Onko tyhjiö tyhjä?

[Raimo Mylly]

Voiko olla tilaa, joka on oikeasti tyhjiö (tyhjö)? Onko ihmisen käsitys tyhjiöstä todellisuuteen perustuva vai onko se vain tämän hetkiseen ymmärryskykyyn ja puutteelliseen tietoon perustuva väärä oletus?
Suurin ongelma on siinä, ettei ihmisellä ole tietoa siitä, mitkä ovat maailmankaikkeuden pienimmät hiukkaset. Mistä muodostuu pimeä aine? Onko se kenties maailmankaikkeuden pienimmistä hiukkaista koostuvaa ja niin pientä ettemme vain nykyään kykene sitä havaitsemaan? Onko meidän tyhjiömme täynnä havaintokykymme ulkopuolella olevaa ainetta?

Jotta tyhjiötä voi olla, sillä täytyy olla tilaa rajaava jonkinlainen seinärakenne, joka estää entropian toimimisen. Tuon seinämän tulee olla rakenteeltaan niin tiivis, ettei maailmankaikkeuden pieniaineisimmatkaan säteilyt kykene sitä läpäisemään. Sen siis ilmeisesti tulisi koostua kaikkein pienimmästä olemassa olevasta hiukkasesta.
Kun kvanttimekaniikka tutkii ja pohtii voiko olla tilaa jossa tyhjiöenergia olisi nolla, sen onglemana on ettei se tunne lainkaan pimeää ainetta tai energiaa saati mahdollisesti muita vieläkin pienempiä ja huonommin havaittavia/tutkittavia energioita. Tiede on todellisuudessa edelleen hieman vastaavanlaisessa tilanteessa kuin esihistoriallinen mies, oman aikansa Einstein, joka kenties mietti voiko maailma koostua enää mistään sen pienemmästä aineesta kuin hiekanjyvä - olisiko hiekanjyvättömyys täydellinen tyhjiö eli ilmatila jossa ei ole minkäänlaista havaittavaa ainetta.

[Raimo Mylly]

PS. Nähdäkseni 0 energiatilaista tyhjiötä ei voi olla olemassa, sillä siinä tulisi olla tyhjiötilaa rajoittavat pienimmästä mahdollisesta aineesta koostuvat seinämät estämässä entropiaa, joka toisaalta estää myös noiden seinämien synnyn ja olemassaolon. Tieteen laskema valonnopeus teoreettisessa tyhjiössä on siis käytännössä epärealistinen ja täysin teoreettinen laskelma jolla ei ole käytännön merkitystä. Fotonien kulku muun kenties sitä pienemmän aineen joukossa on etenemisvastukseen (läpäisykyky) perustuva kyseisen hiukkasen maksiminopeus ja sen voi ylittää pienemmän etenemisvastuksen omaava hivenen pienempi hiukkanen suuremman liike-energiansa vuoksi.

[Aaron Hannu]

Kuten sanottua ja todettua: tietoisuuskysymys. Täyden vastakohta lienee tyhjä.

[Viljo]

Raimon ajattelu on liian sidoksissa materiaan.

[Raimo Mylly]

Noin minulle viisaat on ennenkin todenneet. Minä kun kuitenkin olen perusluonteeltani niin kovin materialistinen, niin minkäs teet.

[Aaron Hannu]

Noin minulle viisaat on ennenkin todenneet. Minä kun kuitenkin olen perusluonteeltani niin kovin materialistinen, niin minkäs teet.

Se mitä onkin, on hyvä lähtökohta ja käsittääkseni olet parempaa ilmaisua tuntematta samanllaila "jumalan lapsi". Tai kokeillaan... On Olemassa Oleva Tietoisuus, joka on ympärillämme ja meissä kokoajan. Olemme kokemassa ja näkemässä materiaalista koko ajan muuttuvaa elämää muuttuviassa lineaarisessa todellisuudessa. Mikään ei ole pysyvää tässä maailmassa.

Olemassa Oleva Tietoisuus (Baruck Spionza) emanoi itsetään astettaisia tietoisuustasoja, jonka lähtökohtana on yksinkertasin elämä (silti monimutkainen) ja ohjaa niitä viettien avulla kohti Häntä, jonka peilejä olemme kaikki, "Jumalan kuvia". Ihmisen rajoittunut tietoisuus synnyttää uskonnot totuutta etsiessään. Sanoit aiemmin, että puhun vailla empiiristä tietoa, mutta katso nämä ja ole avoin tai sano meille jotain sellaista mitä todella tiedät. http://areena.yle.fi/video/1315511829091

Valo on tiedon ensimmäinen välähdys ja olemme sen spektri, jonka toisella puolella on pimeys. Kaikki liittyy toisiinsa ja todellisuudessa mitään ei ole ilman valoa, joka muuten on vallitsevan Big Bang teoriankin ensimmäinen tiedostamamme havainto.

[Raimo Mylly]

Katsoin videon placebo-vaikutuksesta ja vaikka se sinulle on ilmeisesti jotain uutta ja hämmästyttävää, niin minulle tuo on aivan tuttu asia jo monien vuosien takaa. Ei siis mitään uutta joka selittäisi sinun merkilliset selittelysi tai milläänlailla liittyisi juttuihisi.
Olen pohtinut mistä ne oikein kumpuaa ja mikä aikaansaa sinussa tuon ilmiselvästi pakonomaisen tarpeen saarnata noista ilman päätä ja häntää olevista mielikuvitukseesi perustuvista teorioistasi. Totesin jo että ymmärrän vielä sen jos haluat niistä omissa avauksissasi tai siellä jossain omassa blogissasi kirjoitella, mutta miksi sinulla on pakkomielle tunkea niitä toisten kokonaan erilaisia asioita käsitteleviin keskusteluihin. Mitä mieltä itse olet siitä, miksi sinä väkisin työnnät joka paikkaan noita omituisia juttujasi? Huomaatko itse siihen sisältyvän mitään outoa? Toimitko samalla lailla oikeassa elämässäsikin ja jos, niin miten läheisesi suhtautuvat siihen?
Baruck Spionza...

[Markku Meilo]

...tyhjiö (tyhjö)?

Kun vuosia sitten varmistin kielitoimistosta kirjoitusasun, niin molemmat ovat oikein, mutta aiheesta riippuen. Kun esimerkiksi ilma poistetaan astiasta, kyseessä on tyhjö. Tyhjiö-sanaa käytetään vaikka henkisen tyhjiön yhteydessä.

[Aaron Hannu]

Mitä mieltä itse olet siitä, miksi sinä väkisin työnnät joka paikkaan noita omituisia juttujasi? Huomaatko itse siihen sisältyvän mitään outoa? Toimitko samalla lailla oikeassa elämässäsikin ja jos, niin miten läheisesi suhtautuvat siihen?

No varmaan samasta syystä kuin useimmat, haluan keskustella niistä asioista, jotka kiinostavat minua. Outoa? Se, miten tahdotkin määritellä minua ja suhdettani läheisiini, on minusta outoa ja vastuun antamista toisille siitä, mistä "saa" kirjoittaa/keskustella. Minä kannustan jokaista rehellisesti ja rohkeasti kertomaan oma aito mielipide asioista, jotka ei oikeasti vahingoita ketään. Tai kyllä, oikeasti minä olen hieman outo ja yksilö, joka haluaa rikastuttaa maailmaa omalla ainutlaatuisella näkemyksellä - tosin outo sana on mielestäni hieman negatiivissävytteinen, mutta kyllä me todelliset nerot olemme outoja.

[Raimo Mylly]

Ainakin sinä olet avoin ja rehellinen ihminen jota asiaa arvostan erityisen paljon.

[Aaron Hannu]

Kiitos! Juuri siihen olen pyrkinyt. Myöskin erimieltä olevien kanssa kannattaa pyrkiä keskustelemaan. Itse olen keskustelutarpeeni ilmaissut auttamismielessä, sillä omassa näkemyksessäni todellinen Rakkaus on sitä, että oikeastaan ei ole väliä sillä, miten uskot tai et usko, paitsi suhteellisen henkisen vapauden kannalta. Kannattaessamme jotain uskontoa, poliittista näkemystä sokeasti annamme vapautemme pois. Tuolloin joku muu taho määrittelee meitä, kun meidän olisi kyettävä luottamaan itseemme ja omiin tuntemuksiimme. Usko itseensä saattaa aiheuttaa vastalauseita niiden taholta, jotka haluavat hallita sinua. Terve itseluottamus ei ole egoisimia, jossa lytätään toisia vaan itsensä arvostamista, jotta voi arvostaa toisiakin.