia, mistä olemme keskustelleet täällä Beetelissä vielä enemmän, on kehotus tutkia sydäntämme säännöllisesti ja olla rehellisiä itseämme kohtaan siinä, miksi mitäkin teemme, kehotus eritellä heikkoutemme ja työskennellä niiden voittamiseksi. Tällä tavalla sydämemme saa Jehovan hyväksymyksen.” (km-FI 10/1970)

Konventin jälkeen tuo pakanallinen näkemys tuotiin vielä esille seuraavana kesänä, Vartiotorni-lehden tutkittavaksi tarkoitetussa artikkelissa:

”Sanan ’sydän’ käyttö Raamatussa rajoittuu vain muutamin poikkeuksin ihmisen sydämen toimintoihin hänen halujensa, tunteittensa ja mieltymystensä voimanpesänä, paikkana, joka sisältää kyvyt muodostaa vaikuttimet. Raamattu ei puhu vertauskuvallisesta eli hengellisestä sydämestä lihallisen eli kirjaimellisen sydämen vastakohtana enempää kuin se puhuu vertauskuvallisesta mielestäkään, joten me emme halua tehdä sitä erehdystä, että pitäisimme kirjaimellista sydäntä pelkästään lihallisena pumppuna, niin kuin tavanomainen fysiologia nykyään pitää. Useimmat psykiatrit ja psykologit ovat taipuvaisia antamaan mielelle liian suuren merkityksen ja katsovat lihallisella sydämellä olevan tuskin mitään vaikutusta ja pitävät sanaa ’sydän’ vain kielikuvana, kun sitä käytetään muuten kuin sen elimen tunnistamisessa, joka pumppuaa vertamme.

Sydän on siitä huolimatta hämmästyttävän taidokkaasti yhteydessä aivoihin hermoston välityksellä ja hyvin varustettu tuntohermonpäillä. Sydämen aistimukset rekisteröityvät aivoihin. Tällöin sydän vaikuttaa mieleen haluillaan ja mieltymyksillään tullessaan johtopäätöksiin, jotka ovat tekemisissä vaikuttimien kanssa. Päinvastaisessa virtauksessa mieli ravitsee sydäntä aisteista tulleitten herätteiden tulkinnoilla ja tehdyillä johtopäätöksillä, jotka perustuvat sen joko sillä hetkellä tai muistista saamaan tietoon. Sydämen ja mielen välillä vallitsee läheinen keskinäinen suhde, mutta ne ovat kaksi eri kykyä, jotka keskittyvät eri paikkoihin. Sydän on hienosti suunniteltu lihaspumppu, mutta vielä merkittävämpää on, että meidän tunneperäiset ja vaikuttimia muodostavat kykymme rakentuvat siinä. Rakkaus, viha, halu (hyvä ja paha), jostain seikasta pitäminen enemmän kuin toisesta, kunnianhimo, pelko – itse asiassa kaikki, mikä on omiaan muodostamaan meille vaikuttimia mieltymyksiemme ja halujemme suhteen, saa alkunsa sydämestä.” (Vartiotorni 1. kesäkuuta 1971 sivu 244)

Se, koska lääketiede on nuo ikivanhat harhaluulot hylännyt on tietysti vaikeasti määritettävissä, mutta tässä jotain osviittaa:

”Physicians, as well as citizens, of many cultures had their own beliefs concerning the nature of the heart and circulatory system. While the Greeks believed that the heart was the seat of the spirit, the Egyptians believed the heart was the center of the emotions and the intellect. The Chinese believed the heart was the center for happiness. Even our modern society continues to put emotions under the control of the heart, speaking of having a broken heart when a loved one leaves, or stealing one's heart around Valentine's Day. These beliefs continued to be taught and taken as law until an English physician named William Harvey challenged them in the late 1620's.”

Eli Vartiotorniseuran vuonna 1970 omaksuma näkemys oli lääketieteessä hylätty jo neljättä vuosisataa aiemmin. Samanlaista lääketieteen ”uusinnovaatiota” harjoitettiin vajaa vuosikymmen tätä sydänsekoilua aiemmin, silloin esittettiin siirtoveren vaikuttavan ihmisen luonteeseen:

”Those who are more inclined to rest their confidence in the learning of men than in the wisdom of God may feel that the care exercised in the selection of blood donors makes it possible to avoid all these dangers. But consider the facts. It will probably shock you to learn that the blood of dead people is being transfused into the bodies of hospital patients, but reports from Russia and Spain show that it is exactly what is done there; and even in the United States of America experiments have been conducted with transfusion of cadaver blood! Of course, that probably is not the practice in your community. But the magazine Time as of May 26, 1961, reports the case of a 49-year-old woman in the Pontiac General Hospital who was given two pints of blood from the cadaver of a 12-year-old boy who had drowned in a nearby lake and who had been dead from two and a half to three hours. Also, that as long ago as 1935 a doctor in a Chicago suburb had used a technique like that of the Russians, and that this American doctor accounted for about thirty-five cadaver-blood transfusions in two years. Perhaps the donor is one’s own living relative, a reputable, clean-living individual. Does that assure safety? No; it will not remove the danger of a reaction due to incompatibility; nor does it guarantee that the individual may not be the carrier of some disease, perhaps even unknown to himself. In most cases, however, one who receives blood has no idea who the donor is. Some of it may come from healthy persons; some from alcoholics and degenerates. Criminals in jail are given the opportunity to donate their blood. For example, the New York Times of April 6, 1961, reported: “Inmates of Sing Sing Prison at Ossining will give blood to the Red Cross today.” A commendable act? Perhaps not as beneficial to their fellow men as the community is led to believe.” (w61 Sept. 15 p. 563-564).

[Markku Meilo]

Öh, pitäisikö raamatussa myös olla tekstiä ydinvoimasta ja puolijohteista, sillä kyllähän jumala luojana tiesi niistäkin? Jos nykyajan teknologiasta ei ole mainintaa, ei raamatulla voi olla mitään tekemistä jumalan kanssa.

Rutherfordin mukaan radio on Herran keksintö ja ennustettu Psalmeissa:

But when the Lord invented the radio, he started something that is calculated to cause great anxiety to such pastors as have made his pleasant portion a desolate wilderness; and some of them now admit as much. Nevertheless the radio is here, and nothing can prevent the truth from going out by that means and penetrating where otherwise it could never reach. (w30 July 1 p. 205)

In what manner could this witness work be done except by means of the radio and by a publication of books containing the message of the truth? The Lord himself has made this provision, and it is the duty and privilege of his anointed ones to make use of that which the Lord has provided. (w30 Dec. 1 p. 359)

The Lord has, just at the right time, brought the radio into action, which permits the people to remain in their homes and listen to a proclamation of the truth, regardless of the opposition of the prison-keepers, the clergy. Knowing this, the clergymen unite with Big Business to control the radio and, if possible, to prevent the truth from being broadcast. (w30 Dec. 15 p. 381)

The British and American clergy, through the public press and from their pulpits, set up a dreadful howl following the expose of the League of Nations and other parts of Satan’s organization. Big Business, working under cover with politicians and the clergy, proceeded to monopolize the radio in the lands of Britain and did practically the same thing in America, although the radio belongs to the Lord. (Light 1 p. 154)

The radio belongs to Jehovah. (Psalm 80:11) He brought it into existence for his purposes, and Satan’s agents attempt to monopolize it; but in due time God will manifest his supremacy in this and in all other things. (Light 1 p. 315)

Jos jumala kehitti putkiradion ja ihminen jalosti sen toimimaan puolijohteilla?

[Markku Meilo]

...Raamattu lähtee samasta vallinneesta käsityksestä eikä rupea kertomaan kuinka oikeasti onkin niin että maapallo pyörii.

Raamattu nimenomaan lähtee tuolloin vallinneista käsityksistä, jotka ovat yhteensovittamattomissa ristiriidoissa nykyään vallitsevien käsitysten kanssa. Kyseessä ei siis ole yksinkertaistukseen, sanontatapoihin tai mainitsematta jätettyihin asioihin verrattavista eroista.

[ajoulupukisti]

Taas yksi mahdollisuus näyttää toteen jumalinen viisaus ja osoittaa sen ylevyys (vaikkakin aikanaan naurun aihe) muiden kansojen käsityksiin nähden. Jos ennustukset puhuttiin niin, että aikalaiset eivät tajunneet niistä hölkäsen pöläystä (sinetöity myöhemmäksi ajaksi), miksei voinut Raamatun kirjojen kirjoittajille antaa yksinkertaisia, ehkä sinä aikana käsittämättömiä, väläyksiä luonnosta ja ihmisen fysiikasta.

E
P
I
C

F
A
I
L

Jos on jumaluus jossain, hän varmasti haluaa meidän tutkivan tarkasti luontoa ja ymmärtävän siinä olevat jutut. Puhumalla luomistöistään ristiriitaisesti hän tekisi itsestään vaikeasti uskottavan.

[Vieras]

Ihminenhän on niitä asioita jo selvittänyt ja ehkä parin sadan vuoden päästä naurattaa, minkälaisista luonnontieteistä veljesseurassa haluttiin jehovata tilille.

todellinen, koskettava ongelmahan on että kuinka hoidetaan sormenpäärakkoja ikuisuuden jatkuvassa leijonan korvantaustan rapsutuksessa.

[Markku Meilo]

...(sinetöity myöhemmäksi ajaksi)...

Tohon uskovainen vetoaa, mutta unohtaa abt 250 vuotta myöhemmin kirjatun Ilm. 22:10, valikoivaa ymmärrystä.

...miksei voinut Raamatun kirjojen kirjoittajille antaa yksinkertaisia, ehkä sinä aikana käsittämättömiä, väläyksiä luonnosta ja ihmisen fysiikasta.

Raamattu heijastaa aikansa uskomuksia, se kertoo samanalaista maailmankuvaa, johon silloiset babylonialaisekin uskoivat. Joku mainitsi mulle, että Lutherin jotain 1500-luvun perua olevassa Raamatussa on edelleen lättymaa kuvituksena.

Jos on jumaluus jossain, hän varmasti haluaa meidän tutkivan tarkasti luontoa ja ymmärtävän siinä olevat jutut. Puhumalla luomistöistään ristiriitaisesti hän tekisi itsestään vaikeasti uskottavan.

Nimenomaan kun uskovaiset aika ajoin ovat minullekin esittäneet, että koko luomakunta osoittaa jumalan olemassaolon.

Miksi sitten käsikirja kuvailee sellaisen maailmankaikkeuden, jota ei enää tunneta? Siksi, että käsikirjan "parasta ennen" meni jo. Nyt jumalan olisi hyvä aika laittaa uusi käsikirja työn alle, tai voihan se ollakin - mene ja tiedä.