Marilyn kirjoitti:Lapsena pakotettiin opiskelemaan rakastavasta Jumalasta kertovia kirjoja, mutta oikeassa elämässä Jumala näyttäytyi minulle vain rankaisijana. Tämä ei kuitenkaan suoraan verrannollinen tähän aiheeseen, koska minun jumalakäsitykseeni on vaikuttanut ihmisten luoma kuva Jumalasta.
Usein, varsinkin kirjantutkisteluissa hyvinkin vapaasti itseään ja "hengellisiä" tunteitaan ilmaisevat vanhemmat sisaret ja veljet suorastaan riemuitsevat kun pääsevät puheissaan melkeinpä niittaamaan Paavin tai Bushin (esimerkkinä) tai paikallisen papin tai arkkipiispan seinään kiinni ja lyövät niin että tuntuu (tarkoitan käytännössä kauhiaa pilkkaa/halveksuntaa/puhdasta haukuntaa). Tällainen jää mieleen muutoin tylsissä kokouksissa.
Ja iloiten puhutaan että kunpa jo Jumala tulisi ja tuhoaisi kaikki nuo ja kansat, ovat ne sentään niin tyhmiä (ja kyllä nauretaan kun päästään heidän kuollessa paratiisiin).. Näin siis puhutaan sanaltaan vapaammissa kirjantutkisteluissa, tai ainakin sellaista jää mieleen.
Mutta kun puhutaan rakkaudesta, puhutaan usein siitä kuinka hyvä on järjestössä olla ja kuinka paljon rakkautta seurakunnassa saakaan osakseen.. Rakkaus luetaan useammin seurakunnan ja järjestön hyväksi, kuin Jumalan saatika Jeesuksen hyväksi. Jumalaa pitää rukoilla mutta rakkaus tulee ystäviltä ja järjestöltä huolenpidon merkeissä. Tässä lähinnä näkyy järjestön jumalanvertainen asema.
Ja lyhyesti lasten kasvatuksesta, yleistä on ongelmatilanteissa rankaiseminen ja vaimentaminen kuin rauhallisesti puhuminen ja avoimuuden rakentaminen. Minä olen henkilökohtaisesti saanut kärsiä siitä lapsena vaikka lähinnä kiltti olinkin ja sellainen kasvatus on yleistä, onhan se kuitenkin sitä rakkautta mitä seura opettaa. Muistan aina sen että isäni muistutti myöhemminkin että raamatussa lukee että vitsaa tulee käyttää, ja se on rakkautta. Hän otti sen todella kirjaimellisesti, vaikka olen myöhemmin lukenut lehtikirjoituksista että sitä raamatunkohtaa ei tarvitse ottaa kirjaimellisesti, ettäkö aina pitäisi käyttää fyysistä rankaisua. Isäni ei koskaan sitä ymmärtänyt.
Ainakin loppupuoli hieman ohitse aiheen, mutta pitäähän sitä vähän purkaa..
Toivon sinulle irtipäästämisen onnea - ja uusia alkuja. (P. Brown)
