Hui kauhea paikka!

[Aaron Hannu]

Olen kokenut arvostelua sen suhteen, että kirjoitan rumia sanoja. Joskus joistakin teksteistäni huokuu kuulemma viha ja väkivalta. Tosin itse, joka tunnen kuitenkin itseni kaikkein parhaiten, olen toista mieltä. Joko kirjoitan tavalla, jota arvostelija ei ymmärrä tai sitten minussakin on piirteitä, jotka koetaan negatiivisiksi, mutta joihin annan itselleni luvan ja syyn toimia, kuten toimin. Se saa minut puolustamaan käyttäytymistäni ja toiset arvostelemaan sitä tai olemaan arvostelematta/kantaa ottamatta.

Todellisuudessa se, mitä joku teki tai sanoi, on mennyt jo. Emme saa sitä enää takaisin. Voimme ainoastaan "nyt" yrittää valita viisaasti, joka koituisi eduksemme. Me jäämme kuitenkin usein kiinni siihen, mitä joku valitsi kussakin tilanteessa usein pohtimatta, miksi joku valitsi kuten vallitsi?

Itse ymmärrän kyllä ihmisiä, jotka toivovat maailman olevan sellainen, kuten he haluaisivat. Todellisuudessa emme voi kuitenkaan vaikuttaa juuri siihen kuin ainoastaan itseemme ja meille läheiseen ympäristöön reflektoimalla asioita, jotka palautuvat meille suotuisalla tavalla.

Itsensä ja toisten hyväksyminen ei ole kuitenkaan itseen rakastuttamista, vaan pikemminkin kykyä ottaa vastuu omista valinnoista vaikka ne eivät kaikkia miellyttäisikään sekä sallia sama vapaus toisille. Silti voida olla ystävä! Sodat perustuvat sekä yksilö, että kollektiivi tasolla siihen, että emme salli jonkun käyttäytyä tietyllä tavalla, joka kertoo ainoastaan henkilön omista asenteista. Hyökkäämme, puolustaudumme tai pakenemme.

Joskus olen vihainen. Sallin myös toisten olla sitä. Asioiden lausuminen, tunteidensa ilmaiseminen saattaa johtaa siihen, että pääsen itseäni vahingoittavista tunteista. Ystävä hyväksyy minussa kaikki puolet, luotan häneen ja hän minuun.

Miten helvetissä ihminen, joka haluaa nähdä vain tiettyjä itselleen haluttavia asioita maailmassa voi koskaan hyväksyä itseään ja toisia jos hän ei halua nähdä maailmassa sen todellisuutta? Ajattele, miten paljon kauheita asioita tapahtuu ja niistä tehdään jopa ohjelmia ja viihdettä? Minä taas sanoin jossakin joskus: "Voi vittujen kevät ja Perkele - koska tunsin niin - sinä "ystävä" et halunnut lukea sitä. =))

[Raimo Mylly]

Minusta 'rumien' sanojen käyttö ei ole sinänsä mitenkään paheksuttavaa, jollei niiden avulla pyri herjaamaan toista kirjoittajaa. Se mikä minua välillä häiritsee ja olen kaikessa ystävällisyydessä siitä sinullekin jo sanonut aikaiseminkin on voimakas tarpeesi kertoa noista omistä teorioistasi. Ne eivät ole häiritseviä jos kerrot niistä omissa avauksissasi ja niistä voidaan keskustella niiden alla, mutta niiden työntäminen muihin avauksiin tai keskusteluihin on välillä aika rasittavaa koska niissä ei useinkaan ole takanaan minkäänlaista yleisesti ymmärrettävää logiikaa tai empiiristä havaintoa. Esimerkkinä tuo fysiikkaan liittyvä avaukseni johon haluat kytkeä vakavasti otettavana vaihtoehtona mielikuvituksen. Minusta tuollainen ei ole mielekästä keskustelemista vaan avauksen tekijän vähättelemistä, keskusteluaiheen sotkemista ja oman uskonnollisuutensa tuputtamista (nuo perusteettomat teesisi ovat siis omanlaistaan uskonnollisuutta vaikkakin olet jo päässyt irti raamatullisesta fundamentalistisuudesta).

[Aaron Hannu]

Kai minulla on ollut voimakas tarve kertoa, mutta pointini on ollut se, että uskomusjärjestelmät ovat vain uskomusjärjestelmiä ja ihmisen tärkein asia mielestäni on itsensä hyväksyminen. Mielestäni meillä ei voi olla kuin omia teorioita ja tietenkin se, miten ymmärrämme ne. Mielikuvituksen näen taas rikkautena - se mitä osaamme kuvitella, saattaa toteutua. Yleensäkin omien teorioiden kuin muiden teorioiden pohtiminen on järkevää ja se, että uskaltaa keskustella niistä avoimesti. Miten muuten selittäisimme sen suuren informaatiomäärän, joka maailmassa on? Ihmiset haluaa ja täytyy saada keskustella asioista heitä määrittelemättä. Voisitko kertoa esim. yhden havaintosi, mistä esittämissäni asioissa ei ole empiiristä havaintoa - tai sekihän on vain ja ainoastaan oma rajoittunut tapa suhtautua toisen näkemykseen. Usko ja uskonnollisuus ovat mielestäni kaksi eri asiaa...