Ihminen on sielu. Kun ihminen kuolee, myös sielu kuolee, vai

[Jaakko Ahvenainen]

Noin alustukseksi voisin heittää oheisen YLEn Areenasta katsottavissa olevan perin mielenkiintoisen dokkarin. Linkit alla:

http://areena.yle.fi/video/1315511829091 ja
http://areena.yle.fi/video/1316115737823

Etenkin tämä viimeinen linkki liittyy kiinteästi otsikon aiheeseen, mutta toki koko sarjaa kannattaa seurata.

[PoterO]

Ihan mielenkiintoinen, mutta ohjelmassakin todettiin, että kokeiden toisintamisissa on ollut lähes säännönomaisesti ongelmia. Sielunvaellus- tai henkikokemukset eivät myöskään itsessään todista, että nuo kokemukset olisivat todellisia yksilöiden tietoisuuden ulkopuolella. Mielenkiintoinen tutkimuskohde kuitenkin, mille saattaa löytyä luonteeltaan psykologisia selityksiä.

[kirjallisuusveli]

Sen verran tässä pilkutan - siis dokumentteja katsomatta, että otsikko hiukan häiritsee ... Jos ihminen on sielu, niin ihmisen kuollessa sielu kuolee - piste ... eikä siis 'ihmisen kuollessa myös sielu kuolee.'

[Raimo Mylly]

Sitä minä olen usein tyhmyydessäni ihmetellyt, että kun ihmisen erillisen sielun sanotaan ilmenevän ihmisen tietoisuutena, niin miten on niiden ihmisten kanssa joilla tuota tietoisuutta ei ole. Elikkä erilaiset aivokuolleet ihmiset tai vähemmänkin kupolistaan kolhiintuneilla tuo tietoisuus voi olla täysin kateissa. Onkos se sielukin silloin livahtanut etukäteen taivaaseen mutta kroppa jäänyt epähuomiossa henkiin? Sielun lähtiessä jäänyt ikäänkuin valot sammuttamatta?
Jos tuo tietoisuus ei olekaan se mainostettu sielu, niin mikäs on sitten se joka katonrajassa töllistelee ihmetellen omaa kroppaansa ja sen ympärillä touhuilevia lekureita... tandem-tietoisuuko?

[Vieras]

Tuosta tietoisuudesta tuli mieleen tuoreessa Tiede -lehdessä kerrottu tieto kahvin mekanismista. Nimittäin aivon askareissa adenosiiniko se oli joka hajoaa ja hajoamistuote tarttuu aivoissa "kohdalleen", josta aivot tai siis tietoisuus saa käsityksen väsymisestään. Nyt sitten kahvin kofeiini tarttuu samoihin kohtiin aivoissa jolloin se hajoamistuote ei enää pääse tarttumaan mutta tuo kofeiini ei tuota tietoisuudelle käsitystä väsymisestä.

Hoitaako Ram sieluaan kofeiinilla vai jumalanpalveluksella ?

[Jaakko Ahvenainen]

Sen verran tässä pilkutan - siis dokumentteja katsomatta, että otsikko hiukan häiritsee ... Jos ihminen on sielu, niin ihmisen kuollessa sielu kuolee - piste ... eikä siis 'ihmisen kuollessa myös sielu kuolee.'

Olet avan oikeassa. Voimassa olevan opin mukaan myös-sana on tarpeeton ja viittaa kristikunnan hapatukseen. Ei pääse pantteri pilkuistaan.

[Jaakko Ahvenainen]

Jos tuo tietoisuus ei olekaan se mainostettu sielu, niin mikäs on sitten se joka katonrajassa töllistelee ihmetellen omaa kroppaansa ja sen ympärillä touhuilevia lekureita... tandem-tietoisuuko?

Saattaa viitata myös korteksin rapsutteluun tai kemialliseen manipulointiin.

[Raimo Mylly]

Hoitaako Ram sieluaan kofeiinilla vai jumalanpalveluksella ?

Kumpikaan nautintoaine ei kuulu suosikkeihini enää vaan sielulleni suurempaa nautintoa antaa jäinen kossutilkka ja sen päälle nautittu hyvä karjalanpaisti ateria. Mielellään kyljyksillä höystettynä.

[Jaakko Ahvenainen]

Olen valmis muuttamaan sielu-käsitteen mieleksi tai minuudeksi. Dokkarista on Areenassa katseltavissa kolmas, viimeinen osa:
http://areena.yle.fi/ohjelma/1674592
Koska näitä ilmiöitä virallisestikin tutkitaan, hetättää tämä mielessäni monenmoisia kysymyksiä. Näistä yksi on: Mikäli dokumetin toteuttajat ovat puhuneet totta (mksi eivät olisi), kuinka on mahdollista, että kliinisesti kuollut, syntymäästään asti sokea, voi nähdä?

Samalla kyseenalaistuu jehovantodistajuuden oppi ihmisestä sieluna.

[Vieras]

"Olen valmis muuttamaan sielu-käsitteen mieleksi tai minuudeksi"

Miksei muuten psykologiaksi ? vanhoissa psykologian oppikirjoissa oli nimikkeenä "sielutiede".

Tokihan ymmärrys ei lisäänny nimestä vääntämällä, vaan asioita avoimesti tutkimalla

[PoterO]

Kirjoittelin aiheesta mm. seuraavaa Suomi24 palstalla eri nimimerkillä, kun käyttämääni käyttävät jotkut muut. Oleellista mielestäni on se, ettei kokemusten syntymistä aivoissa ole pystytty sulkemaan pois.


Wikipedian määritelmän mukaan:

"Tietoisuus tarkoittaa joko yksilön kullakin hetkellä kokemien aistimusten, elämysten, tunteiden, muistikuvien ja ajatusten kokonaisuutta tai yksilön tietoisuutta itsestään ja ympäristöstään."

Tietoisia ja tajuttomuuden tilassa olevia aivoja on vertailtu esimerkiksi antamalla näille sähkömagneettisia ärsykkeitä. Tajuttomuuden tilassa ärsyke jää paikalliseksi, kun taas tietoisuuden tilassa syntyy monimutkainen aktivoituminen useiden alueiden kesken. Tietoisuus syntyy siis useiden eri aivoalueiden vuorovaikutuksesta.

Kuitenkin muutkin eläimet tekevät kiistämättä havaintoja, vaikka niiden ei ajatella olevan samalla tavalla tietoisia kuin ihminen. Jopa aivottomat organismit reagoivat ulkoisiin ärsykkeisiin. Havainnnoiminen ei siis tarvitse tietoisuutta. Myös useat nukututetut potilaat kertovat havainnoineensa nukutuksen aikana. Olisiko siis mahdollista, että tajuttomuuden tilassa olevat aivot voivat toimia alueellisesti, esimerkiksi tekemällä havaintoja, jolloin joissakin tapauksissa tehdyt havainnot voidaan jälkikäteen palauttaa myös tietoiseen mieleen?

Sokeuttakin on monia eri asteita. Useat sokeat pystyvät aistimaan vaihtelevasti valon ja varjon eroja. Tällaiset sokeat pystyvät kokemaan myös visuaalisia hallusinaatioita.

[Jaakko Ahvenainen]

Ihan ensin: Voisitko korjata tuon linkin, niin kurkistaisin.
Minusta esität mielenkiintoisia näkökulmia. Tämä asia, mistä käyttäisin mieluummin nimitystä minuus, on mielenkiintoinen. Ei, älä säikähdä. En tarkoita missään uskonnollisessa merkityksessä, vaan siinä merkityksessä, että tämä sotii kaikkea tiedossa olevaa tiedettä vastaan. Miten aivokuollut voi kokea ärsykkeitä! Miten hänellä voi olla kokemuksia, jos on kliinisesti kuollut? Tämä kiinnostaa.

Olen lukenut vastaavista kertomuksista jonkin verran ja kuullut henkilökohtaisesti ihmisten kertovan näistä. Jos mitään aivokemiaa ei enää ole, miten tällainen voi olla mahdollista. En ymmärrä.

[PoterO]

Ihan ensin: Voisitko korjata tuon linkin, niin kurkistaisin.
Minusta esität mielenkiintoisia näkökulmia. Tämä asia, mistä käyttäisin mieluummin nimitystä minuus, on mielenkiintoinen. Ei, älä säikähdä. En tarkoita missään uskonnollisessa merkityksessä, vaan siinä merkityksessä, että tämä sotii kaikkea tiedossa olevaa tiedettä vastaan. Miten aivokuollut voi kokea ärsykkeitä! Miten hänellä voi olla kokemuksia, jos on kliinisesti kuollut? Tämä kiinnostaa.

Olen lukenut vastaavista kertomuksista jonkin verran ja kuullut henkilökohtaisesti ihmisten kertovan näistä. Jos mitään aivokemiaa ei enää ole, miten tällainen voi olla mahdollista. En ymmärrä.

Meni tosiaan linkitys pieleen. Ehkäpä joku moderaattori voisi korjata linkin. Enpä siellä toisaalta kirjoittanutkaan juuri lainattua enempää. http://keskustelu.suomi24.fi/node/10123130

Ei tämä sodi millään tavalla tiedossa olevaa tiedettä vastaan. Esimerkiksi tuossa Mielen salattu voima dokkarin kolmannessa osassa esiteltiin tapaus, jossa potilas olisi määriteltävissä tajuttomaksi Glasgow'n kooma-asteikon mukaan. Syvimmässä tajuttomuustilassa potilaalla ei ole puhevastetta, silmät eivät reagoi, eikä potilas vastaa kipuun. Esimerkiksi yleisanestesian alaisena potilas on edellisen määritelmän mukaan mitä syvimmässä tajuttomuudessa; syvemmässä mitä dokkarin potilas oli. Kuitenkin laajojen tutkimusten perusteella 1-2 potilasta tuhannesta kertoo kokeneensa jonkin asteista tietoisuutta nukutuksen aikana.

Aivokuolleisuuden määrittelemiseksi käytetään EEG:tä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aivokuolleisuuden määritelmän täyttämiseen tarvitaan kahden eri lääkärin neurologiset tutkimukset ja EEG mittaukset 24 tunnin päästä toisistaan. Potilaan tulee olla normaalilämpötilassa, eikä verenkierrossa saa olla aivotoimintaa alentavia lääkeaineita. Tämän perusteella on selvää, ettei montaakaan rajatilakokemuksen kokenutta ole varmasti määritelty aivokuolleeksi, vaan tajuttomiksi.

[Jaakko Ahvenainen]

Kiitos, PoterO, että jaksat valistaa minua. Tämä valaisee asiaa hyvin.

Aivokuolleisuuden määrittelemiseksi käytetään EEG:tä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa aivokuolleisuuden määritelmän täyttämiseen tarvitaan kahden eri lääkärin neurologiset tutkimukset ja EEG mittaukset 24 tunnin päästä toisistaan. Potilaan tulee olla normaalilämpötilassa, eikä verenkierrossa saa olla aivotoimintaa alentavia lääkeaineita. Tämän perusteella on selvää, ettei montaakaan rajatilakokemuksen kokenutta ole varmasti määritelty aivokuolleeksi, vaan tajuttomiksi.

Joitakin lääkäreitä näyttäisi kiinnostavan potilaiden kertomukset. Jotain tähän liittyy, mutta mitä? Lääkärien mielen kiinto on herännyt. Herääkö se tyhjästä, tuskin. Voisiko aivoissa tapahtua jotakin, mitä emme havaitsisi EEG:stä? Vaikuttaa oudolta.

Olikohan 1976 kesällä, kun eräs vanhus kuoli syliini. En saanut pumpattua enkä puhallettua henkiin, vaikka miten yritin. Infarctus cordis, arvelisin kyseessä olleen. Isälläni näitä oli kuusi, seitsemäs vei miehen mennessään.

Kummassakaan tapauksessa ei ollut mitään sen ihmeellisempää.

[Vieras]

Veljesseurahan keskusteli tuonnoittain ns Torinon käärinliinoista, jolloin joku oli löytänyt Jeesuksen ajan hautaamisesta tiedon, että kasvoja ei kääritty, koska juhlakalulle oli varattu mahdollisuus poistaa irrallisena laitettu kasvopeitto pois niin halutessaan, tai pikemminkin pystyessään.

Ihan juuri (eilen / toissapäivänä ?) oli SVT text -uutisissa myös Turkkilaisesta uudesta ruumishuoneesta, jonne oli asennettu kaikenlaisia liikkeenpaljastimia jotka hälyttäisivät asemalla jos ruumis rupeaisi liikehtimään.

Kuolema ei olekaan niin helppo juttu (todeta).

Kertomuksia ei ottaisi niin vakavasti. Tulee mieleen, kun nyrkkeilyotteluita nauhoitetaan ja myydään ja näytetään töllössäkin. Muuan ottelija ei eka erässä, kuten nyrkkeilijät itse sanovat, nähnyt kun isku lähti, se tyrmäsi, ottelu loppui ja hänet saatettiin istumaan. Olivat jostain syystä jättäneet nauhaan kun rupesi kunnolla toipumaan ja suuttui aidosti: Mitä täällä oikein tapahtuu, miksi ottelu keskeytetaan.

Tässä tähän suuntaan tajunnanhäiriö. Jos ihminen äärirajoilla käy, sähkökemiallisten häiriöiden ja kytkentöjen / katkojen mahdollisuus on häiriöiden, väärien mielikuvien tuottajana suuri.

Tunnettu, siis ei harvinainen, on jonkinlaisen valon kirkastumisen kokemus taopauksissa joissa lääkäri jo säikähtää kuolemaa.