No, kynttilänvalossa on talvella jotenkin mukavampaa, eikä ole niin pimeääkään. Odotan lunta. Se valaisee. Mikä itse asiassa on "taivas" ja missä se on? En tiedä, mutta jokseenkin tylsältä paikalta se on vaikuttanut. Tätä pohdin jo lapsena, kun kirkossa perin kyllästyneenä istuin, en omasta halustani, vaan mummoni tahdosta.
Tällainenkin mietelmä saarnaajalta löytyy:
Saarn. 3:21 Kuka tietää ihmisen hengestä, kohoaako se ylös, ja eläimen hengestä, vajoaako se alas maahan?
Olemme saaneet syntyessämme tähän elämään ainoastaan menolipun, kuten muutkin elolliset. 1970-luvun puolivälissä tutustuin perin omintakeiseen ajattelijaan. Hän oli vakuuttunut siitä, ettei maa voi olla pyöreä. Pesustelukin löytyi: mikäli maa olisi pyöäreä, maan toisella puolen ei vesi pysyisi kaivoissa, eivätkä ihmiset voi kävellä katossa pää alaspäin. Koetetaan, Kivikko, pysytellä tällä "pintapuolella". Kyllä se siitä.
Edit: +ö